Makuuhuoneen uusi ilme ja keväthaikailua

Tänään on ollut oikein perinteinen viikkosiivouspäivä! Olen puunannut keittiön, pessyt pyykkiä, imuroinut ja lempikotityöni nykyään: lattioiden pesu Viledan höyrypesurilla. Muutama tippa mäntysuopaa vesisäiliöön ja koti tuoksuu ihanan puhtaalta ja raikkaalta. Lakanatkin vaihdoin, ai että. Se tunne kun illalla saa sujahtaa puhtaisiin lakanoihin, siitä jaksan aina vouhottaa. Iltapalaksi pyöräytin meille vielä herkkusmoothiet (omena, mustikka, jäinen banaani – ei sen ihmeellisempää.)

Intouduin tänään myös lähtemään Ikeaan tytön kanssa, jotta mies sai rauhassa kirjoittaa opparia. Siis oikein uhrauduin pakosta lähtemään Ikeaan, ihan hirveetä. Meillä oli oikein hauska tyttöjen reissu, Lilja löysi lastenosastolta monta autoa ja meni niistä ihan pähkinöiksi (uusin sana on nyt AUTO!, joka huudetaan joka ikinen kerta kun ulkona nähdään auto, eli siis todella usein) ja minä tuijotin hymynkare suunpielissä tuota ihanaa pientä olentoa. 

Katsottiin yhdessä tarkkaan jokainen auto, joka osastolta löydettiin, valkattiin Liljalle uusi oma pieni junarata kotiin viemisiksi ja suunnattiin alakertaan kukkaosastolle. Viherkasvivalikoima oli tällä kertaa hieman laihanpuoleinen, mutta uusi lattialamppu olohuoneeseen ja muutama tyynynpäällinen tarttui mukaan. Ennen lähtöä syötiin vähän välipalaa (eli minä söin hodarin ja tyttö sämpyläosion hodarista) ja ajeltiin kotiin. Olipa mukavaa istua siinä yhdessä ja vähän herkutella. Liljakin tuntui nauttivan kun tehtiin jotain hieman tavallisesta poikkeavaa.

Kotimatkalla takapenkiltä alkoi kuulua tasaista tuhinaa, mikä tarkoitti sitä, että kotona hyökkäsin lattianpesun kimppuun, sillä homma on paljon yksinkertaisempaa kun ei ole joku pieni tepastelemassa ja liukastelemassa kosteilla lattioilla. Kasasin lampun ja totesin, että se sopii ihan täydellisesti meidän olohuoneeseen – pitää ottaa kuva päivänvalossa ja esitellä täälläkin!

Mutta niin, sitten postauksen aiheeseen. Makuuhuone sai tässä muutama viikko sitten vähän uutta ilmettä, kun päätin että nyt saa luvan riittää kaikki väliaikaisratkaisut. Oltiin viime vuonna tänne muuton (muutto 2/2) jälkeen niin kyllästyneitä kaikkeen pakkaamiseen, purkamiseen ja sisustamiseen ettei paljoa jaksanut kiinnostaa. Kannettiin vaan kamat sisään ja purettiin ne mitä tarvittiin ja se sai riittää. Nyt kuitenkin elvyttyäni muutoista on alkanut taas inspiraatio palata sisustamisen suhteen, ja ensimmäiseksi projektiksi valitsin meidän makuuhuoneen.

Vanha yöpöytä sai lähteä kiertoon ja otin tilalle yhden valkoisista pinnatuoleista. Vanha pöytävalaisin ei oikein sopinut tuolin kanssa, joten siirsin olohuoneesta metallisen jalkalampun sängyn viereen. Inhoan näitä vuokra-asunnon kylmiä muovimattolattioita, joten sängyn viereen muutti ihanan pehmeä ja lämmin H&M Homen villamatto. Sängyn päädyssä nojaa vielä kiinnittämistään odottava Ikean Hemnes -peili, ja joitain taulujakin olisi ehkä kiva saada seinälle. Täällä vaan kun on kaikki seinät kiveä, niin ei tuo poraaminen ole mitään mukavinta hommaa. Onneksi taloyhtiöltä saa lainattua kiviporan, mutta on se aina sellainen operaatio (josta myös naapurit tykkää.) Makuuhuoneessa on ihan perus joku Ikean kattovalaisin, jonka valosta en oikein pidä kun se on sellainen suoraan silmiin paistava jyrkän kliininen valo. Sain älynväläyksen ja kiedoin palan valkoista kangasta lampun ympärille (ei liian lähelle etten sytytä taloa palamaan) ja nyt valo on paljon lempeämpi. Kankaan kanssa väkertäessäni kuulin kyllä korvissani mieheni sanat kun hän näkee uuden hökötyksen, mutta yllätyksekseni hän ei sanonut oikein mitään, joten tulkitsen että hiljaisuus on hyväksymisen merkki. Innostuksissani en tietenkään tajunnut ottaa tästä mun virityksestä yhtään kuvaa – ehkä paljastan tekeleeni vielä myöhemmin.


Näin kevään tullen kaipaisin hirveästi myös jotain väriä sisustukseen, ja perinteisesti olen ollut niinkin räväkkä, että kesäksi laitan neutraalien sävyjen lisäksi sinistä. Olen tässä mietiskellyt mikä se muu väri voisi olla, mutta ainakin toistaiseksi neutraalilla linjalla mennään. Mitäs sitä väkisin tyyliä muuttamaan, kun se oma juttu on löytynyt, mutta välillä vaihtelu voisi virkistää. 

Tässä kirjoittaessani Macbook ilmoitti, että "sinulla on muisto tasan vuosi sitten" ja päädyin katsomaan vuoden takaisia kuvia siltä ajalta kun asuimme vielä Anttolassa. VIRHE! Ulkona sataa epämääräistä jotain, on harmaata ja usvaista. Vuosi sitten Anttolassa ei ollut tätä vaihetta ollenkaan vaan kuvan kauniista talvesta kimmeltävine lumikinoksineen hypättiin suoraan kevääseen ja auringonpaisteeseen. Loskaa oli ehkä viikon tai kaksi, ja ensimmäisen äitienpäiväni muistan ikuisesti, kun puin päälle kesämekon ja auringossa oli melkein + 30. Mutta se talvi, se vasta kaunis olikin! Ihan erilainen mitä täällä ja rannikkokaupungeissa. 

Lisäksi olen vuosi sitten leiponut vuokaleipää, neulonut elämäni ensimmäisiä villasukkia, tehnyt antikvariaatista löydön ja istutellut helmililjoja. Miten tuostakin on jo vierähtänyt vuosi? 

novitaseitsemänveljestä

Mutta nyt haikailut sikseen ja unten maille! 

Mukavaa alkavaa viikkoa,

Essi

Ei kommentteja