Mitä onni on?

Pohdittiin tässä eräänä iltana miehen kanssa, mikä tekee meidät onnelliseksi ja mitä onni on. Keskustelusta inspiroituneena ryhdyin innoissani kirjoittamaan ajatuksiani aiheesta. Homma meinasi kuitenkin tyssätä heti alkuunsa, sillä tuntuu että mitä enemmän asiaa miettii, sitä epämääräisemmiksi ajatukset muuttuvat. 


Mulle onni merkitsee tasapainoa elämän eri osa-alueiden välillä. Se koostuu pienistä palasista joista muodostuu kokonaisuus, esimerkiksi henkinen ja fyysinen hyvinvointi, ihmissuhteet, työ ja opiskelu, toimiva arki. 


Toisaalta onni on myös sitä että osaa pysähtyä ja olla kiitollinen siitä mitä on. 

Onnea on myös se että saa rakastaa ja tulla rakastetuksi. Onni ei välttämättä ole jatkuvasti vallitseva mielentila, vaan sen tuntee hetkittäin. 

Ollakseen onnellinen on oltava myös rohkea; on uskallettava sanoa ääneen mitä haluaa ja olla oma itsensä. 

Toisinaan on myös uskallettava kohdata menneisyys, päästää irti ja hypätä tuntemattomaan.



Henkinen hyvinvointi & Ihmissuhteet


Mielestäni yksi hyvinvoinnin kulmakivistä on hyvä itsetuntemus. Onnellinen ihminen tuntee itsensä heikkouksineen ja vahvuuksineen, on tasapainoinen ja sinut itsensä kanssa. 

Kukaan ulkopuolinen ei määrittele minkälainen olet, vaan osaat tehdä sen itse. Kun on vahva itsetunto, ei muiden negatiivisilla sanomisilla ole juurikaan vaikutusta. 

Tottakai on tärkeää kuunnella läheisiä ihmisiä ja osata katsoa peiliin tarvittaessa, mutta noin yleisesti ottaen itsetunto ei rakennu muiden sanomisille ja mielipiteille. 


Jos tunnen olevani ahdistunut tai hieman hukassa, otan kynän ja paperia ja alan kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa. Kirjoittaminen tuo selkeyttä ja saa päämäärättömästi ajelehtivat ajatukset paremmin järjestykseen. Kirjoittaessa tulee yleensä myös havainneeksi asioita joita ei muuten olisi ehkä tullut edes ajatelleeksi. 

Myös puhuminen on ihan elinehto henkiselle hyvinvoinnille. Sulkeutuminen ja negatiivisten ajatuksien tukahduttaminen kääntyy ennen pitkää itseään vastaan, mistä ei seuraa koskaan mitään hyvää. 



Sanotaan että on opittava rakastamaan (terveellä tavalla) itseään ennen kuin voi rakastaa toista, ja allekirjoitan tämän täysin. Jos itse voi huonosti, ei jaksa eikä pysty olla sellainen ystävä, tyttöystävä, äiti, tytär, sisko tai työntekijä kuin haluaisi olla. Ahdistus ja paha olo kun tuppaavat heijastumaan ihmissuhteisiin ja jopa vahingoittamaan niitä. Kun suhde itseen on kunnossa, yleensä myös ihmissuhteet kukoistaa.  



Työ & Vapaa-aika


Olin hetken työttömänä vuosi sitten syyskuussa, enkä olisi voinut olla onnellisempi kun sain uuden kivan työpaikan lokakuussa. 1,5 kuukautta ei ole kovin pitkä aika, mutta siinäkin ajassa ehtii kyllä tylsistyä ja ajatella asioita vähän eri näkökulmasta. 

Opin ainakin sen, että tekemättömyys ja kotona makaaminen ei todellakaan ole mun juttu. Vielä kesällä töitä tehdessäni olin niin loppu että mietin irtisanoutumista lähes päivittäin. Opin, ettei loppuunpalaminen välttämättä johdu työstä mitä tekee, vaan siitä miten työtä tekee. 

Unelmatyölläkin saa itsensä vedettyä ihan piippuun jos sitä tekee liikaa eikä muista huolehtia omasta jaksamisestaan. Työnteko ei ole elämäntarkoitus, mutta on sillä suuri merkitys elämässä. Tiivistettynä; työnteko tekee onnelliseksi, kun muistaa tehdä myös omia juttuja ja sanoa ei silloin kun on levon tarpeessa.


On myös tärkeää miten itseään kohtelee. Tähän sisältyy esimerkiksi säännöllinen liikunta, uni, terveellinen ja monipuolinen ruokavalio unohtamatta herkuttelua silloin tällöin, oma aika ja itsensä kuunteleminen. 

Olen joskus pakottanut itseni jaksamaan töitä, treenaamista ja koulua loputtomasti ilman lomaa, mikä johti (ei niin yllättäen) uupumiseen. Nykyään osaan tunnistaa milloin on sanottava stop kaikelle suorittamiselle ja vain otettava rennommin. 

Sanoisin että tasapaino tekemisen ja tekemättömyyden välillä on tosi tärkeää siinä miten mielekkääksi kokee oman elämän.



Perusturvallisuus & Koti




Toisille elämässä tärkeintä on matkustelu, jatkuva liikkuminen ja se että maisemat vaihtuu tiuhaan tahtiin. Mä taas tykkään enemmän olla paikallani. Saattaa kuulostaa vähän tylsältä, mutta mulle turvaa tuo tietynlainen pysyvyys ja jatkuvuus. 

Pidän arjen rutiineista, kunhan luon ne itse eikä mulle tule sellaista puristavaa tunnetta että on pakko tehdä asioita. Vastapainoksi tykkään toki matkustella ja välillä rikkoa niitä rutiineja. On ihanaa lähteä matkalle, mutta kotiin on aina kiva palata. Turvaa tuo myös se, että talous ja opiskelu/työasiat on kunnossa.

Olen todella visuaalinen ihminen ja viihdyn kauniissa ympäristössä. Jos kotona on kauhea sekasorto ja sotku, on mun ajatuksetkin yhtä sekamelskaa. En saa aikaiseksi oikein mitään ja keskittymiskyky on huono. 

Ihailen ihmisiä jotka viis veisaavat kaoottisesta ympäristöstä, mutta olen joutunut myöntämään itselleni että en yksinkertaisesti lukeudu näihin ihmisiin. Musta on ihanaa kun kotona on siistiä, puhdasta ja raikasta, ei liikaa tavaraa ja seesteinen tunnelma, tilaa hengittää. Näinhän ei todellisuudessa aina ole, enkä ota asiasta stressiä, mutta olen selvästi parhaimmillani kun koti on järjestyksessä. 



Siinä muutamia asioita, joilla saa omaa hyvinvointia edistettyä. Loppujen lopuksi tärkeintä elämässä ovat kuitenkin ihmiset, eikä pankkitilin saldo tai pyykkivuori paljoa vaakakupissa paina. 

Tällä hetkellä minut tekee päivittäin maailman onnellisimmaksi mahassa potkiva pieni vilperi, enkä malttaisi odottaa sitä hetkeä kun pääsemme hänet tapaamaan <3


Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *