Parhaat vappumunkit

Se olisi jo vappuaatto! Tämä vappu on, niin kuin elämä viime aikoina muutenkin, aika poikkeuksellinen. Hassua viettää vappua kotiin sulkeutuneena, kun miellän vapun nimenomaan sellaiseksi juhlaksi, jolloin on hauskaa lähteä kaupungille ja nähdä paljon ihmisiä. Mutta menee tämä näinkin, perheen kesken.

Viime vapusta muistan sen, että nukahdin klo 15 sen jälkeen, kun oltiin käyty kaupungilla pyörimässä ja osallistuttu Tallipihan vappujuhlaan. Raskausmaha painoi ja väsymys oli kova. Alkoi juuri sataa kun lähdettiin kotiin, ja taisin torkahtaa lämpimään autoon heti kun pääsin istumaan. Muistan hypistelleeni hamam-pyyhkeitä Tallipihan eräässä pikkuputiikissa tulevaa etelänlomaa silmällä pitäen, mutta ajattelin että ostan sellaiset sitten lomakohteesta paikan päältä. Lähdimme reissuun vapun jälkeen, ja silloin Suomessa satoi jäätävää tihkua tai räntää ja oli todella hyinen ilma. Kreetalla sen sijaan oli +20 ja aivan ihana alkukesän sää. Tuntuu juuri nyt niin kaukaiselta ajatukselta tässä maailmantilassa! Vaikka yleisesti ottaen rakastan kotimaanmatkailua, niin kyllä kieltämättä haikailen myös ulkomaanreissun perään. Taidetaan kyllä varata joku matka sitten kun sen aika on, sitten kun matkustaminen on taas turvallista.

Mutta niihin munkkeihin! Viime vappuna ostettiin munkit kaupasta, toissa vappuna tein donitseja uunissa donitsipellillä. Tänä vappuna päätin, että nyt kokeilen vihdoin paistaa munkit itse ihan perinteisellä tavalla. Uskaltauduin eilen ostoksille, ja hankin digitaalisen paistomittarin, reikäkauhan ja muut munkkitarvikkeet. Opiskelin munkinpaistoa Annin uunissa -blogista, ja päätin noudattaa prikulleen Annin vinkkejä onnistuneisiin vappumunkkeihin. Ja kyllä kannatti! Munkeista tuli näillä ohjeilla aivan superhyviä, meheviä, juuri oikean värisiä ja makuisia. Plussaa on se, ettei öljy syttynyt palamaan eikä keittiökään räjähtänyt, niin kuin pelkäsin. Kattilankansi ja sammutuspeite oli koko ajan lähettyvillä, ja harkitsin jopa suojalasien käyttöä. :D En onneksi tarvinnut niistä mitään, mutta erityisvarovainen kannattaa kuuman öljyn kanssa olla.

Ohje on suoraan täältä Annin uunissa blogista, ja täytyy muuten sanoa, että jäin haltioituneena katsomaan kaikkia muitakin reseptejä ja erityisesti blogin kuvia! Käykää katsomassa blogista hyvä ohjevideo ja muut vinkit munkkien paistamiseen.



Vappumunkit Annin tapaan


2,5 dl maitoa
25 g hiivaa
1 dl sokeria
1 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
noin 6,5 dl vehnäjauhoja
50 g huoneenlämpöistä voita

1 litra rypsiöljyä

2 dl sokeria

Ota voi lämpenemään hyvissä ajoin ennen taikinan valmistusta. 
Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon, ja lisää joukkoon sokeri, kardemumma ja suola. Lisää jauhot hiljalleen taikinaan, lisää voi vaivaamisen loppupuolella. Vaivaa taikinaa yleiskoneessa tai käsin noin 10 minuuttia.

Meillä ei ole vielä yleiskonetta, sillä olen vältellyt sen ostoa, jotta meille olisi jotain häälahjaideoita vielä jäljellä. Tiedän että sukulaisissa on varmasti sellaisia, jotka haluavat antaa lahjaksi jotain konkreettista eikä vain siirtää rahaa tilille. (Katsotaan nyt edes tuleeko häitä vielä kesäkuussa, vai pitääkö siirtää.) Vaivasin siis kiltisti käsin taikinaa kymmenen minuuttia (laitoin puhelimesta ajastuksen), ja laitoin taikinan liinan alle kohoamaan noin puoleksi tunniksi. Napsautin uunin miedolle lämmölle ja taikinakulhon liedelle, jotta taikina kohoaisi paremmin.

Kun taikina on kohonnut, leivo taikinasta pitkä pötkö ja jaa se noin 18 osaan. Mulla taisi tulla noin 15 palaa. Pyörittele paloista pullia ja anna kohota lämpimässä vielä 45 minuuttia. Paina pulliin sormella reikä ja pyörittele reikä isommaksi juuri ennen kuin aloitat paistamisen.

Lämmitä öljy paksupohjaisessa isossa kattilassa 175-180 asteiseksi. Pidä kattilankansi lähellä ja seuraa digitaalisella lämpömittarilla tarkkaan öljyn lämpötilaa, se nousee nopeasti liian korkeaksi! Tämän kanssa sai kyllä jatkuvasti olla tarkkana ja venkslata lieden lämpöä ja kattilaa pois ja takaisin liedelle.

Nosta reikäkauhalla kerrallaan 2-3 munkkia kattilaan ja paista 1-2 minuuttia per puoli. Tähänkin käytin puhelimen ajastinta, etten käräytä munkkeja. Paiston jälkeen pyörittelin munkit sokerissa ja valmis! Sokeriin voi lisätä erilaisia makuja vaihtelun vuoksi, katso vinkit Annin blogista. Itse tein ihan perinteisiä sokerimunkkeja, ilman mitään extraa.

Mutta hyvät ekat munkit siis tuli! Kello onkin jo sen verran, että voisi välipalaksi keittää vaikka teen ja napata kaveriksi yhden munkin..

HERKULLISTA V A P P U A!

Kevättä puutarhassa

Niin vain sujahti sekin viikonloppu ohi. Täällä on kovasti puuhattu kotia ja pihaa keväkuntoon (vai kesäkuntoon?) ja intoa olisi laittaa kaikkea jos vain aikaa, rahaa ja energiaa olisi rajattomasti, mutta kun ei ole. :D Hyvä se on välillä pysähtyä, ottaa kuppi kuumaa ja istua alas ihailemaan työnsä tuloksia (eli nyt).

Viikonloppuna saatiin miehen kanssa yhteisvoimin maalattua keittiönkaapit, jotka ennen olivat sellaiset kellertävät, likaisen näköiset ja kuluneet. Nyt niissä on valkoinen raikas maalipinta, sekä uudet vetimet! Kyllä on elämä vuosien varrella muuttunut kun perjantai-illan kohokohta on yksi siideri ja uudet vetimet keittiössä. Keittiön to do -listalla on löytää vielä vanha valkoinen patakaappi valkoisten seinähyllyjen kanssa samalle seinustalle, juuttimatto keittiönpäydän alle, kattolampun metsästys ja ikkunakarmien maalauksen viimeistely. Sen jälkeen voikin keskittyä kesän tullen enemmän siihen leipomispuoleen. Keittiöstä tulossa myös parempaa kuvaa kun kaikki on saatu paikalleen!

Nyt ei lunta enää ole talon edustalla toisin kuin viime viikolla, jolloin luonto ei osannut päättä onko talvi vai edetäänkö kevääseen. Kevät keikkuen tulevi ja niin edelleen!


Mun instaseuraajat oli ilokseni ihan yhtä vihkiytyneitä vetimien rakastajia kuin mäkin, nää sai suursuosion!

Viikonlopun vohveliaamupala

Samalla höyryllä maalattiin myös Helmin syöttötuoli, joka on siis Liljan vanha. Tuoliin oli pinttynyt ties mitä jugurtista bolognese-kastikkeeseen, ja kunnon jynssäyksen ja hionnan jälkeen tuoli maalattiin Tikkurilan kalustemaalilla pariin otteeseen ja nyt tuoli on kuin uusi. Keskeneräisenä odottaa vielä ompeluaan uusi päällinen tuolin pehmusteeseen, siitä kuvaa sitten myöhemmin! Nyt on pienellä Helmiläisellä hieno uusi syöttötuoli.

viikonloppukimppu ja "uusi" syöttötuoli pilkottaa taustalla

Eilen käytiin sitten terassin pesun kimppuun, ja se olikin aikamoinen homma se. Talon edelliset asukkaat eivät siivonneet varmaan koskaan, tai siltä talon jotkut kolkat ovat vähän näyttäneet. Terassia ei oltu pesty kai ikinä, tai epäilen hyvin vahvasti että terassilaudat menisivät tuon näköisiksi yhden talven aikana. Vesi muuttui tummaksi harmaaksi liejuksi ihan parin pyyhkäisyn jälkeen, yök. Vettä sai olla jatkuvasti vaihtamassa ja kantamassa, ja mietin jo hetken että revitäänkö vaan koko terassi polttopuiksi ja pistetään uusi tilalle. Mutta ehkä nyt mennään täällä ja säästetään sekin aika ja vaiva vaikka hääkoristeiden nikkarointiin. Nyt terassi on kuitenkin kertaalleen pesty, ja ehkä vielä voisi toisen kerran tehdä sellaisen viimeistelyjynssäyksen. Sen jälkeen on vuorossa terassin öljyäminen, ja taisin eilen ennen nukahtamista pähkäillä niinkin tärkeää kysymystä, kuin musta, harmaa vai ruskea? Musta voisi näyttää aika kivalta punaista tupaa vasten. Katsotaan! Sitten kun öljyt on levitetty on aika kantaa terassikalusteet piha-aitasta esiin ja pistää kahvit tippumaan. Ai että! Pihan suhteen on ideoita tuhat ja yksi, mutta jos nyt saisi nämä perusjutut ensin hoidettua alta pois. Perusjuttuihin sisältyy myös keinun asentaminen pihalle, minkä jälkeen Liljaa ei varmaan saa sisälle enää ollenkaan. Tilaukseen on laitettu neidille myös pikku potkupyörä, mikä sekin jo yksinään on Liljalle varmasti sellainen juttu, ettei mikään ukkosmyrskyä vähäisempi saa häntä pysymään sisällä. Tai sitten pyörä raahataan sisälle...

Vieläkin tosi rujon näköinen terassi, mutta kyllä siitä hyvä tulee!


Sellaiset lyhyet maanantaimoikat, nyt Helmi heräsi päiväunilta!


P u o l i v u o t i a s



Viimeiset reilu puoli vuotta on mennyt kuin hujauksessa, nopeammin kuin koskaan! Jos yhden lapsen kanssa aika kuluu tiuhaan tahtiin, kahden lapsen kanssa se menee vielä nopeammin. Ihan muutaman päivän päästä Helmi täyttääkin jo 7 kk, mutta kirjoittelen lähinnä itselleni ylös näitä neuvolakuulumisia, koska niitä on aivan ihana lueskella sitten joskus jälkikäteen! 

6 kk neuvolasta onkin siis jo vierähtänyt tovi, ja neuvolaan päästiin koronasta huolimatta. Soittelin vielä terveysasemalle aamulla ennen aikaa, että onko neuvolaa vai onko se peruttu. Ei ollut, sillä meidän pikkukylässä ei ole ainakaan varmistettuja koronatapauksia.

Neuvolassa oli jälleen kaikki hyvin. Painoa ja pituutta oli tullut hienosti, ja Helmi kasvaa omalla käyrällään tasaisesti. Istumisvalmiudet on tosi hyvät, ja tyttö istuukin todella mielellään sylissä ja tutkailee leluja. Syöttötuolissa ollaan istuttu jo muutama viikko, syömisen ajan. En turhaan halua pitkiä aikoja istuttaa ns. väkisin, ettei tee huonoa selälle. Helmi on löytänyt jalkansa, ja neidin näkeekin nykyään selällään ainoastaan peppu pystyssä pienessä kippurassa, sillä jalat on napattu kätösiin ja sukat viuhuvat jaloista jatkuvasti ties minne. Ihan viime päivinä Helmi on alkanut toden teolla jokellella ja höpötellä. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli tässä pari päivää sitten, kun oltiin koko perhe keittiössä. Helmi oli pitkään hiljaa ja yks kaks kajautti kovaan ääneen jonkun äää-blää-blääää -jokelluksen, joka jostain syystä sai Liljan purskahtamaan kunnon nauruun. Sitten Helmi alkoi nauraa ihanaa vauvan nauruaan ja ei siinä voinut muuta kuin yhtyä itsekin nauruun, ja niin nauraa hekotettiin koko perhe niin että keittiö raikasi. Siinä tuli jotenkin niin vahva yhteenkuuluvuudentunne, me olemme perhe!



Puine -verkkokaupasta tilatut kuukausitaulut.

Varpaat tutkailussa.

Helmi osaa pyöriä itsensä ympäri lattialla ollessaan, ja kääntyy mahalta selälle ja selältä mahalleen molempiin suuntiin. Jos isosiskoonsa tulee, ei aikaakaan niin kohta jo ryömitään joka paikkaan. Tai siis lähinnä peruutellaan kaappien ja pöytien alle ja itketään sitten siellä kun ei pääse enää liikkumaan. Lilja skippasi konttausvaiheen ja oppi kävelemään vähän reilu vuoden ikäisenä, tosin alkoi sitten samalla myös kontata. Liljan ollessa 9 kk oltiin muuttamassa Tampereelle, ja muistan pakatessani sen, että Lilja juuri ennen muuttoa oppi nousemaan tukea vasten seisomaan ja halusikin sitten vähän "auttaa" äitiä pakkaamisessa. Muutama kuukausi ja hyvässä lykyssä Helmi juuri kesän korvalla osaakin nousta vasten tulikuumia kakluunin ovia! Tosin toivon, ettei muutaman kuukauden päästä tarvitse paljoa kakluunia lämmitellä, mutta mistäs sitä Suomen kesästä koskaan tietää. 

Turvakaukalo sekä kehto on jääneet auttamatta liian pieneksi. Kehdosta luovuttiin toissapäivänä, kun totesin, että Helmin pää kolisee jo kehdon laitaan eikä nukkumisesta siellä tule mitään. Harmi, sillä Helmi oppi itse heiluttamaan itsensä kehdossa uneen! Nyt pinnasängyssä hän meinaa vispata jalkoja samaan malliin, mutta hermostuu kun mitään ei tapahdukaan. Pinnasängyssä on nukuttu nyt pari yötä, mutta ihan hyvin se on silti mennyt, vaikka ennakkoon ajattelin että mitähän tästä tulee.

Helmi syö todella reippaasti aivan kaikkea mitä hänelle antaa. Tämä on itselle niin suuri saavutus (lapset eivät ole äidin jatke, mutta tästä olen ylpeä!), sillä Liljan kanssa soseiden syöminen oli sama, kuin olisi yrittänyt laittaa hammastahnaa takaisin tuubiin – aivan mahdotonta. Lilja alkoi syödä kiinteitä vasta, kun valmiudet sormiruokailuun oli kehittyneet. Eli Lilja ei käytännössä syönyt soseita lainkaan, ja kun tätä neuvolassa ihmeteltiin, teki mieli sanoa että kuule tuuppa ite kokeilemaan. Nyt Helmin kanssa kiinteitä aloitellessa mietin, että teinkö Liljan kanssa jotain väärin. Mutta ei, tein kaiken samalla tavalla mutta tyttö vaan yökki kun yritti jotain syöttää. Ainoa ero mitä tein, oli että aloitin Helmin kanssa kiinteät vasta 5 kk iässä, Liljan kanssa jo nelikuisena. Virhe, sanon minä. Ei ollut siihen valmis, ja huono aloitus varmasti teki jatkosta hankalampaa. Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että jos vauva on täysimetyksellä ja kasvaa maidolla hyvin, eikä hänellä ole refluksia tai koliikkia, ei ole mitään tarvetta aloittaa maisteluita 4 kk iässä. Jokainen äiti tietysti tuntee lapsensa parhaiten ja tekee niin kuin parhaaksi näkee, mutta itse sain sen verran itsevarmuutta äitinä vasta nyt toisen lapsen kanssa, että uskalsin tehdä enemmän oman pääni mukaan. Ja se kannatti! Kiinteiden aloituksesta voisin kirjoitella vielä lisää myöhemmin – mitä syötiin, kuinka usein ja miten se sujui. 


 Vauvakirjan täyttelyä.

Yhdessä tytöt ovat kyllä aikamoinen parivaljakko. Helmin elämän kirkkain valo ja tärkein ihminen ei suinkaan ole äiti, vaan Lilja. Lilja on aina saanut parhaimmat naurut, leveimmät hymyt ja innokkaimmat jalkojen vispaukset. Nyt Helmi on myös ymmärtänyt sen, mikä pikkusiskona olossa on hienointa: isosiskon kiusaaminen. Helmi tarttuu Liljan hiuskiehkuroihin heti kun vain siihen tulee mahdollisuus, jolloin Lilja kavahtaa ja kyllästyneesti tuhahtaa "vauva älä!!". Helmi myös yrittää napata kaiken Liljan kädestä ja rakastaa muutenkin ihmetellä juuri nimenomaan Liljaa. Lilja taas sen sijaan on havahtunut siihen karmeaan tosiasiaan, että Helmi saattaa leikkiä hänen leluillaan. Voi sissos sentään ja herravarjele. Tästä on seurannut se, että Lilja on tarvinnut viime viikkoina extrahuomiota, ja on korostanut että lelut ovat hänen. Mutta toisaalta, Lilja on myös edelleen niin hellyyttävän huolehtiva isosisko, vaikka pikkusisko välillä häntä ärsyttäisikin. Lilja huolestuu jos Helmi itkee ja sanoo, että "Ei hätää vauva, minä olen täällä! Olen tulossa!" ja kipittää Helmin luokse viihdyttämään. Lilja haluaa ehdottomasti myös joka ruokailulla syöttää vauvaa. Tällöin Lilja raahaa jakkaran vauvan syöttötuolin viereen ja ensin seuraa tarkkaavaisesti miten äiti syöttää, ja sen jälkeen tekee itse perässä. Ja vaikka lelut on kova paikka Liljalle, niin alkushokin jälkeen hän on välillä alkanut viedä lelujaan vauvalle ihmeteltäväksi. Edistystä on siis havaittavissa, ja Lilja on selvästi tajunnut, että jaettu ilo on paras ilo.


Kaiken kaikkiaan näiden siskosten juttuja on aivan ihana seurata. En tiedä pystynkö enää päästämään Liljaa päiväkotiin sitten taas kun on sen aika! Saati itse palaamaan töihin. Jos olisikin mahdollista, että olisin kotiäiti seuraavat... kymmenen vuotta?

Viime viikon parhaat

Tuntuu kuin vasta eilen olisi ollut viikonloppu, mutta nythän onkin taas jo torstai ja huomenna alkaa taas viikonloppu! Päivillä ei sinänsä ole tässä tilanteessa väliä, mutta ihanaa on kun mies on viikonloppuisin kotona. Jaksan lasten kanssa hyvin, mutta oma aika jää aika vähiin arkisin. Olen luonteeltani sellainen, että tarvitsen hiljaisuutta ja rauhaa ollakseni paras versio itsestäni, mutta lasten kanssa oleminen on todistanut toisin. En saa rauhaa juuri koskaan, mutta silti olen jotenkin sopeutunut ja jaksan hyvin puuhata kaikkea. Olen yllättänyt itseni! Joka tapauksessa, pieni hetki ihan itsekseen voisi tehdä hyvää. Kävelylenkki ulkona, pihalla puuhastelu, kirjan lukeminen, käsityöt.

Viime viikonloppu oli sanalla sanoen i-ha-na! Oltiin paljon ulkona, raivattiin pihaa ja siistittiin pensaita. Olin aivan loppu kun päästiin sisälle, mutta ai että ulkoilu ja hyötyliikunta teki ololle hyvää. Laitettiin juuri pitsat uuniin, kun vuokraisäntä laittoi viestiä, että haluaisimmeko mennä rantasaunaan. Kuulemma avantokin on auki! No tottakai haluttiin, ja syömisen jälkeen pakattiin koriin saippuat, pyyhkeet ja saunajuomat ja suunnattiin rantaan. En ole muutamaan vuoteen välttämättä edes heittänyt talviturkkia, sillä kesät 2017 ja 2019 olen ollut raskaana, ja silloin ei ole tuntunut ollenkaan hyvältä mennä kylmään veteen – vaikka kuuma olisi ollutkin! En nytkään ajatellut meneväni uimaan, mutta jotenkin siinä saunan kuumuudessa menin lupaamaan.. ja niin löysin itseni seisomasta alasti laiturilla, tähtien loistaessa ja kuun loimottaessa taivaalla, ja sinne vain pulahdin kylmään veteen. Juoksin sydän pamppaillen takaisin saunaan ja tunsin oloni paremmaksi kuin aikoihin! Lopulta kävin vielä toisenkin kerran järvessä. Oli aika ihana hetki kun saunan jälkeen istuttiin koko perhe pikkuruisessa saunamökissä posket punaisina, hiukset märkinä ja hymy korvissa. Saunan jälkeen oltiin sovittu vielä videopuhelu kavereiden kanssa, ja loppuilta meni siinä saunan ja uinnin jälkeisessä raukeassa olotilassa kavereiden kanssa höpötellen. Ai että!


Puutarhassa käyskentely on noussut lempiasioideni listalla aika korkealle viime aikoina. Tapanani on ottaa kahvit termariin, laskea Helmi turvakaukalossa (vielä kun hän siihen mahtuu) hiekkaleikkien pariin uppoutuneen Liljan viereen ja lähteä itse pienelle kierrokselle pihaan. Pohdin että mitä mihinkin mahtaisi kasvaa, ja seuraan innolla maasta puskevia vihreitä, enkä malttaisi odottaa että piha puhkeaa kukkaan. Se on varmasti vuoden kohokohtia! Epäilen että pihalla kasvaa ainakin helmililjoja, narsisseja ja mustaviinimarjapensaita. Muutama ruusupensaskin taitaa olla piikeistä päätellen. Sisätiloissa olen laittanut muutamat siemenet itämään, katsotaan jos niistä tulisi jotain! Olen niin noviisi näiden puutarhajuttujen kanssa, että oksat pois, heh.

Käsityöt on pitänyt järjen päässä tämän eristyksen aikana! On tullut virkattua miljoona norsua ja muuta vauvan juttua. Nyt sain inspiraation neuloa villapaidan Liljalle, jonkun sellaisen joka käy nyt vielä kevään ja ehkä kesälläkin, jos on viileitä päiviä. Eli joku hieman väljempi ja ohuempi malli, täytyy varmaan kehitellä. En ole aiemmin neulonut villapaitaa, mutta ei kai se niin vaikea operaatio voi olla? Sain eilen postissa Novitalta keväisen lankatervehdyksen, josta tulin tosi iloiseksi! Ehkä silloin kun bloggailun aloitin, saatoin vain haaveilla tämmöisistä lankatervehdyksistä. Kehitys pysähtyy tyytyväisyyteen, joten nyt voin siis todeta, että tämän blogin kehitys loppui tähän, sillä olen saavuttanut blogiurani huipun saatuani kevätlankoja Novitalta. :D


Lapset tuovat mulle iloa joka päivä, ei ehkä ihan koko päivää mutta suurimman osan kuitenkin. Lilja vähän kaipailee ystäviään, mutta pääsääntöisesti on tuntunut olevan kivaa olla äidin ja Hemmin kanssa kotona. Helmi kehittyy hurjaa vauhtia, ja painoakin oli viimeisimmässä neuvolassa tullut kivasti lisää. Lilja hauskuuttaa mua päivittäin kaikilla ideoillaan, päähänpistoillaan ja keskusteluillaan. Jokaisen päivän päätteeksi mietin hymyssäsuin kulunutta päivää, kaikkea mitä ollaan yhdessä tehty ja mitä hauskaa Lilja on sanonut. Näitä miettiessäni olen onnellinen ja kiitollinen, ja toivon huomisen olevan yhtä hyvä päivä – tuiki tavallinen, mutta silti niin erityinen.

Hyvien asioiden rinnalla kulkee mielessä tietysti harmaa sadepilvi, joka välillä pääsee vetämään mielen hetkellisesti aika synkäksi. Uudenmaan eristäminen tuntuu puristavan rintaa, sillä siellä asuu minulle paljon rakkaita ihmisiä. Saanhan tietysti soittaa ja laittaa viestiä, mutta silti se tieto, että alue on eristetty tekee mut alakuloiseksi. Harmittaa hirveästi, kun emme pääse katsomaan sukulaisen vastasyntynyttä vauvaa, ja voin vain kuvitella miten paljon heitä harmittaa tämä tilanne. Vielä raskauden ja synnytyksen jälkeisessä hormonimyllerryksessä ja uuden tilanteen äärellä, tuoreina vanhempina, tämä kaikki ottaa varmasti todella koville. Toivottavasti tilanne helpottaisi pian ja ainakin osa poikkeustoimista voitaisiin purkaa! Niin ja ne häät, niistä en osaa sanoa. Niiden pitäisi olla kesäkuun lopussa, ja näillä näkymin poikkeustila kestää ainakin toukokuun loppuun, mutta aika näyttää mitä tapahtuu ja onko häitä järkevää suosiolla siirtää.

Ensi kerralla kirjoittelen Helmin neuvolakuulumisia! Nyt täytyy kuulemma mennä soittamaan kitaraa, niin että Lilja voi juosta ympyrää olohuoneessa musiikin tahtiin.