Lilja 9 kk

Perjantaina Lilja täytti yhdeksän kuukautta - ehkä kulunein äidin suusta kuultu lause, mutta mihin tämä aika oikein katoaa? Olen varma, että aika on kulunut eri tavalla sen jälkeen kun tulin äidiksi. Koskaan aiemmin ei ole yhdeksän kuukautta kulunut näin nopeasti! 

Yhdeksän kuukauden kunniaksi Lilja on oppinut sanomaan kakka. Ei hän varmastikaan tiedä sanan merkitystä, mutta tässä kun istuttiin syömässä iltapalaa koko perhe, Lilja silmät loistaen nakersi ruisleipää ja toisteli kakka, kakka. Ja ylpeät vanhemmat tietenkin hymyilivät muikeina vieressä, hieno tyttö!

Lilja osaa nyt nousta tukea vasten seisomaan, ja seisookin siinä aika tukevasti. On ottanut muutamia sivuaskeleitakin jo, mutta peijakas kun ei jalat toimi vielä ihan niin kuin haluaisi, ja meinaa hermo mennä välillä. Pahvilaatikko luisuu eteenpäin ja kädet siinä mukana, mutta jalat jäävät taakse ja kohta ollaankin jo aikamoisessa lankutusasennossa. Eihän tässä kohtaa enää voi otetta irroittaa, sillä siinähän kävisi köpelösti ja sattuisi nenään. Sitten alkaa itku, ja äiti pyyhältää tuota pikaa auttamaan – noin 1589 kertaa päivässä. Jos äiti tai iskä ei kerkeä paikalle, Lilja useimmiten pyllähtää turvallisesti istumaan, mutta muutaman kerran on matka jatkunut lattialle asti ja sen seurauksena pää kopsahtanut ikävästi. Siihen itkuun ei mikään muu auta kuin äidin tai isin syli.


Lisäksi Lilja osoittelee etusormellaan kaikkialle. Kun kannan häntä sylissä, pikku etusormi osoittaa milloin minnekin.

- Se on puu.
- Se on iskän nenä.
- Siinä on imuri.
- (peilistä) Siellä olet sinä, Lilja. Ja äiti. (kikatusta)

Kaikista hauskinta on, kun äitikin osoittaa samaan suuntaan, ja lopuksi tökkää etusormellaan pikkuetusormea. En tiedä mikä siinä niin hauskaa on, mutta Liljan mielestä se on ratkiriemukasta. Siispä jatkamme osoittelua ja ihmettelyä – maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.

Olen myös huomannut, että hyvä ohjenuora on, että kun on liian hiljaista, kannattaa mennä katsomaan mitä lapsi puuhaa. Se on muuten just näin! Kun Lilja löytää omasta mielestään maailman mielenkiintoisimman aarteen (likainen kenkä, pakkausteipin pala, ne pikkukivet yms.), laskeutuu huusholliin soiva hiljaisuus. Havahdun hiljaisuuteen ja kysyn "Mitä Lilja touhuaa?", jolloin Lilja säpsähtää nimensä kuullessaan ja näyttää just siltä että on jäänyt kiinni pahanteosta. Onneksi hän (useimmiten) tottelee, kun kieltää, vaikka välillä tietenkin pitää vähän kiusata äitiä ja tehdä just päin vastoin kuin sanotaan.

Viimeisimmän meillä ei nukuta -valituksen jälkeen meillä alettiin kuin ihmeen kaupalla nukkua hieman paremmin. Unipätkät pitenivät ja herätykset vähenivät kuin itsestään. Välillä en edes muista olenko herännyt yöllä kertaakaan. Saatan herätä vasta kuudelta aamulla ja ihmetellä, että mihin heräsin. Yleensä syy on karmea nälkä, ei vauvan itku. Hurraa! Ehkä Lilja lukee salaa blogiani?

Ruoka maistuu pikkuneidille edelleen aika vaihtelevasti. Kyllä hän antaumuksella syö, mutta olen sitä mieltä että voisi sitä syödä muutakin kuin mangososetta. Simppelin sormiruokakeittiön puurolätyt on edelleen hitti, niitä Lilja syö niin innokkaasti että pikkujalat oikein vispaavat. Kokeilin tehdä myös kanapötköjä, mutta yleensä muutaman varovaisen puraisun jälkeen pötkö lentää lattialle (pötköttämään.) Yritän silti sinnikkäästi tarjota kaikkea uutta maisteltavaa, vaikkei juuri nyt esim. mikään liha oikein tunnu meidän pikku kasvissyöjälle maistuvan. 



Kaikki sanovat, että Lilja oppii kävelemään parin kuukauden sisällä. Kuulemma näyttää meno siltä. Kai sitä on uskottava kokeneempia vanhempia, mutta silti ajatus hirvittää. Kävelemään! Lilja on vasta 9 kk, mutta ollaan jo keretty:

- noukkia lukemattomia sanomalehden/kirjansivujen/minkä tahansa muun paperin palasia Liljan suusta
(samaten pikkukiviä, ruohoa, lehtiä ja ties mitä kaikkea on Lilja iloisena nipistänyt sormiensa väliin ja työntänyt saaliinsa suuhun)


- käydä röntgenissä toteamassa, ettei keuhkoissa ole mitään sinne kuulumatonta

+ monta muuta hengästyttävää ja sykettä nostattavaa tilannetta.

Mielenkiinnolla siis odotan, mitä kaikkea Lilja keksiikään kun oppii kävelemään. Mitä seikkailuja meillä vielä onkaan edessä! Hieman on lohduttanut, kun on puhunut tosta ambulanssi-casesta muiden vanhempien kanssa, ja he ovat kertoneet tarinoita tähän tyyliin: "Odotas vaan kun Lilja työntää väriliidun nenään!"
"Mä olen mennyt hikisenä treenin jälkeen päivystykseen, kun x työnsi helmen nenään."
Okei, mun on nyt vaan hyväksyttävä, että kaikenlaiset kommellukset taitaa kuulua meidän elämään tästä eteenpäin.

Edelleenkin Lilja on maailman suloisin, iloisin ja hyväntuulisin tyyppi. Nyt kun Lilja on jo vähän isompi, on hauska huomata että voidaan nauraa yhdessä asioille. Ja sitä me tehdäänkin, nauretaan joka päivä monta kertaa jollekin. Erityisesti eläimet ja muut lapset naurattavat nyt Liljaa, ja toisen vauvan nähdessään L haluaisi kovasti päästä leikkimään. Tästä tulee mulle hieman vakuuttuneempi olo siitä, että Lilja voisi viihtyäkin päiväkodissa. Tällä viikolla mennään varmaankin jo tutustumaan tulevaan päiväkotiin, jännittävää!

Yhdeksän kuukauden kunniaksi muutama ruutu viime syksyllä otetuista raskauskuvista – nämä ovat aivan ihania. Olen niin kiitollinen että käytiin ihan varta vasten ottamassa nämä muistoksi. Raskauskuvista suuri kiitos lahjakkaalle siskolleni. ♡



9 months in...


Raskauskuvat: Iina A.


... 9 months out







Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *