Raskausviikko 36 ja äitiysloman alku

Ai että, nyt se alkoi – äitiysloma siis. Oikeastaan se alkoi jo viikko sitten torstaina, mutta niin kuin kaikki muutokset, tämäkin on vaatinut aikaa. Kulunut viikko on mennyt hujauksessa, mitä osasinkin odottaa. Olen hoitanut rästissä olleita akuutteja asioita, saanut virkkaus-tilaustöitä tehtyä puolet nopeammin kuin normaalisti (ja ennätysmäärän postiin!), siivonnut kotoa sotkut jos ei nyt ihan keväältä asti, mutta ainakin kesän jäljiltä. Ja mikä parasta: olen puuhannut kaikkea ihanaa Liljan kanssa. Meidän päivät on olleet täynnä lämpöä, halauksia, höpötystä, päiväunia, leikkejä, naurua ja syvällisiä keskusteluja – on jännää tietää mitä alle 2-vuotiaan päässä liikkuu. Ja siellähän liikkuu vaikka mitä, älkööt koskaan aliarvioiko pienten lasten kykyä ymmärtää ja oivaltaa asioita, on nimittäin huikeaa miten noinkin pieni osaa muodostaa yhteyksiä asioiden välillä ja muistaa kaikenlaista. Itse ainakin saan itseni jatkuvasti kiinni siitä, että pidän lastani "tyhmempänä" kuin hän oikeasti on. 

Päiviin on tottakai mahtunut myös kiukkua, väsymystä, uupumusta, turhautumista ja uhmaikää aloittelevan taaperon lattialle heittäytymis-en tule-en tee -kohtauksia. Edelleen seuraan näitä spektaakkeleita hymynkare huulillani, yrittäen piilottaa huvittumistani siinä kuitenkaan onnistumatta. Varmasti uhmaiän korostuessa hymy hyytyy vielä useamman kerran ja tiedossa on hampaiden kiristelyä ja mielen malttamista.  Mutta toistaiseksi ainoa vaikeus on olla nauramatta kun tuollainen pieni tättähäärä kierii lattialla tukka pörrössä. Tästä hän on saanut uuden lempinimen: Tiuhti tai Viuhti, ihan kumpi tilanteeseen sopii paremmin.

Palatakseni tuohon jälkikasvun älykkyyden tason aliarviointiin, Lilja on viimeisen viikon aikana yllättänyt mut nokkeluudellaan niin monta kertaa, että hyvä kun en hyppele ilosta ja taputa käsiäni innoissani yhteen. No, hyppely ei tällä hetkellä tule tämän mahan kanssa kuulonkaan, mutta ihan todella olen ollut taaperostani mielettömän ylpeä. Hän ensinnäkin osaa laittaa kengät itse jalkaan. Välillä kengät menee tietysti hieman "väälin päin" (niin kuin Lilja asian ilmaisisi), mutta useimmiten ihan just niin kuin pitääkin. Lilja osaa laittaa hatun ja takin omaan laatikkoonsa, samaten hän osaa tuoda kengät jakkaralla puuskuttavalleen äidilleen, hyvä kun ei pue niitä saman tien mulle jalkaan. Lilja osaa viedä pyykit pyykkikoriin ja auttaa pyykkien ripustamisessa ojentamalla mulle puhtaat vaatteet koneesta. Samoin astioiden kanssa, mä seistä tönötän astiakaapin edessä kun tämä pikkuapurini ojentelee astianpesukoneesta astiat yksi kerrallaan ja sanoo jokaisen astian kohdalla "kiikos!". Ei tarvitse kyykistellä eikä kykkiä, kun kotoa löytyy tällainen kätevä pieni tehopakkaus. Lilja siivoaa lelut koriin kun pyydän, osaa tuoda eri tavaroita, mm. kaukosäätimen silloin kun hän ilmoittaa haluavansa katsoa Ryhmä Hau:ta, Kaapua (Eli Kaapo, just se lastenohjelma jonka tunnari jää soimaan päähän tuntikausiksi) tai Muumeja. Hän osaa pestä kädet itse, tosin veden ja saippuan järjestys on hieman väärä, kun yleensä pesun päätteeksi hän ottaa saippuaa.

Arki on siis rullannut taaperon kanssa paremmin kuin odotin, ja olen päässyt helpommalla kuin mihin olin varautunut. Mikä onkin toisaalta pelastus, kiitos pienen lapsityöläiseni, sillä juuri nyt alkaisi tämä raskaana oleminen jo riittää. Tiedän, ettei saisi valittaa, mutta valitanpa kuitenkin. Mulla on niin ikävä sitä, että pystyy elämään normaalia elämää, eli siis viemään roskia, imuroimaan, käymään leikkipuistossa lapsen kanssa (ilman ihan älytöntä ponnistusta), kävelemään törmäilemättä mahalla joka paikkaan (en hahmota kropan ulottuvuuksia enää ollenkaan), ja syömään ilman että päivän ruokalista näkyy paidalta. Maha on kätevä pieni mukana kulkeva matkapöytä, joka ajoittain heiluu kovastikin puolelta toiselle pöydille epätavanomaisesti, mutta pian toivoisin jo pääseväni siitä eroon. Tai eri eroon, mutta mahan sisällä asusteleva tyyppi olisi enemmän kuin tervetullut jo maailmaan. Täällä odotellaan kovin, ja olisi jo pinnasänky, hoitopöytä ja muut valmiina odottamassa. Rattaita ei ole vieläkään, mutta ehkä ensi viikolla saamme päätettyä kiistan Bugaboon ja Mountain Buggyjen välillä. Olemme uskaltaneet jättää rattaiden valinnan näin viime tinkaan, sillä meiltä ajaa lähimpään Verkkokauppaan noin viidessä minuutissa, jonne voi tarvittaessa tilata Mountain Buggyjen tuplat. Vielä jostain syystä roikun kuitenkin Torissa siinä toivossa, että vastaan tulisi sopuhintaiset käytetyt Bugaboot. Onneksi kummatkin rattaat saa hyvin myytyä eteenpäin sitten kun sen aika koittaa!


Lilja halaa vauvaa.


virkattuvaunulelu
Viime viikon tilaustöitä, söpö helistin ja vaunulelu -setti.


Mitäs muuta? Äitiyslomalle jääminen on vaatinut henkisesti yllättävän paljon totuttelua, ehkä siksi että tiedän mitä on tulossa – ja toisaalta en tiedä ollenkaan. Esikoisen kanssa kotona oleminen oli suurimmaksi osaksi ihanaa, eikä tylsää tullut. Erona tähän toiseen äitiyslomaan on se, että tällä kertaa ei tarvitse muuttaa kahta kertaa vuoden sisään (huh) ja sopeutua kaikkeen uuteen samalla tavalla, kun on jo kerran äiti. Mutta uusi tilanne ja uudet haasteet – en siltikään tiedä minkälaista on arki kahden lapsen kanssa. Ei nyt pelota, mutta jännittää miten kaikki sujuu, miten Lilja suhtautuu vauvaan ja minkälainen tyyppi sieltä ylipäätään on tulossa. 

Lisäksi tuntuu hassulta, kun monella on äitiysloma/vanhempainvapaa loppunut ja arki alkanut. Monella on ollut edessä koulut, työt ja päiväkodin aloitukset. Meilläkin alkoi arki uudessa päiväkodissa, mutta päiväkotipäivät vähenivät puolella kesään verrattuna. Toisilla tahti kiihtyy kun meillä se vain hidastuu, ja se on tietysti hyvä asia. Ihan toimettomaksi en ole silti jäänyt, vaan olen luonnostellut kasan blogipostauksia ja niin kuin jo mainitsinkin, tehnyt "töitä" eli virkkaushommia. Niin kuin saattaa huomata, en osaa edelleenkään puhua töistä vaikka työksi se kai lasketaan kun palkkaa vastaan jotakin tekee. Joka tapauksessa, mukavalta näyttää tuleva äitiysloma ja sen myötä koittava uusi, erilainen arki.

Mukavaa alkanutta viikkoa,

Essi

2 kommenttia

  1. Siellä alkaa olla jännät paikat! <3


    Todella ihania käsitöitä sinulla! :)

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos! <3 Täällä eletään kyllä jännittäviä aikoja, toivottavasti kaikki sujuu hyvin :) Mukavaa syksyä!

    -Essi

    VastaaPoista