5 tapaa helpottaa vauvan eroahdistusta

Voihan eroahdistus! Niin kuin aiemmin mainitsinkin, meillä on nyt eroahdistuskausi aika vahvasti meneillään. En voi poistua huoneesta ilman että lohduton itku alkaa ja poloinen alkaa peruuttaa epätoivoisesti siihen suuntaan minne äiti katosi, eikä itku lopu ennen kuin ilmestyn takaisin näköpiiriin. Vauvan mielestä asiat on hyvin, kun saa olla suurimman osan äidin sylissä tai ihan korkeintaan metrin säteellä, vielä parempi on jos sekä äiti että iskä ovat molemmat lähellä.

Eroahdistus on ihan normaali vauvan kehitysvaihe, ja kertoo että kaikki on kunnossa. Vauva alkaa hahmottaa, että ei ole osa äitiä, ja yksinolo voi pelottaa persoonallisuudesta riippuen enemmän tai vähemmän. Meillä eroahdistus alkoi Liljan ollessa noin puolivuotias, ja se ilmenee itkuna kun jompi kumpi vanhemmista katoaa näköpiiristä, nukkumaan mennessä ja lisäksi Lilja on myös alkanut vierastaa muita ihmisiä. 


Mikä eroahdistukseen sitten auttaa? 


En ole mikään asiantuntija, mutta joitain juttuja olen kokeillut ja havainnut meillä toimiviksi:

1. Vaistomaisesti olen tehnyt niin, että kun aion lähteä huoneesta, kerron siitä vauvalle. Tuntuu vähän hölmöltä selostaa että "äiti vaan käy tuolla toisessa huoneessa, palaan pian takaisin", kun toinen vaan tuijottaa monttu auki eikä ehkä ihan vielä ymmärrä mitä se äiti selittää. En myöskään livahda huoneesta silloin kun Lilja katsoo muualle. 

2. Toinen mikä on auttanut on yksinkertaisesti sieltä toisesta huoneesta huhuilu "äiti on täällä, ei ole mitään hätää, en ole lähtenyt minnekään." Sillä saa ostettua ehkä muutaman minuutin lisäaikaa, ennen kuin itku taas alkaa, mutta toivon että se rauhoittaisi edes vähän olemassaolonsa kanssa kamppailevaa pikkuvauvaani. Yritän tällä vahvistaa vauvan käsitystä siitä, että en lakkaa olemasta vaikka katoaisin hetkeksi. Ollaan myös leikitty paljon kukkuu-leikkiä, joka tuntuu auttavan Liljaa ymmärtämään sen, että olen olemassa vaikka vain ääni kuuluisi.

3. Nukkumaan mennessä selän silittely ja lempeällä äänellä rauhoittelu auttaa melkein joka kerta. Jos itku vain jatkuu kun lähden huoneesta, odotan hetken ja palaan taas takaisin. Teen systemaattisesti näin joka kerta, että vauva oppii luottamaan siihen ettei ole hätää, eikä häntä olla jätetty yksin. Päiväunet sujuvat jo hyvin, Lilja nukahtaa lähes poikkeuksetta joka kerta itsekseen, mutta iltaisin nukuttaminen saattaa kestää pidempään. Ei auta kuin olla kärsivällinen ja toistaa samaa kaavaa uudestaan niin kauan, kunnes vaihe menee ohi.

4. Myös säännöllinen päivärytmi, sylissä pitäminen, leikkiminen ja muu yhdessä puuhaaminen helpottaa ahdistusta. Jos vauva on päivän aikana saanut liian vähän läheisyyttä ja huomiota, sen kyllä huomaa viimeistään illalla. 


Lähdettäiskö treffeille ensi vuonna?


5. Vierastamisen suhteen ollaan tehty niin, että vaikka Lilja alkaisi ensin itkeä, ei luovuteta heti  ja oteta syliin vaan rauhoitellaan ja odotetaan hetki. "Ensijärkytyksestä" selvittyään ei mene kauaa kun se aina iloinen Lilja palaa takaisin. Tosin väsyneenä tai nälkäisenä ei auta mikään muu kuin äidin tai iskän syli. 

Ei olla nyt hetkeen suunniteltu mitään kovin pitkäkestoisia treffejä miehen kanssa, mielummin odotetaan että pahin ahdistus on ohi. Ehtii niille treffeille myöhemminkin! Yritän tsempata itseäni myös sillä, että tämä vaihe kestää vain hetken, ja vielä joskus tulee se päivä kun mä olen se joka itkee eroahdistusta Liljan kadotessa ovesta ulos.. :D

Lilja näyttää kieltä äidin ja iskän treffisuunnitelmille.

Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *