Ensimmäinen äitienpäiväni

Eilen sain viettää mitä ihaninta ensimmäistä äitienpäivää äitinä! Tunsin oloni koko päivän hyvin erityiseksi, vaikka olenhan äiti ihan joka päivä. 

Sain perinteisesti aamupalan sänkyyn, mutta mies ilmoitti ettei kannata syödä isoa aamupalaa, koska kohta lähdetään jonnekin. Laitoin kukkamekon päälle, kiharsin hiukset, sipaisin huulipunaa, otin hellehatun mukaan ja sitten menoksi! 

A oli varannut pöydän äitienpäivälounaalle tästä meidän lähteltä Ollinmäen viinitilalta. Olin tosi otettu, vaikka osasinkin tietenkin odottaa että mennään jonnekin syömään. Oli myös jotenkin liikuttavaa, että meidän pöydässä oli valmiina pehmustettu syöttötuoli Liljaa varten. Lounaan jälkeen lähdettiin käymään Tertin kartanon puutarhassa ja otettiin ilo irti helteisestä kesäpäivästä. Otettiin samalla muutama kuva musta ja Liljasta, ihka ensimmäisen äitienpäivän kunniaksi.



Kotona katettiin takapihalle kahvit ja mutakakkupalat jäätelöllä ja mansikoilla. Vaikka kello oli jo lähemmäs kuusi, aurinko porotti vieläkin niskaan ja ulkona oli ihan kunnon kesähelle. 
Kukaan ei varmaan ole huomannut ja tämä tulee kaikille varmasti täysin yllätyksenä, mutta olen aivan haltioissani omasta pihasta! Totesin eilen, etten millään haluaisi muuttaa enää kerrostaloon asumaan. 

Illalla soittelin omalle äidilleni ja puhuttiin pitkään. Sen jälkeen istutin edesmenneelle anopilleni keltaisen ruusun kukkapenkkiin, ja toivotin hänellekin hyvää äitienpäivää, missä ikinä hän onkin. Luulen kyllä että hän aika tarkkaan seurailee meidän tekemisiä ja oli eilenkin meidän mukana.


En oikein osaa edes sanoa mitään järkevää siitä, mitä äitiys mulle merkitsee, muuta kuin että se on hienointa mitä tiedän. Äitiys tuli mulle aika luonnostaan, ja kuulen usein että äitiys sopii mulle. En aina jaksa olla sellainen pullantuoksuinen äiti, eikä pidäkään jaksaa, mutta joskus intoudun olemaan sitäkin. 

Joskus tunnen riittämättömyyttä, niin kuin varmasti kaikki muutkin äidit. Joskus hermostun kun vauva huutaa, ja heti tunnen siitäkin huonoa omaatuntoa. Yksi ystäväni sanoi, että lapselle riittää se, että häntä rakastetaan ja että hänestä huolehditaan. 

Jossain, en muista missä, sanottiin myös hyvin, että lapsen koti on vanhempien välinen suhde. Yritän muistuttaa itselleni joka päivä, että olen meidän lapselle paras äiti mitä voi olla, ja että olen sitä silloinkin kun ei tunnu siltä. Saan myös kiittää jotain korkeampia voimia ihanasta miehestäni, joka muistaa kertoa mulle tasaisin väliajoin kuinka hyvä äiti olen.



Tänään olen vastustanut kiusausta lojua koko päivän takapihalla ja olen tehnyt rästissä olleita kotitöitä. Nyt aherruksen jälkeen taidan ansaitusti suunnata aurinkoon ja ottaa välipalaksi kippoon mansikoita, appelsiinia ja viinirypäleitä. Toivottavasti en houkuttele eväilläni ampiaisia..

Hyvää äitienpäivää kaikille ihanille äideille vielä näin jälkikäteen, ja aurinkoista ja kivaa viikkoa kaikille <3

2 kommenttia

  1. Voi että kuulostaa ihanalta 😍
    Lilja näyttää ihan rokkistaralta😎

    VastaaPoista
  2. Kyllä :'D Sanomme häntä maailmanomistajaksi kun sillä on noi lasit päässä :D

    VastaaPoista

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *