Raskaus kuvina – viimeinen kolmannes

Nyt olisi sitten raskaus kuvina -postaussarjan viimeisen osan aika. Palataan siis raskauden viimeiseen kolmannekseen, raskausviikoille 28-40. Ensimmäisen osan pääset lukemaan täältä, toisen osan täältä

Viimeisen kolmanneksen aikana muhun iski se perinteinen pesänrakennusvimma, ja valmistelin kotia vauvaa varten (ja mitä ilmeisimmin koko loppuelämää varten – niin paljon mä jaksoin kyllä touhuta.) Leivoin, laitoin ruokaa, tein ensimmäistä kertaa elämässäni itse omenahilloa ja pakastin kaikenlaista. Järjestin keittiön kuivakaapit ja kaikki kodin muutkin kaapit, pesin vauvan vaatteet ja viikkasin ne söpöihin pikku pinoihin lipaston laatikoihin. Hankittiin vauvalle soiva mobile ja itkin varmaan kymmenen ensimmäistä kertaa kun kuulin musiikin. Myin kaikkea turhaa pois kaapeista lojumasta ja olin tyytyväinen kun sain siivottua joka nurkan kotoa. Ajattelin, että hyvä nyt tehdä kaikki mahdollinen valmiiksi, kun sitten vauvan synnyttyä ei enää ehdi tehdä mitään (...)

Syyskuun alussa me mentiin kihloihin ja kutsuttiin sen kunniaksi läheisimmät sukulaiset meille kihlajaiskahveille. Syyskuun lopussa jäin haikein mielin äitiyslomalle, ja istuttiin iltaa työporukan kesken. Äitiysloman ensimmäisenä päivänä kävin kahvilla tapaamassa muita lokakuiset 2017 -facebookryhmään kuuluvia tulevia äitejä. Olisko meitä ollut päälle 20 pallomahaa Forumin Fazer-kahvilassa, se oli aikamoinen näky. Kiva aloitus äitiyslomalle! Loman alettua olin muutenkin tosi sosiaalinen ja kahvittelin melkein joka päivä – oli kerrankin aikaa. Kun syksy oli kauneimmillaan, käytiin siskon ja siskon miehen kanssa Sipoon Söderkullassa ottamassa musta raskauskuvia. Viikko äitiysloman alkamisesta mulle järjestettiin babyshowerit, ja olin ihan ihmeissäni miten mulla onkin niin ihania ystäviä ympärillä. Viimeiset pari viikkoa ennen laskettua aikaa alettiin malttamattomana odottaa milloin vauva syntyy, ja jatkuvasti etsin merkkejä alkavasta synnytyksestä. 





Rv 28-31



Heti viimeisen kolmanneksen kunniaksi oli juhlapäivä – äitiyspakkaus saapui! 


Maalaisromantiikkaa ja kesähäitä, ai että. Ystäväpariskunnan häät olivat ihanat ja lämminhenkiset – jos muutenkin liikuttuu häissä niin arvatkaapa vaan miten sitten raskaana. Jaksoin päivän hyvin juhlia, mutta illan hämärtyessä alkoi jo mun ajatuksenjuoksukin hämärtyä kun väsytti niin paljon. Onneksi hotelli ei ollut kaukana ja nukuttiin kyllä niin hyvät yöunet ettei tosikaan. Toisessa kuvassa taustalla näkyy imuri, mulla oli varmaan taas jokin pesänrakennusproggis meneillään.


Muistan tän ensimmäisen kuvan, olin lähdössä lenkille. Jouduin kääntymään takaisin aika sukkelaan, kun mulle iski ihan hirveä nälkä :D Lenkillä käyminen alkoi muutenkin olla aika taiturointia, kun olisi pitänyt olla mukana vettä ja hätävaraevästä, minkä lisäksi reitti piti suunnitella sen mukaan pääseekö jossain mahdollisesti vessaan.


Töissä mahtui essu vielä päälle! Viihdyin paljon maalla isovanhempien mökillä, jotenkin sitä kaipasi vähän rauhallisempaan ympäristöön raskaana ollessa. Oli ihanaa nukkua kun ainoa ääni oli tuulen suhina puissa, ja ainoa valo oli taivaalla loimottava täysikuu. Varpaat näkyy kun vähän kallistaa eteenpäin, heh.


Bebe viihtyi yksiössään vielä kun oli vähän tilaa pyöriä. Ja kyllä sitä sit kans pyörittiin ja hyörittiin! Oli toisaalta ihanaa kun ei tarvinnut tehdä sen kummemmin liikelaskentaa. Beibi myös tykkäsi punkea pyllyään aina samalle puolelle, ja usein maha olikin ihan hassun muotoinen kun toinen siellä heilui menemään.

Rv 32-35



Pikkupyykkiä


Nyt mulla on lipsahtanut kuvaan virhe, toinen kuva on rv 33+4, päivältä jolloin mentiin kihloihin. Mikä ihana päivä se olikaan. Viipotin mahassani menemään ilman minkäänlaista aavistusta miehen aikeista. Täältä voit lukea miten mies pääsi pahanpäiväisesti yllättämään!


Kalenterissa lukee työvuorojen lisäksi vain yksi tärkeämpääkin tärkeämpi merkintä "pizzaa ja the Wire", eli ollaan ilmeisesti vaan rötkötetty uudella sohvalla ja nautittu syyskuun pimenevistä illoista.


Viimeinen työviikko pyörähti käyntiin! Loppua kohden alkoi töissä olo jo olla jo hmm, ehkä vähän turhaa. Törmäilin mahani kanssa joka paikkaan, silittäminen oli vaikeaa, en voinut nousta minnekään korkealle enkä nostaa mitään, esillepanojen vaihtaminenkin oli vähän niin ja näin. Paitsi hei, mahan päällä pystyi kätevästi viikkaamaan! Viimeisen työpäivän jälkeen ihanat työkaverit antoivat mulle lahjoja, olivat ostaneet alkoholitonta skumppaa ja järjestivät myymälässä pienet illanistujaiset sulkemisajan jälkeen. Oli hauskaa, mutta sieltäkin kun pääsin kotiin taisin olla unessa alle puolessa tunnissa. Viimeisessä kolmanneksessa väsymys alkoi olla jo taas sitä alkuraskauden luokkaa, ja aika monet päikkärit tulikin nukuttua äitiyslomalle jäätyäni.

Rv 36-40



Babyshowerit oli ihan mun näköiset ja oloiset. Mulla oli niin hauskaa ja olin niin liikuttunut miten paljon vaivaa mun ystävät olivat nähneet juhlien eteen. Vieläkin välillä muistelen miltä tuntui tulla kotiin Ikeasta (jonne mies oli ehdottanut että lähdetään, enkä osannut siltikään epäillä mitään..), kun oven avatessa kodissa tuoksui popcorn ja kun astuin olohuoneeseen ja siellä odotti hirveä kasa kavereita jotka huusivat "yllätyyys!" Voi että, kiitos vielä.<3


Kaikki alkaa pikkuhiljaa olla valmista vauvaa varten.<3



Käytiin vuosipäivän kunniaksi miehen kanssa leffassa katsomassa Se. Se oli virhe, koska leffaa oli kerennyt kulua ehkä 5 min. kun purskahdin itkuun. Joku mun kaveri kysyi, että olenko raskaana herkempi kuin normaalisti. Vastasin tuolloin että "en kai erityisemmin, kyllä mua välillä vähän itkettää." :D Näin jälkikäteen ajateltuna, kyllä mua ehkä vähän enemmänkin taisi itkettää.. Toinen kuva on kihlajaisista, jonne muuten väkersin ensimmäistä kertaa elämässäni jonkun muun kuin porkkanakakun. Tein vadelmajuustokakun, jonka koristelin sokerimassaruusuilla, ja olin niiiiin tohkeissani kun sain suunnitella juhlia ja kakun leipomista yms. Näihin aikoihin vauva alkoi laskeutua ja pääkin taisi jo olla aika kiinnittynyt (?), muistan vaan miten tuntui kävellessä kuin olisi ollut jotain ylimääräistä jalkovälissä. Harjoitussupistuksia alkoi tulla taas aika ajoin, ja piti pysähdellä ihan lähikauppaankin kävellessä. Kehitin pienen obsession berliininmunkkeihin, mutta onneksi en kehdannut käydä lähi-Alepassa hakemassa munkkia joka päivä. Muuten voisi olla hieman erilainen työmaa raskauskilojen kanssa.. :D


Laskettu aika lähestyy! Nyt alkoi jo olla hieman tukala olo. Vauva tunki varpaitaan kylkiluiden väliin ja tila alkoi käydä vähiin – molemmilla. Viimeisinä viikkoina en jaksanut enää hirveän pitkiä kävelylenkkejä tehdä, mutta parina päivänä ennen synnytystä kävin "synnytyksenkäynnistyslenkillä", kävelin siis niin pitkään kun jaksoin, koska olisi ollut vain hyvä jos synnytys olisi käynnistynyt. No, ei lenkillä ainakaan tapahtunut mitään, mutta selän sain kivasti jumiin juuri ennen synnytystä!..


Päivää ennen synnytystä alkoi odotus jo turhauttaa...


Viimeinen masukuva! Synnytys käynnistyi aamuyöllä lapsivesien menolla. Aamulla lähdettiin Naistenklinikalle, ja sinne myös jäätiin. Synnytyssaliin pääsin 12 aikoihin päivällä, ja yöllä kymmentä vaille yksi Lilja syntyi.<3 Kaikki meni hyvin ja oltiin onneasta soikeana – miten joku voikaan olla niin täydellinen? Ennen synnytystä pelotti miten synnytys menee ja miltä vauva näyttää ja tuntuu sylissä, entä jos se ei tunnu omalta? Mutta heti kun sain vauvan siihen rinnalle, tiesin että tässä se mun vauva on. Olin niin suunnattoman helpottunut siitä, että synnytys meni hyvin. Olin myös hurja ylpeä itsestäni, mä tein sen! 


<3


Kotonaolo oli ihanaa. Kaikki alkoi sujua heti kun päästiin kotiin omaan rauhaan. Mua lähinnä ahdisti olla sairaalassa, kaikki se hälinä, huono sänky ja kolkot huoneet. Kotona tietysti ravasi vierailijoita niin paljon että uitiin kukka-suklaa-lahjameressä, mutta ei ne vierailijat haitannut yhtään. Ei viitsitty kieltää ketään tulemasta kun haluttiin että kaikki pääsee nauttimaan tästä ihmeestä meidän kanssa. 

Tänään synnytyksestä on 8 kuukautta, huh. Vauva-arjen intensiivisyys ja hektisyys ei yllättänyt mua, en tiedä miksi. Tai no jaa, ehkä siksi että mulla on pikkuveli- ja sisko jotka on kaksoset. On vieläkin aika tuoreessa muistissa millaista härdelliä vauva-arki on, etenkin kun vauvoja on kaksi! Mutta äitiys, se yllätti mut intensiivisyydellään. Ei ole enää paluuta entiseen; vaikka ollaan kaksi erillistä ihmistä, kuulutaan silti aina yhteen. Se, että on vauvalleen tärkein tuki, turva ja lohtu, vanhempi, on välillä aika hurja ajatus. Jos raskaana huolehtii jatkuvasti että onko vauvalla kaikki hyvin, äitinä sitä huolehtii tuplasti enemmän. On tämä ollut aikamoinen matka; täynnä hämmennystä, uuden oppimista ja uusia tilanteita, hyviä ja huonoja yöunia, välillä pelkoa ja itkua mutta suurimmaksi osaksi naurua, rakkautta, kiitollisuutta ja onnellisuutta.

Sellainen oli mun raskaus! Miten sun raskaus meni? Mikä oli suurin yllätys vauva-arjessa?






Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *