Näin selviät vauvavuodesta

Aika dramaattinen otsikko, mutta eipä tullut muutakaan mieleen tähän hätään. Tulin tässä ajatelleeksi katsellessani A:ta, joka parhaillaan vapaaehtoisesti siivoaa keittiötä kun mä olen nostanut jalat ylös ja siemailen rauhassa iltapäiväkahvia, että miten helkkarin onnekas olen. On meilläkin ollut suoraan sanottuna ihan käsittämättömän raskas vuosi, ei vauvasta vaan ihan muista asioista johtuen, mutta silti koen että me ollaan tosi onnellisia. Aloin pohtia vauvavuotta, parisuhdetta ja sitä, miksi joillakin vauvavuosi hajottaa ja toisilla vahvistaa parisuhdetta.

Vauvavuosi ja parisuhde


Joskus kuulee sanottavan tai törmää ajatukseen, että lastensaanti on parisuhteen loppu, tai ainakin romantiikan loppu. Pelkäsin sitä vähän itsekin Liljaa odottaessani, tai oikeastaan pelkäsin aika paljonkin. Tehtiin sopimus, ettei erota ainakaan vauvavuoden aikana, eikä mielellään kyllä sen jälkeenkään. Silti mietin, että viis sopimuksista, mä en halua parisuhdetta jossa roikutaan hampaat irvessä vaan siksi että niin ollaan nyt sovittu. Pelkäsin, että meidän inside-jutut, huono huumori, läheisyys ja pitkät keskustelut katoaa vauvan synnyttyä.

Kuulkaas, mä olen tullut siihen tulokseen ettei lapset aja parisuhdetta eron partaalle, vaan syy on jossain muualla. Sitoutuminen omaan kumppaniin on tahdon asia. Jos olette oikeasti sitoutuneet toisiinne ja päättäneet olla yhdessä, siihen ei vanhemmaksi tulo vaikuta – päin vastoin, se vain syventää parisuhdetta ja tekee siitä entistäkin vankemman. Uskon, että ne parit jotka eroavat vauvavuonna, eivät ole ehkä ihan täysillä sitoutuneet toisiinsa ja parisuhteeseen, tai eivät ihan täysin tiedä mitä on, kun elämässä tulee "vastoinkäymisiä." Heittomerkit siksi, ettei vauva sinänsä ole vastoinkäyminen, mutta onhan se todella iso elämänmuutos. Se vaatii yhteistyötä, hyvää kommunikaatiota, toisen huomioimista, toisesta välittämistä ja huolehtimista. Vauvavuonna myös korostuu se, ettei parisuhteessa voi olla liian ehdoton, itsekeskeinen tai joustamaton. Parisuhde vaatii taitoa tehdä kompromisseja ja joustavaa mieltä; pitää osata tulla puolitiehen vastaan eikä jäädä tien toiseen päähän jääräpäänä kököttämään. 

Vauvan syntymään ei koskaan voi varautua etukäteen täysin, vaikka lukisi kaiken mitä aiheesta on koskaan kirjoitettu. Vanhemmiksi tuloa edeltää yhdeksän kuukauden odotus, joka huipentuu vauvan syntymään. Sen yhdeksän kuukauden aikana olisi hyvä myös vähän keskustella siitä, miten suhtautua vauvan tuloon ja siihen miten vauva ehkä vaikuttaa parisuhteeseen. Koska sitähän en kiellä, tottakai vauva vaikuttaa esimerkiksi siihen, ettei yhteistä aikaa ole enää samalla tavalla, ja väsymys voi kiristää kummankin hermoa. Mutta kaikki tämä on vain väliaikaista, johon eroaminen ei auta sitten pätkääkään. Ihan yhtä lailla se vauva valvottaa (ja univelka raastaa) oli yhdessä tai ei. Kun on etukäteen valmistautunut yksin ja yhdessä siihen,  että asiat tulevat muuttumaan, on paljon helpompi suhtautua järkevämmin vauva-arjen haasteisiin.

Ja lisään tällaisena vastuuvapauslausekkeena tähän loppuun vielä, että tietenkin on erilaisia tilanteita, erilaisia parisuhteita. Esim. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneena, tiedän paremmin kuin hyvin, että joskus eroaminen ja lähteminen, oli lapsia tai ei, on paljon parempi vaihtoehto kuin jääminen. Etenkin jos on lapsia! Lasta satuttaa enemmän väkivaltainen vanhempi kuin vanhempien ero.



Useimmiten meidän vauva-arki näyttää tältä. Joskus on huonompiakin päiviä.



Muista huomioida toista


Ihanimpia asioita, joita miehen suusta olen kuullut viimeisten 7 kuukauden aikana:

1. "Jos mä ja Lilja lähdetään vaunulenkille niin sä saat rauhassa virkata tai tehdä noita sun lankajuttuja." Elettiin neljän kuukauden hulina-aikaa, ja olin neulomassa villasukkia. En hennonnut korjata termivirhettä – neulominen, virkkaaminen, who cares. Hyvä kun en itkenyt lankakerään kun mies katosi hyväntuulisena vauvan kanssa ulos. 

Vauvan kanssa kotona oleminen on sellaista, että oikeasti mitään ei kerkeä tekemään keskeytyksettä alusta loppuun. Kun vauva on hereillä, otat sen mukaan vessaan, suihkuun, kun syöt (yhdellä kädellä voi syödä, vauva toisessa), kun lähdet hoitamaan asioita, kun soitat kotoa jonnekin esim. verohallintoon (täytyy vaan yrittää keskittyä vaikka toinen kiljuisikin taustalla), vauva pyörii lattialla kun teet ruokaa, siivoat tai teet ihan mitä tahansa. Ja välissä viihdytät, vaihdat vaippaa tai vaatteita, syötät, leikit, nukutat jne. Ja tälläistä päivää seuraa yö, jolloin parhaimmillaan heräät tunnin välein imettämään. Ja yötä seuraa samanlainen, keskeytysten täyttämä päivä. Ja sitä taas yö. Äitiyslomailu ei siis aina ole lomaa. :D Siksi on ihan sanoinkuvaamattoman ihanaa edes silloin tällöin saada uppoutua johonkin omaan juttuun ilman jatkuvia keskeytyksiä.

2. Mä toin sulle kaupasta suklaata. Kyllä kiitos! Suklaa sopii aina, tilanteeseen kuin tilanteeseen. Miten yksi pieni suklaapatukka voikin piristää niin paljon päivää?

3. Jos me jäädään vauvan kanssa kotiin ja sä lähdet Ikeaan? En oikeasti olisi tarvinnut mitään, mutta kävin silti, koska ehdotus oli niin huomaavainen ja ihana. Tuoksukynttilöitä, tyynyjä eikä kasveja voi koskaan olla liikaa.

4. Me syötiin Liljan kanssa jo aamupalaa. Kello oli 6.30 aamulla, ja heräsin vauvan itkuun. Unenpöpperössä raahustin keittiöön ja ihmettelin mitä Lilja siellä teki. Siinä se istui syöttötuolissa ja oli iskän kanssa syönyt yhdessä aamupalaa. A oli halunnut syöttää Liljan että saisin nukuttua vähän pidemmän pätkän<3

5. Mä toin sulle kaupasta Happy Joen niin voit säästää sen pullon häitä varten. Lilja nukkuu ja sauna on päällä, mennäänkö? Ensinnäkin, mies oli napannut kuuleviin korviinsa mun höpötykset siitä, miten voitais vuoden aikana kerätä Happy Joe -pullot talteen ja käyttää niitä kukkamaljakkoina häissä. Toisekseen, olin tullut balettitunnilta kotiin ja saanut jo omaa aikaa, kolmanneksi kotona oli hiljaista ja pääsin saman tien treffeille miehen kanssa – unohtamatta kylmää saunajuomaa.


Joskus on aikaa tehdä smoothie. Ja jopa kuvata se!

6. Me voidaan Liljan kanssa katsella sarjakuvia (mies on sarjakuvanörtti) niin sä saat puhua puhelimessa rauhassa (sen kuusi tuntia.) Mitä mitä! Minä ja mun yksi parhaimmista ystävistä puhutaan aina puhelimessa vähintään tunti. Saadaan kuulla naljailua siitä miten puhelut kestää tuntikausia, ja puhelun lopettamisesta ei tule mitään. Ensimmäinen "moikka, soitellaan taas" tulee noin puoli tuntia ennen oikeaa lopetusta. Onneks mies on havainnut, että kun E soittaa, kannattaa ottaa vauva ja antaa mun vaan rauhassa kälättää.

7. Mä pesin ikkunat! Tää oli jo ihan käsittämätön! Inhoan ikkunoiden pesua ja yksi kaunis päivä mies vaan alkoi pestä ikkunoita, ihan pyytämättä.

Vauvavuonna kotityöt kannattaa jakaa ihan samaan tapaan kuin ennenkin, vaikka toinen olisikin kotona. Se, että hoitaa vauvaa ei ole mitään aamusta iltaan ja päivästä toiseen chillailua ja kahvin siemailua, vaikka se siltä joskus saattaa vaikuttaakin. Kotiäitinä olo ei ole sitä, että olisi kaikki maailman aika siivota, käydä kaupassa ja laittaa ruokaa, vaan silloin sun työ on hoitaa vauvaa. Ja kyllä, se käy työstä vaikka kotona ollaankin! On tosi tärkeää, että kotityöt jaetaan reilusti, koska jos erehtyy ajattelemaan että kyllä se toinen kerkee tekemään kotityöt kerran siellä kotona on, saa kyllä aikaan sellaiset katastrofin ainekset että ihan varmasti tilanne eskaloituu jossain vaiheessa riidaksi. Vauvan hoito on kuormittavaa, mutta palkitsevaa, ja siitä tarvitsee välillä taukoa niinkuin mistä tahansa muustakin työstä.

7. Huomenta. Mä tein sulle aamupalaa. Aamukahvi höyryää yöpöydällä ja keittiössä odottaa aamapala valmiiksi katettuna. Mitä arjen luksusta<3

8. Ks. kuva. Meillä on tapana jättää tälläisiä pieniä höpönpöppö-viestejä toisillemme aina silloin tällöin. Kun herää ja kävelee väsyneenä keittiöön, ja kahvinkeittimeen on liimattu pieni viesti toiselta, jaksaa sen päivän tosi paljon paremmin. 



Joskus jaksaminen on pienestä kiinni


Ne on ne pienet asiat, jotka auttaa jaksamaan silloin kun pinna on kireällä tai tuntuu ettei jaksa. Vaikka elämässä olisi mitä, tuntuu aina yhtä ihanalta kun toinen muistaa jollain pienellä, mutta huomaavaisella jutulla. Äitiyslomalla sitä menee jotenkin sellaiseen moodiin, jossa helposti uhrautuu liikaa, unohtaa itsensä ja sit kuitenkin vähän leikkii marttyyriä. Silloin on hyvä, että se toinen huolehtii oman hyvinvoinnin lisäksi myös toisen jaksamisesta. Puolin ja toisin, kummankin pitää muistaa muistuttaa toista pitämään huolta itsestään, ettei kumpikaan muutu valittavaksi pirttihirmuksi. Joskus sitä ei itsekään edes tajua, että on ollut vähän raskasta viime aikoina. Olen luonteeltani sellainen, että teen sen mitä täytyy, enkä jää valittamaan kaikesta mahdollisesta. Ehkä jälkeenpäin saatan katsoa elämää taaksepäin ja todeta, että huh olipas muuten rankkaa. Siksi on myös hyvä, että mies välillä patistaa tekemään omia juttuja. Siis: lähde välillä ulos, juo lasi viiniä, lakkaa varpaankynnet, käy yksin lenkillä, pidä shoppailupäivä – tee jotain kivaa tai ole tekemättä mitään, kunhan saat olla hetken omassa rauhassa.

Ja jos vauva-arki tuntuu kaikesta huolimatta aivan liian raskaalta, pyydä apua. On olemassa perheohjaajat, hoitoapua, neuvolapsykologit, erilaiset kriisipuhelimet, tukipalvelut, vertaistukiryhmät jne. Avaa suu! On turha jäädä yksin massiivisten univelkojen ja liian raskaan arjen kanssa, ei ole mikään saavutus selvitä kaikesta yksin. Itseasiassa on jopa itsekästä olla pyytämättä apua, jos siitä aiheutuu haittaa itselle ja muille. On ihan okei, että ei jaksa, ja on ihan luonnollista, että lapsenhoitoon tarvitsee apua. 

***

Toisinaan tuntuu, että äitiyslomailu on maailman parasta, joskus taas sitä kaipaa työelämää ja niitä aikuisten juttuja. Niin kuin muussakin elämässä, oli lapsia tai ei, tulee hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä. Joskus huutava lapsi ärsyttää, ja tekis mieli vaan juosta tohon läheiseen järveen viilentymään. Jotta järveenjuoksemis-episodi ei toteutuisi, kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei lapsenhoito ja kotityöt kaadu vain toisen vanhemman niskaan.

Tiivistettynä: mun kokemuksen mukaan kaikki voi paljon paremmin, kun pitää huolen myös äidin (tai kotona olevan isän, anteeksi mun stereotyyppinen ajattelu) omasta ajasta ja jaksamisesta. Joskus se vaatii vain sen kupin kahvia tuotuna sänkyyn, pusun ja kysymyksen "miten sä voit?"

Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *