Raskaus kuvina – ensimmäinen kolmannes

Mun raskaus oli helppo ja ihana. Aikaisemmin elämässä tuntui, että mulla oli ollut huono tuuri ties minkä asian kanssa, mutta raskaus oli kerrankin sellainen juttu, joka meni just niin kuin toivoinkin! Ajattelin tehdä ihan postaussarjan raskausajasta, vielä kun raskaus on suht tuoreessa muistissa. On kiva sit itekin joskus myöhemmin palata muistelemaan tätä aikaa! Jaoin postaukset raskauskolmansittain, muuten tästä olisi tullut ihan megapitkä.

Alusta asti otin aika rennon asenteen koko raskauteen, enkä halunnut stressata liikunnasta, syömisistä, painonnoususta tai ulkonäöstä, ja halusin muutenkin minimoida kaikki ns. turhat stressinaiheet. Ajattelin, että stressaamalla en ainakaan edistä omaa enkä etenkään vauvan terveyttä. Ja siis tottakai, ihan alkuun pelkäsin keskenmenoa, niin kuin varmaan tuhat muutakin raskaanaolevaa, ja sen jälkeen tuli tutuksi se sellainen jatkuva huolestuneisuus vauvan hyvinvoinnista. Mikä ei muuten pääty siihen raskauteen vaan jatkuu ihan omissa sfääreissään vauvan synnyttyä! En kuitenkaan hätkähtänyt, jos mahassa oli hiljaista, kun tiesin aika tarkalleen vauvan rytmin, ja hän tykkäsi nukkua mm. aina kun olin töissä. Hereillä ollessaan vauva oli mahassa aikamoinen vilperi, eikä tarvinnut ihan hirveän usein arvailla onko siellä kaikki hyvin! Tähän väliin pitää sanoa, että on se vauva kunnon vilperi edelleenkin, meillä ei ole koskaan tylsää..




RV 1-4


Tulin raskaaksi tammikuussa, mutta aloin epäillä raskautta vasta helmikuussa. Himoitsin epätavallisen paljon avokadoja ja sitruunaa, ja söin sitruunaa sellaisenaan mikä oli mulle todella epätavallista. Aloin laskea kuukautiskierron pituutta, ja koska se oli aiemminkin ollut vähän epäsäännöllinen, tulin siihen tulokseen että jaa, ehkä tämä kierto on taas vähän venähtänyt.

Se oli perjantai-ilta, kun olin menossa nukkumaan, ja yhtäkkiä vain tuli sellainen tunne, että olen 99,9 % varma siitä että olen raskaana. Sunnuntaina tein raskaustestin, eikä mua tavallaan yllättänyt että testiin piirtyi kaksi selvää viivaa. Maanantaiaamuna tein vielä toisen, ihan vain muodon vuoksi. Vauva oli tosi tervetullut ja toivottu. Oltiin A-miehen kanssa super onnellisia, ja varmaan vähän ärsyttäviäkin, kun myhäiltiin ja hymyiltiin salaperäisesti minne mentiinkin. 


Kai se oli uskottava, kun oma vaisto ja kaksi raskaustestiä kertoi että raskaana ollaan.


RV 5-8


Sain siis tietää raskaudesta raskausviikolla 5, ja joskus rv 7 tienoilla alkoi lievä kuvotus, joka välillä oli vähän enemmänkin kuin lievää, mutta en kuitenkaan oksentanut kertaakaan koko raskauden aikana. Muistan pahoinvoinnin alkamisen siitä, kun olin juuri ennen raskausuutista (rv 3) saanut vakituisen työpaikan Finlaysonilta, ja sillä viikolla kun rakennettiin uutta myymälää alkoi mun naama vihertää. :D Kauheen kiva, mut siitäkin selvittiin! Muutaman päivän olin saikulla, koska ajatus suun avaamisesta asiakkaita palvellessa ei kuulostanut yhtään hyvältä. Itkin takahuoneessa ja soitin esimiehelleni että voinko lähteä kotiin, näin jälkikäteen vähän naurattaa..


Rv 7 myymälän avausviikolla, kun pahoinvointi alkoi. Siitäkin huolimatta hymyilytti!


RV 9-12


Raskausviikolla 10 käytiin miehen kanssa ulkona syömässä, ja sain ensimmäistä kertaa muutamaan viikkoon syötyä kunnon ruokaa. Olin elänyt hetken pelkällä paahtoleivällä, hedelmillä ja sipseillä, joten ei mikään ihmekään että olo oli aika heikko! Muistan että tuon aterian jälkeen aloin syödä vähän eri tavalla kuin ennen raskautta, söin paljon tuhdimmin kuin normaalisti, ja lisäsin tosi paljon hiilihydraatteja jokaiselle aterialle. Lisäksi vetelin edelleen kilokaupalla sitrushedelmiä, vissiin kroppa kaipasi extra C-vitamiinia. Eli mun raskauspahoinvointi kesti säälittävät kolme viikkoa, ja rv 10 eteenpäin en kärsinyt huonosta olosta enää ollenkaan.

Kun huono olo ei enää varjostanut arkea, aloin taas tehdä niitä asioita, joita normaalistikin tein. Kävin lenkillä Seurasaaressa, näin kavereita, leivoin ja kokkailin. Pääsykokeisiin lukeminen suureksi onneksi ajoittui just tohon hetkeen kun pahoinvointi loppui, ja lukiessa vierähtikin sit aika tehokkaasti seuraavat pari kuukautta.


Rv 11 ja malttamaton odottelu! Yritin metsästää raskausmahaa joka päivä, jos se vaikka vähän jo näkyisi. Aamulla raskaudesta ei ollut merkkiäkään, mutta iltaisin alkoi näyttää jo siltä kuin mahassa olisi jotain. Esimerkiksi reilu annos pastaa.


Kaikin voimin pinnistän vatsaa että jotain näkyisi :D Myöhemmin, kun vauva alkoi olla jo tosi iso, katsoin näitä kuvia ja mietin että mihin mulla oli oikein kiire, kyllä sitä ehtii tuskastua siihen pallomahaan vielä moneen kertaan.

Harmikseni tämän enempää mulla ei ensimmäisestä kolmanneksesta ole kuvia, en varmaan jaksanut kuvailla itseäni kun ei musta huomannut päällepäin mitään muutosta entiseen. Kaivelin kuvia myös ajalta ennen raskautta, jos olisi löytynyt joku sikspäkki (hehe) -kuva, mutta en mitä ilmeisimmin ole harrastanut sellaisia, joten ei ole kuvaa vatsasta ennen vauvamahaa, höh! Mutta olipa kiva palata näihin vuoden takaisiin kuviin ja tunnelmiin. Ihmeen hyvin sitä muistaa mitä on ajatellut ja tuntenut, vaikka aikaa onkin jo kulunut. 

Jatketaan raskaustunnelmissa seuraavissa osissa!



Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *