Maanantaikuulumiset

Heippa ja ihanaa alkanutta viikkoa!

Ihan alkuun halusin päästä kertomaan, että viime perjantain tentti meni paremmin kuin hyvin, eli kannatti siis uhrata yksi yö silmät ristissä lukemiseen. Sain kommentin, jossa toinenkin äitiopiskelija kertoi että tutulta kuulostaa – en siis vissiin ole ainut joka välillä turvautuu äärimmäisiin keinoihin opiskelun nimissä!

Onpa ollut jotenkin poikkeuksellisen kiva maanantai. Ei sillä etten pitäisi erityisesti maanantaista, mutta tottahan se on että yleensä kontrasti sunnuntain ja maanantain välillä on niin valtava, että joskus on pieniä käynnistymisvaikeuksia havaittavissa. Mutta tämä viikko ja maanantai alkoi arkivapaalla – lempeä aloitus viikkoon. Silläkin voi olla vaikutusta, että takana on rentouttava viikonloppu kaveripariskunnan kanssa mökillä saaristossa. Nukkumista, syömistä, saunomista, olemista, hyvää seuraa. Ja erä muuttuvaa labyrinttiä! Niistä on hyvä viikonloppu tehty. :)

Aamulla keittelin rauhassa aamupuurot ja -kahvit ja ihastelin lumisadetta. Varasin pyykkituvan yhdeksäksi, ja tyttö oli innoissaan kun sai ihan itse kävellä hissiin, hissistä pyykkitupaan ja takaisin kotiin. Hän on omasta mielestään niin iso tyttö jo kun osaa kävellä. Pestiin kolme koneellista pyykkiä, ja mietin että on tässä kerrostaloasumisessa puolensakin, kun sai kaikki pyykit kuivattuakin samantien pyykkituvan järkyttävän isossa kuivausrummussa. 

Syötiin lounaaksi eilen tekemääni kalakeittoa (miten niin yksinkertainen ruoka voikin olla niin hyvää) ja lähdettiin talviselle kävelylenkille ja käymään samalla postissa, kirjastossa ja kaupassa. Liljalle piti käydä hakemassa lisää vaatteita, kun etenkin pyjamat ovat jääneet muutamassa viikossa ihan liian pieniksi. Kun päästiin kauppaan, kävi se mitä sopi odottaakin, eli huomasin etten ollut pakannut yhtäkään vaippaa mukaan, ja nyt olisi pakko päästä vaihtamaan vaippa a s a p. Kipaistiin sitten kaupasta taas uusi vaippapaketti (niitä on kotona varastossa jo varmaan yksi kaapillinen..) ja saatiin pieni kakkaepisodi taltutettua. 




Kotimatkalla olin läkähtyä paksuun talvitakkiini, kun työnsin rattaita ruoka-ostoksineen päivineen. Ulkona on niin kaunista kun on lunta, mutta yllättävän raskasta on tuolla lumessa tarpoa! Hyvä treeni tuli siis samalla tehtyä.

Keitin iltapäiväkahvit ja laitoin porkkanasämpylät tekeytymään lohikeiton kaveriksi. Mies tuli kotiin ruusukimpun (<3) ja Runebergin torttujen kanssa, istuttiin siinä hetki ja luettiin tytölle kirjoja. Tämän hetken lemppari on eläinkirja, jossa on sellaisia vedettäviä "luukkuja." Tyttö riemastuu joka kerta kun sanon että tipu sanoo piippiip! 


Marimekko-muija

Kotona on joka nurkalla kukkia - sopii mulle.

Sämpyläohje ei ehkä ollut sieltä parhaimmasta päästä; uunin lämpötila oli mielestäni liian korkea (tai meidän uuni liian tehokas), ja sämpylät vähän kärähtivät. Pitäisi aina kuunnella omaa vaistoa! Ensi kerralla kokeilen toista ohjetta. Mutta kalasopasta tuli ihan älyttömän hyvää, ei siinäkään mitään sen kummempaa ollut, mutta tuoreet raaka-aineet, kirpsakka talvisää ja lämmin keitto vain toimivat hyvin yhdessä.

Pakkaspäivän lohikeitto:

- 700 g lohta
- perunoita (silleen sopivasti, olisko 10-12)
- porkkanoita (5-6 pientä)
- 4 dl kaurakermaa
- kasvisliemikuutio
- laakerinlehtiä
- maustepippureita
- tilliä

Kuori ja pilko perunat ja porkkanat. Kaada vettä kattilaan niin, että juurekset peittyvät. Heitä sekaan muutama laakerinlehti, maustepippureita (kirjoitin kaksi kertaa maustepupperi) ja kasvisliemikuutio. Poista lohesta ruodot ja nahka, pilko kuutioiksi. Kun perunat ja porkkanat ovat vähän pehmenneet, lisää joukkoon lohi ja kaurakerma. Anna kiehua hiljalleen noin vartti. Päälle tuoretta tilliä ja keiton kylkeen ruisleipää, nam! Niin helppoa ja hyvää.

Sellaista mukavaa arkea, sopivasti hommaa mutta sopivasti aikaa myös vain olla. Ei mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin just sitä parasta arjen luksusta. Sitä mä kai toivoinkin? Ja myös lupasinkin itselleni uuden vuoden korvilla. Kunhan vain pitäisin lupaukseni koko vuoden. :)


Ei kommentteja