Isänpäivän tunnelmia


Täällä lähti isänpäivän vietto normaaliin tyyliin käyntiin; äiti ja tytär nukkua posottivat varttia vaille yhteentoista, kun isä heräili yhdeksän aikaan. Oli kuulemma ottanut meistä kuvan ja naureskellut partaansa, että näin päin sen kuuluisikin isänpäivänä mennä.

Noooh, mies esitti nukkuvaa kun heräsimme, ja tytön kanssa suuntasimme keittiöön puuhaamaan isänpäivän brunssia. Aamupalasta ei voinut enää puhua, kun pöytään istuimme siinä hieman ennen kahtatoista.

Ennen syömistä menimme "herättämään" sängyssä loikoilevan isän, ja annoimme perinteiseen tyyliin pienen lahjan ja kortin isänpäivän kunniaksi. Lilja oli päiväkodissa askarrellut ihan itse hienon isänpäiväkortin. Kortissa oli teksti ja Liljan sormiväreillä maalaama kaunis kuva. Olemme sitä mieltä, että se esittää kissaa. Lilja nimittäin vähän väliä sanoo "kisSHA" ja perään naukuu omaan tyyliinsä. Joka tapauksessa, kortti on niin hieno, että äidilläkin meni vähän roskia silmiin.

Muuten isänpäivää ollaan vietetty hyvin rennoissa tunnelmissa. Aamupalapöydässä istuttiin pitkään ja hartaasti, keitettiin vielä toisetkin kupilliset kahvia. Otettiin palat eilistä piparijuustokakkua, jonka leipaisin kun miehen siskopuoli kävi Liljan synttärikahveilla nro.2. 

Ennen auringon painumista mailleen (joka tähän aikaan vuodesta tapahtuu aivan liian aikaisin, jos minulta kysytään), nappasin isästä ja tyttärestä muutaman söpön kuvan. Heidän touhuja katsellessa tulee kyllä niin äärimmäisen onnellinen, etuoikeutettu ja kiitollinen olo, ja olen koko päivän liihottanut kunnon onnellisuuskuplassa. Olen niin kiitollinen siitä, että sain juuri tämän miehen vierelleni, ja saan jakaa vanhemmuuden juuri hänen kanssaan. 



Vähän sivuraiteille mennäkseni, joulukuun ensimmäisenä päivänä olen menossa ensimmäistä kertaa sovittamaan morsiuspukuja. Kaasot tulevat mukaani, ja sovitusten jälkeen mennään lounaalle ruotimaan pukuehdokkaita. Tänään aamupalapöydässä jähmetyin ja näytin ilmeisesti vähän pöllähtäneeltä, kun mies kysyi missä mä nyt haahuilen. Vastasin, että tajusin että tämä on viimeinen isänpäivä kun siviilisäätyni on naimaton. Jatkoin vielä, että viimeinen joulu, ja viimeinen pääsiäinen ja vappu kun olen neiti. Hah, miten vanhoillisia ajatuksia. Juhannuksena en enää ole neiti naimaton, vaan olen vaimo. Aika kutkuttavan ihanaa, vaikkei se siviilisääty arjessa oikein mitenkään näykään.


Nyt tämä naimaton jatkaa koulujuttujen parissa. Hyvää isänpäivää kaikki isät ja isoisät! ♡

Ei kommentteja

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *