10 kuukautta ja ensimmäiset hampaat

Alkuviikosta tyttö täytti kokonaiset 10 kuukautta – toistan itseäni, mutta aika on mennyt kuin siivillä. Viime viikkoina aika on kirjaimellisesti tuntunutkin valuvan jonnekin kankkulankaivoon. Nyt ymmärrän mitä tarkoitetaan ruuhkavuosilla, tai kun puhutaan että vuorokaudessa saisi olla enemmän tunteja. Kaikilla on ne samat tunnit, mutta tuntuu ettei ne riitä. Muut äidit ja isät, miten te ehditte tehdä kaiken? Paljastakaa salaisuutenne! Varmasti hyvällä suunnittelulla ja organisoinnilla saa poistettua kiireen tunnetta, mutta musta tuntuu että arki pienen lapsen kanssa on yllättäviä tilanteita täynnä. Ne yllättävät tilanteen kun ei millään meinaa mahtua kalenteriin! :D

Voihan hampaat



Viime aikoina meillä on ollut kotona hieman normaalimpaa kiukkuisempi tyttö. Hampaita on tehty pitkään ja hartaasti, aina välillä vähän kerrallaan. Kunnes viimein tässä muutamia viikkoja sitten eräänä kauniina aamuna, ei minua ollutkaan enää pinnasängyssä vastassa valloittava hampaaton hymy. Pieni hampaanalku oli ilmestynyt neidin suuhun yön aikana! Samana päivänä, tai viimeistään seuraavana aamuna oli toinenkin hammas puhjennut läpi. Tässä välissä taisi olla maksimissaan kaksi viikkoa ennen kuin alettiin jo seuraavia hampaita puuhata. Ei ole kivaa kenelläkään, sen vain sanon! Tietysti eniten harmittaa tytön puolesta kun sattuu.

Olen yrittänyt helpottaa kutiavia ikeniä kaikella mitä nyt mieleen juolahtaa. Tässä toimivimmat:

- hetken pakkasessa ollut kurkkutikku
- jääkaapissa kylmennyt purulelu
- maissinaksut (näitä on kiva järsiä)
- kylmä hedelmäsose
- tutti
- banaani

+ Instagramin puolella sain vinkin laittaa melonisiivuja pakkaseen!

Ensikosketus banaaniin oli meillä aika huono kokemus. Lilja irvisteli ja lopulta yökkäsi niin että päätin jättää banaanin suosiolla hetkeksi odottamaan. Soseissa se kyllä meni! Nyt jokin aika sitten kokeilin antaa pienen palan, ja kas, tyttö veteli napaansa oitis melkein koko banaanin. Tuntemattomia ovat pienten tyttöjen tiet. Banaani on nyt siksi ollut hitti, kun se on pehmeää eikä satu ikeniin syödessä.

Puuttuiko listalta jotain? Saa vinkata 😊

Unikoulua odotellessa


Meidän yöunille ei kuulu mitään uutta. Edelleenkin tämä heinäkuussa pidetty unikoulukokeilu on jäänyt meidän ainoaksi – ja epäonnistuneeksi sellaiseksi. Edellisellä kerralla unikoulu kaatui mitä ilmeisimmin siihen, että tytöllä oli molemmissa korvissa korvatulehdus. Me vaan ei tiedetty sitä silloin, mistä syystä näin jälkeenpäin unikoulu ei kuulosta kummankaan vanhemman mielestä houkuttelevalta. Ei-katkonaiset yöunet kuitenkin kiinnostaa, joten uusi kokeilu on tulossa JOS meidän koko perhe olisi joskus samaan aikaan terveenä. Ensin Liljalla oli korvatulehdus, sitten minä olin 5 viikkoa flunssassa (tätä ihmeellistä erityispitkää flunssaa on nyt vissiin liikkeellä), sitten mies sai saman taudin, sitten olikin taas jo tytön vuoro. Tällä hetkellä siis sekä mies että tyttö ovat edelleen hieman puolikuntoisia, ja tässä odottelenkin milloin on taas mun vuoro.

Tiivistetysti siis; argh. 

Taisin muuten vähän huijata, jotain muutosta on kyllä tapahtunut mitä nukkumiseen tulee. Siinä missä ennen tytön pystyi vain laskemaan omaan sänkyynsä, jonne hän heti tyytyväisenä nukahti, niin nyt tilalle on tullut pyörremyrsky. Tyttö haluaa nukahtaa vain jomman kumman vanhemman päälle tai viereen. Mieluiten syliin. Nukahtamista edeltää aivan järjetön hyöriminen ja pyöriminen, äidin tukasta repiminen, äidin naaman läiskiminen ja pään kolauttelu äidin nenään, otsaan, päähän jne. 

Hyvä puoli on, että nukahdettuaan tyttö nukkuu kuin tukki, ja hänet voi vain kantaa omaan sänkyynsä nukkumaan. Herätyksiä ei ole ehkä ollut yhtä usein kuin ennen, paitsi nyt kun hampaita on taas tulossa. Ihan vain välihuomautuksena, nukuin eilen kahden tunnin päiväunet, koska viime yön heräilyt olivat jo parempiin yöuniin totuttuani aivan liikaa. :D Kehitystä kohti parempia yöunia on kuitenkin havaittavissa!

Halauksia ja pusuja


Tampereella on aivan ihastuttava Tallimiehen puoti Tallipihalla. Tähdet* Ottiilianonnin käsialaa. Niin söpöt!

*toinen tähdistä saatu


Lilja tosiaan on alkanut viime aikoina antamaan lämpöisiä pieniä halauksia, ja isoja märkiä pusuja. Liikutun melkein joka kerta, kun pikkuinen osoittaa rakkauttaan, voi että. Vaikka Lilja on tomera tyttö ja omaa tahtoa löytyy, on hän myös edelleen maailman iloisin ja nauravaisin tapaus. Ulkona kävellessä ei voi välttyä ohikulkijoiden ystävällisiltä hymyiltä – yleensä joku vähintään pysähtyy vilkuttamaan Liljalle, jolloin hän väläyttää kahden hampaan valloittavan hymynsä ja ohikulkijan sydän sulaa. 

Sanoja ei vielä tule, nyt on ehkä vielä aika varhaistakin sille, mutta kovasti tyttö edelleen höpöttää. Päivä päivältä hän ainakin ymmärtää mitä sanotaan, ja innolla odotetaan milloin saadaan kuulla mitä Liljalla on sanottavaa! Sen ainakin uskon, että asiaa on p a l j o n 😀 Kirjoja Lilja tykkää lukea yhdessä, lempikirjat ovat ehdottomasti niitä, joissa on paljon nappeja, ja joista kuuluu ääntä. Täytyy varmaan kipaista tässä lähiaikoina kirjakauppaan tyhjentämään lastenkirjaosastoa.. Ei mutta, oikein mielissäni olen tästä, mun mielestä on ihanaa lukea lapselle ja tutustuttaa lapsi kirjojen maailmaan. Lukeminen on parasta! 

Sellaista meille tällä kertaa! Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille 😊



Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *