Elämää pikkukaupungissa

Viime aikoina päivät ovat sulautuneet yhteen, enkä tarkalleen muista, kuinka monta viikkoa me ollaan täällä jo asuttu. Tuntuu että on ekaa kertaa raskauden, synnytyksen, loppuvuoden tapahtumien, ristiäisten ja muuton jälkeen päässyt oikeasti hengähtämään hetkeksi. On tehnyt mieli vain olla vauvan ja miehen kanssa, lukea sängyssä puoleenpäivään, saunoa, syödä, nukkua, syödä ja taas vähän nukkua. Ollaan me toki muutakin tehty, mutta aika rennosti ollaan arkea täällä eletty.
Elämä täällä on siis lähtenyt kivasti käyntiin. Anttola on sympaattinen pikkukaupunki, noin 20 km Mikkelistä. Meillä on täällä kauppa, kirkko, antikvariaatti ja apteekki. Löytyy myös (kaikki samassa talossa) yhteiskoulu, terveysasema ja neuvola, kirjasto ja jopa kuntosali! Joka puolella on lunta silmänkantamattomiin ja tunnelma on pysähtynyt, ihan kuin kaupunki nukkuisi talviunta kuin Muumilaaksossa konsanaan. Kun kävelee kauppaan, vastaan tulee enemmän potkukelkkoja kuin autoja. Liikenteen melu on vaihtunut tikan terävään nakutukseen ja järveltä suhisten puhaltavaan tuuleen. Ja ainiin, meidän pihalla asuu fasaani. Lainatakseni siskoani, nyt ei olla enää Helsingissä.
Töölön hektisyyden jälkeen tämä rauha on ihan tervetullutta, tosin jos olen ihan rehellinen, pelkäsin vähän etukäteen minkälaista arki täällä tulee olemaan. Onneksi pelko osoittautui ihan turhaksi, sillä kyllä täällä tekemistä riittää, silleen sopivasti. Perjantaina oltiin yhdessä koko perhe seurakunnan muskarissa, jossa tutustuttiin muihin lapsiin ja kerkesin saada muutaman äitikaverinkin, vauvatreffejä odotellessa! Keskiviikkoisin täällä järjestetään myös perhekerho, jossa kuulemma käy enemmän porukkaa kuin muskarissa. Lisäksi aiotaan osallistua vauvauintiin, joka järjestetään kylläkin Mikkelissä, mutta eipä sinne pitkä matka ole ajaa. Vaunulenkille lähtiessä ei tarvitse kovin kauaa miettiä minne päin lähtisi, kun joka puolella on metsää ja järveä. Seurasaari oli Helsingissä mun ykköspaikka vaunulenkeillä, mutta siellä sai välillä etsimällä etsiä omaa rauhaa kun puoli Helsinkiä oli samaan aikaan ahtautuneena samalle lenkkipolulle. 

Viikonloppuna sisäinen käsityönäpertelijäni pääsi valloilleen kun intouduin pitkästä aikaa kutomaan villasukkia. Lauantaina meillä kävi vieraita, ja sain hyvän syyn leipoa. Tällä kertaa tein feta-pinaattipiirakan (maistettiin tätä kun käytiin kylässä kaveripariskunnalla, ja oli ihan tajuttoman hyvää, kiitos ohjeesta E!) ja suklaajuustokakun. Meiltä ei lähdetä kotiin nälkäisenä :D Illalla käytiin (taas) saunassa ja syötiin kakkua iltapalaksi. Me ollaan todellinen fitness-pariskunta!

Nyt on muutenkin melkein joka viikonlopulle jotain ohjelmaa ja vieraita on tulossa käymään pitkin kevättä. Kesälle on myös jo tiedossa kaikkea kivaa. Havahduin eilen siihen, miten nopeasti aika menee, etenkin kun on paljon tehtävää. En ihan hirveästi haluaisi kirjoittaa syystä, miksi ollaan täällä, en ainakaan ihan vielä. Ehkä sitten myöhemmin kun tuntuu siltä että aika on oikea.

Eli tänne kuuluu tällaista pikkukaupungin arkea, kutomista, leipomista, perhe-elämää ja ulkoilua. Mitä teille kuuluu?

Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *