Ranskanpastilli-pikkuleivät

En tiedä missä mielenhäiriössä aloin juuri nyt kirjoittamaan tätä keksiohjetta, kun meidän cookie jar kököttää surullisen näköisenä ja tyhjänä tuossa kaapin päällä. Vesi herahtaa jo kielelle kun ajattelenkin näitä keksejä, joita leivottiin yhdessä Liljan kanssa viime viikolla. Nyt kun #kokosuomileipoo, ajattelin että kotileipurit kaipaavat ehkä ideoita keittiöön! Keksit on maailman helpoin juttu leipoa lasten kanssa, eikä minkään tekovaiheen kanssa ole erityinen kiire, joten pienet apuritkin pääsevät kivasti osallistumaan. Pikkuleivät myös valmistuvat nopeasti, joten minileipureidenkin keskittyminen riittää näiden leipomiseen.

Ohjeen olen joskus jostain napannut ja kirjoittanut reseptikirjaani. Kunnon keksin pitää olla rapea mutta kuohkea, eikä mikään kuiva korppu sisältä, ei! Päälle sopii ranskanpastillit tai m&m -rakeet tai mitä ikinä keksitkin. Mun mielestä minttuiset ranskanpastillit sopivat näihin hyvin, mistä kukakin tykkää. Ohjetta voi helposti myös muokata suklaakekseiksi korvaamalla osan jauhoista kaakaojauheella,  päälle vielä suklaahippuja tottakai.



Maailman parhaat pikkuleivät


Tarvitset:

120g margariinia
1 kananmuna
1 dl sokeria tai fariinisokeria 
(käytin tavallista sokeria)
3 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
ranskanpastilleja

Laita voi hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Vatkaa voi ja sokeri, lisää kananmuna. Lisää muut aineet ja vatkaa hetki. Pyöritä taikina palloiksi ja litistä keskeltä hieman, mutta jätä keksi aika paksuksi sillä se leviää uunissa. Asettele keksit tarpeeksi väljästi, etteivät ne tartu toisiinsa paistuessaan. Koristele ranskanpastilleilla ja paista 175 asteisessa uunissa noin 12 min.

Nyt on kyllä kanan muisti, sillä en enää muista kauanko pidin keksejä uunissa. Se oli varmasti alle vartti kuitenkin, mutta aloin silmäillä uuniin 12 minuutin kohdalla ettei kekseistä vain tule liian kypsiä. Paistoaika riippuu myös tietysti paljon uunista! 

Pääkokki maisteli vähän taikinaakin. Mitä keksien leivonta olisi ilman taikinan maistelua?

Samoja kuvia oli aikaisemmassakin postauksessa, mutta kun pieni ruusuessu on niin söpö!

Muisto vain.

Tällä kertaa tällainen pikapostaus! Nyt kun Lilja ei käy päiväkodissa, ei ole juurikaan rauhallista hetkeä, kun ehtisi istua alas kirjoittamaan. Harmi, sillä kirjoittaminen olisi juuri se rentoutuskeino, jota kaipaisin nyt tähän hetkeen! Ettei ahdistavat uutiset ja ajatukset valtaa liikaa tilaa mielestä. Olen ottanut sellaisen linjauksen, että luen tai katson uutiset korkeintaan kerran päivässä. Pitää pysyä kärryillä (JA PYSYÄ KOTONA EIKÄ LÄHTEÄ LASKETTELEMAAN LAPPIIN), mutta on pakko pitää oma pääkoppa nyt kunnossa, jotta jaksaa olla hyvä äiti ja pitää tuttuja ja turvallisia rutiineja lapsille yllä. 

On muuten vähintäänkin paradoksaalista, että meillä ei ole aikoihin ollut näin siistiä näin pitkään. Olen pyörittänyt pesukonetta ja kuivausrumpua ahkerammin kuin koskaan, silittänyt vaatteet (tämä on mun uusin omituinen rentoutumiskeino), täyttänyt ja tyhjentänyt astianpesukonetta ennätystahdissa, imuroinut, pessyt lattiat, porannut hyllyt keittiön seinään, vahannut vanhan astiakaapin, pessyt sohvanpäälliset, vaihtanut lakanat, leiponut, laittanut ruokaa – ja tässä ohessa kuitenkin puuhannut vaikka ja mitä lasten kanssa. Lilja usein on mukana kotitöissä, joten sekin aika on sellaista kivaa yhteistä tekemistä. Tai okei, silittäessä Lilja pysyy hyvän matkan päässä kuumasta raudasta – yleensä silloin hän ilveilee eteisen peilin edessä, ja siitä syystä kyseinen peili on alvariinsa täynnä sormenjälkiä. Kaiken järjen mukaan täällä voisi kuvitella olevan sotkuisempaa nyt kun Lilja ei käy päiväkodissa. Kai mä olen vain elementissäni kotiäitinä kun "sain" Liljan nyt täysipäiväisesti kotiin. Voisihan tämä jatkua näin poikkeustilan jälkeenkin, mutta kun ne päiväkotikaverit ja touhut.

Nyt on kyllä pakko napata kaapista jotain hyvää, kun katselee näitä keksikuvia! Sitten hetki käsitöitä ja nukkumaan.

Ei kommentteja