Hääpaikka varattu

Niin se vaan vaihtui jo syyskuuksi! Syksy on kyllä ehdottomasti yksi mun lempivuodenajoista. Tietysti ne perinteiset pimenevät illat, villasukat ja teekupit, mutta tänä vuonna mä kyllä nautin myös ihan puhtaasti siitä, että ilmat viilenee kunnolla! Kesä oli ihana, ja tykkään helteistä noin yleisesti, mutta kyllä mulle siinä jossain kohtaa tuli jo ikävä syksyä ja talvea.

Syksyyn oman mausteensa tuo myös se, että kohta siitä on vuosi, kun pahaa aavistamattomana lähdin miehen kanssa viettämään tavallista lauantaipäivää Porvooseen, ja kotiin tulin sormus nimettömässä! Sitä päivää en unohda kyllä koskaan ♡ Lisäksi ensi kuussa meillä on vuosipäivä. Viime aikoina on muutenkin ajatukset pyörineet aika romanttisissa tunnelmissa, kun ollaan suunniteltu häitä.

Häiden kanssa meinasi jo käydä niin, että oltaisi siirretty niitä vuodella. Vielä viikko pari sitten tuntui siltä, ettei aika ja energia yksinkertaisesti riitä, ja hieman ahdisti kun tuntui ettei hääpaikkaa meinaa löytyä. Vaikka häihin on siis vielä lähes vuosi! Tässä muutama viikko sitten löydettiin kuitenkin yksi potentiaalinen hääpaikka, johon ihastuin täysin. Ja joka oli tietenkin varattu sinä päivänä, kun meillä oli varattuna kirkko. Kävi kuitenkin niin onnellisesti, että kuin ihmeen kaupalla saatiin vaihdettua hääkirkkoa, ja samalla hääpäivää ja vihkimisaikaakin aikaistettiin. Viime viikonloppuna näytti siltä, ettei häitä tule vielä hetkeen, nyt meillä onkin jo ihan hyvällä mallilla suunnitelmat. 

Käytiin tänään katsomassa paikkaa, eikä tarvinnut kauaa miettiä otetaanko vai eikö! Hääpaikaksi valikoitui Ruissalossa sijaitseva Villa Roma. Paikka on aivan ihana; keskellä luontoa, meille rakkaassa kaupungissa ja sopivan matkan päässä hääkirkosta, joka on nyt siis Turun tuomiokirkko. Tähän perään noin tuhat sydäntä.


Onnellinen Essi

Hääsuunnitelmien edistymisen kunniaksi lähdettiin pizzalle Dennikseen, ja otin oikein punaviiniäkin ruoan kanssa. Me kyllä keksitään aina syy juhlia, jos siihen aihetta on. Joskus juhlitaan ostamalla jätskit, joskus kilistellään vissyllä, joskus lähdetään ihan ulos syömään. Se on muuten yksi piirre mitä rakastan miehessäni, taito elää hetkessä ja iloita pienistäkin jutuista.

Ennen kuin lähdettiin ajamaan kotiin, pysähdyttiin vielä tuomiokirkolle fiilistelemään. Alkoi ihan polvia heikottaa kun näin matkan alttarille, mutta sitten muistin, ettei sinne onneksi tarvitse kävellä yksin. Kirkon ulkopuolella mies nappasi musta muutamat kuvat, nyt kun on ollut viime aikoina muutakin päällä kuin ne "äitiyslomavaatteet." Paidan kyllä silitin, mutta kummasti se rypistyy kun sylissä peuhaa eräs pieni ihminen.


Hassua ajatella, että häät on jo alle vuoden päästä, ja tähän aikaan ensi vuonna me ollaan jo aviopari! Se on kyllä aika ihana ajatus.

Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *