Paras aika vuodesta

Hei! Tää mun bloggaaminen on tälläistä kvartaalityyppistä; postaus neljä kertaa vuodessa. On siinäkin tavallaan säännöllisyyttä! Selitykseksi voin sanoa, että on tässä ihan aihettakin ollut poissaoloon. On ollut sydäntäraastavaa surua, mutta myös iloa - siis elämää. Paluun kunniaksi ajattelin kirjoitella vähän joulujuttuja.

Joulunodotukseen meillä kuuluu...


...Kynttilät, mikä yllätys! Alan varmaan jo elokuussa sytyttelemään kynttilöitä kun ensimmäisen kerran haistan tuulahduksenkin syksystä tai havaitsen häivähdyksenkin pimenevistä illoista. Syksy merkitsee sitä, että kesä on tullut päätökseensä ja voikin seuraavaksi alkaa odottaa joulua. Joo, mä oon ehdotomasti jouluihminen!





...Piparitalkoot. Seuraa paljastus: syön piparkakkutaikinaa sellaisenaan vaikken olisi leipomassa pipareita. Tänä vuonna ostin valmistaikinaa pakastimeen jo hyvissä ajoin, mutta kun leivontapäivä koitti, piti ostaa vähän lisää sillä joku oli nakertanut jo hyvän palan taikinankulmasta. Ja kyllä ne piparit uppoaa pipareinakin, leivoin nimittäin ensimmäisen satsin tossa pari viikkoa sitten ja nyt pyörii enää murut korinpohjalla. Ja A on syönyt niistä ehkä kolme (3) kappaletta. Oon lohduttanut itseäni sillä että imetys vie paljon energiaa, ja käytännössä katsoen mä en ole syönyt kaikkia pipareita yksin vaan myös vauva on osallistunut piparikatoon..

...Joulukorttien väkerrys. Viime vuonna sanoin miehelle että käypäs ostamassa joulukorttitarvikkeita niin tehdään yhdessä. No, se tuli takaisin valmiskorttien kanssa. Ei mulla ollut sydäntä sanoa että meepäs uudestaan. Tänä vuonna oli mun vuoro hakea korttitarvikkeita, ja käytinkin hyvän tovin kartonkihyllyjen edessä pyörimiseen. Mutta koska joulu tuli Suomalaiselle kirjakaupalle ilmeisesti yllätyksenä, oli punainen kartonki loppunut koko puljusta. Mää oisin halunnut just punaista! Itse korttien tekoon mies osallistui liimaamalla yhden tarran per kortti, tuo askarteluniekka. Mut oli sekin yhdessä tekemistä<3


...Joulukuusen haku. Otettiin kirves kainaloon ja lähdettiin koko perhe Sibeliuspuistoon kuusenhakureissulle. Lunta satoi ja oli ihana taianomainen talvinen tunnelma kun valittiin kuusista paras, heti siitä Sibelius-monumentin vierestä. Haa! No ei vaiskaan, ihan ajettiin kuulkaas Bauhausiin ja valkkasin sieltä pienen kuusen, sillä isompi ei olisi mahtunut autoon vauvan turvakaukalosysteemin ja rattaiden viedessä noin 90% tilasta. Kuusentuoksu on joka vuosi yhtä ihana, parhaita asioita joulussa! Ei tekokuuselle!



...Itsenäisyyspäivän vietto. Kaksi erillistä juhlaa, mutta miellän tän aina osaksi joulua, Suomessa kun ollaan. Tänä vuonna itsenäisyyspäivä olikin ihan erityinen, kun mittariin kilahti jo 100 vuotta. Ja kiva päivä olikin! Pakattiin bebe tuulensuojaan vaunuihin, otettiin ratikka ja suunnattiin Kauppatorille juhlatunnelmaa fiilistelemään. Siellä ne 100 Suomen lippua liehui saloissaan, ja varmaan yhtä monta poliisiakin päivysti torilla. Aika nopeasti livettiin paikalta kahvilaan lämmittelemään, tuuli oli meinaan aika hyytävä, eikä mulla ollut pipoa. Ai miksi, no siksi että olen pölhö. Olin vielä juuri pessyt hiukset enkä löytänyt pipoa mistään, mutta ajattelin että no kyllä mä nyt selviän märillä hiuksilla usean tunnin tuolla ulkona. Oon siis vieläkin flunssassa, et se meni hyvin se. Kotona tein meille Essin Itsenäisyyspäivän Illallisen, eli vähän hienommin uunilohta sitruunalla, keitettyjä perunoita ja hyvää salaattia. Korkattiin skumppapullo ja kilisteltiin Suomelle, sekä mun koulupaikalle  (syystä että kesäkuun lopussa ei paljoa skumpalla kilistelty kun vauva oli vielä mahassa). Jälkiruoaksi tein piparkakkumoussea, ihan sairaan hyvää oli vaikka itse sanonkin.



...Joulusiivous. Vähän tylsempi juttu, mutta lopputulos palkitsee. Nyt ei olla ihan hirveästi tässä siivoiltu flunssan takia, mutta vielä ehtii. Vauva sitteriin tai kantoreppuun ja äiti imurinvarteen! Vauva on siitä hauska tapaus että se nukahtaa imurinhurinaan, oikea siivousvauva. Tänä vuonna en tee mitään sen ihmeellisempää kuin pesen lattiat ja pyyhin pölyt, mutta kyllä toi olkkarin ikkunaan pari päivää sitten ilmestynyt linnunpaska on tavalla tai toisella saatava pois. Hyvää joulua sinnekin!!



Nyt juon vihdoin mun mikrossa lämmitetyn teen (vauvan kanssa tee ja kahvi tulee aina lähes poikkeuksetta juotua kylmänä) ja menen seurustelemaan vauvan kanssa päivän polttavista puheenaiheista.

Ihanaa joulunodotusta!

2 kommenttia

  1. Ihana teksti, arjen ilot on parhaita. 💕 Meinasin kuolla nauruun, kun näin mielessäni teidät hakemassa kuusta Sibelius monumentin vierestä. :') Huumori on tosi jees! Ihanaa joulunodotuksen jatkoa ja kuusen tuoksua joulukuun päiviin.<3 -H

    VastaaPoista
  2. Sanopas muuta, arki on parasta. Hyvä että nauratti, itseäkin hihitytti ajatus kuusenhakureissusta töölöläismiljöössä. Ja huumorilla tästä elämästä selviää! Kiitos samoin <3

    VastaaPoista

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *