Lilja ja neljän kuukauden hulinat

Hei pitkästä aikaa!

Tänään on ollut ihanan lämmin kevätpäivä. Lähdin vauvan kanssa käymään kaupassa, ja puin päälle vanhasta tottumuksesta villapaidan, pipon ja kevytuntuvatakin. Vauvan pakkasin lämpöpussiin pipoineen päivineen. Menin ulos vain huomatakseni että meillä on aivan liikaa päällä - täällähän on tullut kevät! Ulkona tuoksui ihanalta, tuuli oli lämmin, ja tuntui että talven jäljiltä syväjäässä olleet hartiat laskeutuivat ja oli helpompi hengittää.

Viimeiset pari viikkoa on mennyt aika sumussa täällä meidän vauvalandiassa. Muutama yö sitten kirjoitettua: Voi elämänkevät sentään. Kello on 4:29, mies nukkuu, vauva tuhisee tyytyväisenä pinniksessään, ja mä kirjoitan täällä tikkana vauvakuulumisia. Miksi? Siksi että olen nyt pari viikkoa herännyt joka yö 5-10 kertaa, silmät sikkaralla imettänyt ja nukuttanut vauvaa, ja vihdoin voin ilokseni todeta, että olen tottunut tähän uuteen tapaan nukkua. Kjeh, ei mitään sarkasmia edellisessä lauseessa. 

Liljalla ilmeisesti alkoi nk. neljän kuukauden hulinat, jolloin vauvojen unirytmi muuttuu enemmän aikuisen unirytmin kaltaiseksi. Lilja on jo 5kk, mutta selvästikin tämä vaihe teki tuloaan jo useamman viikon, kunnes homma eskaloitui. Täällä on ollut kieltämättä aikamoista hulinaa sekä yöt että päivät. :D 

Lilja koki sellaista elämäntuskaa ettei paremmasta väliä; nukkuminen oli tyhmää, hereilläolo oli tyhmää, syöminen oli vielä tyhmempää ja oikeastaan kaikki oli (vanhempien iloksi) hänen mielestään tyhmää. Ehkä vähän liioittelen, mutta aikaisempaan verrattuna oli aikamoinen show. Koti muistutti taistelutannerta, mm. eräänä aamuna havahduin siihen, että mun yöpöydällä oli ollut jo monta päivää pissavaippa (en ymmärrä miten ja kuka sen siihen oli jättänyt, varmaankin allekirjoittanut.)

 Alkuviikosta 5 kk-neuvolassa Lilja sai vielä rokotukset, ja soppa oli valmis. Täällä laahusti kaksi väsynyttä vanhempaa nukuttamassa ja viihdyttämässä rakasta pikkupötkylää, joka vuoroin kiljui naama punaisena, vuoroin zumbasi sylissä ja veti itsensä kaarelle. Lasittunein katsein vaihdettiin välillä vuoroa jotta toinen pääsee syömään, suihkuun, vessaan ja mitä nyt normaalielämään kuuluukin. Äiti oli väsynyt, iskä oli väsynyt, vauva oli väsynyt, varmaan naapurikin oli väsynyt.

Meidän pieni päivänsäde

Kuin taikaiskusta vauva katsoi että nyt on hyvä aika lopettaa hulinointi, ja että kaikki onkin ihan ok. Thank lord! Oli nimittäin tähän mennessä ihan heittämällä haastavin (ja väsyttävin) vaihe. Tänään Lilja on taas kikattanut menemään niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, pyörinyt leikkimatolla kuin hyrrä, harjoitellut ryömimistä ja maistanut palan avokadoakin. Jopas nyt jotakin! Aika nopeasti unohtuu viime viikkojen valvomiset kun kuuntelee toisen söpöjä vauvahöpinöitä ja riemunkiljahduksia. 

Joten oi kevät, tulitpa hyvään saumaan. Taivas aukeni, aurinko paistoi, vauva nukahti ja äiti sujahti takapihalle iltapäiväkahveille t-paidassa. T-paidassa! Siellä mä retkotin onnellisena, kuuntelin äänikirjaa ja hörpin kahvia. Iltapäivästä leivoin vielä ihanan kirpsakan sitruunajuustokakun. Seuraavia hulinoita odotellessa!

Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *