Jaa helposti hetkiä lapsesi arjesta

Yhteistyössä / Kidday

____________


Heippa ja aurinkoista perjantaita!

Kylläpä on taas aika rientänyt, tuntuu kuin viikonloppu olisi vasta ollut ja taas on perjantai. Jos tulevana viikonloppuna saataisiin nukkua hieman pidempään, kun viime viikonloppuna pieni herätyskellomme herätti epätavallisen varhain. Yleensä Lilja heräilee samaan aikaan meidän kanssa, aikaisintaan kahdeksan-yhdeksän maissa. Kuitenkin viime lauantaina rakas tyttäremme päätti tepsutella seitsemän jälkeen meidän makuuhuoneeseen. Ovi paukahti auki ja Lilja totesi heti kärkeen äitiiskä heläääää! Jostain kumman syystä väsymyksestä huolimatta tämmöinen herätys ei jaksanut kovinkaan paljoa närkästyttää. Tiedän myös, ettei seitsemän edes ole välttämättä kovin myöhään, kun joissain lapsiperheissä herätään jo viideltä. Kääks. Lilja osaa muuten sanoa äiti ja iskä, mutta viime aikoina isä on saanut erikoisen arvonimen: äitiiskä. Ollaan yritetty tiedustella Liljalta, miksi iskä on kumpaakin. Vastaukseksi saamme vain aina topakka tässä on äitiiskä. Selvä homma, pikku typy.

Viime viikonloppu oli aikaisesta herätyksestä huolimatta aivan ihana, kun käytiin Särkänniemen Koiramäessä katsomassa kotieläimiä. Tänä viikonloppuna olen poikkeuksellisesti huomenna aamuvuorossa, mutta töiden jälkeen Liljan kummitäti ja hyvä ystäväni tulee meille kyläilemään! En malttaisi millään odottaa huomiseen, ihanaa nähdä pitkästä aikaa rakasta ystävää! Ja naurattaa jo etukäteen mitä kaikkea Lilja keksii, hänestä kun on kuoriutunut vielä entistä sosiaalisempi ja ns. monipuolisempi hölpöttäjä. Nyt tulee jo neljän sanan lauseita; "se on MINUN VAUVA!" huutaa Lilja ja kanniskelee kummitädiltä saamaansa nukkea ympäri kotia. Eilen Lilja peitteli vauvan omaan pinnasänkyynsä ja laittoi kummallekin puolelle unilelun; nallen ja pupun. Ja toivotti vauvalle "hyvää yökä!".


Tänään tarkoituksena oli tulla kirjoittelemaan kuulumisten lisäksi myös yhdestä näppärästä sovelluksesta, jota ollaan käytetty nyt reilu kuukausi ja joka ollaan todettu tosi käytännölliseksi ja kivaksi! 






"Saat aamulla viestin, jota alat lukemaan, mutta kesken lukemisen jotain tapahtuu (lapsi kaataa jotakin, rikkoo jotakin, tekee jotakin söpöä, tai sitten se ultimaattisesti pahin vaihtoehto: tulee liian hiljaista ja tiedät että nyt ei ole lapsella hyvät mielessä)."


Sen jälkeen kun Lilja syntyi, kommunikointi perheen ja ystävien kanssa muuttui ihan täysin. Aluksi siten, että kaikki viestit täyttyi vastasyntyneen vauvan kuvista, sitten kaikista pienimmistäkin kehitysvaiheista kääntymään oppimisesta ensimmäisiin hampaisiin. Tottakai väliin mahtuu kuulumisten vaihtoa ja ihan muitakin juttuja, mutta kyllähän ne viestit aika lapsipainoitteista tuppaa olemaan – etenkin jos kaverillakin on lapsia! Nykyään videot ovat suuressa suosiossa, niistä kun välittyy tuon pirpanan touhotus ruudun toiselle puolelle ihan eri tavalla kuin kuvissa.

Äitiysloman jälkeen viestittely muuttui jälleen: nykyään sitä ei ole tai se on tosi epäsäännöllistä. Ainakin meillä arjen pyöritys on vienyt mennessään, mikä on varmasti kaikissa lapsiperheissä tuttu ilmiö. Saat aamulla viestin, jota alat lukemaan, mutta kesken lukemisen jotain tapahtuu (lapsi kaataa jotakin, rikkoo jotakin, tekee jotakin söpöä, tai sitten se ultimaattisesti pahin vaihtoehto: tulee liian hiljaista ja tiedät että nyt ei ole lapsella hyvät mielessä). Viestin lukeminen tai lähettäminen jää kesken ja se unohtuu koko päiväksi. Sitten kolme päivää myöhemmin, kun viestilaatikko on jo täyttynyt uusista viesteistä, muistat että ainiin, se viesti. Kirjoitat nolon viestin, jossa taas miljoonannen kerran pahoittelet että unohdit vastata. Toteat, että soittaminen on parempi vaihtoehto, vaikka tiedostat että hyvin suurella todennäköisyydellä et ehdi puheluunkaan vastaamaan tai soittaa takaisin – raivostuttavaa sekin.

Ihmissuhteista huolehtiminen tuntuu vähän raskaalta välillä lapsiarjessa, ja tunnen itseni ajoittain (aika usein) huonoksi siskoksi, tyttäreksi ja ystäväksi. Yritän riittää joka suuntaan, mutta se ei ole mahdollista. Aikaa on tietty rajattu määrä, ja vaikka kaikilla ne samat tunnit käytettävissä onkin, tuntuu että lapsen kanssa (+ täysipäiväisesti työssäkäyvänä + raskaana) aika hukkuu todella tehokkaasti johonkin, mihin et itse sitä haluaisi ehkä käyttää. Sellaista yleistä säätämistä mahtuu vähän joka väliin, ja jos yhtenä päivänä ajatus harhailee etkä tajua ennakoida jotakin, tuntuu että laahaat koko viikon jäljessä ja juokset kiinni tekemättömiä töitä. Kuulostanpa kauhean negatiiviselta, kun noin yleisesti ottaen ajattelen että elämä lapsen kanssa on parasta mitä mulle on tapahtunut! Meidän oma pikku yksikkö on meille kaikille niin rakas ja tärkeä, etten osaa kuvitella elämää ilman sitä. Tai ei kohta enää niin pieni, kun toinen vauva syntyy syksyllä. Sitäkään en osaa oikein kuvitella etukäteen.




 Rikon sääntöä ja julkaisen Liljasta kasvokuvan. Menkööt nyt äidin kanssa yhdessä <3


"Isovanhemmat, sisarukset, muut sukulaiset, ystävät ja lasten kummitädit ja -sedät odottavat raporttia lapsen kehityksestä ja kasvusta kuvien ja videoiden muodossa, samalla kun vastaat viesteihin ehkä kolmen päivän välein."


Joka tapauksessa, arki on välillä aikamoista härdelliä vaikka ihanaa onkin. Isovanhemmat, sisarukset, muut sukulaiset, ystävät ja lasten kummitädit ja -sedät odottavat raporttia lapsen kehityksestä ja kasvusta kuvien ja videoiden muodossa, samalla kun vastaat viesteihin ehkä kolmen päivän välein. Ei kuulosta kovin hyvältä yhdistelmältä. Tuntuu aina erävoitolta kun saan lähetettyä jonkun videon vanhemmille, siskolle ja ehkä jopa mammani siskolle (oma mammani ei osaa käyttää Facebookia, mutta hänen sisko on poikkeuksellisen perillä nykymaailman ilmiöistä). Aina kun tällainen ihme tapahtuu, että saan lähetettyä kuvia ja videoita jollekin, lupaan että teen sen myös ensi viikolla. Kuukausi myöhemmin selaan taas tuskaillen niitä 13 000 kuvaa ja videota kuvavirrasta ja etsin sieltä parhaimpia otoksia muille lähetettäväksi. Lisäksi täytyy tarkistella kenelle nyt olen lähettänyt jo tämän, vai olenko lähettänyt sittenkään kenellekään? Kuulostaako tutulta?

Kidday on sovellus, jonne voit ladata lapsestasi kuvia ja videoita vain valituille käyttäjille nähtäväksi. Julkaisuihin voi myös kirjoittaa jonkun pienen kommentin tai kertoa vähän mitä kuvan tai videon takana tapahtuu. Lapsen aikajanan seuraajat taas voivat tykkäillä ja kommentoida kuvia, mikä on tosi kiva ominaisuus. Meillä Liljan aikajanan näkee vain tietysti me vanhemmat, mun sisko ja Liljan kummitäti. Tarkoitus olisi saada seuraavalla reissulla isovanhempien mökille myös mamman siskon puhelimeen Kidday, jotta isovanhemmat pääsevät myös seuraamaan. Sama juttu kaikille muillekin, jotka Liljan elämää aktiivisesti seuraa ja on kiinnostuneita. Voit lähettää sähköpostissa kutsulinkin niille, ketkä haluaisit päästää seuraamaan lapsesi touhuja. Myös muille kutsutuille voi antaa oikeuden julkaista. Helppoa, nopeaa ja vaivatonta! Kauheen kätevä, sanon minä.

Ja on muuten vähentänyt sitä jakamisen stressiä. Pikku juttu, mutta jokainen pienempikin helpotus arkeen on meillä ainakin tervetullut. Vielä olisi preppaamista siinä jakamisen säännöllisyydessä, mutta ainakin tulee kuvat ja videot kaikille samalla kertaa nähtäväksi! Uneksin tilanteesta, että kaikki kenelle nyt lähetän ties minkä viestikanavan kautta Liljan videoita, alkaisivat käyttää sovellusta ja säästyisin siltä pläräämisen ja miljoonaan kertaan lähettämisen vaivalta. Tällä hetkellä kaikilla ei ole esimerkiksi whatsappia, sit taas toisella on Facebook ja toisella ei, yhdellä ei näy videot kun lähettää perinteisen viestin kautta multimediaviestinä ja niin edelleen. Kun olisi yksi sovellus, joka pelaa kaikkien puhelimessa kunhan vain toimiva mobiilidata löytyy! No nyt sellainen sovellus on, mutta enää pitäisi saada organisoitua se kaikkien sitä tarvitsevien käyttöön.


Lilja keräsi ensin lelut parvekkeen sivupöydälle, sitten totesi että "siivoteen lelut" ja sen jälkeen siivosi ne omatoimisesti lelukoriin. Lopuksi kuitenkin nukke piti vielä viedä pöydälle takaisin.

"Osa kuvista, jutuista ja videoista on myös sellaisia, että ne haluan jakaa vain perheen, sukulaisten ja ystävien kesken."


Itse sovelluksessa pidän selkeästä ja yksinkertaisesta linjasta. Kokonaisuus on hillitty ja rauhallinen, eikä sovelluksessa ole mitään turhaa ylimääräistä. Sitä on helppo ja kiva käyttää, ja mikä parasta – voit ihan huoletta ja turvallisesti lisäillä lapsestasi kuvia ja videoita jonnekin, jossa ne näkevät vain itse valitsemasi läheiset. Olen täällä kertonutkin, että alettiin vetää tiukempaa linjaa somessa näytettävien kuvien osalta silloin kun Lilja täytti vuoden. Harvemmin lisätään kasvokuvia, ainakaan suoraan edestä päin. Myöskään blogissa en enää niin usein kerro Liljan kuulumisia, mikä toisaalta tuntuu hieman nurinkuriselta kun niistä tekisi ehkä eniten mieli kuitenkin kertoa. Voihan olla, että tällainen salailu on ihan turhaa eikä kukaan sen enempää meidän kuin kenenkään muunkaan lapsen pärstästä kiinnostu, mutta kun sitä ei koskaan tiedä. Musta tuntuisi ainakin ihan järjettömän, pohjattoman hirveältä jos mun lisäämäni kuva omasta lapsesta päätyisi vaikka jonnekin kyseenalaiselle instatilille. Näitä sattuu ilmeisesti jatkuvasti, tosin vain tästä yhdestä insta-tapauksesta olen itse kuullut. Joka tapauksessa, ihan hirveästi en halua Liljan kasvoja tuoda somessa esille, vaikka välillä tunnistettaviakin kuvia lisäilen, mutta harvemmin. Osa kuvista, jutuista ja videoista on myös sellaisia, että ne haluan jakaa vain perheen, sukulaisten ja ystävien kesken.


Oletko aiemmin kuullut Kiddaysta? 
Sovelluksen saat ladattua suoraan täältä:
http://onelink.to/kidday





Ei kommentteja