Meidän 1v 8kk taaperon puheen kehitys

Hyvää heinäkuun ensimmäistä!

Ihan hirveää vauhtia on taas aika juossut. On pitänyt blogin puolelle tulla noin joka toinen päivä, mutta aina tulee joku akuutimpi tilanne. Auton huolto ja arjen säätäminen sen ympärille, juhannus (siis se pakkaaminen, järjestäminen, kaupassakäynti pallomahan kanssa ja kaikkea hidastava jaloissa pyörivä taapero), kummitytön ristiäiset ja tilaustyöt. Käytännössä mulla ei ole koskaan sellaista hetkeä, kun ei pitäisi tehdä jotakin, mutta se ei mua haittaa – lähinnä alkaa harmittaa kun en millään pysty monistautumaan kolmeksi Essiksi jotta kerkeisin joka paikkaan. No, toistaiseksi se ei ole mahdollista, mutta josko nyt heinäkuussa päästäisiin vihdoin normaalimpaan tahtiin!

Totta puhuen syy sille että tänään ehdin blogiin, on se että Liljalla on mahdollisesti kurkunpääntulehdus ja jäätiin kotiin parantumaan. Yskä kuulostaa sellaiselta haukahtavalta, nenä vuotaa eikä ruoka oikein meinaa maistua. Toivottavasti menisi nopeasti ohi, kurjaa näin kesällä olla kipeänä kun ei viitsisi hirveästi päästää tyttöä leikkipuistoon touhuamaan ettei tauti mene pahemmaksi. 

Mutta niin, kaikista mahdollisista aiheista ehkä puheen oppiminen on ollut se, josta eniten on tehnyt mieli tulla kirjoittelemaan! Ihan jo siksi, että olisi joku paikka, jossa on vähän tarkemmin muistissa mitä kaikkea tuo tättähäärä jo osaa höpötellä. On hauskaa lukea kirjoituksia muutamia kuukausia taaksepäin ja verrata miten hurjasti Lilja on kehittynyt. Ja on muuten meinaan ihan älyttömiä harppauksia tullut tässä kevään mittaan mitä tulee puheen kehitykseen!


Liljalla oli pitkään yleissana, akkiish, joka tarkoitti vähän kaikkea. Anna, kiitos, ole hyvä, tänne, auta jne. Tällä mentiin jonkun aikaa, kunnes Lilja äkkäsi kotieläinkirjasta sen mitä eläimet sanovat. Eläimen nimiä hän ei osannut sanoa, mutta kertoi kyllä auliisti mitä mikäkin eläin sanoo. Tästä parin kuukauden päästä Lilja alkoi yks kaks puhua kuin papupata! Sanoja tuli ihan hurjaa vauhtia, monta uutta sanaa viikossa. Jopa kolmen sanan lauseita! Oltiin ihan hämmästyneitä, kun ajateltiin että ei sitä puhetta ihan noin paljoa vielä tässä vaiheessa odottaisi tulevan. Mutta lapset kehittyy omaan tahtiin, ja siinä missä meidän murulaisen hiukset muistuttavat edelleen jonkun linnun töyhtöä, niin puhetta taas tulee kuin vanhalla tekijällä. 

MLL:n artikkelin mukaan 1 1/2 -vuotiaan keskimääräinen sanavarasto on 30-50 sanaa, mutta sanoisin että meillä oli sanoja tuossa vaiheessa kyllä paljon enemmän. Nyt Lilja osaa laskea kymmeneen (tosin nelonen jää aina välistä), vaikka en usko että hän vielä ymmärtää mitä numerot tarkoittavat. Hän osaa luetella värejä, koko joukon eläimiä, vaatekappaleita, esineitä, ruokia, ruumiinosia, verbejä, adjektiiveja. Lilja osaa laulaa monta lastenlaulua, esimerkiksi Ihhahhaata hän on hoilannut jo kuukausia, mutta viime viikolla hän oppi jatkamaan laulua "juokse hepo hiljaa, kannat pikku Liljaa". Viikonloppuna Lilja alkoi laulaa jotakin laulua, jota en ole aiemmin kuullutkaan, mutta jonka hän on oppinut päiväkodissa. Jotakin laivasta ja maille menemisestä ja omenoiden ostamisesta. Lilja osaa kertoa milloin on nälkä, milloin haluaa maitoa, milloin väsyttää ja pitää mennä nukkumaan eli kukkumaan. Kun ollaan leikkipuistossa, Lilja tulee ilmoittamaan että keinumaan ja kun nostan hänet keinuun ja olen antamassa ensimmäisiä vauhteja, Lilja huutaa jo valmiiksi kivaa! Jos käy joku vahinko, Lilja toteaa oho, huppista keikkaa. Kun ollaan lähdössä ulos, hän huutaa riemuissaan kengät jalkaan tai uusimpana ja hauskimpana missä on popot, popot jalkaan. Myös jotain yksinkertaisia taivutuksia ja sanojen yhteyksiä Lilja ymmärtää, esimerkiksi minun - sinun, ei saa - saa, saako - ei saa, mitä siellä on - täällä on jne.

Selvää on, että päiväkodin varhainen aloitus on ihan varmasti kehittänyt puhetta nopeampaan tahtiin. Siellä lauletaan ja toistetaan samoja juttuja joka päivä, ja kotonakin on tullut tutuksi tietyt päiväkodissa opitut käskyt: esimerkiksi Sylvi, hattu päähän! Nyt pää tyynyyn ja nukkumaan! Ei saa pomppia/hyppiä. Nyt siivoteen! (eli siivotaan). Sampo, se on ninun (minun)! Sampo, Sylvi ja Saku tuntuvat olevat Liljan parhaimmat ystävät päiväkodissa, heidän nimensä kun seikkailevat aika usein mukana puheessa. 

Käytiin Liljan kanssa Hatanpään ruusutarhassa kävelyllä tässä yksi päivä.

Luulen että päiväkodin lisäksi myös ahkeralla lukemisella (ja leikkimisellä, yhdessä laulamisella ja jutustelulla) on ollut vaikutusta suht nopeaan puheenkehitykseen. Ollaan alusta asti luettu päivittäin erilaisia kirjoja Liljalle, ja hän on aina ollut niistä todella kiinnostunut. Ostin Liljalle "Ensimmäinen sanakirjani" -lastenkirjan, jonka ikäsuositus on 2+, mutta tuntuu että kirja on jo nyt ihan liian "helppo" ja kaivataan lisähaastetta. Oikeastaan kaikki kirjat on jo aika läpikoluttuja, täytyisi varmaankin täydentää kirjavarastoa ja siirtää näitä ihan vauvakirjoja jo pois odottelemaan seuraavaa lukijaansa.

Tietenkään sanat eivät ole kaikki täydellisiä, esimerkiksi lentokone on lenkone, banaani baniini, lisää maitoa lisää paitoa mutta sitten taas maito on ihan maito jos se sanotaan yksinään. Lippis on vippisMissä tutti non, on myös hyvin usein kuultu kysymys, eikä siinäkään ole kuin yksi ylimääräinen kirjain :D Tänään aamulla Lilja kosketti ensin iskän olkapäätä ja kertoi tässä iskä, sitten omaa masua ja sanoi tässä Liija, ja viimeisenä mun olkapäätä ja sanoi tässä äiti. Tätä tehdään joka päivä, ja se on tietenkin super suloista. 

Luonnollisestikin mun ja miehen on pitänyt kiinnittää hirveästi huomiota siihen mitä omasta suustaan päästää. Lilja on toistanut jo ainakin kerran joka ikisen kirosanan mitä kauniissa suomen kielessämme on, ja vaikkei saisi nauraa, niin kyllä se nyt vaan naurattaa kun vaahtosammuttimen kokoinen taapero sanoo voi peekele. Tämä oli siis tapahtunut kun mies oli yksi päivä hakenut tytön päiväkodista, ja mies oli jotain ärissyt liikenteestä. Ei ollut kiroillut mutta Lilja oli vaistonnut että nyt on sellainen tilanne kun kiroillaan ja täydentänyt sitten takapenkiltä pienellä enkelinäänellään peekele! Tässä täytyy meidän vanhempien tosissaan nyt prepata.

Tästä tuli nyt arvatenkin tällainen oman lapsen ylistys -postaus, mutta minkäs sille mahtaa. Kun toinen osaa niin hienosti on ansainnutkin kaikki kehut! Kovin ylpeitä ja iloisia ollaan tuosta meidän touhottajasta, tottakai.

Miten teidän taaperon puhe on kehittynyt?

1 kommentti

  1. Se laulu taitaa olla Laiva-laulu :) Sanat menee näin: "Laiva, laiva, minnekkä laiva menee. Muille maille, omenoita ostamaan, kaalinpäitä kauppaamaan, hups laiva kaatu!"

    Meillä myös 1,5v puhuu paljon ja kokoajan :'D Ei ole juuri hiljaisia hetkiä!

    VastaaPoista