Meillä on uusi vauva

Muutama viikko sitten saimme ihania uutisia: meille tulee vauva.

Se on karvainen, se naukuu, leikkii helisevillä palloilla ja rakastaa silityksiä: se on kissavauva! Anteeksi jos otsikko säikäytti, mun oli ihan pakko vähän juksata! 

Olen aina sanonut, että kun muutan pois kotoa asumaan yksin, otan kissan. Siitä on reilu kymmenen vuotta, kun muutin eikä minulla ole koskaan ollut kissaa. Elämäntilanne ei ole ollut siihen sopiva, mutta nyt kun asumme isossa talossa maalla, alkoi tuntua lähes velvollisuudelta ottaa kissa. Kyllähän kunnon maalaistalossa pitää kissa olla!



Uusi perheenjäsen muutti meille toissa viikon lauantaina. Automatka meni hyvin kantokopassa pyyhkeen päällä. Vähän jännitti tottakai, mutta kissa ei ollut hätääntynyt tai voinut pahoin, nukkui vain suuren osan matkasta. Kotona hän piiloutui ensin ruokasaliin myyntiä odottavia lastenvaatteita täynnä olevien Ikea-kassien taakse, sitten sohvan alle ja viimeiseksi saunaan lämminvesivaraajan taakse. Ensimmäiset viisi päivää kisu asusteli vallan saunassa. Vietiin sinne lautasella vauvakissan ruokaa, mikä varmasti herätti uudessa asukkaassa luottamusta, ja vähitellen saatiin kaikki vuorollamme lupa silittää sitä.
Kuudentena päivänä lähes säikähdin, kun näin silmäkulmastani jotain mustaa keittiön ovenraossa. Meillähän on kissa!

Kissa viimein uskaltautui pois piilopaikastaan, ja söi iltaruokansa keittiössä, kahdesta pienestä iltapalaansa tuhoavista mölyapinasta huolimatta. Sen jälkeen hän lähti vaeltamaan talossa ja tutkailemaan paikkoja. Tytöille itasatua lukiessani kissa uskalsi tulla viereen mun ja Liljan silitettäväksi, ja Helmin "paijattavaksi" (Helmin otteet on hieman kovakouraiset). 

Ilta jatkui helinäpallolla leikkiessä, sohvan selkämystä pitkin kiipeillessä, tuvan takan päällä istuessa ja torkuilla pehmeällä olkkarin matolla. Tavallista kissanelämää siis. Lasten mentyä jo nukkumaan, keittiönpöydän ääressä istuessani, kisu ehti heti tehdä muutaman perinteisen kissatempun: läppärin näppäimistön päällä kävely ja hoomanin silmien eteen parkkeeraaminen (jotta juuri hän saisi huomiota, ei läppäri) sekä leikkeleen kerjääminen. Kumpikin onnistui, koska en voinut vastustaa pieniä nappisilmiä ja surkeaa naukumista. Pakkohan sitä oli yksi (tai kaksi) leikkeleviipaletta antaa.


Kisulin ruokapurkki ja hienot ruokakupit

Lilja on kissasta niin onnellinen ettei tiedä miten päin olisi. Hän ei millään malttaisi antaa kissan olla, vaan haluaisi leikkiä, silittää ja nostaa kissaa syliin jatkuvasti. Olen yrittänyt selittää, että kissaa vielä vähän jännittää uusi koti, joten pitää antaa sen olla. Lilja on aina välillä tottelevaisesti hillinnyt intoansa, mutta ihan joka kerta se ei ymmärrettävästi onnistu. On kuitenkin tosi kiva, että kissa antaa Liljan viihdyttää itseään eikä Helminkään kovakouraisemmat silittelyt kissaa säikäytä.

Tänään aamupäivästä meidän talouden vauvat, kissavauva ja Helmi, leikkivät jopa yhdessä. Kisu sai kunnon hepulin ja juoksi ympäri olkkaria, jahtasi omaa häntäänsä ja yritti saada Helminkin leikkiin mukaan. Helmi nauroi ja heitti kissalle helinäpalloa. Äiti katseli vierestä ja sydän suli, aika liikkistä.

Toivon myös, että kissa pitäisi sisälle syksyisin pyrkivät hiiret poissa, ja hiirulaiset pysyttelisivät suosiolla jossakin lattian alla tai ullakolla. Kannattaisi ainakin pysytellä, sillä meidän saunassa asuu hirveä peto.

Puhun kissasta, sillä mieheni ei tapansa mukaan ole saanut päätettyä sopiiko ehdottamani nimi hänelle, minkä nimen hän haluaisi ehkä antaa ja minkä nimen hän lopulta haluaisi antaa ja onko se sellainen, joka myös minulle sopisi. Joskus ajattelen, että mieheni on kuin entti Taru Sormusten herrasta -kirjoista. Pohtii kaikkea tuskastuttavan pitkään.

Mietin ensin nimeä Teppo, mutta koska kissa on suomenruotsalaisesta perheestä, hän on nyt silmissäni ilmiselvästi Torsten Torvald. Sopivan mahtipontiselta kalskahtava nimi pienelle mustalle kissalle.

Katsotaan mihin lopputulokseen mies hiljalleen pohdinnoissaan päätyy, mutta minä kutsun kissaa ainakin toistaiseksi Torsteniksi. 


Puss och kram,
Torsten

Ei kommentteja