Äidillä on oikeus hemmotella itseään

Niin taas viikonloppu tuli ja meni, ja tarpeeseen kyllä tuli! Otsikon lauseen voisin kirjoittaa itselleni muistiin jääkaapin oveen, kalenteriin erikseen jokaiselle viikolle ja pistää vaikka hälytyksen puhelimeen kerran viikossa. Jotta muistaisin joskus ottaa aikaa itsellenikin. En tiedä mitä tässä on tapahtunut, mutta nykyään tuntuu ihan hirveän vaikealta muistaa itsensä tässä arjen kohelluksessa. 


Äitiyslomalla oli se etu, että mies säännöllisesti patisti mut tekemään jotain kivaa. "Mene vaikka valokuvaamaan ja kirjoittamaan sitä blogia. Tai ompelemaan!" (= neulomaan, mun mies ei edelleenkään erota toisistaan virkkausta, neulomista tai ompelua). Ja jos menin jonnekin "ulkomaailmaan", tuntui kun otsaan olisi tatuoitu että olen äiti, ja ajattelin että vastaantulijat näkee mun naamasta sen vaivaantuneen epämukavan olon, kun olen jättänyt mun pienen vauvan kotiin ja liihotan tässä nyt itsekkäästi menemään. Tuosta olen sentään päässyt jo eroon, mutta nyt kun arkeen on tullut muutama muuttuja lisää, olen huomaamattani alkanut ajatella tietyn kaavan mukaan, joka menee jotakuinkin näin:

1. Hoida lapsi ja huolehdi ensisijaisesti hänen hyvinvoinnistaan ja tarpeistaan. Kysy mieheltä miten menee.

2. Käy töissä.

3. Opiskele.

4. Käy kaupassa, siivoa, laita ruokaa, pese pyykkiä jne.

5. Soittele välillä perheelle ja kavereille, kysy mitä kuuluu.

...

1050. Tee itseksesi jotain kivaa.

Pöh. Aika dramatisoituna esitetty asia, mutta you get the point. Kerran viikossa katson Koko Suomi leipoo, muun vapaa-ajan käytän aina mahdollisimman tehokkaasti ja järkevästi. Ääh, miten tylsää. Mikä ihmeen suorittajamutsi musta on tullut. Kodin pitäisi olla tip top, vaikka luulen aina ajattelevani ettei tarvitse olla. Mutta automaattisesti, sen kummemmin asiaa ajattelematta, tulen kotiin ja höyryän täällä niin kauan kuin jaksan ja sitten alkaakin päässä jo raksuttaa seuraavat opiskeltavat asiat. Eikä siltikään meillä ole ikinä siistiä, ihan täysin tuulimyllyjä vastaan taistelua koko homma. Vähän varmaankin jäänyt päälle tuo syksyinen suoritustahti, sillä ei mun aikataulu nyt todellakaan ole mistään pahimmasta päästä! Jotenkin vain tuo ajatusmaailma tuntuu laahaavan jäljessä. Olen aiemminkin elämässä huomannut saman ilmiön itsessäni; ensin tapahtuu jotain todella rankkaa, kamalaa tai stressaavaa, ja sillä hetkellä jos joku kysyy mitä kuuluu, vastaan että ihan hyvää. Jälkeenpäin vasta iskee kunnon väsymys, suru tai uupumus, ihan kuin aaltona. Ensin tapahtuu maanjäristys ja sitten vasta viikkojen päästä tänne Essi-landiaankin ulottuu siitä aiheutuneet vaikutukset. 

Ihan pöljä en sentään ole, kun tajusin ehdottaa rakkaalle ystävälleni, että pidettäiskö tammikuussa sellainen kunnon kaverihemmotteluviikonloppu. Me molemmat niiiiin tarvittiin sitä! Kahdenkeskistä laatuaikaa, jolloin saataisin jutella ihan rauhassa ilman että Lilja hyörii jaloissa (vaikka ihana onkin) ja jotain kivaa, rentouttavaa tekemistä. Perfect!

Lauantaiaamulla heräsin pirteänä kuin peipponen ja aloin innoissani leipoa sitruuna-valkosuklaajuustokakkua iltaa varten. Ystäväni juna oli täällä joskus kahdentoista aikaan, ja lähdettiin koko poppoo häntä vastaan junalle. Käytiin kolmistaan lounaalla Tampereen kauppahallissa tytön nukkuessa päiväuniaan rattaissa. Lilja lähti isänsä kanssa kotiin kun me aloitettiin virallisesti ystäväni kanssa meidän hemmottelupäivä

Ensin kipaistiin Ruohonjuuressa, ja jotenkin ihmeen kaupalla muistin joskus kokeilleeni ystävälläni kasvonaamiota, joka oli "jotain kuivaa jauhetta johon lisättiin vettä", ja jolla sai kauniin hehkun iholle. Noilla sanoilla siis esitin asiani ystävälliselle myyjälle, mutta hän tajusi melkein heti mitä tarkoitin. Kyseessä oli siis Logonan Ghassoul -mineraalisavi, jota ajateltiin illalla kokeilla saunan yhteydessä. Seuraavaksi suunnattiin Stockmannille vähän hipelöimään purkkeja ja täydentämään kosmetiikkavarastoja. Itselläni oli etsinnässä uusi meikkivoide, sillä edellinen oli loppu. Vähän jo jopa hävettää myöntää, mutta olen ostanut vanhan Cliniquen meikkivoiteeni New Yorkista, Time Squaren Sephorasta (käytiin miehen kanssa Nycissä keväällä 2016........), joten oli korkea aika ostaa uusi. Ihana myyjä tuli kysymään tarvitsemmeko apua, ja sain niin hyvää palvelua! Kerroin mitä etsin ja minkälainen ihoni on, ja hän osasi heti ehdottaa sopivaa tuotetta. Niin kuin olen täälläkin kertonut, mun iho osaa olla oikkuileva, joten ihan mitä tahansa en voi pärstääni lotrata. Myyjä pyyhki vanhat (kirjaimellisesti..) meikkivoiteet kasvoiltani ja kokeili ensin oikeaa sävyä. Laitoin silmät kiinni siksi aikaa kun hän levitti meikkivoiteen kasvoilleni, ja kun avasin silmät, mietin että vau! Ilme kirkastui kertaheitolla ja näytin oikeasti noin tuhat kertaa levänneemältä kuin vielä minuutti sitten. Tuo ihmeaine oli siis tämä Bare Mineralsin BarePro Liquid Foundation -meikkivoide  Jos siis haluat taikoa väsymyksen pois kasvoilta, panosta uuteen meikkivoiteeseen. Kiitos Tampereen Stockmann!

Olimme varanneet jalkahoidon klo 13 Tampereen keskustan Sandeista, ja kuikuilimme hoitolan kauniissa vanhassa portaikossa vähän ennen yhtä. Sandeissa oli mahdollista varata parihoito yhtä aikaa kaveruksille, pariskunnalle, äidille & tyttärelle tms., mikä oli tosi kiva – olisi ollut vähän hassua mennä yhdessä hoitolaan mutta eri huoneisiin. Sandeissa palvelu oli ystävällistä ja ammattitaitoista, ehdottomasti suosittelen! Tämä ei ole mikään maksettu mainos, on vaan pakko hehkuttaa kun oli niin ihana paikka. Plussaa siitä, että hoitoihin käytettävät tuotteet on Sandeissa luonnonkosmetiikkaa. Ensi kerralla voisin kokeilla Scrub & Massage -hoitoa, johon kuuluu 90 min vartalon kuorinta ja hieronta, ah. Niin hyvä mieli jäi tästä, ja ilolla menen uudestaankin.

kauneushoitolatampere
kauneushoitolatampere

Kun vihdoin maltoimme laskeutua maanpinnalle edelleen hoidon jälkeisissä euforiapöllyissä, kävimme Alkosta hakemassa vähän kuohuvaa ja naposteltavaa illaksi. Alkoi jo tulla vähän tyttöä ikävä, ja kotona meitä olikin ovella vastassa hyvä ettei tasajalkaa ilosta pomppiva Lilja. Ihanaa kummitäti kun tulit kylään! Tehtiin siinä illallista koko porukalle, sytytettiin kynttilät ja kilisteltiin. Liljakin malttoi istua syömässä normaalia pidempään ja lähti ruokapöydästä pikku masu pömpöttäen. Seuraavaksi oli vuorossa kasvonaamio + sauna + leffailta sohvalla köllötellen. 

Sunnuntaina tehtiin meidän perinteinen aamupala pitkän kaavan mukaan, jonka jälkeen oli ihan pakko käydä ulkona pienellä kävelyllä kun oli niin älyttömän kaunis talvipäivä. Suomen talvi kyllä antaa parastaan! Kävelylenkin jälkeen lähdettiin saattamaan ystävääni junalle.

 
Hej då suorittajamutsi, hej rento mutsi!

Kotona aloin pitkästä aikaa puuhata käsitöitä, mikä on sen merkki, että jotain on tapahtunut. Jos tuota postauksen alussa olevaa listaa katsoo, käsityöt on varmaan roikkuneet jossain sijalla 1051. Maanantaina oli kyllä kieltämättä hieman vaikeuksia palata arkeen, mutta olen nyt joka päivään yrittänyt ujuttaa jotakin kivaa. Edes pienen hetken; kahvin maitovaahdolla, pari palaa suklaata, nopea venyttely/joogahetki, pikauppoutuminen Pinterestin maailmaan, haaveilua päiväkirjaan, kivojen suunnitelmien tekoa kalenteriin, tanssihetki Liljan kanssa... mikä nyt milloinkin tuntuu tarpeelliselta. Tänään illalla Lilja tuli viereen ja hyräili "kookoo täitä", eli mun ymmärrykseni mukaan hän lauloi Bussilaulusta kohtaa "kookoo päivän". Sittenhän me tanssittiin ja laulettiin Bussilaulua, ja se riitti mulle.

Ihana arki, yritän muistaa pitää siitä kiinni. Kerro sun salaisuus, mitä teet kun sulla on hetki aikaa itselle?

2 kommenttia

  1. Kuulostaa ihanalta hemmotteluviikonlopulta ja toi juustokakku näyttää törkeen hyvältä! 😋

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - kakku oli kyllä sen verran hyvää että katosi parempiin suihin viikonlopun aikana :'D Yleensä ei tollasta tahtia meilläkään kakut katoa, vaikka aikamoisia herkkupeppuja ollaankin. Viikonloppu teki kyllä oikein hyvää<3

      Poista