Miten meillä nukutaan epäonnistuneen unikoulun jälkeen


Heippa! Tekisi mieli laittaa tähän perään miljoona sydäntä, niin ikävä on ollut tänne blogiin ja omien touhujen pariin. Neljän viikon perehdytys on ohi, lopultakin! Minä ja muutama muu samaan aikaan aloittanut oli saanut saman käsityksen kuin minä, että perehdytys siis kestää kaksi viikkoa, ei neljä. Neljä viikkoa täysipäiväistä työtä, täysipäiväistä opiskelua ja täysipäiväistä äitiyttä. Voin sanoa että en muista milloin viimeksi olisin ollut näin uupunut. No, ihan itseäni saan tästä kiittää että olen ottanut enemmän kuin jaksan kantaa, mutta en ihan ajatellut että työn aloitus veisi näin paljon aikaa ja energiaa. 

Siitäkin huolimatta että olen aivan raato viimeisen kuukauden jäljiltä, olen aivan valtavan onnellinen. Eilen kun hain tytön päiväkodista ja olin ajamassa kotiin, kuuntelin Fleetwood Macia ja hymyilin. Selvisin kunnialla kaikesta, ja olen edelleen hengissä, heh. No joo, ei tälläistä enää vähään aikaan kiitos, mutta joka tapauksessa olen ihan hemmetin ylpeä itsestäni! Paras ystäväni sanoi puhelimessa että "oot ihan supernainen", eikä kyllä tehnyt mieli kieltääkään – en oikein itsekään ymmärrä miten selvisin tästä! 

Nyt tämän itseni ylistyskappaleen jälkeen voisin jatkaa itse aiheeseen. "Miten vauvaperheessä nukutaan" taitaa olla aihe, joka kiinnostaa aina. Itsekin tykkään lueskella miten muissa perheissä nukutaan, ja aina siitä tuleekin hyvin lohdullinen olo, kun tajuaa että ihan samojen asioiden kanssa muutkin vanhemmat kamppailevat. Ajattelin siis itsekin nyt raportoida tästä tärkeästä aiheesta, eli miten meillä nukutaan nyt, vauvan täyttäessä kohta vuoden.

Tein eilen pikaisen viikkosiivouksen (koska lauantaisin on kivaa herätä puhtaaseen kotiin) ja pesin pari koneellista pyykkiä. Tämän jälkeen pakattiin mukaan lelukori; "Liljan parhaat" eli mm. mittanauha, äidiltä napattu taikinanuolija, miniharava ja yksi olut iskälle. Oltiin sovittu pikkuserkun kanssa, että vietetään iltaa yhdessä. Heillä on myös tyttö, tosin Liljaa noin vuoden vanhempi. Otettiin siis lelukori mukaan ja mentiin hissillä alas kaksi kerrosta. Kyllä, me asutaan samassa talossa ja rapussa! Mikä onni että satuttiin saamaan juuri tämä asunto kun tänne muutettiin. 

Ilta tuli todellakin tarpeeseen. Tytöt leikkivät keskenään, me aikuiset juotiin vähän (miehet ehkä vähän enemmänkin..) viiniä, pöydässä oli juustoja ja viinirypäleitä– ah! Se yksi lasillinen oli mulle ihan tarpeeksi, tuntui että väsymys yhdistettynä viiniin on kaksi promillea. Mutta niin, tuli sitten pikkuserkkuni kanssa puheeksi, miten hän ei jaksa ottaa stressiä siitä jos lapsi ei mene nukkumaan ajoissa. Että se on ihan turha väkisin yrittää nukuttaa lasta, jos toista ei vaan kertakaikkiaan väsytä yhtään. Heidän tyttö siis meni nukkumaan joskus kymmenen aikaan ja samoihin aikoihin mä yritin nukuttaa Liljaa. Lilja vain ei ollut ihan samaa mieltä mun kanssa tästä järjestelystä, hän vain pyöri ja hyöri ja höpötteli iloisesti siinä, vaikka kello läheni jo yhtätoista. Jossain kohtaa nousin ylös ja laskin Liljan lattialle ja sanoin että kuule anna mennä. Viuh vaan ja tyyppi oli pikakontannut olkkariin leikkimään leluillaan. Vielä hetken me siinä istuttiin ja alettiin tehdä lähtöä vasta kun oli jo melkein keskiyö. Tultiin kotiin, annoin Liljalle vähän iltapalaa, mentiin nukkumaan ja tyttö nukahti noin puolessa minuutissa. Eikä muuten herännyt kuin vasta aamulla, ja mä olin ehtinyt itse herätä jo ennen sitä. 

Joskus kesällähän me kokeiltiin unikoulua, mikä meni aika katastrofaalisesti pieleen. Liljalla oli korvatulehdus, mikä tuli ilmi vasta seuraavana päivänä, että ihan senkin piikkiin voi laittaa sen sydäntäsärkevän itkun. Mutta oli siinä varmaan sekin, ettei me vanhemmat vaan pysytty lujina – en pystynyt tuntia kauempaa kuuntelemaan sitä itkua. Unikouluyritelmän jälkeen päätettiin että ei ikinä enää, ja yöheräilyt jatkuivat. Kunnes me muutettiin tänne uuteen osoitteeseen, jossa Lilja sai oman huoneen. Kappas! Syyskuussa koitti vihdoin se päivä (tai yö) jota olin odottanut, ja Lilja nukkui koko yön heräämättä kertaakaan. Olin yhtä hymyä koko seuraavan päivän, niin suuri merkitys hyvillä yöunilla on olotilaan.



Miten meillä nyt nukutaan? Kun lopetin unen kanssa vauhkoamisen ja annoin asioiden mennä omalla painollaan, alkoi tapahtua. Jos Lilja on kipeä tai muuten vain levoton, otan hänet viereen nukkumaan ja nukutaan todella sikeästi koko yö. Teen tyynyistä barrikadit sängyn reunoille ja toivon, ettei unissaan hyörivä typykkä hyöri liian lähelle reunaa. Yleensä herätään kerran yössä, siinä se. Liljalle paras aika mennä nukkumaan on joskus yhdeksän ja kymmenen välissä, mutta jos ollaan vieraassa paikassa (niinkuin eilen), saattaa nukkumaanmeno venyä. Yleensä Lilja tykkää itsekseen heräillä kahdeksan-yhdeksän aikoihin, harvemmin häntä saa hereille ennen kahdeksaa. Päiväkotipäivät menevät niin, että vaihdan vaipan ja vaatteet Liljalle kun hän nukkuu :D Nostan rattaisiin ja rattaista auton turvaistuimeen, ja sieltä vielä syliin ja päiväkotiin. Joskus Lilja herää vasta tässä vaiheessa, muutaman kerran olen ojentanut vielä nukkuvan vauvelin päiväkodintädin syliin.

En tiedä miksi olen jostain saanut sen käsityksen, että lasten pitää mennä nukkumaan aikaisin. Hyvähän se on olla rutiineja, etenkin sitten myöhemmin kun pitää tosissaan olla esim. eskarissa tai koulussa joka aamu samaan aikaan. Silloin lapselle voi jo selittääkin vähän, että huomenna on eskaripäivä ja siksi pitää mennä ajoissa nukkumaan. Mutta selitäpä kohta vuoden ikäiselle menevälle tytölle, että nyt pitäisi kuule jättää se Pipsa Possu -kirja siihen ja käydä nukkumaan :D Siispä siivoan mieleni turhista rajoitteista ja otan sen asenteen, että me yksinkertaisesti mennään nukkumaan sitten kun väsyttää. 


milestonekortit
Rauhallisen viikonlopun rauhalliset aamupalat, parasta!

Luulen, että paremmat unet johtuvat ainakin osittain siitä, että Liljankin päivässä on nykyään paljon kaikkea mielenkiintoista. Päiväkodissa on tutut kaverit ja aina joku jonka kanssa leikkiä. Toinen uneen vaikuttava tekijä on varmasti ruoka. Jossain vaiheessa olin aika epätoivoinen, kun Lilja ei suostunut syömään oikein mitään muuta kuin hedelmiä, puurolättyjä ja hedelmäsosetta. Nykyäänhän asia on kääntynyt aivan toisin päin, nirsoilun sijaan Lilja kuulemma päiväkodissakin kurottelee vieraisiin pöytiin ja on mm. kähveltänyt ja syönyt kokonaisen korvapuustin vieruskaverilta. Siinähän on sokeria ja kaneliakin, mutta ehkä se yksi korvapuusti ei ole niin justiinsa. Ja ymmärtäähän sen, kuka nyt ei toisen korvapuustia himoitsisi?

Oli miten oli, olen tosi iloinen siitä, miten hyvin ollaan löydetty omat tavat toimia ja tehdä asioita. Me myös miehen kanssa luotetaan jo itseemme vähän enemmän vanhempina, toisin kuin ihan vauvavuoden alussa. Ei oteta paineita enää ihan pienistä jutuista, eikä saada sätkyä vaikka Lilja söisi palan Muumi-kirjaa (kyllä, kokonainen kulma on kadonnut parempiin suihin.) 


Miten teillä muilla nukutaan? 
Onko nukkuminen helpottunut itsestään, vai turvauduitteko unikouluun?

Ihanaa, tunnelmallista ja rauhallista viikonloppua kaikille! ♡ Mä taidan tästä ottaa kahvikupposen ja kutoa yhden villasukan loppuun, ja jos ehdin niin surauttelen yhden ompeluprojektinkin..


Loppuun vielä pari kuvaa meidän pikkunallesta. Tuo huppari on niin söpö!

Korealainen ihonhoitorutiini



Kirjoitin aiemmin pintakuivasta sekaihostani ja siitä miten vaikeaa sitä on hoitaa. Sain paljon hyviä neuvoja avauduttuani iho-ongelmista, mm. luonnonkosmetiikkaan siirtyminen, lääkekuurit, hajusteettomat tuotteet ja korealainen kosmetiikka. Tai tarkemmin sanottuna korealainen ihonhoitorutiini. K-beauty hypetys on ollut vallalla jo pitkän tovin, mutta minä tulen taas näin myöhäisherännäisenä mukaan. Olen vähän sellainen, että rakastan kosmetiikkaa, mutta pyrin välttämään turhaa kuluttamista. Kun en tiedä mikä sopisi iholleni, en osta sitten mitään. Hyvähän se on olla harkitsevainen, eikä siten purkkejakaan kerry kaappiin lojumaan, mutta kun pitäisi sitä ihoa kuitenkin jotenkin hoitaa. Valitettavasti se vesipesu palasaippualla ja rasvaus kerran viikossa ei vaan tule kuulonkaan mun kenkkuilevan ihon kanssa (on kokeiltu sitäkin.)

Tällä kertaa olin siis tosissani kyllästynyt ihon kanssa venkslaamiseen. Satuin eksymään Miia Ezenin blogiin ja katsomaan videon korealaisesta ihonhoitorutiinista. Hetkeä myöhemmin huomasin tilanneeni aikamoisen kavalkadin korealaista kosmetiikkaa kotiin. Toivoin, että saisin hieman helpotusta ihonhoitoon, ja nyt kävi sitten niin, että aivan rakastuin korealaiseen kosmetiikkaan!



Korealainen kymmenvaiheinen ihonhoitorutiini


Korealaisen ihonhoitorutiinin mukaan iho pitäisi puhdistaa käyttäen kaksoispuhdistusta, eli ensin puhdistetaan iho öljypuhdistusaineella, joka poistaa iholta öljypohjaisen lian. Mulla on nyt käytössä MISSHA Near Skin pH Balancing Cleansing Oil. Tämän jälkeen iho puhdistetaan tavallisella vesipohjaisella puhdistusaineella. Kolmas vaihe on ihon kuorinta, joka suositellaan tehtäväksi 1-2 kertaa viikossa. Nyt ilmojen viiletessä olen huomannut että kaksi kertaa voi olla liikaa, ja ihoa kiristää aivan julmetusti kuorinnan jälkeen. Yleensä kuorin ihon Mádaran hedelmähappokuorinnalla, mutta nyt päätin kokeilla Mizonin Honey Black Sugar Scrub -sokerikuorintaa. Tuote tuoksuu erikoiselta, mutta toimii todella hyvin – iho on puhtaan ja sileän tuntuinen heti kuorinnan jälkeen.


itsskinoilcleanser
itsskin
itsskinoilcleanser
mizonhoneyblacksugarscrub
mizonhoneyblacksugarscrub

Kuorinnan jälkeen iho pyyhitään/sille taputellaan kasvovesi. Tavallaan samaan tyyliin miten olen aiemminkin tottunut tekemään, mutta tarkoitus on siis neutralisoida ihon pH puhdistuksen jälkeen. Tilasin kokeiluun ihanalta tuoksuvan it'S SKIN Collagen Voluming Tonerin. En enää käytä vanulappuja tähän, vaan taputtelen kasvoveden iholle sormin. Vanulapuista tuli muuten mieleen, että jos niitä käyttää niin kestokäyttöisen vanulapun saa aika yksinkertaisella ohjeella virkattua! Voin laittaa ohjetta tulemaan tänne myöhemmin, täällä kun ilmeisesti löytyy innokkaita virkkaajia lukijoistakin. :)


itsskincollagentoner

Viides vaihe olikin jo sitten ihan uusi juttu mulle: hoitoneste. Hoitonesteen tarkoitus on saada muut hoitotuotteet imeytymään ihoon paremmin. Mulla on nyt käytössä it'S SKIN Power 10 Formula PO Effector -hoitoneste, ja olen kyllä tykännyt. Hoitoneste on todella ohutta ja imeytyy iholle sekunnissa. Korealaiset kuulemma kerrostavat hoitonestettä iholle useitakin kertoja saadakseen parhaan lopputuloksen. Hoitonesteen jälkeen iholle levitetään seerumi, ja tässä kohtaa hyppäsin mukavuusalueen ulkopuolelle, kun tilasin kokeiluun etanapohjaisen Mizonin Snail Repair Intensive Ampoule -seerumin.


itsskinpower10formulapoeffector
itsskin
mizonsnailrepairintensiveampoule

Seitsemäntenä iholle levitetään hoitava/puhdistava/virkistävä kangasnaamio. Huomasin, että ihan lähisittarista saa mm. Holika Holikan kangasnaamioita! Kangasnaamioita en ole nyt käyttänyt – ehkäpä pitäisi niitäkin pistää tilaukseen.

Kahdeksas vaihe on silmänympärysvoide, yhdeksäs kosteusvoide ja kymmenes yönaamio. Olen toistaiseksi käyttänyt ihan ei-korealaista silmänympärysvoidetta. Tällä hetkellä mulla on käytössä Mia Höydön Valo -silmänympärysvoide. Yövoiteena on Cliniquen sekaiholle tarkoitettu voide ja yönaamiota ei toistaiseksi vielä löydy kaapista. Päivävoiteeksi sen sijaan otin kokeiluun Mizonin Snail Recovery Gel Creamin, joka sisältää 74% etanaseerumia.


mizonsnailrepairgelcream

Tulokset


Pari päivää kaksoispuhdistusta kokeiltuani huomasin, että ihoni näyttää paremmalta kuin aikoihin. Olin aivan ällistynyt, ja edelleenkin ajattelin, että se nyt on vain joku hetkellinen ihon kirkastuminen, ja seuraavana päivänä iho näyttää taas yhtä samealta kuin aina ennenkin. Mutta ei, on se nyt vaan myönnettävä, että kyllä ihon kunto riippuu myös siitä mitä tuotteita ja miten niitä käyttää.

Suhtauduin aiemmin hyvin ennakkoluuloisesti kaikkea etanaa sisältäviin tuotteisiin, ja ajatus niistä kuulosti lähinnä etovalta. Etanaa naamaan? Joo ei! Mutta sen jälkeen kun luin Elevenin sivuilta muutaman asiakaspalautteen siitä, miten erityisesti sekaiholle etanatuotteet oli tehneet hyvää, ajattelin kokeilla. Ensimmäistä kertaa kun laitoin seerumin yötä vasten vaikuttamaan, ihmettelin aamulla kun iho näytti siltä ettei sitä tarvitse edes pestä. Pyyhkäisin vain kasvovedellä ja lisäsin päivävoiteen.

Yleensä naama alkaa kiiltää viimeistään tunnin päästä meikkaamisesta, ja kun tulen työ- tai koulupäivän jälkeen kotiin, meikkivoiteesta ei ole enää mitään jäljellä ja iho on sen näköinenkin. Viime viikolla joku aamu ensimmäistä kertaa etanavoidetta laitettuani tulin kotiin iltapäivästä, ja iho näytti samalta kuin aamulla. What! Olin ihan äimän käkenä. Eipä paljon enää etanat haittaa, päinvastoin, me ollaan ystäviä nykyään. Tuote ei tuoksu oikein miltään, en tiedä mitä olin odottanut, mutta en tätä.

Imetyksestä johtuvat ihon hormonisekoilut valitettavasti aiheuttavat vieläkin leuan alueelle näppyjä, mutta niille ei varmaan mitään mahda. Ja jos totta puhutaan, ei ne mua niin paljon häiritse että lääkärille lähtisin, on se imetys kuitenkin tärkeämpää kuin hetkellinen epämukavuus.


sekaihonhoito
sekaihonhoito

Joten, meille kuuluu oikein hyvää, siis mulle ja iholle. Korealainen kosmetiikka, huolellinen ihonhoitorutiini ja erityisesti etanavoiteet – jatkoon! Jos siis kärsit iho-ongelmista, kannattaa ainakin kokeilla korealaista kosmetiikkaa.


Onko vauva-arjessa aikaa parisuhteelle – rehellinen vastaus

Hei täältä kiireen keskeltä!

Viime aikoissa ei mielessä paljoa ole muu pyörinyt kuin kiirekiirekiire. Normaalisti arki ei ole tällaista juoksemista, mutta juuri nyt kahden täysipäiväisen työn ja päiväkotiarjen yhteensovittaminen tuntuu jokseenkin haastavalta. Ja ainiin, mies lopettelee insinöörintutkintoaan ja mä vasta aloitin opiskelut. Sosiaalisesta elämästä puhumattakaan (mitä se on?)

Havahduin tässä yksi päivä siihen, että mulla on ikävä mun miestä. Vaikka joka päivä nähdään ja asutaan samassa osoitteessa. On vain ollut niin vähän, oikeastaan ei ollenkaan, aikaa olla yhdessä viime aikoina. Samoja ajatuksia oli mieskin päässään pyöritellyt, kun erään harvinaisen kerran istuttiin arki-iltana yhdessä syömään. Jo on aikoihin eletty, perhe syö yhdessä! Totesimme, että nyt on järjestettävä meille jotain kivaa.

Viime lauantaina veimme Liljan tähän lähelle hoitoon muutamaksi tunniksi ja suuntasimme kiipeilemään! Siitä on ikuisuus kun olen viimeksi edes nähnyt kiipeilyseinän, saati kiipeillyt. Oli tosi kivaa ja hauskaa yhteistä tekemistä. Tuntui kuin olisin nähnyt miestäni pitkästä aikaa "Onpa kiva nähdä suakin!". Vaikka vähän surullistahan se on, että koko viikon aikana keretään viettää aikaa yhdessä kokonaiset kaksi tuntia. Mutta se kaksi tuntia voi olla ratkaisevaa jaksamisen kannalta, ja joskus se kaksi tuntia riittää. Me kuitenkin molemmat tiedostamme sen, ettei tämä ole kovin pitkäkestoinen tilanne, onneksi! Joulukuun puoleen väliin mennessä mies on saanut  viimeisetkin kurssinsa suoritettua ja mullakin on toivottavasti töitä puolet vähemmän.


Onko vauva-arjessa (kohta taapero!) sitten aikaa parisuhteelle? Rehellisesti sanottuna, viime aikoina ei ole ollut. Ja se on ollut ihan hirveää! Kieltämättä on ollut välillä sellaisia kauniisti sanottuna paskoja hetkiä kun olen ollut ruuhkabussissa liiskautuneena rattaiden ja bussinseinän väliin, matkaa on vielä yli puolet jäljellä vaikka bussissa ollaan kökötetty jo periaatteessa kotimatkaan kuluvan ajan verran. Tampere kehittyy ja kasvaa, ja ratikka on hieno juttu, mutta voi elämänkevät se tekee työmatkoista aivan mahdottomia. (Meidän auto oli poissa käytössä pari viikkoa teknisen vian vuoksi ja nyt kun se on taas käytössä olen niiiiin helpottunut.) Se vähäinen aika, kun saa olla töiden jälkeen kotona ennenkuin pitää mennä taas nukkumaan, kuluu siis suurimmaksi osaksi bussissa! Argh! Kotona taas odottaa tekemättömät kotityöt, tyhjä jääkaappi ja kouluhommat. Näinä päivinä en ole nähnyt järjenhiventäkään siinä miksi ikinä halusinkaan opiskella ja tehdä töitä samaan aikaan.

No, onneksi ne on vain ohimeneviä hetkiä. Mutta niistäkin pitää sanoa ääneen, muuten meidänkin vauva-arjesta saa aivan vääristyneen ruusuisen kuvan. 

Haikailen välillä jo nyt äitiyslomaan ja siihen leppoisaan päivä- ja viikkorytmiin, kun kalenterin tärkeimmät menot oli perhekerho, muskari ja vauvauinti. Voi että ♡ Silloin ehdittiin myös tehdä perheen kesken vaikka mitä kivaa, vaikka samalla jouduttiinkin hoitamaan aika ikäviä perheasioita.  Siitäkin huolimatta äitiysloma oli kyllä kokonaisuudessaan aivan ihanaa aikaa. Nyt tilanne on hieman toinen, ei ole niitä ikäviä perheasioita, mutta ei toisaalta aikaakaan. Kaikessa on kuitenkin puolensa, ja niin kuin sanoin, tämä ei kestä paria kuukautta kauempaa. 

Ns. Normaalitilanteessa meillä kyllä on aikaa parisuhteelle ja itsellemmekin, mutta täytyy myöntää että välillä me ollaan vähän liian suorituskeskeisiä kumpikin, ja mennään vaan opintopisteet ja raha edellä. Pitäisi muistaa arjessakin se mikä on tärkein. Lisäksi ihan lisähuomautuksena itselleni, ettei siinä ole mitään järkeä että vetää itsensä ihan piippuun töillä ja opiskeluilla. Sen olen tehnyt pari kertaa ennenkin, mutta erona entiseen on se, että nyt tiedostan tilanteen heti enkä vasta jälkeenpäin. Aion heti perehdytyksen jälkeen pitää kiinni siitä, että myös muullekin jää aikaa työn ja opiskelun lisäksi. Työt ei tekemällä lopu, mutta ihmisellä on rajallinen määrä resursseja ja se raja tulee jossain kohtaa väistämättä vastaan.

Tällaista pohdintaa tähän viikon alkuun! Pitää muistaa pitää kiinni omista rajoista ja huolehtia yleisestä jaksamisesta, sekä välillä ottaa aikaa parisuhteelle ja itsellekin. Vaikka se olisi vain sen kiipeilytreffien verran – sekin virkistää huomattavasti.

Perhematkalla Hotel Sveitsissä

Kaupallinen yhteistyö / Hotel Sveitsi ja SuperPark

____________


Olen viime vuosina innostunut ihan toden teolla kotimaanmatkailusta. Kaikki lähti siitä, kun tulin raskaaksi toissakeväänä, ja päätettiin kesällä lomailla ihan vain koto-Suomessa. Tänä kesänä taas olisi tuntunut ihan hullulta varta vasten lentää etelään, kun ihan siellä Etelä-Savossakin sitä hellettä riitti. Pariin vuoteen ei olla siis tehty yhtäkään ulkomaanmatkaa, mutta silti tuntuu kuin olisi käynyt lomalla ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin. Mun mielestä ei siis aina tarvitse lähteä ulkomaille jos haluaa irtioton arjesta ja päästä pienelle lomalle.

Kun minulta kysyttiin, että haluaisinko perheeni kanssa tulla yöksi Hotel Sveitsiin Hyvinkäälle, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä. Kyllä, kyllä! Meillä on ollut niin raskas vuosi (enimmäkseen muista syistä, mutta toki vauvavuosi on meilläkin ollut ajoittain kuluttava)  ja hektinen syksy, että mikään ei juuri sillä hetkellä kuulostanut paremmalta kuin se, että pääsisi tekemään jotain kivaa perheen kanssa yhdessä, syömään pitkän kaavan mukaan ja illan päätteeksi sujahtamaan pehmeisiin hotellilakanoihin.

Tampereelta ajoi Hotel Sveitsiin vähän päälle tunnissa; tunti sujahti ohi silmänräpäyksessä kun vauva nukkui päiväunet ja me miehen kanssa virittäydyttiin lomamoodiin makustellen mitä me illallisella söisimme. Saavuttiin hotellille kolmen aikaan, ja ystävällisen palvelun saattelemina lähdimme viemään meidän kevyitä matkatavaroita (eli siis sitä kymmentä laukkua, kassia ja pussia jotka vauvan kanssa on aina raahattava mukaan..) hotellihuoneeseen. 

Olin aivan pökertynyt miten kodikas ja tunnelmallinen hotellihuone oli! Hotel Sveitsi on remontoitu ja uusittu täysin reilu vuosi sitten, ja sen kyllä huomasi. Olimme todella otettuja ja ilahduimme, kun meille oli jätetty pöydälle pienen tervetuloviestin lisäksi kylmää kuohuviiniä, hedelmiä ja marjoja (+ Liljalle oma pillimehu, miten huomaavaista) Kiitos! Vaikka kello oli vasta vähän yli kolme päivällä, minun ja miehen mielestä oli täysin asiallinen aika poksauttaa kuohari auki ja kilistellä ihanan viikonlopun kunniaksi!


Matkasänky odotti reissun pienintä matkustajaa! Nalle otettiin tietenkin kotoa mukaan – ilman sitä ei sovi mennä nukkumaan.
Lilja oli heti kuin kotonaan ja ryhtyi paukuttamaan pattereita (anteeksi muut hotellivieraat.)

Seuraavaksi lähdimme katsastamaan Hotel Sveitsin tiloissa olevan SuperParkin. Sveitsin SuperPark on siis sisäliikuntapuisto, jossa voi mm. hyppiä trampoliinilla ja pelata erilaisia pelejä. En ollut koskaan aiemmin käynyt SuperParkissa, ja mielenkiinnolla odotin mitä kaikkea siellä on, sen tiesin että kaikenikäiset ovat sinne tervetulleita. Aloitettiin kierros alakerrasta, jossa mies kokeili innoissaan kaikkea pesäpallosta, lätkään, minä ja Lilja taas intouduttiin sellaisesta askellus-nopeus-reaktiokyky-laudasta. Jäin siihen ihan koukkuun, ja tuli ihan kunnolla lämmin siinä vauva sylissä laudan päällä hyppiessä! Lähtiessä käytiin kokeilemassa isoja trampoliineja. Hyppäsin trampoliinille aika skeptisen varovaisen hillitysti, mutta voi veljet miten hauskaa hyppiminen oli. Ilmeisestikin kroppa on palautunut raskaudesta jo tosi hyvin, sillä etukäteen vähän pelkäsin mitä hyppimisestä tulee, mutta selkä ei kipeytynyt ja tuntui että sain keskivartaloon pitoakin. Hyppiminen oli parasta mitä olen vähään aikaan kokeillut, nauroin niin makeasti ihan vatsanpohjasta asti niin etten olisi malttanut tulla ollenkaan pois. 


Iloinen pieni jalkapalloilija

Pienen liikuntatuokion jälkeen käväistiin kaikki kylpylässä suihkussa. Mies kävi testaamassa uima-altaan ja vesiliukumäenkin, mutta me tytöt käytiin istumassa vain saunassa ja suihkuteltiin pikaisesti. Lilja oli hieman nuhainen, joten en viitsinyt lähteä uima-altaaseen vilustuttamaan pikkuista tai tartuttamaan muita. Suihkun jälkeen käytiin hotellihuoneessa vaihtamassa vaatteet ja laittautumassa illallista varten.

Illallispaikaksi valikoitui Hotel Sveitsin kahdesta ravintolasta toinen, ravintola Tila. Ravintolassa kävi kova kuhina, mutta pääsimme nopeasti pöytään ja saimme listat käteen. Jouduttiin pariin otteeseen lähettämään tarjoilija matkoihinsa, kun emme vain yksinkertaisesti osanneet päättää mitä sitä ottaisi – kaikki kuulosti niin hyvältä. Lopulta päädyimme tilaamaan alkupalaksi Lankuta baby -alkupalalautasen kahdelle. Laudalla oli härän roseepaistia, mallaspossua, loimulohta ja kreemiä, katkarapuja, pientilajuustoa ja Sveitsin herukkahilloa. Pääruuaksi otin lohta kauden kasviksilla ja mies kokeili lohiburgerin. Ruokajuomaksi suositeltiin puolikuivaa valkkaria, ja se sopi kalan kanssa erinomaisesti. 


hotelsveitsi
hotelsveitsi
hotelsveitsi
hotelsveitsi
hotelsveitsi
hotelsveitsi

Jälkiruoaksi otin Kaisun ja Pätkän, eli Pätkis-kakkua, tuorejuustokermaa ja suklaasoosia. Mies valitsi villimmin ja kokeili viskijäätelöä mallascrumblella ja piparimaustetulla moussella. Ei varmaan tarvitse enempää selittelyjä: kaikki oli juuri niin hyvää kuin miltä kuulostaa. Palvelu oli ystävällistä, ruoka tuli nopeasti ja ravintolassa oli sopivan hämyisä ja rento tunnelma. Liljalle oli omat eväät mukana, mutta saimme ravintolasta banaania ja pehmeää leipää joka näemmä oli kovasti pikkuisen mieleen. 

10/10, aivan täydellinen lauantai-ilta!

hotelsveitsi
Viskijäätelö
Syntisen hyvä Kaisu ja Pätkä

Illan kruunasi se kun kömmittiin hotellihuoneeseen, vaihdettiin vaatteet ja sukellettiin onnellisina sänkyyn. Lilja nukahti viereeni ihan hetkessä, eikä kyllä itsellänikään kauaa mennyt että uni hiipi silmään.

Aamulla nukuttiin tytön kanssa hyvällä omallatunnolla pitkään, mutta mies reippaili ja kävi katsastamassa hotellin kuntosalin – kommentti oli miesmäinen "hyvä", kun kysyin millainen sali oli. Sanoi vain että tottakai hän käy treenaamassa kun kerrankin on aikaa ja hyvät yöunet alla. En tiedä mikä siinä oli, mutta Liljakin nukkui kuin tukki – ehkä hänellekin pieni hotelliloma teki hyvää? Meidän reissuvauva. 

Aamupala jatkoi samaa hyvää linjaa kuin illallinenkin. Aamupala taisi oikeastaan venyä brunssiksi, kun istuttiin syömässä varmaan puolitoista tuntia. Lilja viihdytti vieressä istuneita hotellivieraita kikatuksellaan ja sai kaikki iloiselle tuulelle. Lähdettiin aamupalalta pakkaamaan tavaroita hyvin levänneinä ja hyväntuulisina. Ennen lähtöä käytiin vielä pienellä kävelylenkillä katsastamassa hotellin lähimaastossa sijaitseva SeikkailuSveitsi, ja hieman tuli houkutus sanoa miehelle että ottaisitko vauvan niin mä käyn tuolla vähän kiipeilemässä. Vielä jonain päivänä on pakko päästä tuonne seikkailemaan, ehkä ensi kerralla!


hotelsveitsi

Perheelliset (ja muutkin) siis hoi, jos kiinnostaa: 

- helppo ja vaivaton perheloma
- aktiviteetteja ja ravintolat saman katon alla
- vain noin tunnin verran ollaanko jo perillä -kyselyitä takapenkiltä ja
- vapaailta kotitöistä 

niin suuntaa Hyvinkäälle! Nyt itseasiassa Hotel Sveitsissä sattuu olemaan loistava syyslomatarjous: majoitus + lippu SuperParkiin vain 65€ / henkilö. 😊

Olen tätä aiemmin käynyt Hyvinkäällä ehkä kerran, enkä tiennyt paikasta oikein mitään etukäteen. Meillä meni matkustamiseen tarkalleen ottaen muistaakseni 1 tunti ja 10 minuuttia, ja asumme siis Tampereella. Helsingistä menee alle tunti. En olisi uskonut, mutta ei tarvinnut Hyvinkäätä kauemmas matkustaa että päästiin ihanalle minilomalle koko perhe! Getaway Hyvinkäälle Hotel Sveitsiin oli ihan mielettömän kiva kokemus ja voin suositella muillekin lapsiperheille erittäin lämpimästi.

Lilja 11 kuukautta

Siitä hetkestä, kun törmäilin ison mahani kanssa joka paikkaan, heräilin öisin tunnin välein vaihtamaan asentoa tai vauvan potkubileisiin, on kohta kokonainen vuosi. Vielä en tiennyt yhtään mikä meitä odottaa, millaista on olla äiti, millainen isä mieheni on, miten me muututaan, miten kaikki järjestyy. Tuolloin äitiys oli minulle yksi iso kysymysmerkki, enkä edes muistanut milloin viimeksi olisin pitänyt pientä vauvaa sylissäni. 

Vuosi sitten puunasin kotia, järjestelin jokaisen kaapin maustehyllyjä myöten, ostin viimeisetkin hankinnat vauvaa varten (ja söin innokkaasti berliininmunkkeja ja appelsiineja.) Viimein tuli se jännittävä yö, kun heräsin lapsivesien menoon ja seuraavana aamuna lähdettiin Naistenklinikalle. Olin varautunut siihen, että palataan vielä kotiin odottelemaan synnytyksen edistymistä. Palattiin kotiin juu, mutta vasta muutaman päivän päästä – ei kahdestaan, vaan kolmistaan. Muistan miten pikkuruiset varpaat Liljalla oli ja miten hyvältä vastasyntynyt vauva tuoksui. Vauvan itkua hädin tuskin kuuli, niin pienen pieni ääni se oli. Muistan miten ihmeelliseltä kaikki tuntui – minä olen nyt jonkun äiti.

Nyt tuo joku on jo 11 kuukautta vanha tomera pikkuneiti. Viimeksi tänään Lilja viihdytti bussissa kanssamatkustajia virnuilemalla heille maissinaksu suussa, ja taisi hän kikattaen tarjota naksua muillekin – ei ihme kyllä maistunut. Kotiin tullessa Lilja konttasi oitis parvekkeen ovelle harjoittamaan lempipuuhaansa: rytistelemään sälekaihtimia. Seuraavaksi hän kävi valkkaamassa lelukoristaan pienen vaaleanpunaisen puisen vasaran, jolla hän ryhtyi tarmokkaasti paukuttamaan patteria. Tätä harrastetta hän saa tehdä tietyissä rajoissa päivisin, mutta iltaisin on pakko ystävällisesti pyytää, josko paukutuksen kohde voisi patterin sijaan olla vaikka ei-niin-kovaäänisesti sohva. 

Paukutuksen jälkeen Lilja päättäväisesti konttasi syöttötuolille ulisemaan ja kiljumaan. Hidasälyinen äiti kun ei heti tajua antaa välipalaa reippaalle päiväkotilaiselle! Johan siitä on jo melkein kaksi tuntia, kun on viimeksi syöty päiväkodissa kaksi lautasellista puuroa ja kuulemma napattu vieressä istuneen lapsenkin eväät (kyllä, tyttömme on vihdoin päässyt syömisen makuun.) Annan Liljalle 1/4 pari päivää aiemmin tekemästäni vauvan pannukakusta, joka häviää parempiin suihin alle viidessä minuutissa. Vielä maistuu muutama siivu banaania, ja Lilja nostaa banaanin kasvojensa eteen ja menee banaanin taakse "piiloon." Taivastelen että ohhoh, minne vauva meni, jolloin Lilja tulee "esiin" banaanisiivun takaa ja kikattaa niin ettei syömisestä meinaa tulla mitään. Lilja on alkanut tehdä tätä kukkuu-leikkiä viime aikoina niin päin, että itse menee esimerkiksi sohvan taakse kyykkyyn, nousee ylös ja hihityksen saattelemana laskeutuu äkkiä takaisin kyykkyyn kun äiti tai iskä tajuaa lähteä leikkiin mukaan.



Nykyään Lilja voisi käyttää koon 52 vaatteita lähinnä turbaanina, sillä nyt kokolapussa lukee kohta jo 80. Vaippakoko on 4 tai 5, ja teippivaippojen laittaminen on tätä nykyä täysin mahdoton operaatio. Ostin niitä, kun päiväkodissa sanottiin että ne on helpompi laittaa kuin housuvaippa. Ihmettelen tätä suuresti, sillä kun tytön laskee hoitopöydälle, ei mene kuin nanosekunti kun neiti on jo kääntynyt vatsalleen ja noussut istumaan. Taidetaan sanoa hoitopöydälle – ja teippivaipoille – heipat ihan lähiaikoina. Tervetuloa potta ja housuvaipat!

Tänään Lilja sanoi selvällä suomen kielellä vauva. Muutama kuukausi sitten hän osasi sanoa kakka, mutta sitä ei olla kuultu enää hetkeen, harmillista kylläkin. Mutta tuo vauva, se kuulosti jo siltä että siitä sai aavistuksen, miltä Lilja ehkä kuulostaa sitten kun osaa puhua. Olen nähnyt siitä unta, ja miettinyt usein miltä tyttäremme kuulostaa puhuessaan. Puhetta ylipäätään Lilja ymmärtää jo jonkin verran, ja kommunikointi on huomattavasti helpompaa kun edes toinen osapuoli osaa sanoa muutakin kuin kakka ja vauva.




Liljan lempilaulu on Popsi popsi porkkanaa, jolloin hän nousee tv-tasoa vasten, kääntyy ensin hymyilemään minulle ja sitten alkaa heilua jalalta toiselle. Välillä hän tarkistaa katsonko tätä hänen maailman suloisinta tanssiesitystään – miten voisin olla katsomatta?

Vauvavuoden viimeinen kuukausi alkaa nyt. Vaikka Lilja on varmasti aina äidin vauva, on hän silti virallisesti ensi kuussa jo taapero. Tuntuu samaan aikaan haikealta ja myös todella hienolta. Kohta olen ollut kokonaisen vuoden äiti, ja ollaan selvitty ties mistä vaiheista ja uusista tilanteista kunnialla. Vauvavuosi on ollut ihan uskomaton, toivottavasti saamme kokea sen vielä joskus uudelleen – tosin huonoja yöunia en ehkä vielä niin osaa kaivata. 

Äitiys on kyllä kunnia-asia, ja olen niin ylpeä ja kiitollinen että saan olla juuri Liljan äiti. Kukapa nyt ei haluaisi tytärtä, joka tarjoaa bussissa kanssamatkustajilleen puoliksi syötyä maissinaksua? Äidin tyttö ♡


"Hmm, hmm... Mitkäs nämä pallot täällä on? Saisiko ne ujutettua tuosta tuolilta alas, noin...", tuumaa Lilja.