Ekologisempaa siivousta


Ei ole mitään ihanampaa kuin se hetki, kun kotona on siivottu; ympärillä leijuu vieno mäntysuovan tuoksu, kylpyhuoneessa tuoksuu puhdas pyykki, keittiö kiiltelee puhtauttaan ja kahisevan puhtaat lakanat odottavat pedatussa sängyssä. Usein puhutaan että siivouksen päätteeksi on kiva kaataa itselleen lasi viiniä, mutta mun siivouspäivään kuuluu kyllä aina höyryävä kuppi ihanan täyteläistä tummapaahtoista kahvia, sitä en vaihda. Siivouspäivä on ehkä hieman harhaanjohtava nimitys, koska mulla menee viikkosiivoukseen ihan vain hetki eikä koko päivää, kuka sellaista jaksaisi saati ehtisi. Siivoushetken päätteeksi napsautan kahvinkeittimen päälle, sytytän kynttilät ja nostan jalat ylös (ainakin sekunniksi, kunnes Lilja järjestää teekutsut ja niille on mentävä). Kutsuva kahvintuoksu leijailee nenään ja mietin pitäisikö kaivaa kaapista pala suklaata, ja joka kerta vastaus on aina sama: kyllä, kyllä ehdottomasti.

Kenellekään ei varmaan jää epäselväksi, että pidän siivoamisesta! Se on terapeuttista ja lopputulos palkitsee; kotikin pääsee paremmin oikeuksiinsa siistinä ja puhtaana. Todellisuus lapsiperheessä on tietenkin aivan jotain muuta kuin tämä tarunhohtoinen joka perjantainen hetki, jolloin kaikki on tiptop, mutta saa sitä edes kerran viikossa nauttia. Ja täytyy vielä lisätä, että mua ei ollenkaan haittaa sellainen yleinen sekaisuus ja sotku, mutta likaisuutta siedän aika huonosti, etenkin keittiössä ja kylppärissä. On inhottavaa laittaa ruokaa ja syödä likaisessa ympäristössä, yäk. Sen sijaan lasten siellä täällä lojuvat lelut kertovat vain omaa suloista tarinaansa, eli sitä, että meidän Liljalla on kadehdittavan hyvä mielikuvitus ja että hän on onnellinen, tyytyväinen lapsi. Joskus löydän Pipsa possun kengästäni tai palapelinpalan käsilaukustani, mutta se on sitä äidin elämää, ja kaiken lisäksi tuo vain hymyn huulille.

Tosiaankin – kun lapsiperheessä eletään – olen aiempaa enemmän alkanut kiinnittää huomiota ekologisempiin siivousvälineisiin ja -aineisiin, kierrätykseen ja lajitteluun. Ei ole kiva ajatus siivota kotia kovin tujuilla aineilla, kun meillä asustaa 2 kk ikäinen vauveli ja maassa tasaisin väliajoin x-asennossa möyrivä taapero. Lisäksi meidän kasvatusperiaatteisiin kuuluu opettaa lapsille, että luontoa tulee kunnioittaa ja sitä pitää vaalia. Meillä kierrätetään, ei tuhlailla vettä ja vältetään parhaamme mukaan hävikkiruokaa. Se, että meidän perheessä on kaksi autoa kirpaisee ja aiheuttaa ilmastoahdistusta tälle entistä kävelen-tai-pyöräilen-joka-paikkaan -tyypille, mutta fakta on se, ettei juuri nyt lasten ollessa pieniä tultaisi toimeen ilman auto(j)a. Kaikkeen muuhun sitten yritetään ja voidaankin vaikuttaa! Lapsiperheessä esimerkiksi roskaa tulee ihan hirvittävät määrät, ja olisi aivan järjettömän ahdistava ajatus olla lajittelematta roskia. Jo pelkästään se, mitä vauhtia muovinkeräysastia täyttyy saa karvat nousemaan pystyyn. Jos se menisi vielä sekajätteeseen! No, ei nyt ehkä syvennytä tähän lajitteluaspektiin liiaksi, vaikka se tärkeä aihe onkin. 


Luonnonmukaisemmat siivousaineet – ei myrkyille


Innostukseni ekologisiin kodintarvikkeisiin sai kai alkunsa kesällä, kun virkkasin itselleni kasan kestopuhdistuslappuja. Samoihin aikoihin sain yhden yhteistyön kautta testiin erilaisia palasaippuioita, joiden avulla kasvot ja hiuspohja voi paremmin kuin vuosiin. Palasaippuat oli tietenkin pakattu kierrätyspahviin, ja iloitsin siitä että vältyin muoviroskalta. Aloin ideoida mitä kaikkea muuta voisin jatkossa vaihtaa niin sanotusti parempaan – vihreämpään, kestävämpään?


Virkatut kesto"vanulaput"

Koska loppukesä meni raskauden takia vähän sumussa, tuli tähän mun projektiin pienehkö tauko, mutta nyt kun sain aivokapasiteettiani edes vähän takaisin, olen taas innostunut puuhastelemaan kaikenlaista. Viime viikolla tein esimerkiksi elämäni ensimmäistä kertaa pyykkietikkaa, ja koin valaistumisen. Siivousaineiden ei todellakaan tarvitse olla jotain synteettistä kamalaa litkua toimiakseen! Pyykkietikka teki pyykeistä ihanan tuntuisia ja raikkaan tuoksuisia, ja kaiken lisäksi pyykinpesukonekin kiittää, sillä etikka puhdistaa ja raikastaa samalla senkin. Puhumattakaan siitä, miten edullista pyykkietikkaa on tehdä itse. Käytin etikan omaa lasipulloa (etikka maksoi muistaakseni 0,89 €). Lisäsin etikan joukkoon hieman vettä ja 15 tippaa Frantsilan laventeliöljyä. Sekoitus ja pyykkietikka on valmis. Etikkaa kannattaa käyttää noin 0,5 dl / koneellinen. Ei ole paluuta enää synteettisiin huuhteluaineisiin!



Seuraavaksi meni vaihtoon tiskirätit. Olen kokeillut aikaisemmin uudelleen käytettäviä rättejä, mutta ne tuppaavat olemaan aika paksuja ja alkavat haista nopeasti pahalle. Mietin rättien virkkaamistakin, mutta en ole yksinkertaisesti ehtinyt, sillä on ollut niin paljon tilaustöitä ettei sopivaa väliä ole löytynyt (vaikka aika nopeasti sellaisen varmaan virkkaisikin jostain antiseptisesta puuvilla-bambulangasta). Olen käyttänyt pitkään siivoukseen vanhoja keittiöliinoja, jotka olen vain pessyt koneessa ja käyttänyt uudestaan. Nyt keksin, että leikkaan liinan neljään eri osaan ja ompelen niihin saumat. Puuvillainen tiskirätti ei ole liian paksu ja kuivuu nopeasti. Rätti vain koneeseen heti kun on liian likainen tai alkaa haista – super helppoa. Tiskiharjan olen myös aikoja sitten vaihtanut tähän Granitin puiseen versioon, johon ostan vaihtopään kulutettuani edellisen loppuun. Tiskiaineen olen aikeissa vaihtaa kokonaan nestemäisestä palamuotoon. Se kokeilu on vielä edessä päin, voin raportoida miten onnistui!


cilla's

Pesuaineena olen käyttänyt vesi + mäntysuopaseosta, mutta olen jo pitkään halunnut kokeilla siivoussaippuaa. Ostin Design kavereiden Iloisesta joulukaupasta Fiini Naturallyn siivoussaippuan kokeiluun ja tykästyin kovasti. Saippuaa voi joko liottaa veteen raastamalla siitä muutaman suikaleen suihkepulloon, tai sitten käyttämällä tahranpoistoaineena hankaamalla suoraan tahraan. Saippua muuten myös tuoksuu herkulliselta piparmintulta!  Siivousämpärinä käytän sinkkiämpäriä muovisen sijaan, on paljon kivemman näköinenkin! Vauvanvaatteisiin olen käyttänyt tahranpoistoaineena sappisaippuaa, jota yleensä ensin hankaan tahraan puisen kynsiharjan avulla ja sitten liotan vaatteen sappisaippua-pesuvedessä. Vaate koneeseen ja puhdasta tulee. Saa nähdä tuleeko siivoussaippuasta sappisaippuan kilpailija. Yksi hyvä tahranpoistokikka on muuten myös auringonvalo, mutta tähän aikaan vuodesta auringonpaiste on aika harvinainen luonnonilmiö, joten saippualla mennään. 


fiininaturally

Yksi kodintavara jota lapsiperheissä (ja koira- tai kissalapsiperheissä) tarvitaan paljon on imuri. Pohdimme että hankkisimme jonkun pienen käsi-imurin, sillä milloin on mitäkin makaronista karjalanpiirakkaan pitkin lattioita, mutta sitten kekkasin vanhan kunnon rikkakihvelin! Siis rikkakihveli, mihin se on unohtunut? Kaiken lisäksi tämä Granitin yksilö on hurjan kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan. Eikä taaskaan muovia.


Lisää muovin ja kaiken muun turhan roskan välttelyvinkkejä... 



  • Osta lasinen juomapullo muovisen sijaan
  • Suosi lasisia eväsrasioita ja puisia/metallisia ruoanlaittovälineitä
  • Satsaa kunnon astiastoon kertakäyttöisten astioiden sijaan, juhlia tulee kuitenkin kymmeniä ja kymmeniä vuosien saatossa, joten astioille tulee kyllä käyttöä.
  • Meinasin mainita, että älä osta muovipillejä tai topsipuikkoja, mutta sitten muistin että EU-parlamentti hyväksyi tänä vuonna direktiivin, joka kieltää EU-maissa mm. muovipillit., hyvä! Topsipuikkoja löytyykin jo bambuversiona, ja pillejä voi ostaa paperisina. Tosin juuri luin uutisen, jossa kerrottiin että direktiivi määrää myös, että juomapullojen korkkien tulisi pysyä kiinni pullossa. Tähän kuluu enemmän muovia, mutta toisaalta ehkä se muovi ei tällä tavalla päädy luontoon yhtä helposti.
  • Tee itse joulukoristeet tai valitse ainakin puuta tai muuta luonnonmateriaalia koristeisiin muovin sijaan.
  • Valitse luonnonkosmetiikkaa synteettisen sijaan; iho kiittää ja vähennät kehosi kemikaalikuormaa.
  • Suosi vaatteissa, kodintekstiileissä ja sisustuksessa yleensäkin kestäviä, hengittäviä ja laadukkaita materiaaleja kuten puuvillaa, villaa ja pellavaa. Toki tässäkään ehdottomuus ei ole avain onneen, sillä esimerkiksi villavaate on kestävämpi ja pitää paremmin muotonsa kun siinä on mukana jokin sekoite. Lisäksi puuvillan ekologisuus on hieman kyseenalaista, sillä puuvillan viljely vaatii hirveästi vettä. Joka tapauksessa ajattelisin pitkällä tähtäimellä sen silti olevan parempi materiaali kuin synteettiset muovista valmistetut kuidut. Muuntokuidut?
  • Pidä huolta jo olemassa olevista vaatteista, kengistä, kodintekstiileistä ja muista tavaroistasi. Otetaan esimerkkinä nahkakengät. Laadukkaat nahkakengät kestää hyvänä vuosia, kun niitä hoitaa joka vuosi oikein! Ainakin pari kertaa vuodessa olisi hyvä puhdistaa, laittaa jonkin sortin nahkavoidetta ja kosteussuojasuihketta kenkiin. Kengänhoitoaineitakin saa luontoystävällisenä versiona. Älä ylipese vaatteita, useimmiten pelkkä tuuletus riittää. Farkut itseasiassa suositellaan pestävän ihan vain pari kertaa vuodessa. Tuuletus ja tunkeminen muovipussissa pakkaseen tekee farkuille hyvää.
  • Osta käytettynä. Mulla on tämän suhteen ajatusmaailma kääntynyt ihan päälaelleen entisestä. Joskus ajattelin, että käytetty tavara on automaattisesti huonompaa kuin uusi. Tämä ei sitten päde ollenkaan! Esimerkiksi kokopuiset vanhat huonekalut ovat upeita ja kuluvat kauniisti. Samaten nahkakengät hyvin hoidettuna minusta vain paranevat vanhetessaan. Myös monet jutut, esimerkiksi lastenvaatteet ja -tarvikkeet, on käytössä niin vähän aikaa että niitä löytää lähes uudenveroisessa kunnossa. 


Tori.fi:ssä on tänä jouluna ollut aivan mahtava kampanja siitä, että joululahjan ei aina tarvitse olla uutena ostettua. Me ollaankin miehen kanssa selattu nyt joulun alla ahkerasti toria ja etsitty mm. kameran objektiivia, leluja ja kodinkoneita.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa, että se suurin vastuu mm. ilmastonmuutoksen hidastamisessa lepää yhteiskunnan, ei yksittäisen kuluttajan, harteilla, mutta silti omilla pienillä valinnoilla on merkitystä. Ekologinen elämäntapa pitäisi olla se normi, ei mikään trendi-ilmiö. En kuitenkaan halua aiheuttaa itselleni tai muille aivan järjetöntä ahdistusta kierrätyksestä tai kuluttamisesta enkä osoitella ketään sormella, koska se on nähty moneen kertaan ettei aggressiivinen ja tuomitseva lähestymistapa toimi vaan saa aikaan vain vastareaktion. Sen sijaan haluan hyvällä ja toiveikkaalla mielellä kannustaa parempiin valintoihin, ennen kaikkea itseäni ja sitä kautta olla esimerkkinä lapsilleni (ja toivottavasti joillekin muille siinä samalla).

Huh, kylläpä olikin paljon asiaa siivouksesta ja vastuullisuudesta! Toivottavasti saitte tästä vinkkejä siivoukseen ja uusia näkökulmia kuluttamiseen. Koska olen tällainen intoilija, kuulisin erittäin mielelläni myös teidän ajatuksia aiheeseen liittyen. Saa myös jakaa omat ekologiset siivousniksit ja -salat!

Jälkitarkastus oli pettymys

Helmi on nyt vähän päälle 2 kk, ja muutama viikko sitten mulla oli vihdoin jälkitarkastus. Odotin sitä innolla, koska olin asettanut sen mielessäni rajaksi sille, että saan taas liikkua ns. normaalisti. Tietenkään ei vielä voi lähteä juoksupolulle tai tekemään maksimitreeniä salille, mutta sellaisia kevyempiä juttuja. Ihan hikiliikuntaa kuitenkin, sitä odotan! Ensimmäisen raskauden jälkeen mulla oli aivan karsea erkauma vatsalihaksissa, josta sain lähetteen ihan sairaalaan äitiysfyssarille. Mun paras osa-alue kropasta on aina ollut vatsalihakset, ja hölmönä ajattelin, että siitä olisi ollut jotain hyötyä raskaudesta palautumisessa. Näköjään ei. Välttelin ihan alkuraskaudesta saakka kaikkea vastalihaksiin liittyvää rasitusta, joten erkauma tuli siis ihan vain itsekseen raskauden myötä. Toisen raskauden edetessä ajattelin, että ilman muuta asia pitää ottaa puheeksi sit synnytyksen jälkeen, koska olin varma että selkäkivut alkavat sillä sekunnilla kun vauva on syntynyt. Ajattelin siis kysyä jälkitarkastuksessa vastalihasten tilanteen ja muita liikuntaan liittyviä suosituksia ja ohjeita. 

Vaan kuinkas kävikään...

Neuvolalääkäri ei ollutkaan se sama, joka vielä viimeisimmässä tsekkauksessa oli ollut. Hän oli aivan ihana: ystävällinen, helposti lähestyttävä, asiantunteva ja hänellä oli hyvät sosiaaliset taidot (mikä tuntuu olevan joillekin lääkäreille ihan mahdottomuus). Hän antoi mulle viime käynnillä jopa ohjeet lantionpohjan vahvistamista varten ennakoiden synnytystä ja synnytyksen jälkeistä aikaa ajatellen. 

Nyt lääkäri olikin vaihtunut hermostuneen oloiseen, kulmien alta pälyilevään nuoreen miekkoseen. Hän jos joku näytti kieltämättä hieman eksyneeltä – en tiedä (enkä tiedä tietääkö hänkään) miten kummassa hän oli tuohon pestiin päätynyt. Vaikutti siltä, ettei lasten- ja äitiysneuvolan lääkärinä toimiminen ollut hänelle ihan sitä mitä oli lääkikseen päntätessä lääkärin työn ajatellut/toivonut olevan. Ehkä hän on jossain pakollisessa harjoittelussa tai muussa vastaavassa? 

Lääkäri ensinnäkin tuntui säikähtävän Liljaa ja hämmentyvän siitä, että mulla oli Lilja mukana. Lilja ryntäsi oitis lelujen luokse, johon lääkäri takellellen kommentoi "ottakaa se lelu vain". Hmm, siis mua melkein alkoi vähän naurattaa, koska kuulosti siltä että hän teititteli 2-vuotiasta. Mikäs siinä, kohteliasta se vaan on.. Toisekseen lääkäri vaikutti siltä, että tilanne oli lääkärille yhtä kiva kuin mitä mulle se pakollinen fysiikan kurssi lukiossa oli. Sain siitä muuten tuurilla kutosen, ja totesin, että mun lahjakkuus on ennemmin siellä reaali- ja taideaineiden saralla.

En voisi kuvitellakaan lähteväni ulos kylmään ilman Lola&Lykken rintojen lämpösuojaa. Muuten valehtelematta tissit jäätyy! 
*tuote saatu

Seuraavaksi lääkäri kyseli palautumisesta, mielialasta, jaksamisesta ja jälkivuodosta.

Kerroin palautuneeni hyvin. Raskauskiloja on karissut noin 12 kg ja selkäkivut ovat loistaneet poissaolollaan, mitä ihmettelen suuresti. Hyvä vaan! Olen tietoisesti yrittänyt joka välissä tukea vatsalihaksilla selkää, vältellyt ääriasentoja ja kiinnittänyt erityistä huomiota siihen miten esimerkiksi nostelen Liljaa tai vauvaa. 

Mieliala on ollut tasaisen hyvä, lukuunottamatta alun hormonimyllerrystä, jolloin itkin milloin mistäkin, yleensä ihan vaan silkasta onnesta. Muutaman minihermoromahduksen olen saanut, johtuen kasaantuneista tekemättömistä asioista ja huonosti nukutuista öistä. Tunnen jaksavani hyvin, vaikka hommaa kahdessa lapsessa riittääkin. Pysyn iloisena ja energisenä kun kotona on asiat hyvin ja kun saan silloin tällöin hengähtää vaikka käymällä saunassa tai kaupassa (hehee, vanhemman oma aika) yksinäni. Se, että mies soittaa joka päivä kesken työpäivän ja kysyy miten menee ja tsemppaa, merkitsee myös tosi paljon. Silloin kun mies on kotona, hän osallistuu ihan yhtä lailla lasten- ja kodinhoitoon, käy melkein aina kaupassa ja lähtee välillä esikoisen kanssa jonnekin, jotta saan olla vauvelin kanssa välillä rauhassa. Henkisen jaksamisen ja järjissä pysymisen kannalta on myös ihan elinehto, että mulla on äitikavereita joiden kanssa viestitellä vaikka keskellä yötä kun ei meinaa pysyä hereillä mutta vauva pöhisee. Heidän kanssa voi jakaa kaikki tunteet ja ajatukset mitä tää lapsiperheen arki aiheuttaa. 

Jälkivuoto loppui noin 4-5 viikon päästä synnytyksestä, ja kuukautisetkin on tulleet jo kerran, mikä oli aikamoinen yllätys! Viime kerralla niitä sai odotella ainakin 4 kk.

Lääkäri ei näistä selostuksista kuullut puoliakaan, koska musta tuntui että mun piti pitää keskustelua yllä ja koittaa vähän saada lääkäriä rentoutumaan – luulisi että asetelman pitäisi olla ihan toisin päin. Vastasin kysymyksiin muutamalla lauseella, koska tuntui että lääkäriä jännitti sen verran että halusi vain koko käynnin olevan ohi. Hän vielä tarkisti kohdun ja teki sisätutkimuksen. 

KAIKKI OK MOIKKA TÄSSÄ PAPERI OLE HYVÄ.

Siinäpä se kaikessa lyhykäisyydessään mitä tosta käynnistä jäi mieleen! Unohdin ihan tyystin kaikki kysymykset joita mulla oli ennen lääkäriä, ja loppujen lopuksi lähdin kotiin hämmentyneenä, sen Kelaan toimitettavan kyllä olen synnyttänyt vauvan -paperin kanssa. Mites se erkauma? Saako nyt mennä salille? Entä lenkille? Ilmeisesti joo, kun ei näistä mainittu mitään.


Musta on kerrassaan omituista, ettei ole ihan yleinen käytäntö neuvoa synnyttäneitä äitejä erkauman ja liikunnan kanssa. Ilmeisesti erkaumakin tuntuu olevan mielipidekysymys, siis että onko sitä olemassa vai ei. Joissain kaupungeissa ei puhuta siitä tarkoituksella mitään, koska se ei kuulu lääkärin toimenkuvaan/osaamisalueeseen. Ihan kaiken järjen mukaan vatsalihakset joutuvat väistymään kasvavan vatsan tieltä, joten en oikein ymmärrä tätä onko erkauma todellinen -keskustelua. Olisi aika tärkeää kiinnittää siihen huomiota, kun liikunta on kuitenkin levon ja monipuolisen ruokavalion ohella yksi tärkeimmistä tekijöistä hyvinvoinnin kannalta. Väärin tai liian rankasti liikkumalla saa kyllä aiheutettua itselleen paljon ongelmia. Etenkin nyt kun kotona on vauvan lisäksi myös vilkas taapero, olisi ihan kiva pysyä fyysisesti toimintakykyisenä ja hyvinvoivana.

Kai mä sitten googlailen itsekseni liikunnasta raskauden jälkeen ja yritän tunnustella onko mulla erkaumaa vai ei. Toistaiseksi ei sitä selkäkipua ole näkynyt, mutta enpä ole kauheasti uskaltanut vielä mitään tehdäkään! Nähtäväksi jää miten käy kun tekee ensimmäisen pidemmän kävelylenkin tai käy salilla. 

Minkälaisia jälkitarkastuksia teillä on ollut? Onko liikunta tai erkauma otettu puheeksi lääkärin aloitteesta?


Mitä löytöjä tein käsityömessuilla


novitaseitsemanveljesta

Lauantai-iltaa!

Viime viikonloppuna oli vihdoin kauan odotetut Tampereen käsityömessut, jonne suunnistettiin yhdessä rakkaan käsityöintoilija-ystäväni kanssa. Mietin vähän etukäteen, että mitenhän tässä käy, kun keskeneräisiä tilaustöitä ja -projekteja on ihan riittämiin, ja olisi nuo omatkin lapset vaatetettavana. Vauvalle en ole ehtinyt neuloa sukan sukkaa tässä muutaman kuukauden aikana! Ja sitten vielä lähden messuille kuikuilemaan kaikkia ihania lankoja ja kankaita, joista saan kehiteltyä uusia projekteja jo kilometrin pituiselle to do -listalleni, fiksua.

Itse messuilla oli kyllä aivan valtavasti kaikkea. Lankoja, kankaita, puutöitä, askarteluvälineitä, ideoita, inspiraatiota ja no – ihmisiä. En ihan odottanut sellaista väenpaljoutta, mutta näköjään me koko Suomen kädentaitajat osataan tuppautua samalla kellonlyömällä yhteen messuhalliin. Hienoa toki! En tiedä olenko väärässä, mutta mun mielestä taito tehdä käsillään on nostanut suosiotaan viime aikoina. Ei ole enää yhtään mummoilua neuloa tai virkata – päinvastoin. Vai onko se vain aina ollut niin, että äitiyslomalla hurahdetaan ompeluun tai tartutaan puikkoihin, perustetaan oma yritys ja pistetään työelämä uusiksi. Siltä se ainakin omalla kohdalla näyttää, en tiedä palaanko enää edes "oikeisiin töihin". Se olisi toisaalta unelmani, olla osa-aikaisesti kotiäiti, käsityöläinen ja jonkinäköinen sometyöläinen-vaikuttaja-bloggaaja-opiskelija, eli kunnon sillisalaatti. Aika näyttää mitä tapahtuu!


Vauveli nukkui melkein koko messujen ajan, ihan lopussa vasta heräsi syömään ja nukahti sitten uudestaan. Ihana käsityövauva.

Mutta palataanpas taas itse asiaan, lähti ajatus rönsyilemään. Olin ajatellut etukäteen, että hamstraan messuilta ainakin lankoja, ja sen kyllä teinkin. En mitään turhaa, kaikki kyllä tulee varmasti käyttöön, tai oikeastaan on tullut jo. Se olisi huonoa lankahamsteriutta jos ostelisi vaan ja langat lojuisivat kuitenkin kaapin perällä. Näin ei tässä taloudessa ole. Novitan luonnonvalkoisesta seiskaveikasta tulee eräälle ihanalle ystävälle pajuneliöpeitto, jonka ystäväni tilasi nähtyään vauvalle tekemäni peiton. Valkoisen lisäksi otin myös kahta eri ruskeaa ja yhden harmaan sukkalangaksi. Artesaania nappasin kaksi kerää mukaani, oli niin herkulliset sävyt. Niistä saattaa syntyä jokin pipon tapainen, ehkä sitten puuvillavuorella jos lanka kutittaa kovasti. Harmaasta Isoveli-langasta teinkin jo neulepannan, samanlaisen kuin olen aiemminkin tehnyt beigenä.

novitaseitsemanveljesta
novitaartesaani

Muutamia heräteostoksiakin tuli tehtyä. Tämän puisen kehikon ostin sillä ajatuksella, että teen tähän kranssin ympärille paksusta villa/hahtuvalangasta. Myös huopapalasta ajattelin taiteilla joulukoristeita, ehkä jonkinnäköisen viirin ja muutaman kuusenkoristeen. Puiset virkkuukoukut on jo viuhuneet täällä kovaa vauhtia, ja ne ovat ihanat muuten, mutta kaipaisin niihin samanlaista "kavennusta" kuin metallisissa on. Mulla meinaa pyöriä välillä koukku kädessä ja virkkaaminen on hitaampaa kuin metallisella. Ehkä se on vain tottumiskysymys, mutta joka tapauksessa puiset on siitä kivemmat, että ne ovat kevyemmät ja tietenkin ympäristöystävällisemmät, voisi ainakin kuvitella. Mulla on koukut niin kovassa käytössä ja pyörivät täällä aina ties missä, niin oli ehkä aika ostaa kakkoskappaleet varalle. Tupsut tulee pipoihin, jotka ajattelin tässä jossain välissä neuloa tytöille.


Hauska juttu vielä tähän loppuun, jaoin sitten nimittäin kaikelle kansalle instagramissa sukunimeni. Eihän se nyt mikään suuren suuri salaisuus ole ja varmasti helppo selvittää ihan vaikka googlaamalla, mutta se tapa millä sen tein oli sellainen että naurattaa vieläkin. Piti instassa vetää kynällä yli sukunimi, ja tarkistin moneen kertaan ennen julkaisua etten ole vahingossa liikutellut kuvaa viivan alla. No pentele sentään kun kuva sit kuitenkin oli jotenkin muka liikkunut kun julkaisin. Insta on aiemmin tehnyt saman Canvassa tehtyjen kuvien kanssa, mikä on ärsyttävää kun yrittää tehdä vaikka jotakin yhteistyötä ja jäät junnaamaan kuvanmuokkauksen kanssa. No kuitenkin, julkaisin kuvan, jossa olin alleviivannut sukunimeni paksulla viivalla. Että katsokaa kaikki, MINÄ olen nyt täällä käsityömessuilla kuulkaas. Siinä vaiheessa kun 1500 ihmistä oli katsonut storyn, koin parhaaksi vain antaa vahingon olla. Sainkin kymmeniä viestejä, joissa kiiteltiin päivän nauruista. Olkaa hyvät. Itselleen nauraminen on parasta (ja hyvä taito osata).


Hilpeyttä aiheuttanut instakuva. Nyt osasin yli-, en alleviivata nimeni.

Mukavaa viikonloppua! Nyt on hyvä aika kaivaa käsityöprojektit lankakoreista, vielä ehtii saada rakkaudella käsintehdyt joululahjat valmiiksi.

Vähennä joulustressiä palkkaamalla siivooja

Kaupallinen yhteistyö / Stella kotipalvelut

____________

On taas se aika vuodesta, kun monilla alkaa pikkuhiljaa syke nousta, kädet hiota, kurkkua kuristaa ja ajatus katketa kun mielessä poukkoilee kaikki jouluun liittyvä suorittaminen rosollista kaakeleiden välien kuuraukseen hammasharjalla.

Me ollaan jo muutamana jouluna otettu käyttöön hyväksi havaittu ota joulu haltuun -metodi. Siihen kuuluu joulukinkun ostaminen kolme viikkoa ennen jouluaattoa, lahjojen tilaaminen kotiin jo ennen kuin kalenterin sivu kerkeää edes kääntymään joulukuun puolelle, valojen vähentäminen = automaattisesti näyttää siistimmältä kun pölypalloja ei huomaa, sekä joulukuusen ostaminen kahteen kertaan kun ensimmäinen ostetaan tehokkaana hieman liian aikaisin.

Vaan tänä jouluna meidän ei tarvitse huolehtia ainakaan pölypalloista, sillä meillä kävi Stella kotipalveluista siivooja. Tuntuu ihan juhlalliselta kirjoittaa tuo lause ylös! Tai tarkemmin sanottuna siivoojia oli kaksi, ja he olivat muuten aivan huipputyyppejä. Siivous oli varattu muutama päivä ennen ristiäisiä, sille päivälle kun olin minireissulla Helsingissä. Siivoojat tulivat tänne aamulla, ja illalla kotiin palatessa koti yhtään valehtelematta kiilsi. Oli muuten aika luksusta tulla siivottuun, hyväntuoksuiseen kotiin. 



Täällä oltiin tehty jotakin kummaa meidän kodille. Se oli meidän koti, mutta ei sitten kuitenkaan. Koskaan ei ole tässä kahden lapsen taloudessa huusholli näyttänyt tältä! Missä kaikki Frozen-tarrat (kyllä, meillä on alkanut jo flouzen-villitys), junaradanpalat ja ympäriinsä lojuvat kirjat olivat? Erityismaininnan ansaitsee myös tiskipöytä, joka kiilsi niin että ihmeteltiin sitä vielä seuraavana päivänäkin. Olimme etukäteen pyytäneet, että olohuoneen iso pitkänukkainen matto tampattaisiin, sillä epäilin matossa olevan ainakin kilon verran hiekkaa ja leivänmurusia. Toiveemme oltiin kuultu, ja matto odottikin olohuoneessa raikkaana ja paljon freesimmän näköisenä aikaisempaan verrattuna. Täältä voit lukea mitä kaikkea kotisiivous sisältää.

Kahtena seuraavana päivänä touhuttiin aamusta iltaan kaikkea muuta ristiäisiin liittyvää, leivottiin, silitettiin juhlavaatteita, pappi tuli käymään, juostiin kaupassa hakemassa unohtuneita ruokatarvikkeita, noutamassa kukkakimppuja ja ilmapalloja ja ties mitä. Tuli siinä jossain kohtaa mieleen, että jos meidän olisi pitänyt vielä siivotakin olisin varmaan ollut aivan mennyttä naista itse juhlapäivänä.

Koska yksi tosi iso osa juhlavalmisteluista, eli siivous, oli ulkoistettu muualle, pystyin rauhassa keskittymään muihin valmisteluihin. Itse juhlapäivänä pystyin nauttia päivästä, meidän ihanasta vauvasta ja kaikista rakkaista läheisistä. Sen sijaan että olisin väsyneenä meinannut nukahtaa pystyyn kasteen aikana ja ihan viimeistään nuokkunut kahvipöydässä. 



Tuli tässä myös mieleen, että olisi aika fiksu veto vain yksinkertaisesti palkata siivooja ennen joulua, niin ei tarvitse sitten kiristellä hampaita aatonaattona, kun ne kaakelit on edelleen kuuraamatta eikä mieskään ole siivonnut allaskaappia. Ei siivooja sellaista varmaan tee pyytämättä, mutta ihan jo se, että palkkaa siivoojan saa varmasti aikaan sen, että keskittyy olennaiseen. Siis siihen mitä joulun kuuluisi olla; rauhoittumista, nauttimista, kiitollisuutta, hiljentymistä. 

Toinen mikä itselle tuli mieleen puhtaaseen kotiin astellessa, oli että tämän tunteen haluaisin antaa lahjaksi etenkin kaikille niille ystäville, jotka joutuvat olla paljon lasten kanssa yksin kotona.

Meidän reilu 70 neliöisen asunnon siivoukseen oli kahdelta siivoojalta mennyt noin 5 h. Siivoojan voi palkata alkaen 39,90€/tunti, ja kotitalousvähennyksen avulla saat rahaa siivouksesta reippaasti takaisin. Vähennyksen jälkeen lopullisen maksettavan summan voit ynnätä kuvitteelliseen henkiseen hyvinvointikassaan, siis siihen joka vähenisi ihan minimiin joulustressin pyörteissä. Siivoojan palkkaaminen jos mikä on sijoitus itseensä! Hyvää joulua minulta minulle.

Suuri kiitos Stella kotipalveluille jälleen kerran, meillä ei ole mitään huonoa sanottavaa heidän palveluistaan. Tästä lähin palkataan Stellalta siivooja aina, kun meillä on kotona jotkut isommat juhlat – varmaan ensi syksynä Helmin 1-vuotisjuhlat. Tälle joululle ei tarvitse enää suursiivousta tehdä, sillä edelleen koti on pysynyt astetta puhtaampana kevyellä viikottaisella ylläpitosiivouksella.

Stressitöntä joulunodotusta ja rentouttavaa viikonloppua!

Mikä vauvan nimeksi tuli

Voi että mikä onnen täyteinen viikonloppu meillä oli; lauantaina vauvan ristiäiset ja sunnuntaina juhlittiin isänpäivää ensimmäistä kertaa nelihenkisenä perheenä. Tuplaisä! <3

Täällä bloginkin puolella on ollut aika hiljaista, kun viime viikko oli niin kiireinen ja tällä viikolla on ollut veto ihan pois. Kaikki juhlavalmistelut ja asioiden organisointi vaati näköjään veronsa, enkä ole jaksanut tehdä kuin ne pakolliset kotityöt. On tietysti pitänyt lisäksi tehdä muutamia kuvaushommia ja viilata yhteistöitä. Se ei tunnu työltä, mutta on sekin tavallaan pakollista tekemistä, mitä ei voi vaan skipata jos vähän väsyttää. Lisäksi mulla oli jälkitarkastus tiistaina, jonka yhteydessä otin influenssarokotteen, ja siitähän nousi tietysti iltaa kohden kuume. Vapisin sohvannurkassa ja imetin vauvaa visusti peittoon kääriytyneenä. Vielä eilen oli aika heiveröinen olo, mutta tänään jo paljon normaalimpi! Jos nyt vältettäis sit ainakin ne pahimmat flunssat tällä erää.

Viime viikon keskiviikkona ajelin Helsinkiin Kaksplussan blogipäivään vauvan kanssa, ja samalla napattiin mun äiti junalta mukaan kotimatkalle. Kuunneltiin Jäljillä -podcastia, mikä on tietysti hyvä ajatus kun ajaa pimeällä ja kun on muutenkin aika vilkas mielikuvitus. Meni matka ainakin nopeasti! Torstai-perjantai meni leipoessa ja valmistellessa juhlia, ja lauantaina koitti sitten itse juhlapäivä.

Ristiäiset oli tosi onnistuneet, ruokaa riitti ja oli lämmin tunnelma. Päällimmäinen tunne päivästä on onnellisuus. Oli ihanaa taas huomata miten paljon meillä on rakkaita ihmisiä elämässä. Meidän tytöt saa kyllä kasvaa ihan huippujen ihmisten ympäröimänä!

Kasteessa meidän rakas toinen pieni tyttö sai nimekseen Helmi Aurora ♡ 

Helmi on alkanut hymyillä <3

"Äiti mitä sä teet! Mikä toi kapistus on."
Vieraita oli lähemmäs 30, mikä kyllä oli ihan tarpeeksi tähän meidän tiiviiseen kerrostalokolmioon. Naureskeltiin sille että voidaan muistella tätä päivää sitten kun meillä on joskus vähän isompi koti, toivottavasti lähivuosina jo! Oma koti on häiden jälkeen meidän suurin unelma tällä hetkellä. Häät on ensi kesänä, joten sen jälkeen varmaan alkaa kodinmetsästysprojekti. 

Ennen h-hetkeä. Lempikukkakauppiaani Teija loihti taas ihan mielettömän kimpun ristiäisiin. Laitoin alkuviikosta Teijalle viestiä että tilaisin kimpun juhliin, ja sanoin hänelle että annan sulle vapaat kädet, luotan sun makuun. Kannatti luottaa! En olisi edes osannut pyytää tällaista, kyllä se nainen vaan osaa. <3 Teijan kukkakauppa Pirkkalan s-marketissa, Hopiahippu.

Suolaisia tarjoiluja. Väkersin tuollaiset pienet kyltit joissa lukee mitä missäkin on > kiva tietää mitä syö!

Äiti loihti ihan superhienon lohivoileipäkakun!  Oli kuulemma ensimmäinen voileipäkakku. Perusta äiti pitopalvelu! Tarjolla oli muuten voileipäkakun lisäksi kahta eri salaattia, kananmunia mätitahnalla, patonkia ja tuorejuustoa, kinkkupiirakkaa ja ruisnappeja sienisalaatilla.

Meillä oli myös Liljan ristiäisissä alkumaljana skumppaa, joten niin tehtiin tälläkin kertaa. Alkoholiton versio tietysti myös kaikille halukkaille!
Itse juhlien päätähti nukkui lähestulkoon koko päivän. Vähän heräili kasteen aikana, ja pappi sai kummastuneita katseita osakseen kun kasteli vauvan päätä. Yksi söpöimmistä hetkistä koko päivän aikana taisi olla muuten se, kun isosisko tuli kuivaamaan pikkusiskon pään. Toimituksen jälkeen vauva taas nukahti, ja heräsi vasta kun juhlat olivat jo ohi. 

*Kakkukoriste saatu Ecodecorilta.

Tein Helmille omat nimikeksit! Idean sain instasta Sannan tililtä @itsetehtyunelma. Pohjalle mariekeksi, päälle lemoncurdia ja sokerimassaa ja sit sellaisella muotilla painetaan nimi keksiin. Muotin ostin Confetista!

Tää on niin tätä, Lilja viipottaa ties missä kun yritetään ottaa perhekuvia. Lisäksi voisin omistaa hetken ajatuksen tuolle meidän lähikirkolle, mikä ihme toi on mikä tuolla seinässä kasvaa? Katsottiin näitä kuvia ja tultiin siihen tulokseen että varataan aika perhekuvaukseen meidän luottokuvaajalle Maijulle. Maiju otti meistä keväällä ihanat perhekuvat ja hän myös tulee kuvaamaan meidän häät. <3

Nyt tuntuu vähän haikealta, että ristiäiset ovat jo ohi, mutta on ainakin taas yksi ikimuistoinen päivä lisää muisteltavaksi. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, Liljan ja Helmin kanssa. Seuraavaksi voikin jo alkaa puuhata joulua!

Ihanaa loppuviikkoa toivottelee,

Essi & perhe


Paljonko toinen lapsi on maksanut


Tänään on taas yhden postaustoiveen aika, joten pidemmittä puheitta, mennään suoraan asiaan!

Esikoista odottaessani lueskelin blogeista kaikenlaisia tekstejä, mutten muistaakseni löytänyt yhtäkään, jossa olisi rehellisesti eritelty paljonko lapsen saaminen maksaa. Esikoiseen menee luonnollisesti enemmän rahaa kuin toiseen lapseen, koska toisen lapsen kohdalla voi käyttää paljon samoja juttuja mitä kotoa löytyy jo. Olettaen siis että lapset ovat syntyneet suhteellisen pienellä ikäerolla. Meillä on vielä siitä onnellinen tilanne, että toinen lapsi on myös tyttö, eikä haittaa vaikka kaapit pursuaa rimpsuista ja röyhelöistä.

Rahasta puhuminen ei enää ole sellainen tabu, mitä se ehkä vielä muutamia vuosia sitten oli. Mun oma suhtautuminen rahaan on aika neutraali, sitä tarvitsee, mutta se ei yksinään tee onnelliseksi. Miksei rahasta voisi puhua avoimesti? Mua ihmetytti, että jokaisessa tekstissä joka vähänkin sivusi tätä aihetta, kierreltiin ja kaarreltiin eikä vastattu itse kysymykseen.

Paljonko toinen lapsi on meille tähän mennessä maksanut?


2085 €

Jos lasketaan a i v a n kaikki mukaan autoineen päivineen, summa on yhteensä 19 085 €. 

!!!

Katsotaan vielä vähän tarkemmin, mihin ihmeeseen tuollainen summa rahaa on uponnut.

Tuplarattaat 650 €

Vaatteet 100 €

Langat käsitöihin 30 €

Raskausvitamiinit 40 €

Itkuhälytin 30 €

Sterilointilaite 45 €

Tutteja 15 €

Mooseskori 40 €

Hoitopöytä 15 €

Synnytys 340 €

Vauvan vakuutus 300 €

Turvakaukalo 80 €

Turvaistuin 200 € (oikeastaan x 2, koska kaksi autoa ja Liljalle tarvittiin myös)

Ristiäiset 200 €


Kun alettiin miettiä, mitä toista vauvaa varten pitää hankkia, ensimmäinen ajatus oli ettei melkeinpä mitään, kun kaikki on säästössä Liljan vauva-ajalta. Mutta kumma kyllä sitä alkoikin huomata, ettei tämä ihan niin läpihuutojuttu ollutkaan. Suuren osan tavaroista olen ostanut käytettynä, ja osan olen saanut lahjaksi kavereilta tai yhteistöiden kautta. 

Toista lasta varten piti tietysti hommata tuplarattaat, ja pitkään harkittiin ostetaanko tuplat käytettynä vai uutena, merkistä puhumattakaan. Lopulta löydettiin todella hyväkuntoiset, lähes uudenveroiset rattaat torista, ja päätettiin hankkia ne. Kahden merkin väliltä valittiin ne edullisemmat, koska todettiin että rattaiden käyttöikä saattaa jäädä aika lyhyeksi Liljan kasvaessa. Vauvalle piti myös hankkia turvakaukalo, joka käy rattaiden kanssa yhteen ja jonka saa kiinnitettyä kakkosautoon. Toisessa autossa meillä on turvaistuin, joka käy vastasyntyneestä 18 kiloiseksi asti.


Vaatteita oli hyvin varastossa, mutta niin kuin aiemmin kirjoittelinkin, niitä ihan pienimpiä piti hieman täydentää lisää. Lisäksi en voinut vastustaa kiusausta joidenkin vaatteiden kohdalla, kun halusin uudelle vauvalle ostaa jotain ihan omaa. Oli pakko mainita myös langat, koska osan jutuista olen tehnyt ja aion jatkossa tehdäkin itse. Ennen vanhaan itsetehdyt vaatteet oli ehkä merkki köyhyydestä, kun muuhun ei ollut varaa, mutta itse tykkään täydentää lasten vaate- ja asustevarastoja omilla käsitöillä. Saa vaikuttaa materiaaleihin ja väreihin, ja miksi en tekisi kun osaan? Ajanpuute tulee tietysti joissain jutuissa vastaan, mutta pienempiä töitä olen ehtinyt tehdä. Langatkin maksaa tietysti jonkun verran, kun panostaa laatuun.

Sterilointilaite, itkuhälytin ja mooseskori eivät olisi olleet välttämättömiä, mutta tulivat kuitenkin todella tarpeeseen. Arjen pyörittäminen kahden lapsen kanssa on aikaavievää, ja kaikki mikä sitä helpottaa on todella tervetullutta. Tästä päästäänkin siihen, miksi meillä on se toinen auto. Ilman sitä mulla menisi puolet viikosta siihen, että joko odottelisin bussia tai istuisin bussissa. Rakastan kävelyä ja pyöräilyä, mutta rajansa kaikella. Haluan muutakin tehdä elämässäni (esimerkiksi viettää aikaa lasteni kanssa) kuin istua bussissa. Täytyy sanoa, että sen autonkin kanssa arki on aika juoksemista. Välillä on sellaisia päiviä, kun ikävöin työssä käymistä. Silloin sai olla ihan rauhassa kokonaiset kahdeksan tuntia, keitellä kahvia ja uppoutua johonkin omaan. Äitiyslomalla on ihanaa, mutta ei se kyllä mitään lomailua ole! Toinen auto vaihdettiin kesällä isompaan, koska edelliseen ei olisi mitenkään mahtunut kaksi turvaistuinta ja tuplarattaat takakonttiin.

Matkahoitoalusta ja isot harsopeitot saatu Babyshopilta.

Synnyttäminen maksaa tietysti myös jonkin verran, vaikkei tietenkään juuri mitään verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin. Sairaalassaolosta tuli hieman isompi lasku vauvan tehohoidon vuoksi. Vakuutus on aivan pakollinen, kun ei koskaan tiedä mitä kaikkea uuden vauvan kanssa saattaa tulla. Liljan kanssa päästiin ihan naurettavan vähällä sairastelujen kanssa, eikä vauvavakuutusta tarvittu kuin kerran. Katsotaan miten tämän toisen kanssa.

Ristiäiset on vasta edessäpäin, mutta arvioisin että niihinkin menee noin 200-250 € kun laskee mukaan juhlavaatteet, kukat ja tarjottavat. 

Yksi mitä jäin myös miettimään, on asuminen. Veden ja sähkön kulutus lisääntyy vauvan myötä, mutta myös lisäneliöitä kaivattaisiin kipeästi. Ennemmin tai myöhemmin edessä on muutto isompaan kotiin, todennäköisesti siihen ensimmäiseen omaan kotiin, mikä on tietysti ihana asia. Mutta aika monta tuhatta enemmän tulee otettua asuntolainaa näin nelihenkisenä perheenä, kun vertaa vaikka siihen että ostaisi kahdestaan kodin. 

Kyllähän ne lapset maksaa, mutta se on ollut meidän valinta. Jokainen käyttää rahansa mihin haluaa, meille oma perhe on aina ollut unelma eikä osata nähdä lapsia erillisenä menoeränä. On mielenkiintoista pysähtyä miettimään paljonko sitä rahaa tosiaan on kuluttanut, mutta ei sitä samalla tavalla huomaa arjessa. Varmasti olisi vähemmälläkin pärjännyt, mutta jossain kohtaa on vain tehtävä valintoja ja punnittava ajankäyttöä, omaa energiaa ja jaksamista. Mistä kannattaa maksaa, mikä on täysin turhaa. Nämä oli meidän perheen valintoja, ja ainakin nyt tuntuu siltä ettei mikään hankinta ole ollut turhaa.

Oliko summa sun mielestä vähän vai paljon? 

Itsetehty leikkikaari vauvalle

Hei ihanaa lähestyvää viikonloppua! Miten onkin taas jo torstai? Viime viikonloppu vietettiin maalla kun mun papalla oli 80-vuotissynttärit, ja oli ihanaa päästä pois kaupungista ja nähdä perhettä ja sukulaisia. Siitä se arki lähti taas rullaamaan ja hirveetä vauhtia päivät sujahtelee ohi. 

Sunnuntaina Lilja täyttää jo 2 vuotta, äidin rakas niin iso mutta silti vielä pieni tyttö. ♡ Syntymäpäiviä vietetään enemmän sukulaisten kanssa ensi viikon viikonloppuna ristiäisissä, mutta nyt sunnuntaina on kutsuttu kylään Liljan paras ystävä, naapurin tyttö (joka on siis sukua Liljalle), kummisetä ja muutamia ystäviä. Synttäreillä on puputeema, ja ajattelin leipoa kakun ja vähän koristella olohuonetta synttäreiden kunniaksi. En ota stressiä, kunhan on kaikilla kivaa ja jotain hyvää syötävää tarjolla. Ja tärkein tietenkin, että tuolla pikkumurulla on hauskaa! Lahjakin tulee postin mukaan huomenna perille, siitä pikkuneiti varmasti pitää. Laitan tännekin sitten kuvia ja tunnelmia synttäreiltä!

Mutta tähän väliin oli pakko tulla intoilemaan tänne leikkikaaresta, jonka A suurella rakkaudella teki vauvalle. Ja siitä tuli aivan I H A N A! Kaaressa on päässä sellaiset kierteet, että saa kuusiokoloavaimella avattua tuon niin että leluja voi vaihtaa/lisätä mielensä mukaan roikkumaan. Aion vaihtaa tuohon norsuun vielä samanlaisen puisen renkaan kuin muissakin leluissa. Muutaman "helmen" virkkasin itse, ja nuo eläinhahmot on tilattu netistä. Telineen tarvikkeet on hankittu ihan perus rautakaupasta, ja lelu on tehty tuossa meidän eteisen lattialla. Ihanaa oli myös se, että tämä oli meidän yhteinen projekti, ja kummankin vanhemman kädenjälki näkyy kaaressa.

Instaan postasinkin jo kuvan kaaresta, ja tuli aika paljon kyselyitä voiko näitä tilata meiltä. Hieman yllätti, eikä oltu ehditty miettiä asiaa sen enempää, mutta muutama kaari on nyt lähdössä uuteen kotiin! Mies ei pane pahakseen, oli kuulemma terapeuttista hommaa päivätyön vastapainoksi. Kyselyt voi laittaa osoitteeseen lintuladesign@gmail.com. :)

lintuladesign
lintuladesign
lintuladesign
lintuladesign
lintuladesign

Tässä eräs päivä olin jättänyt vauvelin nukkumaan tuohon kaaren alle päiväunia, ja ihmettelin mikä kiekaisu olohuoneesta kuului, ei kuulostanut Liljalta. Vauva se siellä oli herännyt ja naureskeli ja hymyili leikkikaaressa roikkuville leluille! Tästä on onneksi muistona ihana video, voi että. Jotenkin vastasyntyneen kanssa ei meinaa tajuta sitä, että tuosta pienestä nyytistä kasvaa ihan samanlainen touhottava tättähäärä kuin Liljastakin, ja pian saadaan kuulla kahden tytön hupsuja höpötyksiä. Ja tästä se vasta alkaa! Voi meidän tytöt.

Nämä oli nyt tällaiset pikamoikat, nyt täytyy lähteä hakemaan Lilja päiväkodista. Heippa!