Kylässä Koiramäessä

Vaikka tyttö on vielä tosi pieni, ollaan silti jo nyt tykätty tehdä kaikkea lapsiperheille suunnattua. Tässä vauvavuoden aikana ollaan käyty mm. vauvojen taidetuokiossa Oopperatalolla, muskarissa, perhekerhossa, vauvauinnissa, katsomassa lampaita, ja kotieläinpihalla. Taidetuokiosta Lilja tuntui tykkäävän hurjasti, vaikka hän oli tuolloin vasta 2,5 kk. Lokakuussa ollaan menossa uudestaan, tällä kertaa isompien lasten ryhmään. Tällä kertaa taidetuokiossa teemana on Tšaikovskin Prinsessa Ruusunen – jännittävää! En sitten tiedä kumpi on loppujen lopuksi tästä enemmän innoissaan, vauva vai äiti. 😊 Tuokioissa siis leikitään, lauletaan ja viimeksi saatiin katsoa ballerinan lyhyt tanssiesityskin. Tämän syksyn taidetuokiot taitavat valitettavasti olla jo täyteen varattu, mutta niitä järjestetään taas uudelleen keväällä, joten kannattaa olla kuulolla jos kiinnostuit!

Tänään oli tarkoitus lähteä heti aamiaisen jälkeen Särkänniemen Koiramäkeen, mutta Lilja sai ilmeisesti kananmunasta aika tujakan allergisen reaktion, ja päivä alkoi reissulla päivystykseen – taas. Onneksi reaktio meni itsestään ohi, mutta kyllä siinä sai taas henkeään pidättää kun seurattiin tytön vointia. Päivystyksestä lähdettiin viimein kohti Särkänniemeä, Lilja toinen silmä turvoksissa mutta muuten ihan oma iloinen itsensä. 

Koiramäki oli taas yhtä ihastuttava kuin aina ennenkin, ihan yksi mun suosikeista! Käytiin katsomassa vuohia, alpakkaa, sikoja, hevosia, kanoja ja poneja. Kanat olivat taas jälleen kerran Liljan mieleen, niissä on vain jotakin niin kiehtovaa. Ehkä ne puhuvat samaa kieltä, kun Lilja niille niin tomerasti jutteli. On niin hauskaa seurata tytön reaktioita; kun hän silmät ymmyrkäisinä tuijottaa ja osoittelee eläimiä kysyvästi. Viime aikoina tuntuu, että tyttö on alkanut ymmärtää enemmän puhetta, mm. nimensä hän tunnistaa selvästi ja myös muitakin sanoja. Kieltosanat ovat myös tulleet tutuiksi, vaikkei hän niitä aina uskokaan. Hymyilee vain ilkikurisesti ja jatkaa puuhiaan, omaa tahtoa siis ainakin löytyy. 😄 Hän yrittää myös matkia meidän puhetta, mutta suusta tulee vielä tietenkin ulos vain suloista höpinää. Onkin hassua ajatella, että niinhän se kieli jatkuvasti kehittyykin – kuuntelemalla ja oppimalla. Eihän tässä tavallaan enää kauaa ole, kun ensimmäisiä sanoja alkaa tulla.


Vähän vielä raukalla silmä turvoksissa, mutta se ei menoa haitannut.


"Katso isä, Muumipapan hattu!", kommentoi eräs pikkupoika.


Mikäs sieltä tulee...


...Maisa-possu lähdössä päiväkävelylle.


Pidin erityisesti tästä Riikinkukko-kyyhky -kyltistä.


Jos et ole vielä käynyt Koiramäessä, suosittelen lämpimästi! Meiltä löytyy kirjahyllystä varmaan kaikki Koiramäki-aiheiset kirjat, enkä malta odottaa että Lilja on vähän isompi ja pääsen lukemaan niitä hänelle. Toistaiseksi Liljan lempikirjat ovat sellaisia, joita voi huoletta pureskella ja maistella, mutta ehkä sitten joskus myöhemmin. 😀

Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *