Missä näen itseni vuoden päästä

Olenko ainoa joka repeilee ja pahasti lukiessaan mainion Julia Thurénin blogikirjoituksia? Mahtavaa settiä, kolahtaa mun huumorintajuun. Samaistun tietenkin Turun murteeseen, mutta myös jutunaiheisiin. Etenkin kirjoitukset rahasta kiinnostaa, koska aiheesta puhutaan vähän (tai no nyt jo enemmän), etenkin naisten keskuudessa. Oma mies on vuosia puhunut samoista asioista, ja vähän hävettää kun tajuan miten vähän olen ymmärtänyt. Ehkä naisnäkökulmasta kerrottuna asiat ovat jotenkin enemmän naislogiikan mukaisesti esitetty, ja ne uppoaa paremmin tähän naispäähän?

Mutta niin, ensin Juliaihminen-Julia, ja tästä inspiroituneena myöskin WTD-Nata pohtivat blogeissaan missä näkevät itsensä vuoden ja viiden vuoden päästä.

Hmmmmmmmm, ajattelin, ja huonosti nukutun yön jäljiltä (vauva nukkuu, minä en, syy: tuntematon) kohmeiset aivoni alkoivat viimein, klo 13.02, herätä tähänkin päivään. Keskeytin erittäin tärkeän keskustelun aiheesta kakka (meillä oli beben kanssa pieni kakka-leikkimatto-episodi), jota parhaillaan kävin whatsapin välityksellä mieheni kanssa, ja aloin itsekin miettiä vastauksia näihin visaisiin kysymyksiin.


Kovan onnen leikkimatto, joka kuitenkin selvisi episodista hengissä.


Aloitan vaikeammasta, missä näen itseni viiden vuoden päästä? Reaktioni oli tismalleen sama kuin Julialla "Mitä fakkers, en mä tiedä! Viisi vuotta, mä olen silloin kolkkentviis, siihen on hirveän pitkä aika." Tosin mä olen viiden vuoden päästä kolkkentkaks, mutta kuitenkin.

Näen itseni kirjoittamassa gradua (hikikarpalot otsalla) ja valmistumassa pikkuhiljaa maisteriksi. Ehkä tähtäimessä on jo jokin oman alan työpaikka? Ollaan miehen kanssa eletty onnellista avioelämää jo muutama vuosi, ja ehkä meillä on toinen lapsikin. En kyllä tiedä miten yhdistelmä opiskelu + kaksi lasta + valmistuminen ajallaan onnistuu, mutta laitetaan onnistumaan. Ollaan saatu päätettyä minne me meidän elämä lopullisesti siirretään, vai siirretäänkö minnekään. Ehkä me ollaankin ikuisesti tamperelaisia? Ken tietää.

Entä missä näen itseni vuoden päästä? Vuokrakolmiossa Tampereella, huojentuneena siitä ettei tarvitse muuttaa ainakaan seuraavaan neljään vuoteen. Olen aloittanut opiskelun yliopistossa ja toivoakseni viihdyn koulussa. Ja vaikken viihtyisi, en jaksa enää vaihtaa koska en lue enää yksiinkään pääsykokeisiin, se on varma se. Lilja on jo 1-vuotias ja naureskellaan miehen kanssa sen tempauksille, ihan niinkuin nytkin. Vuoden päästä alan varmaan myöskin vähän jo odottaa (panikoida) tulevia häitä, ja uskoisin että häävalmistelut käy jo kuumana.

Mun sisko laittoi just viestiä että näki unta, jossa Lilja oli oppinut puhumaan ja olin pitänyt tämän tiedon salassa siskoltani. Unessa Lilja kuulemma pahoitteli kovasti asiaa. Niin, mä veikkaan että varmaan muutama sanakin on jo tullut vuoden päästä? Ainakin tosta jutun määrästä päätellen on vaikea kuvitella ettei olisi.

Nyt menen keittämään lisää kahvia ja yritän saada jotain järkevää aikaiseksi. Vi ses!

Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *