Kansallisbaletti: Lumikuningatar

Ikkunalautailua

Paljastuksia: viimeiset viikot olen käynyt töissä, ihmetellyt syksyn vaihtumista keskitalveen ja loskan kautta takaisin syksyyn, leiponut korvapuusteja ja jouluista juustokakkua, käynyt kirjastossa, lukenut kirjoja työmatkoilla (ja kotonakin) sekä laiskotellut sohvalla töiden jälkeen!! Aina ei vain juttu luista. Tai luistaa, mutta en oikein ole oppinut siihen että kirjoitanpas tästä nyt ajatukset blogiin puhelimen muistion tai päiväkirjan sijaan. Unohdan että mulla edes on blogi, ja havahdun siihen että niiiiiiin joo. Tätä menoa kirjoitan blogia siitä miten en kirjoita blogia.



Työmatkalla. Bussissa istuminen on joskus ihan kivaa, yleensä luen kirjaa tai kuuntelen musiikkia. On myös hauskaa seurata salaa mitä muut ihmiset tekee. Joku meikkaa, toinen rasvaa naamansa ensin kerran, sitten toisen ja vielä kolmannenkin kerran, yksi mies kuorsasi kuuluvasti takapenkillä tässä eräs päivä, tehokasta ajankäyttöä.

 Tältä näytti vielä viime viikolla. Kävelen työmatkasta osan, tärkeät 20 minuuttia: aamulla herää ja työpäivän jälkeen virkistää kivasti. Plus hyötyliikunta.

Seuraa lisää paljastuksia: en ole tietoinen missä järkkärini luuraa, en ole nähnyt sitä hetkeen (halloota järkkäri). Puhelimella otetut kuvat ovat huonolaatuisia, mutta tätä menoa laitan niitä sitten tänne vaan. En aio valittaa siitä että töistä päästessä aurinko on häippäissyt aikapäiviä sitten eikä ole valoa kuvata. Ollaan Suomessa niin kenellekään ei tule yllätyksenä millainen talvi täällä on, ja oikeastaan hämärässä otetut kuvat on minusta ihan yhtä mielenkiintoisia kuin päivänvalossakin. Näillä puheilla voin hyvillä mielin lisätä tänne hämäriä, rakeisia kuvia (...)



Todistusaineistoa hämäristä, rakeisista kuvista. Leonardon naikkosella on aika mairea ja kaikkitietävä ilme. (Hän tietää jotain mitä me muut emme tiedä).

Olen tietysti muutakin tehnyt kuin makoillut sohvalla katsellen laatuohjelmia (mm. Ensitreffit alttarilla ja Sinkkuillallinen, johon äitini koukutti minut kiitos vain). Kävin viime perjantaina ystäväni kanssa katsomassa kansallisbaletin satumaisen Lumikuningattaren. Menkää kuulkaa katsomaan. Musikaalit, teatteri, baletti tai ooppera, menkää! 
Ensin ajattelee että ai saakeli nää liput maksaa, mutta kun valot sammuu ja näytös alkaa, tajuaa sillä sekunnilla että se oli sen arvoista. Esityksen jälkeen mentiin vielä parille viinilasilliselle. Seuraavana päivänä viininjuonti jatkui juhliessa pikkujouluja vanhojen työkavereiden kanssa. Isänpäivään mennessä olin siis ehtinyt haalimaan itselleni aikamoisen krapulan, Charlotten sanoin "my hair hurts". Mutta oli ihana viikonloppu baletteineen, ihmisineen ja viineineen. Että ihan hyvillä mielin kestin sen itseaiheutetun pääkivunkin.


Alkoi kummasti miestanssijoiden trikoot hihityttää väliajan jälkeen.

Kaikki on tuntunut tosi hyvältä just nyt. Pitäisi muistaa nauttia niistä pienistä jutuista, välillä se vaan unohtuu. 

Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *