Miten meillä nukutaan epäonnistuneen unikoulun jälkeen


Heippa! Tekisi mieli laittaa tähän perään miljoona sydäntä, niin ikävä on ollut tänne blogiin ja omien touhujen pariin. Neljän viikon perehdytys on ohi, lopultakin! Minä ja muutama muu samaan aikaan aloittanut oli saanut saman käsityksen kuin minä, että perehdytys siis kestää kaksi viikkoa, ei neljä. Neljä viikkoa täysipäiväistä työtä, täysipäiväistä opiskelua ja täysipäiväistä äitiyttä. Voin sanoa että en muista milloin viimeksi olisin ollut näin uupunut. No, ihan itseäni saan tästä kiittää että olen ottanut enemmän kuin jaksan kantaa, mutta en ihan ajatellut että työn aloitus veisi näin paljon aikaa ja energiaa. 

Siitäkin huolimatta että olen aivan raato viimeisen kuukauden jäljiltä, olen aivan valtavan onnellinen. Eilen kun hain tytön päiväkodista ja olin ajamassa kotiin, kuuntelin Fleetwood Macia ja hymyilin. Selvisin kunnialla kaikesta, ja olen edelleen hengissä, heh. No joo, ei tälläistä enää vähään aikaan kiitos, mutta joka tapauksessa olen ihan hemmetin ylpeä itsestäni! Paras ystäväni sanoi puhelimessa että "oot ihan supernainen", eikä kyllä tehnyt mieli kieltääkään – en oikein itsekään ymmärrä miten selvisin tästä! 

Nyt tämän itseni ylistyskappaleen jälkeen voisin jatkaa itse aiheeseen. "Miten vauvaperheessä nukutaan" taitaa olla aihe, joka kiinnostaa aina. Itsekin tykkään lueskella miten muissa perheissä nukutaan, ja aina siitä tuleekin hyvin lohdullinen olo, kun tajuaa että ihan samojen asioiden kanssa muutkin vanhemmat kamppailevat. Ajattelin siis itsekin nyt raportoida tästä tärkeästä aiheesta, eli miten meillä nukutaan nyt, vauvan täyttäessä kohta vuoden.

Tein eilen pikaisen viikkosiivouksen (koska lauantaisin on kivaa herätä puhtaaseen kotiin) ja pesin pari koneellista pyykkiä. Tämän jälkeen pakattiin mukaan lelukori; "Liljan parhaat" eli mm. mittanauha, äidiltä napattu taikinanuolija, miniharava ja yksi olut iskälle. Oltiin sovittu pikkuserkun kanssa, että vietetään iltaa yhdessä. Heillä on myös tyttö, tosin Liljaa noin vuoden vanhempi. Otettiin siis lelukori mukaan ja mentiin hissillä alas kaksi kerrosta. Kyllä, me asutaan samassa talossa ja rapussa! Mikä onni että satuttiin saamaan juuri tämä asunto kun tänne muutettiin. 

Ilta tuli todellakin tarpeeseen. Tytöt leikkivät keskenään, me aikuiset juotiin vähän (miehet ehkä vähän enemmänkin..) viiniä, pöydässä oli juustoja ja viinirypäleitä– ah! Se yksi lasillinen oli mulle ihan tarpeeksi, tuntui että väsymys yhdistettynä viiniin on kaksi promillea. Mutta niin, tuli sitten pikkuserkkuni kanssa puheeksi, miten hän ei jaksa ottaa stressiä siitä jos lapsi ei mene nukkumaan ajoissa. Että se on ihan turha väkisin yrittää nukuttaa lasta, jos toista ei vaan kertakaikkiaan väsytä yhtään. Heidän tyttö siis meni nukkumaan joskus kymmenen aikaan ja samoihin aikoihin mä yritin nukuttaa Liljaa. Lilja vain ei ollut ihan samaa mieltä mun kanssa tästä järjestelystä, hän vain pyöri ja hyöri ja höpötteli iloisesti siinä, vaikka kello läheni jo yhtätoista. Jossain kohtaa nousin ylös ja laskin Liljan lattialle ja sanoin että kuule anna mennä. Viuh vaan ja tyyppi oli pikakontannut olkkariin leikkimään leluillaan. Vielä hetken me siinä istuttiin ja alettiin tehdä lähtöä vasta kun oli jo melkein keskiyö. Tultiin kotiin, annoin Liljalle vähän iltapalaa, mentiin nukkumaan ja tyttö nukahti noin puolessa minuutissa. Eikä muuten herännyt kuin vasta aamulla, ja mä olin ehtinyt itse herätä jo ennen sitä. 

Joskus kesällähän me kokeiltiin unikoulua, mikä meni aika katastrofaalisesti pieleen. Liljalla oli korvatulehdus, mikä tuli ilmi vasta seuraavana päivänä, että ihan senkin piikkiin voi laittaa sen sydäntäsärkevän itkun. Mutta oli siinä varmaan sekin, ettei me vanhemmat vaan pysytty lujina – en pystynyt tuntia kauempaa kuuntelemaan sitä itkua. Unikouluyritelmän jälkeen päätettiin että ei ikinä enää, ja yöheräilyt jatkuivat. Kunnes me muutettiin tänne uuteen osoitteeseen, jossa Lilja sai oman huoneen. Kappas! Syyskuussa koitti vihdoin se päivä (tai yö) jota olin odottanut, ja Lilja nukkui koko yön heräämättä kertaakaan. Olin yhtä hymyä koko seuraavan päivän, niin suuri merkitys hyvillä yöunilla on olotilaan.



Miten meillä nyt nukutaan? Kun lopetin unen kanssa vauhkoamisen ja annoin asioiden mennä omalla painollaan, alkoi tapahtua. Jos Lilja on kipeä tai muuten vain levoton, otan hänet viereen nukkumaan ja nukutaan todella sikeästi koko yö. Teen tyynyistä barrikadit sängyn reunoille ja toivon, ettei unissaan hyörivä typykkä hyöri liian lähelle reunaa. Yleensä herätään kerran yössä, siinä se. Liljalle paras aika mennä nukkumaan on joskus yhdeksän ja kymmenen välissä, mutta jos ollaan vieraassa paikassa (niinkuin eilen), saattaa nukkumaanmeno venyä. Yleensä Lilja tykkää itsekseen heräillä kahdeksan-yhdeksän aikoihin, harvemmin häntä saa hereille ennen kahdeksaa. Päiväkotipäivät menevät niin, että vaihdan vaipan ja vaatteet Liljalle kun hän nukkuu :D Nostan rattaisiin ja rattaista auton turvaistuimeen, ja sieltä vielä syliin ja päiväkotiin. Joskus Lilja herää vasta tässä vaiheessa, muutaman kerran olen ojentanut vielä nukkuvan vauvelin päiväkodintädin syliin.

En tiedä miksi olen jostain saanut sen käsityksen, että lasten pitää mennä nukkumaan aikaisin. Hyvähän se on olla rutiineja, etenkin sitten myöhemmin kun pitää tosissaan olla esim. eskarissa tai koulussa joka aamu samaan aikaan. Silloin lapselle voi jo selittääkin vähän, että huomenna on eskaripäivä ja siksi pitää mennä ajoissa nukkumaan. Mutta selitäpä kohta vuoden ikäiselle menevälle tytölle, että nyt pitäisi kuule jättää se Pipsa Possu -kirja siihen ja käydä nukkumaan :D Siispä siivoan mieleni turhista rajoitteista ja otan sen asenteen, että me yksinkertaisesti mennään nukkumaan sitten kun väsyttää. 


milestonekortit
Rauhallisen viikonlopun rauhalliset aamupalat, parasta!

Luulen, että paremmat unet johtuvat ainakin osittain siitä, että Liljankin päivässä on nykyään paljon kaikkea mielenkiintoista. Päiväkodissa on tutut kaverit ja aina joku jonka kanssa leikkiä. Toinen uneen vaikuttava tekijä on varmasti ruoka. Jossain vaiheessa olin aika epätoivoinen, kun Lilja ei suostunut syömään oikein mitään muuta kuin hedelmiä, puurolättyjä ja hedelmäsosetta. Nykyäänhän asia on kääntynyt aivan toisin päin, nirsoilun sijaan Lilja kuulemma päiväkodissakin kurottelee vieraisiin pöytiin ja on mm. kähveltänyt ja syönyt kokonaisen korvapuustin vieruskaverilta. Siinähän on sokeria ja kaneliakin, mutta ehkä se yksi korvapuusti ei ole niin justiinsa. Ja ymmärtäähän sen, kuka nyt ei toisen korvapuustia himoitsisi?

Oli miten oli, olen tosi iloinen siitä, miten hyvin ollaan löydetty omat tavat toimia ja tehdä asioita. Me myös miehen kanssa luotetaan jo itseemme vähän enemmän vanhempina, toisin kuin ihan vauvavuoden alussa. Ei oteta paineita enää ihan pienistä jutuista, eikä saada sätkyä vaikka Lilja söisi palan Muumi-kirjaa (kyllä, kokonainen kulma on kadonnut parempiin suihin.) 


Miten teillä muilla nukutaan? 
Onko nukkuminen helpottunut itsestään, vai turvauduitteko unikouluun?

Ihanaa, tunnelmallista ja rauhallista viikonloppua kaikille! ♡ Mä taidan tästä ottaa kahvikupposen ja kutoa yhden villasukan loppuun, ja jos ehdin niin surauttelen yhden ompeluprojektinkin..


Loppuun vielä pari kuvaa meidän pikkunallesta. Tuo huppari on niin söpö!

Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *