Raskausviikko 39 (38+5) ja raskauskuvaukset

Niin kuin taisin jo kirjoitella aiemmin, ehdittiin vielä käydä ottamassa nämä aivan ihanat raskauskuvat viime viikolla. Se oli se päivä, kun olin ihan varma että yöllä lähdetään synnyttämään, ja jos nyt ei mennä kuvaamaan, on jo liian myöhäistä!

Kävin päivällä pyörimässä keskustassa ja löysin H&M:n ei-äitiysvaatepuolelta ihanan kukkamekon, jonka ajattelin menevän kivasti myös myöhemminkin ja sopivan tyyliini juuri eikä melkein. Normaalisti olen kokoa 34-36, mutta otin nyt koon 38 ja just ja just maha (ja tissit) mahtuivat mekkoon. Voi olla, että ensi kesänä mekko on liian iso, mutta se on vain niin kaunis että käytän sitä vaikka väkisin. Nappasin mukaan vielä sävyihin sopivan huulipunan ja suuntasin luottokukkakauppiaalleni Teija Silverille (Kukkakauppa Hopeahippu Pirkkalan S-marketin yhteydessä) seppeletarvikkeita hakemaan. Teija oli jälleen ihana ja antoi hyvät neuvot kukkaseppeleen taiturointiin, ja sain häneltä kukat ja muut tarvittavat näkyvyyttä vastaan. Jos jokin pitkäaikainen yhteistyökumppani minunlaisella kukkaintoilijalla pitää olla, niin floristi – tietty!

Vielä ennen auringonlaskua ajettiin Pirkkalaan viljapelloille kuvaamaan. Pellosta kuului kummallisia ääniä, ja joku supikoira siellä varmaan möyri, sillä olin tuntevinani lämpimän kuonon nilkoissani. Siinä kohtaa taisin todeta, että nyt on kuvat otettu ja loikkasin ojan yli takaisin tielle. Ennen kuvaamista oli juuri satanut, ja sateenkaari piirtyi taivaalle kuin tilauksesta. Seison siis sateenkaaren päässä vauvamahoineni, meidän pieni aarre. ♡






Kirjoitin Instagramiin näin:

"Mua jotenkin meinaa herkistää nää raskauskuvat. Näistä kyllä näkee, kuka on ollut kameran takana. Mun katseessa on jotain sellaista rauhaa ja luottavaisuutta, mitä en näe kun katson peiliin. Eikö sitä sanota että vanhempien välinen suhde on lapsen koti? Tervetuloa maailmaan baby, ainakin meillä on täällä tarjota lämmin, turvallinen ja rakkaudentäyteinen koti."

Kävin tänään viimeistä kertaa ennen laskettua aikaa neuvolassa, ja sieltä tultuani piti kyllä pyyhkiä muutamat kyyneleet, niin ihania kommentteja olin kuviin saanut. Neuvolassa oli kaikki hyvin; vauva on edelleen oikein päin (niin kuin on ollut jo viikkoja), hemoglobiini, sykkeet ja paino oli ok, sf-mitta kasvaa tasaisesti käyrällä. Vauvan syke kuului huoneessa kirkkaasti ja rytmikkäästi niin kuin kuuluukin. Kun juteltiin neuvolatädin kanssa tulevasta elämänmuutoksesta, huomasin innostuvani entistä enemmän lähestyvästä synnytyksestä ja vauva-arjesta. Ihan varmasti aikaisempi hyvä ja voimaannuttava (en tykkää tästä sanasta, mutta nyt ei sovi mikään muu tähän) kokemus synnytyksestä on jättänyt varman ja rauhallisen olon. 


Mikäs tässä odotellessa. Kaikki on valmiina vauvaa varten, työt on hyvällä mallilla, Lilja viihtyy päiväkodissa eikä näköpiirissä ole muuta suurta muutosta kuin uusi perheenjäsen. Voidaan ihan rauhassa keskittyä tähän hetkeen ja totutella uudenlaiseen perhe-elämään nelihenkisenä perheenä. Se on jo ihan nurkan takana.

En osaa nyt kirjoittaa mitään järkevää, mutta ehkä saitte kiinni mun ajatuksista.

Täällä jatketaan iloisen jännittyneissä ja odottavissa tunnelmissa.

- Essi

Ei kommentteja