Kroppa 10 kk synnytyksestä

Miltä näyttää vatsalihakset 10 kuukautta synnytyksen jälkeen? Miten olen palautunut raskaudesta? Tällä kertaa ajattelin kirjoitella ajatuksiani raskaudesta ja synnytyksestä palautumisesta ja yleisesti hyvinvoinnista. Nyt kun kaikki muutot ja muut aikaa ja energiaa vievät pakolliset tehtävät alkaa olla takanapäin, on ollut ihanaa taas keskittyä ihan siihen perusarkeen ja omaan hyvinvointiin siinä ohella.

Hyvinvoinnin pyhä kolminaisuus


Mulle hyvinvointi on yksi toimivan arjen peruspilareista. Hyvään oloon ei mitään erityisiä vippaskonsteja tarvita, vaan ihan levolla, liikunnalla ja monipuolisella ravinnolla pääsee jo aika pitkälle. Silti multa tuppaa välillä unohtumaan, miten yksinkertaista loppujen lopuksi on pitää itsestään huolta. Pitkään aikaan mikään edellämainituista tekijöistä ei omalla kohdalla ole oikein toteutunut, vaan liuta muita asioita on mennyt hyvinvoinnin edelle. Kuten arvata saattaa, siitähän ei mitään hyvää ole seurannut. Olo on ollut turvonnut, väsynyt ja yleisesti vähän alavireinen. Nyt päätin lopettaa turhan surkuttelun ja tehdä asialle jotain!

Katkonaisiin yöuniin ei ihan hirveästi ole voinut nyt vaikuttaa, mutta selvästi paremmin yöt menee nyt kun tytölle puhkesi ensimmäiset kaksi alaetuhammasta. Herätykset on vakiintuneet nyt kahteen, joista toinen on yleensä kuudelta, mikä lasketaan jo kuitenkin ihan aamuksi, hurraa! Kaksi herätystä voi jonkun korvaan kuulostaa paljolta, mutta sen jälkeen kun on parhaillaan herännyt öisin tunnin välein, kaksi herätystä on ihan luksusta. Aamun herätyksen jälkeen nostan vauvan meidän väliin nukkumaan, ja yleensä torkutaan siinä vielä pari-kolme tuntia ja heräillään ihan kaikessa rauhassa (Liljan jalka mun naamassa ja käsi miehen nenässä tms.) Parempien yöunien jälkeen on ihan uudestisyntynyt olo ja energiaa eri tavalla kuin aiemmin.

Vauva-arjessa ei ihan tosta noin vain voi lähteä treenaamaan neljästi viikossa, mutta nyt ilmojen viiletessä on ollut taas niin piristävää päästä vaunulenkille. Oikein odotan joka päivä sitä, että pääsen taas lenkkeilemään – parasta on jos mies tai samassa talossa asuva pikkuserkkuni lähtee mukaan. Jos meno rattaissa alkaa olla levotonta, pysähdytään hetkeksi leikkipuistoon, mutta useimmiten Lilja viihtyy rattaissa oikein hyvin maisemia katsellen.

Vaunulenkkien lisäksi ajattelin aloittaa varovasti myös salitreenit. Yliopistolla on oma sali, jossa järjestetään myös ryhmäliikuntaa. Ostin kortin nyt alkuun syyslukukaudelle, katsotaan sitten miten todellisuudessa tulee salilla käytyä kun illat pimenevät ja tekis vaan mieli käpertyä sohvannurkkaan. :D Mitään älyttömiä maksimitreenejä en sinne ajatellut lähteä vetämään, mutta jos vaikka muutaman kerran viikossa kävisi sillain lempeästi treenaamassa. En ole ollut 1,5 vuoteen salilla, joten nyt jos koskaan kannattaa aloittaa varovasti. Myös kotijoogailun elvyttäminen kiinnostaa, olisi ihanaa saada taas siitäkin rutiinista kiinni. Joskus tekee vaan niin hyvää pysähtyä hetkeksi ja hengittää oikein kunnolla sisään ja ulos.

Lisäksi ollaan molemmat miehen kanssa vähän korjattu ruokavaliota, ja mm. vähennetty radikaalisti maitotuotteita, ne kun tuntuu aiheuttavan selittämätöntä turvotusta kummallekin – oli maito sitten laktoositonta tai ei. Välillä edelleen himoitsen tavallista luonnonjugurttia marjoilla, myslillä ja pähkinöillä, ja silloin tällöin ostankin kotiin ihan sitä oikeaa jugurttia. Mutta muuten ollaan tultu toimeen oikein hyvin kaurajugurtilla, erilaisilla tuorepuuroilla ja puuroilla. Tein viime viikolla itse kotimaisista omenoista omenahilloa, on muuten hyvää kun laittaa sitä jugurtin tai kaurapuuron päälle! 

Tänne uuteen kotiin muutettuamme saatiin samalla isompi keittiö ja enemmän laskutilaa, ja nyt rakas blenderini on päässyt taas arvoiselleen paikalle keittiötasolle. En muista milloin olisin viimeksi ollut näin innostunut smoothieista! Eilen pääsi kokeiluun appelsiini-porkkana-inkivääri -smoothie, mutta taisin lorauttaa siihen hieman liikaa vettä. Muuten maku oli ihanan raikas ja erilainen – jatkoon! Vähän kyllä kutkuttaisi jossain vaiheessa päästä kokeilemaan mehupuristinta, ties minkälainen mehumonsteri mustakin kuoriutuisi.

Joka tapauksessa, olo on ollut ihan erilainen kun on taas kiinnittänyt enemmän huomiota muutamiin pikkujuttuihin arjessa. Taas tuli huomattua, miten pienestä oma jaksaminen onkin kiinni. Lisäksi allekirjoitan väittämän tyytyväinen äiti, tyytyväinen perhe.




Eroon erkaumasta


Kokeilin tässä taas eilen mitä mun vatsalihasten erkaumalle kuuluu. Kävin siis ihan äitiysfyssarilla muutama kuukausi takaperin, jossa katsottiin ultralla vatsalihasten ja jännesauman tilanne. Lopuksi sain ohjeet, joilla voin kotona turvallisesti vahvistaa vatsalihaksia. Tuolloin tilanne oli ihan ok muuten, mutta navan kohdalla erkauma oli edelleen, 7 kk synnytyksestä, aika iso. Nyt kun kokeilin, erkauma on kaventunut puolella! Eihän se näppituntumalla sama asia ole kuin ultralla katsottuna, mutta kehitystä on silti selvästi tapahtunut. 

Nyt täytyy kyllä myöntää, etten hetkeen ole muistanut tai "ehtinyt" tehdä näitä liikkeitä, mutta nyt tähänkin on tultava muutos. Erkauma aiheuttaa ainakin mulle tosi inhottavia selkäkipuja, mikä sit taas osaltaan vaikeuttaa ihan yleisesti elämistä. Lisäksi mulla on paha tapa seistä selkä notkolla, mikä on selvästi jäänne raskausajalta. Välillä oikein huomaan, miten lantio kallistuu eteen ja selkä notkistuu liikaa. Luulen että tähänkin auttaisi keskivartalon lihasten vahvistaminen. Tuntuu muuten oudolta, että se osa-alue kropasta, joka on aina ollut mulla eniten "tikissä" onkin nyt se, johon pitää kiinnittää treenatessa eniten huomiota.

Erkauman takia en myöskään uskalla tehdä tiettyjä liikkeitä salilla treenatessa, enkä ainakaan käyttää kovin isoja painoja. Vähän täytyy siis käyttää mielikuvitusta, jos meinaa saada esim. hyvät reisi- ja pakaratreenit aikaiseksi! 


Kroppa 10 kk synnytyksen jälkeen


Synnytyksestä palauduin mielestäni suhteellisen nopeasti. Mun paino nousi noin 12 kg raskauden aikana, mikä ei kuulosta paljolta, mutta kyllä se 160 senttisessä varressa tuntuu. Raskauskilot kuitenkin karisivat hurjaa vauhtia muutamassa viikossa ihan itsestään, mutta jotenkin kummasti niitä alkoi tulla pikkuhiljaa takaisin – joko kroppa säikähti äkillistä painonlaskua tai sit niillä suklaalevyillä ja joulutortuilla taisi olla osuutta asiaan. :D Mua ei haitannut painonnousu raskaudessa eikä sen jälkeen, mutta olihan siinä totuttelemista uuteen ulkomuotoon. Synnytyksen jälkeen vatsan alue oli niin omituisen tuntuinen, ettei sitä oikein osaa edes selittää. Tuntui kuin vatsalihaksia ei olisi ollut ollenkaan, ja että sisuskalut vain olisivat siellä vaeltaneet miten sattuu. Kävely oli sellaista vaappuvaa, ja alkuun aika huteraakin.

Kevään ja kesän mittaan kroppa alkoi tuntua taas enemmän omalta, ja vartalon malli muistuttaa enemmän sitä entistä Essiä. Yks kaks huomasin, että vanhat farkut mahtuukin jalkaan, vaikka vielä muutamia viikkoja aikaisemmin ei ollut toivoakaan. Nyt ihan viime aikoina on viimeisenä vatsakin alkanut näyttää jopa kiinteältä, vaikken mitään kävelylenkkiä kummempaa ole tehnytkään. Ei mulla mitään sikspäkkiä todellakaan ole, mutta selvästi huomaan että jotain palautumista on vihdoin tapahtunut! Navasta huomaa, että iho on joutunut koville, ja se onkin ainoa paikka, johon mulla tuli raskausarpia. Muualle kroppaan niitä ei tullut yhden yhtäkään. Rinnat on tietenkin kokeneet kolauksen, mutta mitä muutakaan voi odottaa kun ensin kuppikoko kasvaa kolmella, jonka jälkeen seuraavat 10 kk joku pieni tissitakiainen roikkuu niissä jatkuvasti kiinni. 

Voisin tietysti valittaa roikkuvista tisseistä, levenneestä takapuolesta ja reisistä, kadonneista lihaksista ja löysemmästä ulkomuodosta, mutta ketä se hyödyttäisi? Luulen että positiivinen ajattelu ja kiitollisuus myös tuntuu kropasta kivemmalta. Keho ja mieli kun kuitenkin ovat yksi kokonaisuus, ja jos yksi osa haukkuu jatkuvasti toista, ei siitä voi seurata mitään muuta kuin ongelmia. Uskon, että rennolla asenteella voi edesauttaa palautumista ja hyvinvointia raskauden jälkeen.

Ja siis, en tietenkään usko että pelkällä positiivisella ajattelulla saa kasvatettua lihaksia ja karistettua raskauskilot, mutta uskon että puhumalla itselleen nätisti saa ihan varmasti parempia tuloksia kuin sättimällä. Uskon myös, että joissain tilanteissa herkuttelu on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin väkisin treenaaminen (eilen söin välipalaksi pakastimesta mokkapalan kahvin kanssa, eikä mikään olisi sopinut siihen hetkeen paremmin!)

Kun nykyään siis katson itseäni peilistä, tunnen syvää kiitollisuutta kehoani kohtaan. Miten hyvin se on mua kohdellut, miten hyvin hommansa hoitanut – nyt mä aion kohdella sitä hyvin. On aivan käsittämätöntä, miten se on luonut ja kasvattanut tuollaisen pienen ja täydellisen uuden ihmisen. Ei voi siis muuta sanoa, kuin että kiitos kroppa. Mulla ei ole sitten niin mitään reklamoitavaa! 



Taas tuli syötyä mokkapala ja pari kaurakeksiä, hups...


...Mutta ehkei se kuitenkaan haittaa.

Toivotan siis kaikille raskaanaoleville/synnyttäneille naisille hyvää mieltä ja lempeää palautumista! Ja tietysti kaikille muillekin: Ole ylpeä itsestäsi, olet upea. ♡

- Essi




4 kommenttia

  1. Essi wau, oot upee! Oot palautunu super hyvin, mulla viel nahkapussi roikkuu :D

    VastaaPoista
  2. Kiitti Sara! :) Mut sulla on jo kaks lasta, ja oot itekin ihan huippuhyvässä kunnossa jo, että vau..<3

    VastaaPoista
  3. Sähän oot palautunut ihan super hienosti!!mutta mahtava on myös tuo sun ajattelu tapa!!
    Mukavaa viikonloppua ♡

    VastaaPoista
  4. Kiitos Ulla! Hetkihän tässä on vierähtänyt, mutta viime aikoina on tosiaan palautumisessa tullut jokin "puuska" :D Ihanaa viikonloppua sinnekin! ♡

    VastaaPoista

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *