Mistä aavistan synnytyksen lähestyvän x 10


Koska elämme jännittäviä aikoja, ajattelin kirjoitella muistoksi raskaustuntemuksiani viime viikoilta ja päiviltä. Voin sitten myöhemmin palata tarkistamaan, pitikö merkit paikkansa. Nyt nimittäin tuntuu siltä, ettei tämä raskaus pääty ikinä, vaikka hyvin tiedän että todennäköisesti vauva on täällä alle kuukauden sisällä. Se vaan tuntuu ajatuksena niin älyttömän absurdilta, etten saa ajatuksesta ollenkaan kiinni! Vähän kuin yrittäisi ymmärtää avaruutta. Vähän kuin.

Ensimmäisessä raskaudessa en muista että olisin huomannut juurikaan mitään sen erikoisempia merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Kaikki puhuivat siitä miten viimeiset viikot kuluvat tuskallisen hitaasti ja odottavan aika on pitkä. Suoraan sanottuna en osaa samaistua tähän – vieläkään. Olen itseasiassa aika tyyni tämän loppuraskauden kanssa. Vauva syntyy kun on syntyäkseen, ja pikemminkin tuntuu että päivät, viikot ja kuukaudet (tai koko raskaus) on hujahtanut ohi sellaista vauhtia ettei pää ole pysynyt perässä. Toisaalta taas tuntuu siltä, että olen ollut ikuisuuden raskaana ja tulen aina olemaan, enkä osaa kuvitella elämää ilman raskautta. Ristiriitaista siis jälleen kerran, mutta sitä nyt tuntuu olevan koko äitiyshomma täynnä, ristiriitaisuutta siis.

Mutta sitten niihin oireisiin. Kirjoittelinkin jo edellisessä postauksessa raskaushimoista, jotka tuntuu olevan paljon vahvempia tässä toisessa raskaudessa, ja niin on myöskin näiden oireiden kanssa. Monet asiat varmasti selittyvät sillä, että kroppa alkaa jo olla aika äärirajoilla raskauden takia, mutta en voi olla välillä ajattelematta jostain tietystä jutusta, että onkohan tämä nyt merkki lähestyvästä synnytyksestä.

Ja juu, ilmiselvää on että synnytys on lähellä, koska kyllä tyhmempikin uuno tajuaa mut nähdessään että laskettu aika on ihan nurkan takana! Mutta jos nyt puhutaan niistä mystisistä oireista, joista voisi aavistella että kohta jotain tapahtuu. Ainakin tuolla eräässä fb-ryhmässä käy jo keskustelu kuumana erinäisistä oireista, koska niitä nyt on vaan kiva jakaa ja lukea. Pistänpä siis omatkin oireeni tähän spekulaatio-soppaan!

1. Järkyttävä turvotus. Mä olen sellainen, ettei mua raskaana ollessa turvota juurikaan sen enempää kuin normaalisti. Tottakai kesähelteillä turvotti, mutta niin mua turvottaa myös ihan ilmankin raskautta. En muista että ensimmäisessä raskaudessa olisi ollut vaikeuksia ottaa esimerkiksi kihlasormusta pois sormesta tai että nilkat olisi ollut jotenkin erityisen turvonneet. Mutta nyt! En saisi kihlasormusta pois nimettömästä vaikka ero tulisi ja käyttäisin apuna öljyä, saippuaa ja väkivaltaa. Sama nilkkojen kanssa, etenkin iltaisin ne näyttää ihan ihme munkkipossuilta. Ja ylipäätään koko kroppa on kamalan turvotuksen kourissa!

2. Normalisoitunut ruokahalu. Tai heh, maailman suurin huijaus sanoa normalisoitunut, koska suolatikut, porkkanat ja piparit (unohdin kokonaan piparit edellisestä postauksesta). Mutta siis määrällisesti normalisoitunut, olen tässä raskaudessa nimittäin syönyt jatkuvasti, ja paljon. Kilojakin on tullut muutama enemmän kuin viimeksi, mutta se on vain hyvä. Ne lähtee kyllä aikanaan, ja edellisellä kerralla tuntui että kuihduin vähän liikaa kesällä ja imetys alkoi takkuamaan. Nyt on vielä taapero menossa mukana, joten kaikki varastot tarvitaan :D Mutta siis niin, parin viime viikon aikana olen huomannut, että pärjään taas paljon pidemmällä ateriavälillä eikä tarvitse syödä niin isoja annoksia. Tässä tapahtui niin selkeä muutos ihan yks kaks, muuten en olisi varmaan huomannutkaan.

3. (iskä, älä lue!!!!)

Tissit ovat heränneet eloon. Ne ovat alkaneet elää ihan omaa elämäänsä. Muistan taas miltä tuntuu kun maito nousee ja miten kropassa kipristelee. Ihan selvästi jotain tapahtuu ja boobsit valmistautuu tulevaan imetystaipaleeseen. Lisäksi tuntuu, että kuppikoko on nyt jo kasvanut niihin mittoihin, mitä se oli ensimmäisessä raskaudessa silloin Helga-vaiheen aikana. Helga-vaiheeksi kutsutaan sitä imetyksen alkuaikaa, kun kumartuessa eteenpäin, suihkussa, nauraessa, itkiessä, toisen itkun kuullessa vauvan itkusta puhumattakaan, oikeastaan melkein missä vain tilanteessa tisseistä vaan tulee maitoa halusit tai et. Termi on mieheni kehittämä. Hirvittää ajatella mihin sfääreihin tämä tissihomma kehittyy tällä kertaa, kun tilanne on jo nyt tämä! 




4. Vatsan toiminnan muuttuminen. Koko raskauden ajan mua on vaivannut hidastunut vatsan toiminta, ja ajoittain ihan ummetuskin. Viime raskaudessa mieheni keksi myös toisen osuvan termin, kakkakahvi. Eli siis kun ulisin vessassa jumissa, etenkin ihan viime päivinä ennen synnytystä, pyysin miestä keittämään kahvia, jos se vaikka auttaisi tukalaan tilanteeseen. Tällöin mieheni naurua pidätellen meni klo 22 illalla keittelemään kupposen kahvia, jos saisi vaikka tuon raskaana olevan naikkosensa pois pöntöltä. Tästä aiheesta kirjoittaminen on nyt ehkä yksi mun blogiuran hohdokkaimmista hetkistä, mutta varmasti monet raskaana olevat pystyy samaistumaan! No, tällä kertaa loppuraskaudessa ei ole paljoa tarvinnut kahveja keitellä. Ihan sanotaanko viimeisen viikon aikana kaikki vatsan väänteet katosivat kuin pieru saharaan (hehheh!) ja muistan taas miltä tuntuu kun vatsa toimii. Huomattavasti kevyempi ja mukavampi olla! Olen jostain lukenut, että näin saattaa käydä ennen synnytystä, joten who knows. Ehkä kakasta voi päätellä paljonkin?

5. Harjoitussupistukset. Ensimmäisessä raskaudessa näitä tuli jo ihan tosi varhain, jostain toisen kolmanneksen alusta. Tein silloin seisomatyötä, ja aina jos kävelin liian nopeasti tai olin puuhannut liikaa, kroppa ilmoitti että nyt täytyy hidastaa tahtia. Tämän raskauden vietin mukavasti toimistotyössä, eikä harjoitussupistuksista ollut tietoakaan, ei edes taaperoa nostellessa kotona. Eikä siivotessa tai missään muussakaan yhteydessä. Viime kerralla supisti jos aivastin, venyttelin, nauroin liian kovaa tai kun vähänkin vaihdoin asentoa nukkuessa. Niistä ei siis voinut päätellä tuon taivaallista lähestyvästä synnytyksestä. Tällä kertaa harjoitussupparit ovat loistaneet poissaolollaan, paitsi nyt. Ihan viime viikkoina niitä on alkanut tulla, eikä minkään tekemisen yhteydessä vaan nimenomaan levossa. Yleensä iltaisin kun nukutan Liljaa. Huomaan sen alkavan tihentyneestä sykkeestä ja hieman epämukavasta olosta, ja seuraavaksi maha menee ihan kivikovaksi. Kysyin näistä neuvolassa, ja ihan normaalia on, vaikka olisikin levossa. Kroppa vaan muistelee mites se homma nyt menikään ja valmistautuu lähestyvään synnytykseen.

6. Lisääntynyt energisyys. Monta viikkoa (tai melkein koko raskauden) olen ollut jotenkin todella, todella väsynyt. En sellainen pöhnäisen väsynyt (alkuraskautta lukuunottamatta, mutta kuuluu asiaan), minkä voisi laittaa alhaisen hemoglobiinin tai anemian piikkiin, vaan ihan rehellisesti kroppa on ollut kovilla yhdistelmästä raskaus + työt + taaperoarki. Ihan päivittäiset rutiinit ja normaalit aamupalan laittamiset, suihkussa käymiset ja muut on vaatineet älytöntä ponnistusta. Selkä on ollut ihan loppu, enkä ole pystynyt oikein mihinkään. Hemoglobiini on ollut koko raskauden yllättävän hyvä, viimeksi 120 tienoilla, mitä neuvolalääkärikin ihmetteli kovasti. En usko että väsymys johtuu siitä, vaan ehkä vaan työssäkäymisestä ja elämisestä yleensä. Äitiyslomailu on tietenkin auttanut akkujen lataamisessa, ja voi johtua siitäkin, mutta viimeiset pari päivää olen ollut jotenkin ihan poikkeuksellisen energinen ja jaksanut puuhailla sitä sun tätä. Selkäkipu on nyt pari päivää jotenkin mystisesti pysynyt poissa, eikä tukalasta olosta ole tietoakaan, jos ei turvotusta lasketa. Tuntuu kuin tietyt asiat alkaisivat jo nyt mennä siihen suuntaan, mitä ne normaalisti ovat, kun taas tietyt jutut muuttuu vastaamaan vauvan rytmiä (ks. seuraava kohta).





7. Muuttunut unirytmi. Maha painaa verisuonia jo aika tavalla, ja koko lantio, alaselkä ja jalat puutuu ja herään noin tunnin välein siihen että kylkeä täytyy kääntää. Pissalla ja juomassa pitää ravata myös melkein joka herätyksen yhteydessä, välillä myös nälkä iskee joskus amauyöstä ja on pakko syödä pari leipää. Mutta viimeisen viikon aikana olen huomannut sen, että "unisyklit" tuntuu menevät jotenkin näin: sikeää unta 00-04, sitten 1-2 tuntia hereillä, 05-09 nukun taas kuin tukki ja ehdottomasti viimeistään klo 9 herätys. Tähän asti ei ole ollut mitään tällaista rytmiä, vaan ihan kausittain on välillä ollut unettomuutta ja toisinaan olen nukkunut läpi yön lähes ilman herätyksiä. Muistelisin että Lilja nukkui vauvana yleensä 22-04, herätys ja pieni ruokatauko, jonka jälkeen nukuttiin 9-10 asti ja heräiltiin aina tosi myöhään. Ehkä tälläkin vauvalla on sama rytmi, ehkä?

8. Herkistynyt mieli. Koko raskauden ajan on itkettänyt normaalia herkemmin, olen vältellyt uutisia ja muutenkin olen ollut jotenkin suojelevampi itseäni kohtaan kuin normaalisti. En ole jaksanut stressata turhista pikkujutuista enkä ole ottanut stressiä sellaisistakaan asioista, joista ehkä normaalisti ottaisin. Esimerkiksi ystävien näkeminen ja yhteydenpito heihin – siis nöyrimmät anteeksipyyntöni ystävät, mutta koko raskauden ajan vaivannut väsymys vei voiton. En vaan kerta kaikkiaan ole jaksanut olla ihan sitä mitä ystävän pitäisi olla. Lupaan yrittää palata elävien kirjoihin taas sitten kun vauva on syntynyt, vaikka sekin tottakai tuo mukanaan taas omat haasteensa. 

Viime viikkoina olen huomannut, että mieli on herkistynyt entisestään, minkä luulin olevan mahdotonta. Ajattelin että pohja on jo saavutettu, mutta ei! Olen tihrustanut itkua mm. Täydellisiä naisia katsoessani, siis voi nyt hyvät hyssykät. Lisäksi olen itkenyt kun Lilja on lähtenyt päiväkotiin ja olen tajunnut että edessä on koko päivä yksinoloa kotona ilman Liljaa. Siis mitä, ihan päinvastainen reaktio pitäisi tulla siitä tiedosta että saa levätä, juoda kahvit kaikessa rauhassa ja puuhata mitä mieli tekee. Ja syödä pipareita ilman että taapero näkee ja haluaa itsekin. Mutta ei, sekään ei kelpaa vaan sitten herkistelen täällä pitkin päivää kun näen Liljan leluja lojumassa siellä täällä, tai pikku vaatteet kuivaustelineessä kuivumassa, tai kun kuulen korvissani miten Lilja sanoo, että pitää laittaa kulisaappaat jaakaan ja lähteä ulos keinumaan. Kumisaappaat on meillä nyt se juttu. Ne laitettiin yksi ilta jalkaan kylvynkin jälkeen, eli siis Lilja kekkaloi ilman vaippaa tai rihmankiertämää kumisaappaat jalassa olohuoneen matolla. Tästä on onneksi kuvamateriaalia tallessa! Mutta niin, ehkä kaikista suurin itkun aiheuttaja on, kun Lilja aamulla tulee vilkuttamaan mulle ja huikkaa "lakastan sua!" ennen kuin astuu ovesta ulos ja lähtee miehen kanssa päiväkotiin. Takuuvarma itkun paikka.

9. Loputon jano. Jano on tietysti asiaankuuluva oire pitkin raskautta, mutta nyt pitää olla jatkuvasti kaksi isoa vesipulloa jääkaapissa täytettynä vedellä, sillä juon ihan järkyttäviä määriä. Voinee selittää kohdan 1, mutta en voi olla juomatta, tai kurkkua alkaa kuivaa ja tulee vain sellainen sietämätön jano. Ihan kuin olisin juossut 20 km lenkin juomatta pisaraakaan, vaikka edellisestä vesilasillisesta (lasillisista) olisi kulunut vajaa tunti. Totta puhuen nyt kun tarkemmin alan miettiä, samaa taisi olla juuri ennen Liljan syntymää? 

10. Selittämätön tunne. Siis vaan se tunne, että kohta tapahtuu. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä varmemmaksi tulen siitä että on ehkä viisasta pakata se sairaalakassi asap. Ja meiltä puuttuu lahja vauvalta Liljalle, se pitää hankkia! Aiotaan siis antaa "lahja vauvalta isosiskolle", jotta Lilja saisi heti kiinni siitä, mikä isosiskona olemisessa on hienoa. Eli siitä, miten paljon pikkusisarukset ja sisarukset ylipäätään antaa. Enkä puhu materiasta, mutta ehkä asia hahmottuu paremmin tuollaiselle vajaa 2-vuotiaalle jonkun pienen konkreettisen lahjan avulla. 

Sellaisia tuntemuksia täällä! Tänään on taas yksi niistä päivistä, kun "saan" olla rauhassa kotona. Huomenna on luvassa Liljan kotipäivä, ja meillä on aamupäivästä taas muskari. Lilja rakasti olla muskarissa (alkoi viime viikolla), mikä ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Taas yksi herkistymisen aihe tälle raskaana olevalle hoopolle. 

-Essi

Ei kommentteja