Raskaus kuvina - toinen kolmannes

Usein sanotaan, että raskauden toinen kolmannes on paras osa raskaudesta – ja allekirjoitan tämän täysin! Tosiaan, mulla raskauspahoinvointi kesti vain kolmisen viikkoa, ja se päättyi viikkojen 10-11 vaiheilla. Toisen kolmanneksen alussa vauvamaha alkoi vähän näkyä jo, mutta se ei ollut kuitenkaan vielä niin iso että olisi haitannut menoa. Olo oli energinen ja aikaansaava, melkein kuin ei raskaana olisi ollutkaan. Mielikin oli jo ehkä kerennyt vähän tottua ajatukseen tulevasta elämänmuutoksesta. Toisella kolmanneksella keskenmenon riski myös pienenee, ja uskalsin oikeasti alkaa jo nauttia raskaudesta. Näitä kuvia katsellessa tulee kyllä ihan tosissaan ikävä tota vauvamahaa<3 Raskaana olo oli kyllä yksi tähänastisen elämäni hienoimmista kokemuksista.




Rv 13-16




Huhtikuun lopussa, raskausviikolla 14 oli ensimmäinen ultra. Jännitettiin sitä kovasti, ja mielessä pyöri jatkuvasti ennen ultraa että onhan kaikki hyvin. Mutta ei ollut hätää, kaikki oli paremmin kuin hyvin. Ultra oli aikaisin aamulla, ja vauva oli vielä ihan umpiunessa. Poloista piti oikein herätellä että saisi katsottua kaiken tarvittavan. Vähän hän siellä vilkutteli ja kävi sitten takaisin nukkumaan, voih.<3 Ultran jälkeen mentiin meidän lähikahvilaan aamupalalle, ja muistan miten helpottuneita ja iloisia me oltiin.



Rv 17-20



Istuessa maha jo vähän pömpötti, mutta edelleenkään ei ulkopuolisen silmään ihan hirveästi erottunut mitään :D



Raskausviikolla 20 alkoi kesäloma. Kesäloman alkajaisiksi kävin tekemässä pääsykokeen, joka meni kerrankin ihan nappiin. Seuraavana päivänä käytiin Linnanmäellä "hurjastelemassa", eli kummitusjunassa ja maailmanpyörässä. Mutta aurinko paistoi, syötiin jätskiä ja väisteltiin lokkeja! Nyt alkaa jo näkyäkin jotain kun vertaa rv 17 kuvaan. Näihin aikoihin tunsin myös ensimmäiset liikkeet, voi että.

Rv 21-27



Kesäloma jatkui isovanhempien mökillä Turun seudulla, ja vietettiin kiva kesäpäivä ihanassa Turussa. Käveltiin vanhalla kotikadulla, käytiin Turun linnassa, syötiin Niskan peltileivät ja nähtiin pitkästä aikaa yhtä mun rakasta ystävää. Vasta turvallisesti raskauden puolivälin jälkeen, viikolla 21, julkistettiin vauvauutiset. Haluttiin pitää salaisuus mahdollisimman pitkään vain lähipiirin tiedossa, ja tuntui oikealta ratkaisulta kertoa vasta myöhemmin kaikille muillekin. Uutisten jälkeen puhelin kilisikin taukoamatta ja täyttyi viesteistä ja onnentoivotuksista. 


Vauva mahtui mun perinteiseen juhannusmekkoonkin! Juhannusaattona oltiin kavereiden luona grillaamassa, ja muistan että alkuillasta muhun iski niin kokonaisvaltainen väsymys, että oli vain pakko mennä käymään "vessassa" sisällä, eli siis totta puhuakseni makoilin hetken sohvalla ja silittelin koiraa :D Raskaana se väsymys on ihan erilaista mitä koskaan ennen on kokenut, sitä voi vaikka nukahtaa ruokapöytään tai istualleen sohvalle. Hyvä ettei nukahda kesken lauseen! Kävelin paljon raskausaikana, ja jaksoin kävellä työmatkatkin jonnekin viimeisen kolmanneksen alkuun asti, sen lisäksi että tein seisomatyötä. Vapaa-ajalla kävin vielä Seurasaaressakin kävelyllä, huh! Näin jäkikäteen en itsekään tajua miten jaksoin. Kai sitä oli vaan hyvä peruskunto että sillä jaksoi pitkälle. Toisaalta huomasin myös, että säännöllinen liikunta piti mielen ja olon virkeänä.


Näillä viikoilla ei töissäkään enää asiakkaat kyselleet varovaisesti "Oletko raskaana?", asiasta ei ollut enää epäilystäkään. Tuskailin äitiysvaatteiden kanssa ja metsästin kivaa mekkoa tuleviin kesähäihin. Sovittelin muutamaa kivaa H&M:n äitiysosastolta, ja päädyin tuohon oikeanpuolimmaiseen. Raskausviikolla 25 oli myös sokerirasitustesti, jota pelkäsin aivan turhaan. Tekstailin siskon kanssa ja katselin puhelimella Netflixiä ja odotin koska se huono olo tulee. Kävelin Tullinpuomin labrasta kotiin kaupan kautta ja kotona tein itselleni hyvät aamupalat. Ja puhtaat paperit tuli, ei raskausdiabetestä!


Heinäkuun lopussa alkoi maha jo välillä vähän painaa. Toinen kolmannes läheni loppuaan, ja aloin hiljentämään tahtia. Töissä en enää todellakaan nostellut mitään pyyhettä painavampaa, pidin ylimääräisiä taukoja ja jopa istuinkin myymälässä välillä. Vauva ilmoitteli ajoittain harjoitussupistuksilla että äiti nyt mennään liian kovaa. Näihin aikoihin mua vaivasi välillä myös polttava närästys, joka meni ohi sillä että pääsin lepäämään. Taisi siis kroppa ja vauva kaivata enemmän lepoa, ja sitä se myös sai. Olen aina ollut kova tekemään ja menemään, mutta nyt ihan tosissani kuuntelin kroppaani ja pistin vaihdetta pienemmälle. Rv 27 ja vielä varpaita näkyvissä!

Täältä voit lukea raskauden ensimmäisestä kolmanneksesta. Vielä olisi viimeinen kolmannes jäljellä, jolloin jäin äitiyslomalle, käytiin perhevalmennuksen toisessa osassa ja tuleva synnytys alkoi yhä enemmän pyöriä mielessä (ja vähän jännittääkin). Palataan siihen myöhemmin! 





Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *