Kuuluuko babyshowerit järjestää toisen lapsen kohdalla?

Äitiysloman ensimmäisenä viikonloppuna minulle järjestettiin babyshowerit - tai suomalaisittain vauvakutsut. Paras ystäväni, joka järjesti juhlat myös viime kerralla, kysyi minulta että "mites ne babyshowerit?" En ollut itsekään tullut ajatelleeksi asiaa sen tarkemmin, mutta vastasin kuitenkin että olisihan se kiva tavata ystäviä ja kahvitella äitiysloman alun kunniaksi!

Mun mielestä siis babyshowerit voi järjestää vaikka kymmenennen lapsen kohdalla jos niin haluaa, koska eihän niiden tarkoitus ole keräillä tavaraa ja lahjoja tulevalle vauvalle, vaan lähinnä orientoitua ystävien kesken siihen että uusi vauva syntyy! Mukavaa nähdä, vaihtaa kuulumisia ja syödä jotakin hyvää. Ja tietysti vähän puhua vauvasta ja fiiliksistä mitä sillä hetkellä mielessä pyörii tulevaan liittyen.

Viime kerralla juhlien ajankohta oli minulle täysi yllätys, ja kaikki mieheni mukaan lukien sai mua höynäytettyä oikein kunnolla. Tällä kertaa tiedossa oli aika, mutta kaikki muu oli yllätystä. Sovittiin että lähdetään miehen ja tytön kanssa ulkoilemaan siksi aikaa kun vieraat laittavat paikat kuntoon. Käytiin köpöttelemässä lähipellolla ja keinumassa pihalla, ja kun tultiin kotiin olikin tupa täynnä ystäviä, herkkuja ja iloista puheensorinaa. 


 * Koristeet juhliin saatu yhteistyössä Decora House kanssa.




Tällä kertaa juhliin osallistui myös Lilja, joka oli aivan haltioissaan ihmisistä, kekseistä, ilmapalloista ja rapisevista lahjapaketeista. Lilja myös kippisteli meidän kanssa alkuun, me muut Lehtikuohulla ja Lilja vedellä. Vähän eri konsepti siis tällä kertaa, ja juhlissa oli kivan rento tunnelma. Ei jaksettu mitään leikkejä tai muuta sen kummempaa ohjelmaa noudattaa – ihan vain istuttiin, juteltiin, naurettiin ja tietenkin syötiin. 

Kiitos jälleen kerran kaverit, oli aivan superkivat juhlat ♡ Ja vaikka en mitään sen erityisempää odottanut, oli vauva saanut taas vaikka mitä ihanaa! Parempaa aloitusta äitiyslomalle en olisi voinut toivoa, ja jäihän tästä taas lämmin muisto sitten niihin päiviin kun taaperolle iskee uhmakohtaus ja vauva huutaa nälkäänsä ja mies kitisee. No ei vaiskaan, mun mies on harvinaisen vähän kitisevää sorttia! :D









Olen saanut viime aikoina paljon ihania viestejä Instagramin puolella, kiitos tuhannesti niistä! On mukavaa huomata että koette blogini paikkana joka inspiroi ja josta saa vertaistukea – tällainen palaute on sitä parasta antia mitä blogilla on minulle tarjota – sen lisäksi siis että pääsen höpöttelemään jonnekin kaikkia näitä ajatuksia äitiydestä ja muutenkin kohta kolmekymppisen sielunelämästä. 

Ihan huippuja postausideoita on myös esitetty, ja lähiviikkoina aion kirjoittaa ainakin näistä (ellei bebe synny ennen aikojaan): 

- äitiyden, opiskelun ja osa-aikaisen työn yhdistäminen
- vakuutukset lapsiperheissä (ja ehkä hieman paljastuksia vakuutusyhtiön näkökulmasta!)
- imetys & sen lopettaminen
- lääkkeetön vs. lääkkeellinen kivunlievitys (ajatuksiani jo kerran synnyttäneenä)
- miten onnistui raskaaksi tulo esikoisen jälkeen, etenkin kun imetin vielä

Myös kaikki yleinen raskaushöpinä tuntuu kovasti kiinnostavan, joten niistäkin lupaan kirjoitella mitä pikimmiten! Ja toki jos mieleesi juolahtaa jokin polttava aihe josta toivoisit postausta niin laita viestiä tulemaan! Kiva huomata että hiljaiselosta riippumatta täällä käy edelleen uskollisia lukijoita tasaisin väliajoin katsomassa onko mitään uutta tullut. Tuntuu niin hyvältä kun nyt on taas aikaa blogillekin pitkästä aikaa ja motivaatio on huipussaan, jospa tämä pohtaustahti tästä hieman elpyisi.


Päivittelen aktiivisesti mun ja taaperon äitiyslomatunnelmia Instagramissani Ikkunalaudalla – tervetuloa seurailemaan sinnekin.

-Essi 




Raskausviikko 36 ja äitiysloman alku

Ai että, nyt se alkoi – äitiysloma siis. Oikeastaan se alkoi jo viikko sitten torstaina, mutta niin kuin kaikki muutokset, tämäkin on vaatinut aikaa. Kulunut viikko on mennyt hujauksessa, mitä osasinkin odottaa. Olen hoitanut rästissä olleita akuutteja asioita, saanut virkkaus-tilaustöitä tehtyä puolet nopeammin kuin normaalisti (ja ennätysmäärän postiin!), siivonnut kotoa sotkut jos ei nyt ihan keväältä asti, mutta ainakin kesän jäljiltä. Ja mikä parasta: olen puuhannut kaikkea ihanaa Liljan kanssa. Meidän päivät on olleet täynnä lämpöä, halauksia, höpötystä, päiväunia, leikkejä, naurua ja syvällisiä keskusteluja – on jännää tietää mitä alle 2-vuotiaan päässä liikkuu. Ja siellähän liikkuu vaikka mitä, älkööt koskaan aliarvioiko pienten lasten kykyä ymmärtää ja oivaltaa asioita, on nimittäin huikeaa miten noinkin pieni osaa muodostaa yhteyksiä asioiden välillä ja muistaa kaikenlaista. Itse ainakin saan itseni jatkuvasti kiinni siitä, että pidän lastani "tyhmempänä" kuin hän oikeasti on. 

Päiviin on tottakai mahtunut myös kiukkua, väsymystä, uupumusta, turhautumista ja uhmaikää aloittelevan taaperon lattialle heittäytymis-en tule-en tee -kohtauksia. Edelleen seuraan näitä spektaakkeleita hymynkare huulillani, yrittäen piilottaa huvittumistani siinä kuitenkaan onnistumatta. Varmasti uhmaiän korostuessa hymy hyytyy vielä useamman kerran ja tiedossa on hampaiden kiristelyä ja mielen malttamista.  Mutta toistaiseksi ainoa vaikeus on olla nauramatta kun tuollainen pieni tättähäärä kierii lattialla tukka pörrössä. Tästä hän on saanut uuden lempinimen: Tiuhti tai Viuhti, ihan kumpi tilanteeseen sopii paremmin.

Palatakseni tuohon jälkikasvun älykkyyden tason aliarviointiin, Lilja on viimeisen viikon aikana yllättänyt mut nokkeluudellaan niin monta kertaa, että hyvä kun en hyppele ilosta ja taputa käsiäni innoissani yhteen. No, hyppely ei tällä hetkellä tule tämän mahan kanssa kuulonkaan, mutta ihan todella olen ollut taaperostani mielettömän ylpeä. Hän ensinnäkin osaa laittaa kengät itse jalkaan. Välillä kengät menee tietysti hieman "väälin päin" (niin kuin Lilja asian ilmaisisi), mutta useimmiten ihan just niin kuin pitääkin. Lilja osaa laittaa hatun ja takin omaan laatikkoonsa, samaten hän osaa tuoda kengät jakkaralla puuskuttavalleen äidilleen, hyvä kun ei pue niitä saman tien mulle jalkaan. Lilja osaa viedä pyykit pyykkikoriin ja auttaa pyykkien ripustamisessa ojentamalla mulle puhtaat vaatteet koneesta. Samoin astioiden kanssa, mä seistä tönötän astiakaapin edessä kun tämä pikkuapurini ojentelee astianpesukoneesta astiat yksi kerrallaan ja sanoo jokaisen astian kohdalla "kiikos!". Ei tarvitse kyykistellä eikä kykkiä, kun kotoa löytyy tällainen kätevä pieni tehopakkaus. Lilja siivoaa lelut koriin kun pyydän, osaa tuoda eri tavaroita, mm. kaukosäätimen silloin kun hän ilmoittaa haluavansa katsoa Ryhmä Hau:ta, Kaapua (Eli Kaapo, just se lastenohjelma jonka tunnari jää soimaan päähän tuntikausiksi) tai Muumeja. Hän osaa pestä kädet itse, tosin veden ja saippuan järjestys on hieman väärä, kun yleensä pesun päätteeksi hän ottaa saippuaa.

Arki on siis rullannut taaperon kanssa paremmin kuin odotin, ja olen päässyt helpommalla kuin mihin olin varautunut. Mikä onkin toisaalta pelastus, kiitos pienen lapsityöläiseni, sillä juuri nyt alkaisi tämä raskaana oleminen jo riittää. Tiedän, ettei saisi valittaa, mutta valitanpa kuitenkin. Mulla on niin ikävä sitä, että pystyy elämään normaalia elämää, eli siis viemään roskia, imuroimaan, käymään leikkipuistossa lapsen kanssa (ilman ihan älytöntä ponnistusta), kävelemään törmäilemättä mahalla joka paikkaan (en hahmota kropan ulottuvuuksia enää ollenkaan), ja syömään ilman että päivän ruokalista näkyy paidalta. Maha on kätevä pieni mukana kulkeva matkapöytä, joka ajoittain heiluu kovastikin puolelta toiselle pöydille epätavanomaisesti, mutta pian toivoisin jo pääseväni siitä eroon. Tai eri eroon, mutta mahan sisällä asusteleva tyyppi olisi enemmän kuin tervetullut jo maailmaan. Täällä odotellaan kovin, ja olisi jo pinnasänky, hoitopöytä ja muut valmiina odottamassa. Rattaita ei ole vieläkään, mutta ehkä ensi viikolla saamme päätettyä kiistan Bugaboon ja Mountain Buggyjen välillä. Olemme uskaltaneet jättää rattaiden valinnan näin viime tinkaan, sillä meiltä ajaa lähimpään Verkkokauppaan noin viidessä minuutissa, jonne voi tarvittaessa tilata Mountain Buggyjen tuplat. Vielä jostain syystä roikun kuitenkin Torissa siinä toivossa, että vastaan tulisi sopuhintaiset käytetyt Bugaboot. Onneksi kummatkin rattaat saa hyvin myytyä eteenpäin sitten kun sen aika koittaa!


Lilja halaa vauvaa.


virkattuvaunulelu
Viime viikon tilaustöitä, söpö helistin ja vaunulelu -setti.


Mitäs muuta? Äitiyslomalle jääminen on vaatinut henkisesti yllättävän paljon totuttelua, ehkä siksi että tiedän mitä on tulossa – ja toisaalta en tiedä ollenkaan. Esikoisen kanssa kotona oleminen oli suurimmaksi osaksi ihanaa, eikä tylsää tullut. Erona tähän toiseen äitiyslomaan on se, että tällä kertaa ei tarvitse muuttaa kahta kertaa vuoden sisään (huh) ja sopeutua kaikkeen uuteen samalla tavalla, kun on jo kerran äiti. Mutta uusi tilanne ja uudet haasteet – en siltikään tiedä minkälaista on arki kahden lapsen kanssa. Ei nyt pelota, mutta jännittää miten kaikki sujuu, miten Lilja suhtautuu vauvaan ja minkälainen tyyppi sieltä ylipäätään on tulossa. 

Lisäksi tuntuu hassulta, kun monella on äitiysloma/vanhempainvapaa loppunut ja arki alkanut. Monella on ollut edessä koulut, työt ja päiväkodin aloitukset. Meilläkin alkoi arki uudessa päiväkodissa, mutta päiväkotipäivät vähenivät puolella kesään verrattuna. Toisilla tahti kiihtyy kun meillä se vain hidastuu, ja se on tietysti hyvä asia. Ihan toimettomaksi en ole silti jäänyt, vaan olen luonnostellut kasan blogipostauksia ja niin kuin jo mainitsinkin, tehnyt "töitä" eli virkkaushommia. Niin kuin saattaa huomata, en osaa edelleenkään puhua töistä vaikka työksi se kai lasketaan kun palkkaa vastaan jotakin tekee. Joka tapauksessa, mukavalta näyttää tuleva äitiysloma ja sen myötä koittava uusi, erilainen arki.

Mukavaa alkanutta viikkoa,

Essi

INSTAGRAM -ARVONTA

Ajattelin tulla tänne bloginkin puolelle vinkkaamaan, että nyt jos koskaan kannattaa ottaa mun Instatili seurantaan, sillä siellä on käynnissä huikea arvonta!

Arvon yhdelle onnekkaalle kolmen norsun vaunulelun & virkatun tuttinauhan ♡ Arvonta päättyy ensi sunnuntaina 18.8.2019 klo 21:00, osallistuminen ja osallistumisohjeet Instagramissa.

Arvontaan pääset TÄSTÄ 


virkattututtinauha

virkattututtinauha



virkattututtinauha

Vaunulelu on kiva idea baby shower- tai ristiäislahjaksi – tai sitten ihan omaa vauvaa vaunulenkeille ilahduttamaan. Teen lelut toiveiden mukaan tilaustyönä, langat ja helmet saat valita itse. Tuttinauhoja teen virkattuna ja helmillä, päähän voit valita kumisen renkaan tai virkatun lenkin, riippuen siitä tuleeko nauha minkälaiseen tuttiin kiinni.

Kolmen norsun vaunulelu 40 €
Yhden norsun vaunulelu 15 €
Kolmen norsun + yhden norsun lelu pakettina 50 €
Tuttinauha 8 €

Hintoihin lisätään postikulut.

Vaunulelujen ja tuttinauhojen lisäksi teen myös kestovanulappuja, joita voit tilata 10 kpl erissä (20 € / pkt).

Tilaukset sähköpostiin ikkunalaudalla@outlook.com tai Instagramissa yksityisviestillä ♡




Miksi vaihdoimme päiväkotia viime hetkellä

Heippa pitkästä aikaa!

Viime aikoina blogi on päivittynyt hyvin laiskaan tahtiin, tai en sanoisi laiskaan, sillä laiskottelusta ei voi mun kalenterin kohdalla puhua! Pikemminkin kiireisen elämäntilanteen sanelemana on blogi jäänyt harmillisen vähälle huomiolle. Jos meno jatkuisi tällaisena tästä tulevaisuuteen, olisi tehtävä joitain muutoksia. Töitä vähemmän, tilaustyöt lopetettava tai blogin jäätävä tauolle. Mutta päivätöissä viimeinen työpäivä häämöttää jo, sillä ensi viikon perjantai on äitiysloman ensimmäinen päivä! Se tarkoittaa siis sitä, että aikaa vapautuu ihan hurjasti kaikkeen muuhun, mm. bloggaamiseen, ja sekös mua ilostuttaa. En ole halunnut lopettaa blogia, sillä tämä on mulle edelleen sellainen harrastus ja oma juttu, joka jaksaa motivoida ja inspiroida. 

Mutta höpinät sikseen, tänään ajattelin tulla kertomaan mitä meille oikein kuuluu.




Töistä päiväkodin kautta kotiin kahdessa tunnissa


En muista olenko täällä avautunut meidän keväisestä päiväkoti-koti-työt-säädöstä. Mies suurimmaksi osaksi vei ja haki Liljan päiväkotiin, sillä mies kulki autolla ja minä bussilla ja kävellen. Päiväkoti oli meidän kotoa puolen tunnin bussimatkan päässä, yliopistolta käveli sinne vartissa. Päiväkotipaikkaa piti hakea 4kk ennen aloitusta, mutta emme tuolloin vielä tienneet mistä saadaan vuokrattua asunto. Tästä syystä päiväkoti oli ennemminkin yliopistoa kuin kotia lähellä. 

Niinä päivinä kun pääsin aiemmin töistä tai koulusta lähtemään, olisi tuntunut tosi kurjalta lähteä vain yksinään kotiin ja antaa Liljan odotella päiväkodissa että mies pääsee hakemaan. En halunnut että Lilja joutuu yhtään pidempiä päiviä siellä olemaan, joten mielelläni uhrasin vapaa-ajastani kevään aikana ihan älyttömästi tunteja siihen että hain bussilla kulkien tytön päiväkodista. Keväällä paukkupakkasilla/loskasäällä meni parhaimmillaan yhteenä melkein kolme tuntia että pääsin tuon muutaman kilometrin matkan työpaikalta päiväkotia lähimmälle bussipysäkille, siitä kävellen päiväkodille ja samaa reittiä takaisin ja bussilla kotiin. Ratikkatyömaan takia auki revitty Tampereen keskusta ei nopeuttanut matkantekoa tietenkään yhtään, vaan puuroutti liikenteen ihan kunnolla ruuhka-aikaan. Tai oikeastaan mihin vain aikaan.

Emme halunneet kuitenkaan kesken vuoden hakea Liljalle uutta paikkaa lähempää kotoa, koska haluttiin minimoida kaikki ylimääräiset "turhat" muutokset muutenkin niin hektisessä arjessa kaikkine aikatauluineen. Näin jälkikäteen ajateltuna en tiedä oliko tämäkään ratkaisu loppujen lopuksi yhtään sen parempi, kun Lilja joutui olemaan päiväkodissa pitkiä päiviä ja sen lisäksi vielä kököttämään kahdessa eri bussissa ennen kuin päästiin kotiin. Sekä minä että Lilja kiristeltiin hampaita harva se päivä, Lilja rimpuili rattaissa ja heitteli turhautuneena kaiken bussin lattialle, josta minä naama punaisena noukin milloin tuttia ja milloin maissinaksua takaisin armaalle jälkikasvulleni. Kotiin tultiin aina ihan rättiväsyneenä ja ärsyyntyneenä. Vaikka olisin päässyt neljältä töistä, oltiin parhaimmillaan lähes kuudelta joka kerta kotona. En hakenut Liljaa joka päivä, mutta aika monesti viikon aikana kuitenkin.

Raskauden edetessä alkoi usko, toivo ja voimat totaalisesti loppua. Olin niin kypsä tilanteeseen että aloin eräs kaunis päivä itkeä keskellä katua kun en jaksanut enää. Hyvä esimerkki mun periksiantamattomuudesta – jaksan välillä asioita ns. liian pitkään. Pitäisi osata luovuttaa aikaisemmin. Mutta kun ajattelin että lapsen eteen mitä vaan. Mutta opin sen että panostaminen itseensä ja hyvinvointiinsa on ehkä parasta mitä lapselleen voi tehdä, siitä lähtee kaikki. Väsynyt ja kiukkuinen äiti ei todellakaan ole hyväksi lapselle kun vihdoin päästään pitkän päivän jälkeen kotiin.

Bussien kanssa tuskailu loppui tuohon hermoromahduspäivään, jolloin mun mielestä jäljellä oli vaihtoehdot a) irtisanoudun töistä b) ostan auton. Lopulta oli vielä vaihtoehto c) mies korjaa prätkän ja minä pääsen autolla joka päivä töihin. Tuona samana päivänä prätkä tuli kuntoon ja seuraavana päivänä oltiin Liljan kanssa 16.30 kotona syömässä päivällistä, niin kuin normaalit ihmiset. Olin päässyt neljältä töistä ja puolessa tunnissa olin hakenut tytön, ajanut kotiin ja ehtinyt vielä lämmittää meille ruoankin. Olin niin helpottunut ja onnellinen että itketti!




Uusi päiväkoti kodin läheltä


Emme kuitenkaan ihan tampioita olleet tämän päiväkotisäädön kanssa, sillä haimme tottakai päiväkodin vaihtoa keväällä kun haut alkoivat. Meidän kotoa viiden minuutin kävelymatkan päässä on kivanoloinen päiväkoti, jonka laitoimme ensimmäiseksi hakuvaihtoehdoksi. Alle viikko hakemuksen lähettämisestä päiväkodista soitettiin ja ilmoitettiin että Lilja saa sieltä paikan, ja siirto olisi kesälomapäivystyksen jälkeen 5. elokuuta.

Kävimme Liljan kanssa tutustumassa päiväkotiin kesäkuun alussa, ja intoa tihkuen kävelimme aamupäivästä tutustumaan. Fiilistelin koko viiden minuutin kävelymatkan sitä miten lähellä tuleva päiväkoti onkaan! 

"Tästä me sitten kolme kertaa viikossa mennään ja vauvan kanssa haetaan isosisko päikystä!"

Kun pääsimme päiväkodin pihaan, järkytyin. Rakennuksen edessä on kiva iso piha, joka on kuitenkin tarkoitettu vain isommille lapsille. Päiväkodin piha oli pieni aidattu asfalttialue rakennuksen sisäpihalla, jolla oli yksi vauvakeinu, aidattu puu ja hiekkalaatikko. That's it! Okei, ei se mitään. Lilja käy täällä vain kolme kertaa viikossa, kyllä tää tästä paranee. Mentiin tutustumaan, ja päiväkodin työntekijä kertoi hieman hermostuneena, että heillä on samassa ryhmässä 38 lasta ja 6 aikuista. Matikka ei ole koskaan ollut mun vahva puoli, mutta kyllä munkin matikalla laskin että toihan on aivan liian vähän. Liljan edellinen päiväkoti oli aivan ihana pihoineen ja hoitajineen, joita oli sen kolme 12 lasta kohden. 38 lasta ja 6 aikuista ei mun mielestä riitä, kun ryhmässä on pieniä lapsia, osa alle vuoden ikäisiä vauvoja. Päiväkoti oli koulun yhteydessä, ja koko talossa oli aikamoinen hälinä. Siis onhan päiväkodissa hälinää, mutta mun mielestä siellä oli vaan ihan liikaa meininkiä noin pienille. 

Kotimatkalla soitin miehelle ja ystävälle paniikkipuhelun ja yritin jotenkin järkeistää näkemääni ja kuulemaani. Tultiin miehen kanssa siihen tulokseen, että katsotaan miten sujuu, eihän lapsi sitä karua pihaa välttämättä katso samalla tavalla kuin aikuinen. Tai huomaa lapsilaumaa ja hoitajavajausta. Huoh. Vielä samalla viikolla soitin epätoivoisen puhelun läheiseen yksityiseen päiväkotiin ja kyselin, olisiko heillä jotenkin ihmeenkaupalla vapaana vielä paikkaa yhdelle pienelle alle 2-vuotiaalle, sellainen Liljan mentävä pienen pieni paikka edes. Mutta ei tietenkään, kaikki paikat oli kesäkuuhun mennessä jo tietysti jaettu. Jätin asian sikseen ja päätin kieltäytyä ajattelemasta asiaa sen enempää ennen elokuun alkua.

Kuvat viime viikonlopun luontoretkeltä kun käytiin isovanhempien mökillä maalla.


Päiväkoti vaihtui lennossa


Viime viikolla sain kuitenkin jonkun päähänpiston, ja töissä ollessani naputtelin sähköpostin tuohon yksityiseen päiväkotiin. Ajattelin että jos kuitenkin jotain muutoksia on kesän aikana tapahtunut, eihän sitä koskaan tiedä. Lähetin sähköpostin maanantaina tai tiistaina, ja keskiviikkona päiväkodin johtaja soitti ja sanoi, että heillä olisi juuri pienten ryhmästä paikka vapaana, 15 päivää kuukaudessa. Joku perhe oli muuttanut kesän aikana ja paikka vapautunut. Olin ihan äimänkäkenä ja sopersin, että voitaisiinko tulla tutustumaan. Soitin miehelle, joka sanoi että ehdottomasti sinne jos vaan onnistuu. Seuraavana päivänä kävin tutustumassa päiväkotiin, ja se oli aivan ihana. Järven rannalla, iso piha (ei asfaltilla päällystetty) ja enemmän kuin yksi keinu. 12 lasta ja 3 aikuista, jokaiselle ryhmälle omat ruokailu- ja leikkihuoneet. Päiväkodin painotus on luonto ja kierrätys. Ihan täydellistä!

Perjantaina hoidettiin paperihommat ja sovittiin, että ensi maanantaina 5.8. tuodaan Lilja sittenkin sinne. Alle viikossa siis vaihtuikin päiväkoti toiseen, ja pääsin siitä epämääräisestä ahdistuksesta eroon joka vaivasi kun mietin tulevaa syksyä.

Tänään kun hain Liljan päiväkodista, hän tepasteli iloisena pihalla keltaisessa sadetakissaan. Päiväkotitäti kertoi, että he olivat käyneet tänään luontoretkellä ja nähneet siellä sorsia, syöneet villivadelmia ja puhaltaneet puhalluskukkia. Lilja oli nukkunut kahden tunnin päiväunet, syönyt hyvin ja ollut tyytyväinen ja hyväntuulinen koko päivän. Lähdin neljältä töistä ja 16.20 oltiin Liljan kanssa kotona eteisessä riisumassa.

Päiväkodin aloituksesta ja siitä miksi Lilja jatkaa päiväkodissa mun jäädessä äitiyslomalle kerron sitten joku toinen kerta, sillä muuten tästä tulisi aivan megapitkä postaus, jota ei kukaan jaksaisi lukea! 

Yhtenä vinkkinä vaan sanon päiväkotiasioita miettiville vanhemmille: tee elämästä mahdollisimman helppoa, äläkä väkisin yritä jaksaa tilanteessa jossa ei ole mitään järkeä.

Mutta nyt muihin puuhiin, kuulemisiin!