Mitä sanoisin 10 vuotta nuoremmalle itselleni

Täytän tänään 28 vuotta. Näihin vuosiin on mahtunut vaikka mitä, mutta en voisi olla onnellisempi ja tyytyväisempi siihen missä olen juuri nyt ja mitä mulla on. Mulle ei pahemmin mitään ikäkriisejä ole tullut, muistaakseni jonkinlaisen kehitin kun täytin 26. Varmaan koska se oli jo niin "lähellä" kolmeakymmentä (:D) Nyt kuitenkin tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä onnellisempi olen. Tunnen itseni paremmin, tiedän (ainakin suunnilleen) mitä haluan, mulla on ihana perhe ja monta kullanarvoista ystävää, olen löytänyt elämäni rakkauden ja meillä on meidän maailman rakkain tytär. Mitä sitä muuta voisi toivoa?


Mekko: Marimekko (peritty anopilta)
 

Mukaan mahtuu myös näitä ei niin hyviä otoksia, hih.


Mitä olen oppinut tähän mennessä


Kaivoin kirjoituspöydän laatikosta tätä juhlallista hetkeä varten mun pienen vihon, johon olen vuosien varrella kirjoitellut omia elämänviisauksiani ylös, kuten:

- Älä osta esipaistettuja patonkeja, osta tuoreita (ja syö ne tuoreena.)

- Kun torilta saa kotimaisia marjoja, osta!

- Ne supersalmiakit on aina liian väkeviä. Jätä kauppaan.

- Matkailuun, kirjoihin ja kukkiin käytetyt rahat ei ole koskaan tuhlausta.

- Älä osta vaatetta joka ei istu jo kaupassa.

- Jos tuntuu siltä että pitää hidastaa tahtia, hidasta tahtia.

- Älä ota vastaan mitä et ole ansainnut.

- Kun stressaa, lähde luontoon.

- Vain kesyt linnut kaipaavat, villit lentävät.

Näiden tärkeiden huomioiden lisäksi olen oppinut, että itseä pitää kunnioittaa, ja itselle pitää osata asettaa rajat, joiden yli muut eivät saa mennä. Ja jos menevät, sitä ei tarvitse sietää. Opin tämän kantapään kautta, mutta se on onneksi mennyttä. Muita hyviä elämänohjeita on: maksa laskut ajoissa ja hoida aina vakuutukset kuntoon, kunnioita vanhempia ihmisiä, laita pyykit aina heti kuivumaan äläkä jätä niitä märkinä pesukoneeseen, kuuntele mitä läheiset ihmiset sinulle sanovat (äläkä oleta tietäväsi kaikkea itsestäsi ja muista), ole itsellesi ja muille armollinen, pyydä anteeksi, osaa sanoa ei, luota itseesi. Yksin asuminen ja oleminen, edes jossain kohtaa elämää, tekee myös tosi hyvää. Seuraavaa ohjetta toitotetaan joka paikassa, mutta jostain syystä en nuorempana epävarmana naisenalkuna millään sisäistänyt tätä: Tässä maailmassa ei ole toista samanlaista, ja vain sinä voit olla paras versio itsestäsi.


Mitä sanoisin 10 vuotta nuoremmalle itselleni


Sanoisin, että järjestä itsellesi lomaa edes viikon verran, ja keskity vain ideoimaan mitä sinä haluaisit. Koko lukioajan tein opiskelun ohella töitä kesät talvet, ja kun lukio loppui, tuntui että olin aivan ulalla siitä mitä haluaisin tehdä. "Kaikki" muut hakivat korkeakouluihin, ja itsekin hain muodon vuoksi, vain että voisin sanoa hakeneeni jonnekin. 

Seuraa paljastus: pelkäsin edes ajatella hakevani oikikseen! Hävettää myöntää, mutta ajattelin että en mä voi hakea, että olen liian tyhmä. Ensin meni hetki (useampi vuosi) että uskalsin sanoa ääneen mitä halusin, sitten meni toinen hetki että löin päätäni seinään ja tuhlasin muutaman kevään hakemiseen, kunnes vihdoin viime vuonna (onneksi hyvissä ajoin ennen yhteishakua) tajusin, että en mä halua tätä.

Olen välillä joissain asioissa liiankin määrätietoinen, koska ajattelen, ettei saa luovuttaa. Mutta mitä järkeä tehdä hampaat irvessä hirveästi töitä jonkin asian eteen, jota ei edes halua, mutta on vain päättänyt tehdä niin? En haaveillut lakimiehen tai tuomarin urasta, enkä siten siis oikein itsekään enää muista miksi halusin oikikseen. Luojan kiitos ymmärsin, että voin hakea muuallekin. Ja sinne muualle pääsin, heti ensi yrittämällä, mikä kertoo ehkä jotakin. Tätä samaa aika jääräpäistä ideologiaa harrastin myös ihmissuhteissa, ja sanoisinkin nuoremmalle itselleni, ettei ole mikään häpeä jos parisuhde kestää vaikka kaksi päivää. Myöskään sellaisissa kaverisuhteissa, jotka ottaa enemmän kuin antaa, ei tarvitse väkisin roikkua.

Joka tapauksessa, sanoisin itselleni, että tee asioita siksi, että haluat tehdä niin, eikä siksi, olet joskus vuosia sitten päättänyt tehdä niin. Tee sitä mikä tuntuu hyvältä, äläkä jää jahkailemaan. Jos vaisto sanoo ei mutta "järki" väittää vastaan, kuuntele vaistoa. Ole rohkea. Sanoisin itselleni myös, että vaikka kuinka muut kyseenalaistaisivat päätöksiäsi, ole ihan rauhallisin mielin ja tee niin kuin haluat. Tee asioita omaksi iloksi. Älä anna muiden latistaa sun innostusta, vaan innostu! Älä välitä mitä muut ajattelevat, äläkä yritä miellyttää muita. Ainoa ihminen, jota sun tässä elämässä pitää miellyttää, on sinä itse.


Mitä odotan tulevalta


Tällä hetkellä odotan eniten sitä, että muuton jälkeen me saadaan nauttia ihan vain tavallisesta perhearjesta, hengähtää ja keskittyä enemmän meidän elämään ja suunnitelmiin. Jännityksellä myös odotan, millaista yliopistossa opiskelu on ja tuntuuko se omalta, miten Liljan päiväkodin aloitus sujuu ja miten uusi arki lähtee rullaamaan. Odotan myös meidän tulevia häitä ja kaikkea niihin liittyvää.

Lisäksi haaveilen omasta kodista, jossa olisi tarpeeksi huoneita, ruutuikkunat, valkoinen paneelikatto ja tapetoidut seinät, jonka pihalla olisi vanhoja käppyräisiä omenapuita ja syreenipensaita, jonne voisi oikeasti jäädä ja josta ei olisi kiire pois. Viime vuosien jatkuva muuttaminen alkaa tuntua, ja haaveilen pysyvyydestä. Tai me molemmat haaveillaan. 

Ja mikä tärkeintä, en aio stressata, asiat kyllä lutviutuvat – siihen uskallan näiden 28 vuoden jälkeen luottaa. 

Ps. Kiitos ihana A-mies, kun jaksat hätistellä paarmoja ja muita ötököitä, tarpoa keskellä peltoa naisesi perässä ja kestää monet kameran uudeelleensäätämishetket, ihan vain jotta saan kivoja kuvia synttäreiden kunniaksi, pus.

Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *