Miten meidän taapero nukkuu



Heippa ja hyvää lauantai-iltaa!

Nukkuminen on asia, joka puhuttaa aina lapsiperheissä, siitä kyselevät lapsettomat ja lapselliset tutut, siitä on monia mielipiteitä ja tuntuu, ettei yhdessäkään perheessä nukuta samanlailla kuin toisessa. Meillä on ollut kyllä vaikka ja mitä vaiheita nukkumisen kanssa, välillä helpompaa ja välillä haastavampaa. Ajattelin tänään vähän koota yhteen miten meidän nukkumiset sujuu nykyään tuon 1 v 4 kk taaperon kanssa. Seuraa siis nukkumispostaus osa tsiljoona – ja muuten ensimmäinen postaus Kaksplussalla, jee!

Pääsääntöisesti meillä nukutaan läpi yön, mutta sen jälkeen kun aloimme taas totuttaa Liljaa nukkumaan omassa sängyssä, ollaan heräilty muutamia kertoja. Ihan vastasyntyneenä Lilja nukkui tosi hyvin, josta otin kyllä kaiken ilon irti ja nukuin pois raskaudesta jäänyttä univelkaa (=vessassa ramppaaminen, veri ei kiellä, bileet mahassa.) Neljän kuukauden kohdalla meillä alkoi oikein toden teolla ne kuuluisat neljän kuukauden hulinat. Heräsin parhaimmillaan 40-60 minuutin välein öisin imettämään, eikä enää jaksanut edes kiinnostaa johtuiko heräilyt hulinoinnista vai tiheän imun kaudesta vai mistä. Yritin vain selvitä ja jaksaa! No, sitä vaihetta onneksi kesti loppujen lopuksi tosi vähän aikaa, mutta tiedätkö sen tunteen kun olet lopen uupunut ja unelmoit vain siitä, että saisit nukkua läpi yön? Silloin muutama viikkokin tuntuu tooosi pitkältä ajalta. Jossain kohtaa yöt vähän rauhoittuivat ja pikku hiljaa heräilyt vähentyivät 1-2 kertaan yössä. Jos Lilja nukkuu mun vieressä, saadaan koko perhe nukkua läpi yön ilman herätyksiä.

Lilja nukkuu suurimman osan yöstä omassa sängyssä, sillä totesimme tässä, että vaikka perhepedissä nukkuessa saadaan nukkua yöt rauhassa, olisi kuitenkin ihan kiva nukkua välillä miehenkin kanssa yhdessä. Tässä välissä Lilja nukkui monta kuukautta omassa sängyssään, mutta päiväkodin aloitus ja siitä seurannut kestoyskä ja flunssakierre johti siihen, että otin tytön nukkumaan mun viereen. Mies hyörii ja pyörii nukkuessaan eikä saa nukuttua kun pelkää kääntyvänsä tytön päälle unissaan, joten tuomio oli sohvalla nukkuminen. Jokin aika sitten päätimme alkaa taas totuttaa Liljaa omaan sänkyyn, ja yleensä teemme niin että nukutamme hänet ensin meidän sänkyyn ja siitä nostamme omaan sänkyyn. Välillä ensimmäinen kiekaisu tytön huoneesta kuuluu vasta kahdeksalta aamulla, välillä taas herään kahdelta yöllä hätääntyneeseen itkuun. En tiedä onko hänellä kylmä, kun siinä unen tuoksinnassa yleensä tuppaa potkimaan peiton pois päältä, vai johtuuko herääminen yksinkertaisesti siitä, että huomaa nukkuvansa yksin? Nukutan tytön uudestaan ja jatketaan taas unia.


Olisiko perhepeti sitten kuitenkin oikea ratkaisu, kun tyttö on vielä joka tapauksessa tosi pieni. Tähänkin asti monet asiat on opittu ihan itsestään ajallaan, sitten kun Lilja on siihen itse ollut valmis. Mikään asia ei oikeastaan ole tullut "pakottamalla", paitsi tietysti ihan normaalit jutut, kuten päivärytmi, nukkumaanmenoajat, hammaspesut ja sellaiset. Ei niistä jousteta, mutta ei kaikki aina mene niin kuin suunnittelee vaikka kuinka haluaisi. Ehkä tässäkin asiassa pitäisi vain antaa lapselle aikaa, mutta toisaalta on niitäkin öitä, kun saadaan nukkua rauhassa yöt eikä herätyksiä ole. Edelleenkin toistan itseäni: tutkimattomia ovat lapsen tiet.

Olen myös pohtinut isompaan sänkyyn siirtymistä, sillä tuo meidän typykkä kyllä on päivänselvästi perinyt isältään tuon hyörimisen. Mä olen sellainen joka nukkuu sikeästi ja levollisesti, ja saatan herätä suunnilleen samasta asennosta johon olen nukahtanut. Mutta isällä ja tyttärellä on hieman eri meiningit! Lilja yleensä nukkuu peppu pystyssä, jalat ihan sikkaralla, poikittain, ylösalaisin, päällä seisten... No siis kaikissa muissa mahdollisissa asennoissa paitsi jotenkin "normaalisti" :D Olen huomannut, että tuo pinnasänky on siitä vähän huono, kun siinä ei edes tuollainen 80 senttinen pikkuihminen mahdu kääntymään haluamallaan tavalla. Miksei tehdä neliön muotoisia pinnasänkyjä? En tiedä minkä ikäisenä yleensä lapset siirretään "isojen lasten sänkyyn" nukkumaan, mutta tuntuu sekin hurjalta, kun miettii tuota hyörimistä. Tyttö varmaan putoaisi sängystä ensimmäisen puolen tunnin aikana. Olen vain välillä miettinyt tätäkin, sillä joskus kun Lilja yöllä herää, nostan hänet meidän (isolle) sohvalle olohuoneeseen. Siinä hän nukkuu helposti aamuun asti ja herättyään hän kiipeää sohvalta pois ja tassuttelee oitis makuuhuoneeseen herättämään iskää ja äitiä. Se on muuten maailman ihanin tapa herätä kun Lilja iloisena tulee avaamaan oven ja hihkaisee "heiiii!" ja virnistää leveästi sängyn vierestä. Siitä on parasta nostaa tyttö meidän väliin ja heräillään kaikki yhdessä. Ehkä Liljaa siis ahdistaa pinnasängyssä se, ettei sieltä pääse pois halutessaan? Voi pikku vankia.


Toinen vaihtoehto on ottaa pinnasängystä laita pois, mitä tajusin oikeastaan vasta tätä kirjoittaessani. Miksen sitä heti ajatellut? Onneksi ostettiin sellainen sänky, josta saa tosiaan otettua tuon laidan veks, sillä sehän voisi olla hyvä ratkaisu tähän meidän tilanteeseen. Lattialle tyynyjä ja tyttö sinne tuhisemaan. Voi sieltä sitten herätessään kipsuttaa ihan rauhassa meidän huoneeseen jos hätä tulee. 

Positiivinen muutos unirytmiin, tapahtui muuten tässä alkuvuodesta, mistä piti vielä mainita ihan erikseen. Talvella tuntui että tytöllä meni unirytmi jotenkin aiiiivan sekaisin pimeydestä tai kellojen kääntelystä tai jostakin tuntemattomasta syystä. Mutta nyt, valon määrän lisääntyessä, alkoi yks kaks uni tulla aiemmin illalla. Hurraa! Mitään ei olla muussa rytmissä muutettu, vaikka nykyään siis on toiset päiväunet jääneet kokonaan pois. Tämä nukkumaanmenon aikaistuminen tuli tosin jo ennen sitä, ja siitä olen hyvin kiitollinen. Nykyään tyttöä alkaa väsyttää siinä kahdeksan aikaan iltapalan jälkeen, ja yleensä viimeistään yhdeksältä hän on jo sikeässä unessa. Tämä on erittäin tervetullut muutos, sillä sehän tarkoittaa että nykyään meillä vanhemmilla on paremmin iltaisin aikaa tehdä omia juttujamme, lukea, jutella, käydä saunassa tai mitä nyt sitten haluaakin. Aika usein olen tosin itsekin valinnut mennä ajoissa nukkumaan, mikä on aika erikoista näin luonnostaan iltavirkulle ihmiselle. Tuossa yksi aamu heräilin vapaapäivänä 6:40 ilman mitään herätystä, ihan itsekseni. Oli aika luksusta keittää aamukahvit, lukea uutiset ja syödä rauhassa aamupalaa kun tyttö oli vielä nukkumassa. Ihan erilainen startti päivään!

Sellaisia ajatuksia nukkumisesta tällä kertaa! Näitä on ihan hauska itsekin lueskella jälkeen päin ja muistella mitä eri vaiheita meilläkin on ollut. Joskus saattaa tulla sekin aika, kun Liljaa pitää väkisin repiä sängystä ylös kouluun, mutta se aika tulee sitten joskus vähän myöhemmin...

Miten teidät taaperot nukkuvat?

Ei kommentteja