Vuosi 2017 - kevät

Hyvää elokuun ekaa ja hei pitkästä aikaa, blogi! 

Ajattelin kirjoitella vähän kuulumisia, mutta vaikka tiivistäisikin tulisi postauksesta kilometrin pituinen, joten jaoin sen kahteen osaan. Järkkäri on pysynyt visusti jossain piilossa viimeiset kuukaudet, mutta nappasin puhelimesta vuoden aikana kertyneitä kuvia.

Viimeinen reilu puoli vuotta on ollut sellaista hulinaa ja myllerrystä elämässä että ajastuskin kirjoittamisesta on tuntunut jo valmiiksi pakkopullalta. Kirjoittaminen on pyörinyt ihan viimeisenä to do -listalla, vaikka se kivaa onkin ja toimii ainakin itsellä hyvänä stressinpoistajana. Aika ja kapasiteetti on ollut niin kortilla ettei mihinkään luovaan ole oikein irronnut musta enää mitään. Kuitenkin tässä eräänä iltana töissä häärätessäni huomasin ajattelevani taas miten kiva olisi kirjoittaa, kaivaa kamera jostain kätköistä esiin ja kuvata niitä mulle mieluisia asioita elämässä (aamukahvi, kukat, sohvatyynyasetelmat ja muut tärkeät). Mielessäni aloin jo jopa kirjoittaa tätä tekstiä ja ymmärsin että nyt on korkea aika palata luovien puuhien äärelle.


Mutta mihin se kuusi kuukautta on niin vain hujahtanut?


Tammikuu

Ensinnäkin, tein todella paljon töitä alkuvuodesta kun työ oli silloin aika yrittäjähenkistä ja vaati paljon joustamista. Uusia tilanteita tuli joka päivä eteen ja tällaiset tänka på:t piti mielen virkeänä, mutta olihan se raskasta myös. Haasteiden edessä kun muutenkin on kaksi vaihtoehtoa; panikoida ja luovuttaa tai hengittää syvään ja yrittää parhaansa. En ole luovuttajatyyppiä joten valitsin yrittämisen, mutta hitsi vie on se kuluttavaa. Hatunnosto kaikille yrittäjille!


Helmikuu


Työprojektin päätyttyä helmikuun alussa palkitsin itseni ja avomieheni A:n (tuntuu oudolta kutsua yli kolmekymppistä miestä poikaystäväksi) päiväreissulla Tallinnaan. Töiden lomassa ei oikein ollut ehtinyt moneen viikkoon syödä kunnolla joten aloitettiin aamu ihanalla brunssilla laivalla; muistan miten onnellinen olin kun siinä höpötettiin kahvikuppiemme äärellä, vielä vähän unisena aikaisesta herätyksestä. Sää oli kevättalvelle tyypillinen, vähän sateinen höystettynä hyytävällä tuulella, mutta mieli oli aurinkoinen. Käveltiin ympäriinsä vanhassa kaupungissa, pysähdyttiin pubiin lämmittelemään, käytiin syömässä hampurilaiset ja kilisteltiin kivan päivän kunniaksi. Väsyneinä mutta onnellisina hipsittiin laivaan ja nukahdettiin myöhään yöllä omaan sänkyyn hymy huulilla.




Helmikuun tein töitä vähän normaalimmalla tahdilla ja nautiskelin tavallisesta elämästä. Yhden viikonlopun vietin hyvän ystäväni luona yökyläillessä. Ystäväni kokkasi ihan mahtavaa ruokaa, juotiin pari lasia viiniä, höpöteltiin naistenjuttuja, laitettiin kasvonaamiot ja saunottiin. Aamulla sain Hesarin sänkyyn (!) ja heräilin keittiöstä kantautuvaan lupaavaan kolinaan ja kahvintuoksuun. Ystäväni se siellä puuhasi meille ihanaa aamupalaa. Katettiin aamupalat ja päätettiin katsoa samalla pari jaksoa paljon hehkutettua Skamia. Skam ei muhun iskenyt, mutta lautasella ollut avokadon puolikas suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla sitäkin enemmän! 



Seuraavalla viikolla havaitsin että avokadothan on muuten ihan älyttömän hyviä, sitruunasta puhumattakaan. Aiemmin ei olisi tullut mieleenkään esim. imeskellä sitruunaviipaletta sellaisenaan, mutta nyt se maistui taivaalliselta. Tilanne ns. eskaloitui siihen kun töissä vetelin avokadoja pussikaupalla (no ei nyt ihan), ja työkaverini ihmetteli mikä tämä mun äkillinen avokadohulluus on. Vastasin että ehkä mulla on puute hyvistä rasvoista! 

Aloin aavistella että jokin on muuttunut. Laskiaissunnuntaina tuijotinkin raskaustestin kahta viivaa typerä hymy naamallani. 

Meille tulee vauva!!!!!!

Sitä tunnetta on vaikea sanoin kuvailla kun alkaa vähitellen tajuta että kohta meitä onkin kahden sijaan kolme. Ajatukset poukkoili vuoristorataa häkeltyneen onnellisesta pelonsekaiseen epävarmuuteen ja taas takaisin siihen, että tekisi mieli kailottaa ilouutista jokaiselle vastaantulevalle. Ehdottomasti yksi elämäni hienoimmista hetkistä<3



Maaliskuu

On sanomattakin selvää että kaikki suunnitelmat keväälle meni vähän uusiksi tai ainakin muokkautui jollakin tavalla. Tarkoitus oli hakea kouluun, johon on aika haasteellista päästä ja johon päästääkseen useimmat joutuu lukemaan 10-12 tuntia päivässä, unohtamaan sosiaalisen elämän ja kaiken muun seitsemäksi viikoksi. Mä otin heti sen asenteen että mihinkään älyttömiin lukupäiviin mä en nyt edes yritä pystyä - luen tehokkaasti sen verran kuin jaksan ja pystyn olosuhteet huomioon ottaen. Hain myös toiseen yliopistoon opiskelemaan ihan muuta alaa, ja kevään luku-urakkaa tarpoessa aloin miettiä että olisiko tämä aiemmin b-vaihtoehtona pitämäni koulutusohjelma ehkä sittenkin mulle se a-vaihtoehto, ja olenko kolistellut useamman vuoden väärän tiedekunnan ovia.


...Jatkuu!

Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *