Rakenneultra takana – meille tulee...

Eilen oli ihan super jännittävä päivä. Jännitin ja pelkäsin rakenneultraa jostain syystä ihan älyttömästi tässä toisessa raskaudessa, ensimmäisellä kerralla en osannut samalla tavalla pelätä mitään. Nyt olin useamman päivän ahdistunut ajatuksesta ja mielessä kävi useamman kerran, että kohta varaan yksityiselle ultra-ajan, etten kestä enää tätä odotusta. Toissa iltana kurkkua kuristi ja mahassa kipristeli ajatus huomisesta. Nukuin aika huonosti, ja väsymykselläkin oli varmaan osuutta asiaan raskaushormonien lisäksi, kun kaikki meinasi itkettää ja surettaa.

Aamulla olo oli jo paljon helpompi, kun tiesin ettei enää yhtäkään päivää tarvitse odottaa eikä yhtäkään yötä pyöriä sängyssä miettimässä mitä jos kaikki ei olekaan hyvin. Toistan vielä, etten todella tiedä mistä tällaisen jännitysnäytelmän nyt tähän väliin kekkasin!

Ja ihan turhaan pelkäsin; kaikki oli niin kuin pitääkin. Solakka tapaus on hänkin niin kuin sisarensakin, ja pitkät koivet näytti hänelläkin olevan. Hirveästi vauva siellä hyöri ja pyöri, availi suutaan ja imeskeli sormiaan. Kaikki mitattiin kahteen kertaan ja ultraaminen tuntui kestävän ikuisuuden. Oli ihan mielettömän suuri helpotus kun hoitaja/kätilö kertoi kaiken olevan hyvin.

raskausviikko21

Lopuksi kysyimme varovasti mitä mieltä hän on, onko siellä tyttö vai poika... 

raskausviikko21

...Meille tulee toinen TYTTÖ! ♡


Kysyin mieheltä vähän typerästi ennen ultraa, että haittaako jos se ei olekaan poika. Mies katsoi mua kummastuneena ja vastasi ettei tietenkään haittaa jos se on tyttö. Jostain olin saanut päähäni, että kaikki miehet haluavat varmasti pojan. Kauheaa yleistämistä – mies ja tyttöhän on aivan lyömätön parivaljakko. Tyttölupauksen kuultuamme mies vaan totesi, että se on nyt sitten barbeja ja nukkeja tiedossa! No niin taitaa olla, ja autoja tietenkin (Lilja rakastaa autoja, ja uusin sanayhdistelmä on ISO AUTOO, joka pitää sanoa mahtipontisesti matalalla äänellä.)

Ultran jälkeen mies lähti töihin ja minä lähdin metsästämään kesävaatteita. Kävin tietysti ensin rauhassa kahvilla ja soittelin samalla äidille uutiset. Lähdin sovituskoitokseen sillä ajatuksella, että kunhan nyt joku näyttäisi hyvältä päällä. Samalla tekstasin kaverille että "oon sovittamassa vaatteita, voin vaan sanoa että ennen häitä on jonkin verran työsarkaa." Sanotaanko näin, että kun ensimmäisen ja toisen raskauden välissä oli vain se vähän päälle vuosi, ei kroppa ihan ole pysynyt menossa mukana. Mutta se on sitten sen ajan murhe. Lopulta kuitenkin löysin useammankin kivan vaatekappaleen, joilla uskoisin pärjääväni matkan ja ainakin osan kesästä, jihuu!

Olin luvannut itselleni että ultran jälkeen uskallan ostaa ensimmäisen vaatteen uudelle tulokkaalle. Tottakai meillä on kaikki Liljan vaatteet vielä säästössä, mutta kyllä vauva jotakin omaakin tarvitsee. Kävelin siis heti ensimmäiseksi tietenkin Newbie Storeen ja ostin vauvalle ensimmäisen pienen pienen bodyn, pehmolelun ja suloisen myssyn. 

Nyt voi hetkeksi ainakin hengähtää, kun vauvalla on kaikki hyvin, huh. Varmaan äitiä lohduttaakseen pieni on myös alkanut potkia eilisen jälkeen niin ettei enää jää arvailun varaan onko siellä ketään. Voi äidin muru.

6 kommenttia

  1. Voi ihanaa, toinen tyttö! Ja ihanaa että kaikki on pienellä hyvin. Onnea teille kovasti loppuodotukseen <3 Muistan hyvin, että toisen lapsen kohdalla kaikki oli jännittävämpää - ehkä tieto lisäsi tuskaa. Mutta onneksi jännitykset on usein vain turhaa huolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :)<3 siis todellakin, tieto lisää tuskaa ja just se ajatus kun tietää mitä voi menettää. Ekassa raskaudessa sitä pelkäsi kaikkea tasaisesti, nyt osaa pelätä vain niitä olennaisimpia juttuja! Mutta huh helpotusta että kaikki oli hyvin<3

      Poista
  2. Super paljon onnea tyttö lupauksesta! Nämä sun kuvat on niin mielettömän kauniita♡♡
    Mä pystyn niin samaistumaan sun pelkoon ennen ultraa. Mulla se on joka raskaudessa pahentunut. Ensimmäisessä en mäkään osannut oikeastaan pelätä mitään. Mutta muissa oon ollut aivan paniikissa ennen ultraa ja mies on saanut mua rauhoitella!
    Nauti masun kasvatuksesta ja tulevasta reissusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla, ja ihana kuulla!<3 Siis kyllä just näin, ekalla kerralla pelkäsin vähän kaikkea, mutta nyt se kaikki sama pelko tuntuu kulminoituvan tiettyihin juttuihin, esim. just tohon ultraan. Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin, vaikka aika tavalla vatsaa väänsi ennen ultraa ja vielä sen aikanakin kun kaikessa mittaamisessa kesti niin kauan.. :D

      Poista
  3. Onnea! Olimme samassa tilanteessa viikko sittn :) Kaunis tuo sinun valkoinen mekko <3. Saanko udella, ostitko sen nyt jostain ja jos niin mahdollisesti mistä? :) Täällä mennään myös kesä maha pystyssä, joten olisi kiva edes joku kaunis kolttu omistaa niihinkin hetkiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, paljon onnea sinnekin! <3 :) Kiitos! Mekko on tosi vanha, noin 10 vuotta sitten Lindexiltä ostettu – ja edelleen yksi mun lempivaate! Mutta esim. tässä mekossa on mun mielestä samaa henkeä (ja tuolta sivustolta muutenkin löytyy aika kivoja äitiysmekkoja) eikä hinnatkaan ole kovin pahoja kun miettii miten vähän aikaa niitä tulee käytettyä:

      https://www.lukalula.com/item/maternity-solid-white-lace-off-shoulder-dress-624652.html?from=collections

      Mulle kanssa tässä tokassa raskaudessa on heti alusta asti ollut selvää se, että nyt en jaksa tosiaankaan pukeutua pelkästään niihin kahteen äitiyspaitaan ja muutamiin löysiin housuihin! Tällä kertaa aion vähän edes panostaa vaatteisiin! :D

      Poista