Miksi julki-imetys provosoi



Kaupallinen yhteistyö / Hujaus

____________

hujaus

Imetys on aihe, joka herättää paljon tunteita. On niitä, joiden mielestä täysimetys on pilalla, jos vauva nielaisee vahingossa vesipisaran kylvyn yhteydessä ja joille korvike on kirosana. Heidän mielestään jokainen äiti voi imettää jos vain oikein kovasti haluaa, ja jos imetys ei onnistu, se on äidin omaa laiskuutta. On niitä, jotka eivät halua imettää ja pitävät imetyksen ihannointia "imetyshippeilynä". Sitten on niitä, jotka haluavat yrittää imettää ja ilahtuvat jos se onnistuu.

Toinen imetykseen liittyvä aihe, joka tasaisin väliajoin tuntuu herättävän kiivastakin keskustelua, on julki-imetys. Missä saa imettää? Saako julkisella paikalla imettää? Toisten mielestä saa imettää vauvan ehdoilla missä vaan, milloin vaan. Toiset taas ovat sitä mieltä, että imettävän äidin tulisi piiloutua vessaan tai jopa ihan varmuuden vuoksi jäädä kokonaan kotiin vauvan kanssa. Näiden ääripäiden välissä on vielä ne, joiden mielestä imetys on ihan ok, kunhan sen tekee suht huomiota herättämättä esimerkiksi harson alla.

Mun ensimmäinen julki-imettäminen tapahtui Espoossa erään kauppakeskuksen kahvilassa ystäväni seurassa. Ystäväni on myös äiti, ja hän rohkaisi minua ja jotenkin osasi tehdä tilanteesta luonnollisen tuntuisen. Itsestä tuntui aivan pähkähullulta kaivaa julkisella paikalla tissi esiin ja ruokkia kaukalossaan pikkuhiljaa heräilevä vauva, joka näytti juuri siltä että noin minuutin päästä hän huutaa naama punaisena nälkäänsä. Imettävällä äidillä on näissä tilanteissa siis tasan kaksi vaihtoehtoa; joko imettää julkisesti tai antaa vauvan huutaa kurkku suorana, mikä ei sekään varmasti ole kanssaihmisten mielestä kovin mukavaa. Niin ja sitten on tietysti ne kaksi muuta vaihtoehtoa, eli mennä vessaan imettämään tai jäädä kotiin ainakin puoleksi vuodeksi neljän seinän sisälle. Valitsin ensimmäisen vaihtoehdon, ja yritin mahdollisimman sulavasti saada imetettyä nälkäisen bebeni. Muistan, että mulla oli vielä villapaita päällä ja siellä alla joku toppi, joten jouduin ensin repimään villapaidan ylös ja sitten topin alas, ja hiki otsalla koitin jotenkin löytää kahvilan tuolissa hyvän imetysasennon. Tuolloin en vielä ollut todellakaan mikään pro-imettäjä, ja aika räpellystä se kieltämättä oli. Onneksi oli äitikaveri mukana, ja niin kuin sanoin, hän osasi olla tilanteessa niin kuin kuuluukin: neutraalisti ja välittämättä räpellyksestäni. Hän hymyili rohkaisevasti ja jatkoi juttua siitä mihin jäätiin.

hujaus

Jos tuon sähellyksen keskellä olisi vielä joku urvelo tullut valittamaan, että miksi esittelet rintojasi keskellä kahvilaa, olisin varmaan purskahtanut itkuun ja epävarmana tuoreena äitinä lähtenyt välittömästi kotiin ja vannonut, etten enää lähtisi ihmisten ilmoille vauvan kanssa. Ja näin surullisesti on varmasti jollekin käynytkin. Helppohan se on sanoa, että älä välitä muiden mielipiteistä, mutta äidiksi tuleminen on jo itsessään niin iso elämänmuutos ja pistää pään aika pyörälle, ettei siihen palettiin mahdu enää tuollainen negatiivinen kohtaaminen etenkään imetykseen liittyen. Imetyskin on sellainen asia, joka on monille äideille arka paikka. Mitä jos imetys ei onnistukaan, mitä jos teen kaiken väärin, saako vauva tarpeeksi maitoa? Siihen päälle vielä repalaiset yöunet ja huono imetyskokemus julkisella paikalla niin soppa on valmis.

Olen tuon ensimmäisen kahvilaimetyksen jälkeen imettänyt ravintoloissa, rannalla, puistossa, junassa, bussissa, metrossa, metsässä, Prisman vessassa seisten (kun ei ollut mitään mihin istua ja vauvalle tuli samaan aikaan episodi nimeltä nipa + huutonälkä) – siellä missä olen sattunut kulkemaan ja missä vauvalle on iskenyt nälkä. Itse olen siis ilman muuta sitä mieltä, että julki-imetys on täysin ok ja luonnollinen asia. En piiloudu harson alle imettämään, enkä todellakaan luiki vessaan syöttämään vauvaa, siis vessaan, jossa samaan aikaan muut ihmiset käyvät mm. ulostamassa. Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua, mistä kummasta on keksitty, että vessa olisi sopiva paikka imettää? 

En ole onneksi kertaakaan kohdannut tällaista imetysvihaajaa, joka olisi tullut antamaan suoraa palautetta miten imetys on ällöttävää, mutta muutaman kerran on ohikulkija naksautellut kieltään nähdessään että imetän. Olen naksauttanut kieltä takaisin ja huokaissut perään. Nyt toisen lapsen kohdalla en usko että jäisin sanattomaksi jos joku katsoisi asiakseen tulla kommentoimaan jotain negatiivista imettämisestä. Tosin imetykseen on tullut tuon ensimmäisen julki-imetyskerran jälkeen ihan erilaista varmuutta, onhan mulla imettämistä takana jo yhteensä kahdeksantoista kuukauden verran. Jännä juttu muuten, että nämä kaikki kielennaksauttelijat ovat olleet keski-iän ylittäneitä yrmyjä miehiä. Mikä on syynä inholle imetystä kohtaan? Ihanko todella mm. ne julki-imetystäni taivastelleet jurottavat miehet ovat ajatelleet, että esittelen tissejäni? Mun mielestä siitä on erotiikka aika kaukana, kun istun vaikka kauppakeskuksen penkillä tukka harjaamatta, naama meikittä, paita maitotahroissa – yleisesti ottaen olemus aika räjähtäneenä, imettämässä vauvaani. Ehkä taka-ajatuksenani oli vähän lähteä rilluttelemaan sinne kauppakeskukseen ja tsekkailla olisiko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolen? Siispä otan vauvan mukaan ja lähden sen varjolla esittelemään niitä daisareitani kauppakeskukseen. Kieltämättä aika pomminvarma suunnitelma!

hujaus

Ja sitten, koska mikään asia ei ole koskaan mustavalkoinen, on ymmärrettävä sitä toistakin puolta. Ihan yhtä lailla jyrkkä suvaitsevuuden vaatiminen on oma suvaitsemattomuuden haaransa, ja siksi on pakko sanoa myös tämä. Kyllä mä osaltaan ymmärrän sen vaivaantuneisuuden, jota imetys saattaa joissakin aiheuttaa. On siis ok, jos imetys ei tunnu neutraalilta julkisella paikalla. Siihen ei ole välttämättä mitään järkevää selitystä, eikä sille ehkä voi mitään. Mutta sille voi, mitä suustaan päästää ja miten käyttäytyy. Aikuisen ihmisen luulisi osaavan käyttäytyä tahdikkaasti sellaisessakin tilanteessa, mikä tuntuu itselle vieraalta. Mun täytyy häpeillen myöntää, että aikana ennen omia lapsia olen joskus kiusaantunut, kun olen huomannut ajatuksissani tuijottavani jonkun vieraan naisen tissejä julkisella paikalla ja häkeltyneenä kääntänyt katseeni pois. Mutta mun kiusaantuminen ei ole johtunut siitä, että mun mielestä imetys on ällöttävää eikä sitä pitäisi tehdä julkisella paikalla, vaan siitä, että olen ajatellut imettävän äidin kiusaantuvan tuijotuksestani. Ja ehkä vähän myös siitä, etten ole oikein tiennyt minne katsoa ja huomaako se nyt että vaivaannuin voi ei katso sitä nyt visusti silmiin eikä niihin tisseihin – tossa ne nyt taas on eikä mä vahingossa taas katsoin väärään paikkaan voi äääääh nyt mä pidän katseen tiukasti kaula-aukon yläpuolella––. Johtuuko joidenkin ärsyyntynyt reaktio siitä, etteivät he siedä sitä epävarmaa tunnetta, kun ei tiedä miten pitäisi olla ja käyttäytyä? Ehkä. Olen vuosien varrella asiakaspalvelutyössä huomannut sen, että jostain syystä etenkin keski-ikäisille miehille ja naisille on todella kova paikka, jos he ovat ymmärtäneet jotain väärin ja se paljastuu. Se on heidän mielestään niin noloa, että he käyttäytyvät lähes vihamielisesti ja alkavat etsiä syyllistä (eli minua) siihen, miksi he eivät ole vaikka osanneet lukea vakuutusehtoja oikein. Hassua, kun luulisi että siihen ikään mennessä olisi jo aika sinut itsensä ja muiden ihmisten kanssa, eikä omaa nolostumista tarvitsisi enää verhota vihamielisyyteen. Vaivaantuminen on ihan inhimillinen tunne, mutta ei se oma epämukavuus saa eikä voi mennä vauvan nälän edelle. Eikö se nimenomaan hävetä entisestään, että teet numeron omasta kiusaantumisestasi?

Lopuksi, täytyy myöntää että jos saan päättää, mielummin imetän kotona tai jossakin omassa rauhassa. Imetys julkisesti ei mua haittaa ja niin kuin totesin, imetän missä vaan ja milloin vaan, mutta en esimerkiksi missä vaatteissa vaan. Mulle on tärkeää, että voin hoitaa homman niin sanotusti tyylikkäästi ja vaivattomasti, ilman että täytyy vetää koko paita korviin ja esitellä niitä tissejä kaikelle kansalle. Koen, että imetys on mun ja vauvan oma hetki, ja ne hetket on mulle tosi tärkeitä ja rakkaita. Niihin liittyy jotain sellaista herkkyyttä jota ei halua ehkä näyttää ihan kaikille. Oon kuitenkin huomannut, että jos on tarpeeksi rauhallinen tilanne sekä mukavat ja imetysystävälliset vaatteet, koen oloni tarpeeksi kotoisaksi imettää myös julkisesti. Sain Hujaukselta kokeiltavaksi heidän imetysmekon, ja tämä solahtaa nimenomaan tuohon imetysystävällinen vaate -kategoriaan. Mekon super kaunis kuosi on Sokrun, eli Outi Virtasen käsialaa. Mekossa saa rintojen kohdalta vedettyä kangasta just sen verran ylös, että rinnan saa helposti esiin tarvittaessa. Ei kukaan edes huomaa että imetän! Näissä kuvissa olen ystäväni kanssa keskellä Stockan ruuhkaisinta jouluhulinaa kahvittelemassa, eikä tuntunut yhtään epämiellyttävältä imettää julkisesti. Normaalisti tykkään käyttää mekkoja, ja koska tavallisten mekkojen kanssa imetys on käytännössä mahdotonta, on huippua että markkinoilta löytyy myös näin trendikkäitä imetysmekkoja. 

Tiivistettynä, ehkä kaikenlainen syyllistäminen suuntaan tai toiseen olisi hyvä unohtaa. Ajattele ensin, sano sitten. Tai älä sano ollenkaan jos ei ole mitään järkevää sanottavaa. Annetaan imetysrauha imettäville äideille, se on heidän ja vauvan oikeus. 

Mitä mieltä olet julki-imetyksestä? Minkälaisia kokemuksia sulla on? 

Jos vaatekaappisi kaipailee imetykseen soveltuvia mekkoja, tunikoita, t-paitoja tai huppareita, kannattaa käydä kurkkaamassa Hujauksen valikoima täällä. Koodilla Ikkunalaudalla saat ilmaiset postikulut 12.-15.12. välisenä aikana tehtyihin tilauksiin.


Ei kommentteja