Simppeli sormiruokakeittiö: vauvan munattomat puurolätyt

Onko siellä muita, joiden vauva on vähän nirso syömisen suhteen? Meillä Lilja ei oikein pidä lusikalla syöttämisestä. Sen sijaan Lilja haluaa ottaa kaiken omaan käteen ja syödä itse. Minä itse -hengessä meillä siis mennään, ja olin hetken hieman hukassa että mitä syötän hampaattomalle vauvalle, joka ei suostu syömään soseita lusikalla. Olin kuullut sormiruokailusta, mutta tiesin siitä aika vähän ja jotenkin ajattelin, että sen voi aloittaa vasta kun vauva on vähän vanhempi.

Aika nopeasti löysin Simppelin sormiruokakeittiön nettisivut, ja onneksi löysinkin. Päätin heti kokeilla vauvan puurolättyjä, ja suureksi helpotuksekseni ne maistuivat Liljalle paremmin kuin mikään muu aiemmin (jos äidinmaitoa ei lasketa.) Lätyt on helppo tehdä, ne ovat tarpeeksi pehmeitä vauvan suuhun ja niistä saa myös helposti kiinni vauvan pikkuisilla töppösormilla. Toisin kuin esimerkiksi avokadosta, josta Lilja kyllä tykkää, mutta joka luiskahtaa ikävästi joka kerta pikkunyrkistä lattialle, ja sittenhän menee hermo.


Milloin sormiruokailun voi aloittaa?


Jos vauva on täysiaikaisena ja -painoisena syntynyt, sormiruokailua voi kokeilla, kun vauva alkaa osoittaa valmiuksia kiinteiden ruokien aloittamiseen. Useimmiten tämä tapahtuu vauvan ollessa noin 5-7 kk. Meillä Lilja oli varmaan 4 kk, kun hän jo kurotteli mun leivän perään.

Vauva on valmis kiinteisiin ruokiin kun hän:

- osaa istua syöttötuolissa itse tai kevyesti tuettuna
- hallitsee pään liikkeitä ja osaa kohdistaa katseensa
- osaa itse poimia ruoan ja viedä sen suuhun kädellään
- ei työnnä suuhun laitettua ruokaa kielellä ulos
- on kiinnostunut muiden syömisestä
- yrittää napata ruokaa toisten lautaselta

Sopivia aloitusruokia


- keitetyt vihannekset, esim. porkkana, parsakaali, kukkakaali
- höyrytetyt/paistetut juures- ja vihannestikut
- kurkku tikuiksi leikattuna
- avokadoviipaleet
- ruodoton kala, kanaviipaleet, ohuet lihasuikaleet
- hedelmät suurehkoina paloina 
(vinkki: Lilja rakastaa klementiinejä: niistä voi imeskellä hedelmälihan ja mehut ja sen jälkeen heittää kuorenriekaleet lattialle äidin sieltä poimittavaksi.)

Mitä hyötyä sormiruokailusta on?


Sormiruokailu on lapsentahtista siirtymistä kiinteisiin ruokiin, ja lapsi saa itse päättää mitä ja miten paljon tarjotuista vaihtoehdoista syö. Vanhemman tehtäväksi jää tarjota monipuolisesti erilaisia ruoka-aineita. 

Sormiruokailun avulla lapsi oppii motorisia taitoja. Jokapäiväinen harjoittelu erilaisten ruokien kanssa auttaa kehittämään vauvan koordinaatiota ja purentataitoja sekä vahvistaa vauvan itsetuntoa. Vauva saa tutustua ruokaan maistaen, kosketellen, tutkien ja katsellen.

Lilja on nyt oppinut nappaamaan ruokapalan sormiensa väliin (ei enää ota kiinni koko kämmenellä – onko tämä nyt se pinsettiote?) ja haukkaamaan siitä paloja. Enää kakomistakaan ei ole yhtään niin usein kuin aluksi, ja Lilja osaa jo pureskella ruokaa ikenillään ja nielaista palan. Selvästikin sormiruokailu on kehittänyt motorisia taitoja! Seuraavaksi aion kokeilla mitä kaurapuuron syömisestä tulee, kun annan lusikan Liljan omaan käteen ja hän saa kokeilla syömistä itse (= taidan vuorata keittiön pyyhkeillä.)

Muista huolehtia turvallisuudesta


- Varmista, että vauva osaa istua itse tukevasti syöttötuolissa.
- Sitterit eivät sovellu ruokailupaikaksi varsinkaan sormiruokailijalle, koska niissä asento on liian takakeino eikä eteenpäin kumartuminen ole mahdollista.
- Älä koskaan jätä lasta syömään ilman valvontaa.
- Kakomisrefleksi: Pieni lapsi kakoo huomattavasti aiemmin kuin aikuinen. Kun lapsi kakoo,  hän ei ole vaarassa ja ruoanpala on vielä hyvän matkan päässä hengitysteistä. Anna lapsen kakoa hetki rauhassa (yleensä menee heti ohi), ettet omin sorminesi työnnä ruokaa syvemmälle lapsen kurkkuun.
- Jos lapsi ei kakomisesta huolimatta saa siirrettyä ruoanpalaa suun etuosaan, on aikuisen toimittava. Kertaa ensiapuohjeet esim. täältä.




Vauvan munattomat puurolätyt

1 dl hienoa porkkanaraastetta
1,5 dl keitettyä kaurapuuroa
2 rkl öljyä
0,5 dl nestettä

0,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl (kaura)jauhoa

Keitä puuro, raasta porkkanat ja sekoita kulhossa. Sekoita keskenään leivinjauhe ja jauhot, lisää porkkanaraasteen ja kaurapuuron sekaan. Jauhoina olen käyttänyt ihan vehnäjauhoja tai sitten blenderissä hienonnettuja kaurahiutaleita. Nostele nokareet pellille ja paista 250-asteisessa uunissa noin 15 min.




Miten meidän sormiruokailu on sujunut?


Sotkuista puuhaahan sormiruokailu on, mutta en ota asiasta niin minkään sortin stressiä. Sotkua tähän maailmaan riittää. Olen jo luovuttanut keittiön maton suhteen; siinä on ainakin mansikkaa, avokadoa, smoothieta, klementiiniä ja yleensä kuivuneita puurolätyn murusia. Yleensä myös koko neiti on päästä varpaisiin ruoan peitossa; jos iskä sattuu tulemaan töistä kotiin juuri silloin kun ollaan syömässä, ei tarvitse paljoa arvuutella mitä on ollut ruokalistalla. 

Toki sormiruokailu on alkuun myös pelottavaa. Siis vanhemman näkökulmasta. Alkuun Lilja kakoi ja yski, ja koko ajan sai olla sydän syrjällään ja pelätä että lapsi meinaa tukehtua. Mutta ihan totta se on, syömään on opittava itse; tottumaan ruoan uuteen rakenteeseen ja makuihin, opittava pureskelemaan, siirtämään ruoka suun takaosaan ja vielä pitäisi osata nielaistakin. Tämän ajatuksen pidin mielessä silloin kun tuntui epätoivoiselta koko homma. Ja nyt meillä syödään jo oikein mallikkaasti! Nyt pystyn jo rentoutua ja syödä itsekin samalla kun Lilja mutustaa puurolättyjään.

Sormiruokailussa pidän siitä, että ruokailu on kiva yhteinen hetki, eikä hermoja raastavaa ruoan väkisin tuputtamista (täältä tulee helikopteri jne.), niin kuin mielikuvissani vauvan syöttäminen on ollut. On myös hauskaa, että vauva syö itse (vaikka tarkasti valvottuna tietenkin.), niin saa omat kädet ainakin hetkeksi vapaaksi. Liljakin näyttää aina hyvin tyytyväiseltä tähän järjestelyyn, ja hihkuu iloisena syöttötuolissaan, kun syödään yhdessä koko perhe.




Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *