Blogi siirtyy Kaksplussalle

Heissan!

Siinäpä se tärkein uutinen tuli otsikossa, eli ensi viikon aikana blogini siirtyy Kaksplussan riveihin! Olen innoissani tästä muutoksesta, vaikka samalla mieli on haikea, sillä Perhekuplan blogiyhteisö on ollut niin lämminhenkinen ja heistä on tullut tässä viimeisien kuukausien aikana lähes joka päiväinen osa arkea – ihan huipputyyppejä koko poppoo! Mutta uutta kohti hyvillä mielin, en malta odottaa.

Puhuin tästä muutoksesta siskolleni viime viikonloppuna mökillä, ja hän sanoi vain, ettei koskaan ole ymmärtänyt mitä merkitystä sillä on missä bloggaaja bloggaa ja miksi se on niin suuri uutinen jos "blogikoti" vaihtuu. Täytyy rehellisesti myöntää, etten mäkään ennen ymmärtänyt, mutta nyt ymmärrän. Se on vähän kuin vaihtaisi työpaikkaa. Uusi ympäristö, uudet ihmiset ja toimintatavat. Lukijalle muutos ei varmastikaan ole mikään sen kummoisempi juttu, mutta täytyy sanoa että täällä päässä se tuntuu hypyltä tuntemattomaan! :D

Muita uutisia: olen saanut vähitellen voimani takaisin alkuviikon taudin riepoteltua kroppaani. Kyllä muuten vie voimat tuollainen vuorokauden syömättömyys ja makoilu. Seuraava päivä meni jo paremmin, paitsi että illalla iski karmea päänsärky ja niskat oli aivan jumissa. Mikään hieronta, venyttely tai konsti ei auttanut, piti vain kestää. Särkylääkettäkään en halunnut ottaa, kun vatsa oli vielä niin arka. Lisäksi tiistaina mieheenkin iski tuo sama kamala tauti, onneksi ei sentään oltu ihan samaan aikaan kipeänä, muuten lapsenhoito olisi ollut ihan mahdotonta! Keskiviikkona otin takapakkia, ja taas podin huonoa oloa koko päivän. Torstaina jopa uskaltauduin kouluun, jossa selvisin neljästä tunnista kolme. Kolmen tunnin jälkeen heikotti ja pyörrytti niin kovasti että oli pakko luovuttaa ja lähteä kotiin. Kävin hakemassa tytön päiväkodista mehun voimalla, sitten suunnattiin kauppaan ja kotona tehtiin herkkuruokaa. Alkoi oikeasti olla jo aika jumalaton nälkä kun ei ollut koko viikkoon syönyt mitään kunnon ruokaa. Tehtiin kotitekoista pizzaa, paitsi huijattiin vähän ja käytettiin kaupan valmispohjia. Mutta mitä sitten, etenkin tällä viikolla se oli enemmän kuin sallittua. Perjantaina alkoi jo väri palata kasvoille, ja lauantaina olin jopa kokonaisen päivän töissä, jee! Ei pyörryttänyt eikä heikottanut, ja oli oikeastaan ihanaa päästä töihin tekemään omia juttuja. Työsähköposti oli tietenkin räjähtänyt sairasloman aikana, mutta muutamassa tunnissa sekin oli purettu.

Tyttö oli eilen hoidossa ja mies kirjoitti opparia koko päivän. Töistä tullessa kotona odotti siis hiljaisuus – ja siivottu koti sekä pieni rakkausviesti jääkaapin ovessa. Olin niin ilahtunut miehen uurastuksesta että hyvä kun en alkanut itkua tihrustaa. Vissiin vähän tunteet pinnassa tämän viikon koettelemusten jälkeen. Ei mutta, olen muutenkin sellainen nainen, joka ei kaipaa hienoja lahjoja tai illallisia, vaan arvostan enemmänkin näitä arjen pieniä juttuja. Sitä kun toinen on ajatellut sua ja tehnyt jotain kivaa tai piristävää. 

Tänään on ollut totisesti s u n n u n t a i. Aamu alkoi perinteiseen tapaan hyvällä aamupalalla; munakasta, hedelmiä, appelsiinimehua ja kotitekoisia sämpylöitä. Aineet sekaisin, nostellaan pellille, vartti uunissa ja valmista! Istuttiin aamiaispöydässä varmaan tunti. Jopa uskaltauduin juomaan kokonaisen kupillisen kahvia, ensi kerran sitten viime viikonlopun. Aamupalan jälkeen lähdettiin tytön kanssa käymään ulkona, kun mies jäi urhoollisesti kotiin tekemään taas opparia (hänellä todellakin on missio saada se pian valmiiksi – itse en olisi voinut vastustaa auringonpaistetta.) Käytiin samalla hakemassa vähän tulppaaneja kotiin, varma kevään merkki. Totesin myös, että tekisi mieli leipoa pitkästä aikaa jotakin makeaa. Nyt jääkaapissa odottelee suklaajuustokakku, nam. Illalla voisi vielä napsauttaa saunan päälle ja laittaa tytölle kylpyleikit valmiiksi. Vaikka viikko alkoi aika heikosti, sen lopetus on ollut kyllä sitäkin parempi.

Sellaisia uutisia ja arjen kuulumisia tällä kertaa – palataan taas ensi viikolla!

Leppoisaa sunnuntai-iltaa ♡

Ei kommentteja