Lilja 8 kk

Heipsan!

Täällä on taas viikon aikana keretty touhuta vaikka mitä. Viikonloppuna tehtiin reissu Helsinkiin, kun käytiin yksissä rippijuhlissa. Lilja puettiin ihanaan rimpsumekkoon ja rusettiin, ja oli taas niin suloinen että meinasi viedä kaiken huomion itse juhlan sankarilta. Yöksi mentiin mun ystävän luokse, ja ilta venähtikin hieman pitkäksi kun miehen ja vauvan jo nukkuessa me jäätiin tavalliseen tapaan vielä höpöttämään tuntikausiksi. Taisin kömpiä sänkyyn vasta kahdelta, ja seuraavana päivänä vähän väsytti. Eilen ja tänään ollaan oltu menossa koko päivä; joko kaupungilla tai omalla pihalla, kun ollaan puuhattu kaikkea sellaista johon ei ole koko vuonna ollut muuten aikaa. Viime viikolla täällä myös sateli muutamana päivänä, jolloin oli ihan parasta linnoittautua sohvannurkkaan kahvikupin ja kutimen kanssa. Nyt on työn alla taas pari juttua, katsotaan mitä niistä tulee!


Lilja täytti viime viikolla 8 kuukautta, ja huhheijaa mikä meno täällä onkaan ollut. Pistorasioihin oli pakko ostaa suojukset, kun tyyppi möngersi iloisen kikatuksen saattelemana nanosekunnissa etenkin tohon eteiseen sorkkimaan kiinnostavia reikiä. Liljan lempparipistorasiat ilmeisestikin. Liljan mielestä kivaa – vanhempien mielestä ei. Vielä ei konttaaminen onnistu, mutta mihinkäs sitä tarvitsee kun ryömimälläkin pääsee mittarimatona hurjaa vauhtia huoneesta toiseen. Tasan kerran Lilja on noussut itse tukea vasten seisomaan, mutta se taisi olla vahinko. Ei ainakaan sen koommin olla tuommoista temppua nähty, ja ihan hyvä niin – ehtii äidin pääkin pysyä kehityksessä perässä!

Jos ennen on ollut vaikeuksia löytää motivaatiota imuroida, niin ei muuten ole enää. Mikä onni! Nyt nimittäin lattialla mönkivä vauva pitää siitä huolen ettei täällä jää imuroinnit välistä. En ymmärrä miten toi löytääkin lattialta kaikki pienempääkin pienemmät muruset ja haituvat. Lilja ihmettelee ihan kaikkea, ensin etusormella tökkien ja sitten maistellen. Ihan kaikki minkä käsiinsä saa menee suuhun! Ja ei, omat lelut ei ole yhtään niin kiinnostavia kuin esim. äidin puhelin, kaukosäädin, laturijohto, laukun hihna... Kaukosäätimestä ollaan otettu paristot pois, kun olisi ihan kiva katsoa joskus samaa kanavaa pidempään kuin sen puoli minuuttia :D Ei olekaan tullut hetkeen telkkarin edessä istuttua, mutta nyt, kiitos Liljan, katsoin tässä yksi päivä Huvila & Huussi. Ohjelman innoittamana pyyhälsin oitis takapihalle kitkemään rikkaruohoja ja hoitamaan kukkapenkkiä. 

Yksi vähän kurjempi juttu sattui myös viime viikolla, kun 8 kk -päivän kunniaksi Liljalle tuli silmätulehdus. Tulehdus ei vielä sunnuntainakaan ollut parantunut, ja päätettiin mennä Helsingissä ollessamme uudestaan lääkäriin. Silmätulehduksen lisäksi Liljalla oli myös korvatulehdus, joten onneksi mentiin. Täytyy kyllä sanoa, että aika teräsvauva meillä kun jaksoi leikkiä ja mennä viipottaa vaikka oli molemmissa silmissä ja korvissa tulehdus. Kiitos muuten OP:n vauvavakuutuksen, lääkärireissusta piti maksaa vain omavastuu.

Syömisasioista sen verran, että juuri kun pääsin sanomasta ettei Lilja suostu syömään lusikalla, ihme tapahtui. Oltiin toissaviikonloppuna kylässä kaveripariskunnalla, kun kokeilin antaa mangososetta purkista. Ihan kuin asiassa ei olisi mitään ihmeellistä koskaan ollutkaan, Lilja söi tyytyväisenä puoli purkkia yhteen menoon. Hah! Ajattelin tehdä seuraavaksi kokeiluun vauvan kanapötköjä, jos ne maistuisivat neidille.


Ja ainiin. Liljahan aloitti "höpötyksen" eli tauottoman jokeltelun jo joskus tosi varhain, olisko ollut päälle kuukauden ikäisenä (keltä lie perinyt). Yksi kaunis aamu vaan heräsin siihen, kun toinen siinä hymyili mun vieressä ja kertoili vauvakuulumisiaan. Samana aamuna ensimmäinen hymy ja vauvahöpinät, johan on! Tässä välissä on tullut kausia, kun toistellaan jotain samaa äännettä tai sanaa, mutta nyt viime aikoina on ollut aika hiljaista. On varmaan pitänyt keskittyä liikkumiseen niin kovin, ettei ole ehtinyt runoilemaan. No, nyt on taas kunnon papatus palannut meidän residenssiin. Liljalla on p a l j o n asiaa, mutta nyt tuntuu että on uusi ääni kellossa. Selvästikin hän yrittää sanoa jotain tiettyä asiaa, mutta harmittaa kun ei vielä osaa puhua. Uusia äänteitä on tullut myös mukaan. Jännittävää seurata, milloin tulee ensimmäiset ihan tietoiset sanat. Onhan sitä äitää hoettu jo tovin, mutta en tiedä liittyykö se niinkään muhun, kun äitä sanotaan myös esim. silloin kun lattialta löytyy aarre: pikkukivi. 

Sellaista tänne! Nyt ajattelin tehdä vielä muutaman rästissä olleen kotihomman, keittää iltakahvit (meidän suvun paha tapa) ja ehkä kenties heittäydyn villiksi ja ehdotan iltauintia tolle rakkaalle urholleni. Kesäistä viikkoa kaikille! 




Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *