Turn and face the strange

Yleensä takuuvarma keino herättää mut on tuoda kupillinen höyryävän kuumaa kahvia mun nenän alle. Mies on tottunut töidensä takia heräämään aikaisemmin kuin minä (no vauvan kanssa herätään klo 11, että kuka tahansa herää aikaisemmin kuin me), ja viikonloppuisin usein häärää täällä jo aamupalaa kun mä vasta availen silmiäni. Yleensä herään keittiöstä kantautuvaan kotoisaan kolinaan tai sitten tähän kahvi nenän alle -taktiikkaan, jota mies usein käyttää. Mutta tänään en! Kahvikuppi oli yöpöydällä, ja kahvi jo kylmää. "Jätin sen siihen kun et herännyt millään!" No en herännyt joo, kello on 12.15 ja nyt vasta havahdun siihen että on aivan tajuton nälkä. Eilen oltiin koko päivä menossa, että ei ihmekään kun uni maistui. Lämmitin kahvin mikrossa (...) ja katoin aamupala-lounaan tähän keittiönpöydälle. Netflix ja Gilmoren tytöt pyörimään!





Eilen käytiin siis Mikkelissä katsomassa vuokra-asuntoja, ja ai että. Muutetaan rivitaloon kaksioon järven rannalle! Asunto on vanha, lattia muovimattoa ja yleisilme vähän kulahtanut, mutta tunnelma oli söpö. Mikkelissä oli pakkasta -12 astetta, aurinko paistoi ja maisemat oli ihan mielettömän upeat! Vaikka aluksi olin hyvin skeptinen tästä muutosta, niin nyt viimeistään innostuin ihan kunnolla. Ollaan jo pitkään haikailtu vähän rauhallisempaan ympäristöön ja nyt se tapahtuu. Tekee tosi hyvää. En malta odottaa luontoretkiä lähimetsiin, omaa saunaa ja aamukahveja omalla pikkupihalla sitten keväämmällä.

On muuten jännä miten mieli muuttuu. Oon aina elänyt siinä uskossa, etten haluaisi asua missään muualla kuin kaupungissa suht lähellä keskustaa. Mies taas on aina viihtynyt paremmin syrjemmässä. Ja tässä mä nyt into piukeana oon muuttamassa Mikkeliin, 20km keskustasta. Käytiin me katsomassa paria muutakin asuntoa lähempänä keskustaa, mutta ähh, ei tuntunut yhtään hyvältä ratkaisulta. Nyt jopa oman asunnon ostaminen jostain enemmän maaseudulta ei ole mielestäni ollenkaan hassumpi ajatus. Mitä mulle on tapahtunut?

Ainiin, meidän rakas vauva on jo kolmikuinen! Neiti on jo tottunut pitkiin automatkoihin, ja pärjäsi eilen oikein hyvin nallepuvussaan koko päivän. Mutta huono omatunto silti kolkuttaa, kun kaikkia aikuisten asioita hoitaessa ei ehdi huomioimaan tarpeeksi. Tänään siis ollaan koko päivä kotona, pussataan, halataan, luetaan eläinkirjaa, lauletaan Maija mehiläistä ja tietenkin käydään pitkiä keskusteluja. Tosin nyt hän nukahti tuohon leikkimatolle itsekseen, kukkapeiton alle. Leikitään sitten myöhemmin.

Aurinkoista sunnuntaita,

Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *