Koko bussimatkan Lilja mökötti – joko sen takia että lähteminen oli tyhmää ja pukeminen oli tyhmää, tai sitten sen takia että hän tietää jo, mihin ollaan aamuisin menossa, eikä pidä tästä uudesta systeemistä. Pari ekaa päivää meni päiväkodissa tosi hyvin, mutta sen jälkeen on pärjätty hieman vaihtelevalla menestyksellä. Hampaiden tulolla on varmasti osuutensa asiaan, mutta on meillä ollut havaittavissa myös aika vahvaa eroahdistus-äiti-ikävää.
Vein edelleen mököttävän lapsosen päiväkotiin, ja huuto alkoi välittömästi, kun ojensin hänet päiväkodin tädille. Kyllä kirpaisi, mutta tiesin että tulen noin kolmen tunnin päästä takaisin, joten kaikkien kiintymyssuhdeteorioiden sun muiden mukaan siinä ajassa ei pitäisi ehtiä tapahtua mitään suurta vahinkoa.
Kävelin pyörälle, pakkasin kamat koriin ja kun olin avaamassa pyörän lukkoa, huomasin ettei pyöränavain ollut avainnipussani. Voi #%!!!!&%! Avain oli jäänyt miehelle, eikä hän ollut muistanut laittaa sitä takaisin mun avaimiin kiinni. Luento alkaisi kohta, ja ulkona sade vain yltyi. Lähdin kävelemään (tarpomaan vihaisesti) yliopistolle, kengät ja sukat vettä litisten. Vastaantulijat katsoivat mua hieman huvittuneina, ja teki mieli tokaista jokaiselle että mä joudun kävellä! Täällä sataa! Nnniih!
Lopulta saavuin luentosaliin sen kuuluisan akateemisen vartin myöhässä, ja siltikin olin siellä ennen luennoitsijaa. Huoh, yliopisto. Kuivattelin sateesta kastuneita tavaroitani (onneksi en ottanut tänään läppäriä mukaan) ja kuuntelin antaumuksella kolme tuntia julkisorganisaatioista. Kävellessä takaisin päiväkodille ei enää satanut, enkä enää muistanut, miksi aamulla olin ollut huonolla tuulella. Lähinnä nolotti, kun olin silviissiin riemastunut puuttuneesta pyöränavaimesta.
Kotiin palattuani vaihdoin heti kuivat sukat – villasukat! jalkaan ja kuuntelin tyytyväisenä sateenropinaa, ai että. Syksyssä parasta on, kun tulee viluisena ja ryytyneenä kotiin, ja voi todeta ettei enää tarvitse mennä minnekään. Okei ruska ja metsän tuoksu vie ehkä sittenkin voiton, mutta on kotona hyggeily vaan niin ihanaa.
Neuloin kuvissa näkyvän neulepannan jo toistamiseen Kalastajan vaimon ohjeella, ensimmäinen versio taisi eksyä siskon kaappiin viime pääsiäisenä. Tämän toisen version tein ihanan muhkeasta Novitan Isoveli -langasta*, ja siitä tuli kyllä uusi lempiasusteeni syksyyn. Samaisesta langasta neuloin myös uudet paksut villasukat – näissä ei muuten varpaat palele. Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä palmikoita, ja ihan hyvin se onnistui muutamaa virhettä lukuunottamatta. Ajatuksenani oli tehdä sellaiset oikein lämpimät ja mukavat kotivillasukat, jotka voisin vetäistä jalkaan juuri tällaisena sateisena syyspäivänä. Ohje on mukailtu Novitan Saga-palmikkosukista.
Mitä pidät? Onko siellä muita, joihin iskee syksyisin kova neulomisinnostus? 🍁
* affiliate-linkki
Tuollaiset aamut on kyllä kamalia!!toivottavasti teidän päiväkoti aamut siitä pikku hiljaa helpottuu.
VastaaPoistaIhan super ihanat sun neulomukset♡ mun syksy kuluu myös tikkuja heilutellen. Tällä hetkellä on valmiina 4/5 sukkaparia. Sitten olis omilla lapsilla uudet sukat. Ajatuksissa tehdä myös itselle uudet sukat!tai tuollainen panta olis myös tosi ihana😊
Juu, toivotaan! Nyt aamuihin tuhlaantuu niin paljon aikaa etten tiedä kuinka aikaisin sitä pitäisi herätä että ehtii ajoissa :D Ja kiitos Ulla! <3 Vau, sä oot ollut ahkera :)
VastaaPoista