Minä kysyn, mies vastaa

Millaista vauva-arki on isän näkökulmasta? Mikä on ollut haastavinta, mikä parasta? Miten parisuhde on muuttunut vauva-arjen myötä? Näihin ja muutamaan muuhun kysymykseen sain houkuteltua mieheni vastaamaan.

* * *

Haastatteluun tiivistyi kyllä hyvin kaikki vauvavuoden tunteet; ilo, pelko, huoli, riittämättömyyden tunne, onni. Lisäksi meillä vauvavuotta on värittänyt myös aivan järjetön suru, kun mieheni äiti menehtyi äkillisesti vain viikkoa ennen laskettua aikaa. Jos sanotaan, että vauva-aika on yhtä vuoristorataa, niin sitä se on meillä ainakin ollut, potenssiin sata. Tunteet on vaihdelleet pohjattomasta surusta kuplivaan iloon ja takaisin. On ollut ihan mielettömän hienoa seurata tyttäremme kasvua ja kehitystä. Kokea raskaus, synnytys ja vauvavuosi yhdessä mieheni kanssa. Ollaan naurettu ja itketty. Itketty sitä, ettei mieheni äiti ehtinyt nähdä ensimmäistä lapsenlastaan. Oli niin musertavan raastavaa kestää sitä tosiasiaa, etten päässyt koskaan laittamaan sitä nyt vauva syntyy -viestiä tulevalle anopilleni.

Seuraavana päivänä suru-uutisen kuultuamme istuimme hautaustoimistossa. Kaikki eivät osaa kohdata toisen surua. Jotkut menevät lukkoon, toiset ovat vain hiljaa, jotkut ovat ajattelemattomia tai suorastaan tökeröitä. Mies pöydän toisella puolella osasi kuitenkin sanoa juuri ne oikeat sanat ja olla siihen tilanteeseen nähden niin ystävällinen ja lohduttava kuin vai voi. 
Hän sanoi: "Hämmästyttävän usein elämä ja kuolema kulkevat käsi kädessä." 
Jotenkin tuo lause jäi mieleeni, ja väkisinkin pisti miettimään, että oliko tällä kaikella jokin tarkoitus. Vaikka en pidä itseäni mitenkään erityisen hengellisenä ihmisenä, enkä tiedä uskonko tuonpuoleiseen, niin siitä olen ainakin varma, että Liljan mukana kulkee aina suojelusenkeli.

Läheisen äkillinen menetys on raskainta mitä olen koskaan joutunut käymään läpi, ja vielä niin suuren ilon hetkellä. Mutta tiedättekö, tämä on sitä elämää. Kaikesta selviää, vaikkei siltä ensin tuntuisi. Läheisten tuki on ollut ihan korvaamattoman tärkeää, ilman heitä ja ulkopuolista apua me ei varmastikaan oltaisi selvitty tästä kaikesta. Olen myös niin ylpeä meistä; miten hyvin saatiin asiat lopulta hoidettua, miten me ollaan kestetty kaikki yhdessä, ja siitäkin huolimatta ollaan osattu nauttia vauvavuodesta ja elämästä yleensäkin. Ja lopuksi, olen aivan äärettömän ylpeä ja kiitollinen miehestäni, joka kaikesta huolimatta on ollut loistava isä tyttärellemme.




Raskaus & synnytys


Miltä tuntui kun raskaustesti näytti positiivista? Mihin soppaan olen itseni pistänyt / voi helkkari / jes, maailman parasta?

Se oli yhden unelman täyttymys, ja samalla myös hirveä yllätys ja ehkä vähän pelottavaakin. Hymyilytti, mutta samalla pelotti. Sellanen että mitä helvettiä sitä on tullut tehtyä.

Mikä jännitti etukäteen vauva-arjessa?

Että pysyykö se hengissä ja onko se terve.

Millaista raskausaika oli miehen näkökulmasta?

Se oli semmosta odottamista. Vauva vaan kasvo siellä (:D), kävin töissä ja mietin koskahan se tulee ulos sieltä. Tuli kiire saada asiat valmiiks, koulu ja koti. Tätä puhuessani molemmat on vielä vähän kesken.

Jännittikö synnytys?

Ois varmaan jännittänyt ellei olisi tullut tätä kamalaa asiaa tässä samalla. Nousin ylös, tein asioita, menin eteenpäin. Mikään ei tuntunut miltään, oli niin kamala shokki ja suru. Ja se lievä katkeruus kun tämä värittää tätä hienoa tapahtumaa. Se vei siitä paljon pois, tuntui että se oli vaan sellaista "koita jaksaa tää on hieno juttu."

Miten synnytys meni?

Se meni aika hyvin, mun mielestä. Oon kuullut kaikkee "se voi kestää neljä päivää!" -juttuja, meillä se ei mennyt niin. Se meni silleen niinku vauvat syntyy. Enkä ees pyörtynyt.

Rankinta synnytyksessä oli ne elämäni pisimmät kaks sekuntia kun vauva syntyi, eikä ensin kuulunut mitään. Sitten kuului parkaisu. 

Ja se, ettei äiti ollut täällä.


Vauva-arki & vanhemmuus



Pelkäsitkö meneekö vauva rikki?

Pelkäsin, aluksi. Aika nopeasti oppi hoitamaan vauvaa ja pitämään sitä sylissä.

Vastasiko vauva-arki sitä mitä olit kuvitellut? Muuttuiko jokin ennakkokäsitys?

Pidin itseäni vähän kuin tyhjänä tauluna, koska vaikka sä lukisit vauva-arjesta kaiken etukäteen, et tietäisi siitä siltikään puoliakaan. Tiesin ettei siihen voi oikein valmistautua, että sen näkee sitten minkälaista se on. En ottanut kuuleviin korviini sellasta ootappa vaan -ajattelua.

Miten isäksi tuleminen on muuttanut sua?

Mä oon miettinyt sitä välillä, että onko se loppujen lopuks muuttanut. Kyllä mä ennen lasta jo aloin olla sellanen ettei kiinnostanut riekkua missään, kiinnosti lähinnä se miten elättää itsensä ja läheisensä. Olin aika motivoitunut ja ehkä liiankin suorituskeskeinen, ehkä se johtui siitä että olin tulossa isäksi. Ehkä oon vähän rauhallisempi ja kärsivällisempi nyt. Teen enemmän kotitöitä, kun haluan tukea sua kun tiedän ettet saa nukuttua hyvin.

minä: ♡♡♡

Mikä vauva-arjessa on haastavinta?

...pitkä hiljaisuus...

Haastavinta... En mä nyt tiedä onko siinä mitään niin haastavaa. Meillä on ollut tässä vauvavuonna niin paljon muutakin ettei vauva-arki ole tuntunut vaikealta. Vaihdat sen vaipat, syötät ja pidät siitä huolen – ei siinä oikeastaan mitään hankalaa ole.

No jos pitää jotain sanoa, niin varmaan se että pelkään ja oon koko ajan huolissaan siitä. Mä edelleenkin käyn katsomassa että onko kaikki hyvin ja hengittääkö se kun se on nukkumassa.

Mikä isänä olemisessa on parasta?

Se että näät omassa lapsessa omia, puolison ja sukulaisten piirteitä. Se kun näen sen kasvavan ja oppivan joka päivä jotain uutta. Ehdoton rakkaus ja side joka ei koskaan katkea.




Parisuhde



Miten vauva-arki on vaikuttanut  parisuhteeseen?

On se vienyt paljon yhteistä aikaa meiltä, mutta kyllähän me myös kolmestaan tehdään paljon yhdessä. Yhteiset touhut on muuttunut; ennen kuunneltiin Gunnareita ja Mastodonia, nyt kuunnellaan Kikattavaa kakkiaista ja katotaan miten Lilja reagoi joka asiaan.

 minä: Ja matkitaan kun se tekee jotain hauskaa.

Sen huomaa, että kun lapsi vaatii paljon huomiota, puolison huomiointi jää vähän vähemmälle. Toisaalta taas vauva-arki on myös lähentänyt meitä paljon. Silti, on välillä ikävä sua, ja kaipaan sitä että tehdään kahdestaankin juttuja.

Onko parisuhteella mitään toivoa vauvan synnyttyä?

Ei. Ei. Loppu.

Vinkit hyvään parisuhteeseen

No ei vaan. Onhan se haastavaa aikaa, mutta kun tiedostaa sen että se on vain väliaikaista, osaa paremmin ottaa vastaan ne vauva-arjen haasteet. En ymmärrä niitä jotka vauvavuonna eroaa. Se on vaan sen hetken, se menee ohi. Kyllä sä kerkeet elämässäs tehdä muutakin sitten myöhemmin.

Vinkit: Puhu siitä mitä haluat ja kaipaat, älä provosoi toista. Hyvä kommunikointi. Sanoista tekoihin, jos tarvitset omaa aikaa tai aikaa yhdessä, laita se tapahtumaan.

* * *

Vaikka me paljon miehen kanssa kaikesta puhutaankin, oli silti mielenkiintoista kuulla miehen ajatuksia odotukseen, synnytykseen ja vauva-arkeen liittyen. Tottakai ollaan puhuttu näistä aina vaan kun ehditään, mutta oli hauskaa ihan istua alas ja ottaa aikaa varta vasten haastattelulle.

Huh, onpahan ollut melkoinen vuosi.




Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *