Ei-toivottu vieras tuli kylään

Nimittäin vatsatauti! Huhhuh, sanon minä! Eilinen oli yhtä tuskaa koko 24 tuntia, mutta tänään jo helpottaa ja olen saanut syötyäkin jotain. Ja juotua vettä enemmän kuin koko eilisen aikana yhteensä. 

Laskiaisviikonloppu vietettiin mökillä perheen ja suvun kesken aurinkoisista päivistä nauttien. Oli luvattu lumipyryä, mutta se loisti poissaolollaan ja sen sijaan sattui viikonlopuksi aivan ihana auringonpaiste! Ei oikeastaan mitään sen ihmeellisempää tehty viikonlopun aikana, syötiin, saunottiin, nukuttiin ja vietettiin aikaa perheen kanssa. Kaikki huomio oli toki taas kiinnittynyt tuohon 1v4kk tytöntylleröön, joka puuhasteli kaikkea hauskaa, kiipesi ihan jatkuvasti (kielloista huolimatta) mökin portaita ylös ja lauleli yhdessä pötkössä jatkuvalla toistolla ihhahhaa ihhahhaa, aa aa auto, tip tap tip tap tipetipe tiptap. Käytiin kävelylenkillä sekä lauantaina että sunnuntaina, ja ai että teki hyvää tuo maalaisilma.

Tyytyväinen pieni tallustelija kottikärryjensä kanssa.


Sunnuntaina illalla tultiin kotiin, tein meille pikaisesti kanasalaatit ja käytiin suht ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa taas uuden viikon. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että heräsin kolmelta yöllä siihen että on aivan järkyttävän huono olo. Siitä lähtien torkuin pienissä pätkissä, ravasin välillä vessassa ja join pieniä määriä vettä. Kärvistelin sängyssä maaten koko päivän, kunnes vihdoin yöllä huomasin että olo alkaa parantua, jee! Tänä aamuna herätessäni oli taas heikko olo, mutta ihan vain siksi etten ollut syönyt murustakaan vuorokauteen. Aamupalaleivät ja appelsiinimehu pysyivät sisällä, eikä tullut huono olo – voiton puolella ollaan! Nyt vain toivon ettei miehelle iske tuo sama kamala tauti, nimittäin epäilen että tytöllä se oli jo, aika lievänä tosin. Ihmettelin kun Lilja ei oikein syönyt viikonloppuna ja puklasi pari kertaa vähän, mutta muuten oli oma touhukas itsensä. Luulin että taas tehdään hampaita, koska silloin tytöllä tuntuu olevan aina tosi huono olo eikä ruoka maistu. Noh, taisi olla joku pöpö, jonka mä sit onnettomana nappasin..

Mutta joo, olisin voinut tänä aamuna itkeä onnesta kun ajattelin miten ihanaa on olla taas terve ja miten hyvin meillä on kaikki asiat. Edellisen postauksen avautuminen oli paikallaan, mutta ihan hyvä saada välillä herätys siihen miten onnellinen ja kiitollinen saan joka päivä olla meidän pienestä perheestä.

Eilen sängyssä tuskaillessani kuulin, kun mies meni tytön kanssa alkuillasta saunaan. Lilja nauraa kihersi kylpyammeessaan (ihme on tapahtunut, kylpeminen ei enää aiheuta naama punaisena huutamista!) ja tuntui tykkäävän kovasti saunahetkestä iskän kanssa. Vaikka oli huono olo, hymyilytti kovasti miten hyvin nuo kaksi tulee toimeen keskenään.

Tänään aion vielä lepäillä ja palautua eilisestä, ehkä lueskella jotakin ja tuijottaa Netflixiä. Olen haaveillut jonkin aikaa siitä, että saisi vaan retkottaa sohvalla jotain hyvää sarjaa katsoen, olla ihan yksin kotona ja nauttia omasta rauhasta! Näköjään kannattaa varoa mitä ajattelee, koska toiveeni toteutui :D

Ei kommentteja