Muuttohommia

Kotona on kerrankin siistiä, pyykit on kuivumassa, ikkunalaudalla ja sohvapöydällä palaa kynttilät, vauva nukkuu, kaadoin juuri kuppiin kuumaa (!!) tummapaahtoista kahvia ja nyt istun sohvannurkassa viltin alla läppäri sylissä - hetki omaa aikaa. Ulkona satoi eilen lunta koko päivän, ja takapihan puut ovat kauniit lumisessa peitteessään. On jotenkin pysähtynyt tunnelma.


Tekisi hirveästi mieli kuvata kotia ja esitellä uusi astiakaappi ja kirjahylly, mutta sitten muistan ylipitkän to do -listan liittyen tulevaan muuttoon. Mun pitäisi pakata kotia, ei kuvata sitä. Kröhöm.

Olen muuttanut viimeisen kuuden vuoden aikana kuusi kertaa. Kuusi! Näitä muuttoja läpikäyneenä ainakin yksi ohje on ihan ykkönen: muuttoon ei koskaan voi olla liian valmistautunut. Eikä pakkaamista voi aloittaa liian aikaisin.

Nyt on vasta helmikuun toinen päivä, mutta silti tuntuu että aika loppuu kesken! En ole kiirehtinyt minkään kanssa, ollaan vauvan kanssa nukuttu joka päivä (perhevalmennus-aamushowta lukuunottamatta) pitkään, vauvan mielestä hyvä aika herätä on siinä 11 aikoihin. Sopii mulle. Mutta nyt! Pieni stressi alkaa nostaa päätään, kun mietin mitä kaikkea pitäisi keretä tehdä ennen muuttoa. 


  • Pakastin pitää syödä tyhjäksi (kauhee homma kerrassaan) ja sulattaa (oikeasti kauhee homma). 
  • Kaikki lainatut kirjat pitää palauttaa omistajilleen, ja samalla tietty nähdä näitä ko. omistajia ja kuulumisten vaihdon yhteydessä juoda kuppi kahvia tai jopa lasillinen viiniä.
  • Ullakko pitää käydä läpi. Tässä mulla lukee tehtävälistalla "for the love of god Essi, nyt oikeesti". Näissä vanhoissa töölöläis-kivitaloissa on tunnelmaa, mutta myös huonot puolensa. Yleensä varastotilat ovat aivan kamalassa kunnossa tai sitten niitä ei ole. Meillä on ullakko, mutta siellä ei periaatteessa kannattaisi säilyttää juuri mitään, ei ainakaan tekstiilejä. Kesän korvalla toin kassillisen kesävaatteita ullakolta, ja kassista lensi ampiainen ilostuttamaan päivääni. Mayday, mayday! Mies oli mökillä ja mä olin yksin kotona, tietenkin. Mulla meni kaksi tuntia kerätä rohkeutta avata ikkuna, jotta ampiaispoloinen pääsi lentämään ulos. Lisäksi soitin kaksi rohkaisupuhelua kaverilleni, joka joutui krapulaisena herätä rauhoittelemaan mua ampiaispaniikissani. Sen koommin emme ole säilyttäneet vaatteita ullakolla. Mutta siellä sitä tavaraa on, ja ne pitää käydä läpi. Otan mukaan siis kumihanskat, jätesäkkejä ja sellaisen ampiaissuojapuvun kun menen ullakolle.
  • Huomenna ajetaan Mikkeliin katsomaan potentiaalisia vuokra-asuntoja. Aika varmasti kuitenkin päädytään saunalliseen rivitalokaksioon järvimaisemiin. Kuulostaa erittäin, erittäin hyvältä mun korvaan. Mutta ei vielä hihkuta liikaa.
  • Kuun puolessa välissä käydään maalla mun isovanhempien mökillä, jonne tulee myös muuta perhettä. On ihana nähdä sukua, mut päätarkoituksena tässä on saada otettua kuva viidestä sukupolvesta, siis Liljasta, musta, mun isästä, isänäidistä ja isänäidinäidistä. Kyllä, mun isoisoäiti on vielä elossa, ja täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Ihan huikeeta<3
  • Tietysti kaikki normaalit muuttohommat; pakkaustarvikkeet, pahvilaatikot, tavaroiden läpikäynti ja mahdollinen kierrättäminen/myyminen, siivoaminen, pakkaaminen jne.


Kyllä siinä riittää tekemistä taas kerrakseen. Kivaa viikonloppua!




2 kommenttia

  1. Huh mäkin uskaltauduin käymään tänään pitkästä aikaa ullakolla. Olin ihan varma että jostain pomppaa mörkö ja henki lähtee😬

    VastaaPoista
  2. Me sovittiin niin, et A käy ensin ja käy eka omat autonlaittamistyökalujutut läpi joista mä en tajua mitään enkä osaa katsoa mikä niistä lähtee ja mikä jää :D Kauheen kätevää, sit mä voin jälkeen päin mennä katsomaan mitä sinne jäi (toivottavasti vähän). Ainiin! Mäkin aluks pelkäsin hirveesti mennä ullakolle koska ajattelin et möröt ja lepakot jne. hyökkää. Nyt pelkään enää ötököitä!

    VastaaPoista

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *