Maaliskuun ensimmäinen

Hei blogi pitkästä aikaa!

Ihanaa päästä kirjoittamaan ja elämään taas normaalimpaa arkea, ai että. Valokuvaaminen, sisustaminen, leipominen ja kaikenlainen näpertely tämä blogi mukaan lukien on vaan niin mun juttu. On ollut ihan orpo olo kun ei ole kerennyt pariin viikkoon tekemään mitään omia juttuja! Mutta nyt on onneksi muutto ohi, ja ollaan päästy nauttimaan uuden kodin ja ympäristön ihanuuksista.

Muutto: helpoin ikinä. Aloin kaksi viikkoa ennen muuttoa tuskailla että mitähän tästä tulee. Muutto kauas toiselle paikkakunnalle kolmikuisen vauvan kanssa, joo-o. Päätin lujasti että tästä ei vaan voi tulla sellainen väkerretään itkua ja tungetaan pää pahvilaatikkoon -muutto. Kyllähän te tiedätte, luulette että homma on ohi kunnes muistatte että ei saakeli se varasto. Kaadutte maahan ja heittäydytte x-asentoon rähjäämään. Niin, päätin että ei sitä kiitos, ja tällä kertaa valmistauduttiin hyvin ja ennen kaikkea ajoissa. Me jopa oltiin sen verran kaukaa viisaita ja näppäriä ja organisoituneita että numeroitiin pahvilaatikot ja kirjoitettiin puhelimen muistiin lyhyesti mitä kukin laatikko sisältää. Lisäksi merkattiin vielä mihin huoneeseen laatikko uudessa kodissa kannetaan. Essin muuttovinkki numero yksi! Oli ihan kuningasidea; sen sijaan että elät viikkotolkulla laatikkomeressä, on vain muutama pino muuttolaatikoita kussakin huoneessa JA tiedät mitä missäkin on, ihan mahtavaa.



Lilja jaksoi oikein hyvin, oltiin varattu sen verran paljon muuttoapua, että mun rooli muutossa oli oikeastaan vain viihdyttää ja huolehtia vauvasta. Päästiin lähtemään vanhalta kodilta jo hyvissä ajoin päivällä ja ajeltiin uuteen osoitteeseen kaikessa rauhassa. Perillä tyhjennettiin muuttokuorma ennätysnopeasti, kokattiin illallista, avattiin viini ja korkattiin saunakin! Tytöt olivat tehokkaita ja ehtivät koota meidän sängyn (kiitos<3), ja voin sanoa että kyllä muuten tuli uni pitkän päivän jälkeen kun vihdoin pääsi omaan sänkyyn. Enpä olisi uskonut että muuttopäivän iltana istutaan keittiössä viinilasi kädessä nauramassa kavereiden kanssa. Siitä saadaan kiittää kaikkia sukulaisia ja kavereita, jotka tuli auttamaan meitä pakkaamisessa ja muutossa, ilman heitä oltais varmaan vieläkin Töölössä kykkimässä! Että suuri kiitos vielä kaikille, meillä on aivan ihania ihmisiä elämässä.



Tähän mennessä ollaan purettu laatikoista ehkä puolet, lähinnä olohuone on enää vaiheessa, mikä on aika hyvin siihen nähden että ollaan asuttu täällä alle viikko. Mutta mikäs kiire tässä on. Lumihanki kimmeltää auringossa ja kotona on ihanan leppoisa tunnelma vastapainona muutamalle viime viikolle, jolloin on kiristelty hampaita tavaroita pakaten. Liljakin saa nyt meidän jakamattoman huomion kun ei tarvitse enää yhtäkään samperin viinilasia olla käärimässä pakkauspaperiin.

Tänään ajeltiin isolle kirkolle eli kartsalle tekemään isot ruokaostokset ja hakemaan muutama puuttuva juttu. Lähipäivinä ajateltiin viedä vauva hoitoon perhetutuille ja lähteä viettämään treffipäivää miehen kanssa - hiihtoladulle. Parasta! Eväät mukaan, kahvia termariin ja sit lyömään vetoa kuinka monta kertaa Essi tavataan sukset ojossa lumipenkasta hiihtoladun vierestä. Siitä on ehkä noin viitisentoista vuotta kun olen viimeksi hiihtänyt. Jännää!


Nautitaan nyt kerrankin tästä kunnon talvesta ja kauniista talvipäivistä, kohtahan sitä saa jo alkaa odottelemaan kevättä<3

Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *