Itsetehty leikkikaari vauvalle

Hei ihanaa lähestyvää viikonloppua! Miten onkin taas jo torstai? Viime viikonloppu vietettiin maalla kun mun papalla oli 80-vuotissynttärit, ja oli ihanaa päästä pois kaupungista ja nähdä perhettä ja sukulaisia. Siitä se arki lähti taas rullaamaan ja hirveetä vauhtia päivät sujahtelee ohi. 

Sunnuntaina Lilja täyttää jo 2 vuotta, äidin rakas niin iso mutta silti vielä pieni tyttö. ♡ Syntymäpäiviä vietetään enemmän sukulaisten kanssa ensi viikon viikonloppuna ristiäisissä, mutta nyt sunnuntaina on kutsuttu kylään Liljan paras ystävä, naapurin tyttö (joka on siis sukua Liljalle), kummisetä ja muutamia ystäviä. Synttäreillä on puputeema, ja ajattelin leipoa kakun ja vähän koristella olohuonetta synttäreiden kunniaksi. En ota stressiä, kunhan on kaikilla kivaa ja jotain hyvää syötävää tarjolla. Ja tärkein tietenkin, että tuolla pikkumurulla on hauskaa! Lahjakin tulee postin mukaan huomenna perille, siitä pikkuneiti varmasti pitää. Laitan tännekin sitten kuvia ja tunnelmia synttäreiltä!

Mutta tähän väliin oli pakko tulla intoilemaan tänne leikkikaaresta, jonka A suurella rakkaudella teki vauvalle. Ja siitä tuli aivan I H A N A! Kaaressa on päässä sellaiset kierteet, että saa kuusiokoloavaimella avattua tuon niin että leluja voi vaihtaa/lisätä mielensä mukaan roikkumaan. Aion vaihtaa tuohon norsuun vielä samanlaisen puisen renkaan kuin muissakin leluissa. Muutaman "helmen" virkkasin itse, ja nuo eläinhahmot on tilattu netistä. Telineen tarvikkeet on hankittu ihan perus rautakaupasta, ja lelu on tehty tuossa meidän eteisen lattialla. Ihanaa oli myös se, että tämä oli meidän yhteinen projekti, ja kummankin vanhemman kädenjälki näkyy kaaressa.

Instaan postasinkin jo kuvan kaaresta, ja tuli aika paljon kyselyitä voiko näitä tilata meiltä. Hieman yllätti, eikä oltu ehditty miettiä asiaa sen enempää, mutta muutama kaari on nyt lähdössä uuteen kotiin! Mies ei pane pahakseen, oli kuulemma terapeuttista hommaa päivätyön vastapainoksi. Kyselyt voi laittaa osoitteeseen lintuladesign@gmail.com. :)

lintuladesign
lintuladesign
lintuladesign
lintuladesign
lintuladesign

Tässä eräs päivä olin jättänyt vauvelin nukkumaan tuohon kaaren alle päiväunia, ja ihmettelin mikä kiekaisu olohuoneesta kuului, ei kuulostanut Liljalta. Vauva se siellä oli herännyt ja naureskeli ja hymyili leikkikaaressa roikkuville leluille! Tästä on onneksi muistona ihana video, voi että. Jotenkin vastasyntyneen kanssa ei meinaa tajuta sitä, että tuosta pienestä nyytistä kasvaa ihan samanlainen touhottava tättähäärä kuin Liljastakin, ja pian saadaan kuulla kahden tytön hupsuja höpötyksiä. Ja tästä se vasta alkaa! Voi meidän tytöt.

Nämä oli nyt tällaiset pikamoikat, nyt täytyy lähteä hakemaan Lilja päiväkodista. Heippa!

Hankintalista vauvaa (ja äitiä) varten

*Kaupallinen yhteistyö / Lola&Lykke
_____________________



Sain toiveen kirjoittaa postauksen siitä, mitkä jutut olen oikeasti kokenut tarpeelliseksi vauva-arjessa, mitä ilman en pärjäisi ja mikä on turhaa. Nyt kahden lapsen äitinä on jo jonkin verran kokemusta siitä, mihin kannattaa satsata ja mihin välttämättä ei, vaikka tietysti jokaisessa perheessä on ne omat juttunsa jotka kokee tärkeäksi. 

Ajattelin toista lasta odottaessa, että hei, meillähän on jo kaikki, ei me tarvita enää juuri mitään uutta. Mutta kuinkas sitten kävikään! Kyllä sitä sit kuitenkin löytyi muutama sellainen juttu, joka hankittiin vauva-arkea helpottamaan ja jotka olen kokenut tosi tarpeelliseksi. Olen tehnyt aiemminkin tällaisen listauksen esikoisen syntymän aikoihin, mutta jotain muutoksia on tosiaan tullut. Tässä siis mun lista ja suositukset: mitä vauvalle kannattaa hankkia.


Vaatteet:


Kannattaa hamstrata vauvan vaatteita hyvissä ajoin ainakin parin koon verran valmiiksi, koska alkuun vauva-arjen myllerryksessä ei välttämättä oikein jaksaisi lähteä minnekään kaupoille täydentämään puuttuvaa vaatevarastoa. Musta tuntuu että ensimmäisellä kerralla olin paremmin varautunut kuin nyt toisen lapsen kanssa, koska jotenkin muistin että meillä on tuolla säästössä esikoisen vauva-ajoilta lähes kaikki. No olikin, mutta ilmeisesti olin heittänyt osan koon 56-62 vaatteista pois – muistaakseni siksi että niissä oli sellaiset kakkatahrat jotka ei millään sappisaippuallakaan lähtenyt pois. Olen Liljan kasvaessa varastoinut vaatteet koon mukaan, ja käytännössä vain tyhjensin pienimmät koot pesukoneeseen ja siitä viikkasin sen enempää miettimättä vauvan lipastoon. Jotenkin kummasti tässä taaperoarjen tiimellyksessä en ollenkaan rekisteröinyt, että tilanne on näin huono. Siispä todettiin melkein heti uuden tulokkaan kotiuduttua että joo, mars lähimpään lastenvaatekauppaan hakemaan pieniä bodyja!

Mitä vaatteita sitten kannattaa olla ja kuinka paljon?

- bodyja
- housuja/leggingsejä
- sukkia
- muutama huppari/neuletakki
- sisähaalari (tosi kätevä jos kotona on viileää)
- puuvillapipoja 
- ulkoilua varten haalari, riippuen mihin vuodenaikaan vauva syntyy
- tumput, villasukat, villapipo
- lämpöpussi

Ihan vastasyntyneelle vauvalle suosittelen ostamaan vain kietaisubodyja. Ihan siksi että kakka- ja pukluvahinkoja sattuu alvariinsa, ja voin kertoa ettei pään yli vedettävän bodyn riisuminen ole tällaisen vahingon jälkeen kivaa vauvalle eikä vanhemmalle. Sitä kakkaa on sit muuten joka paikassa! Kietaisubodyt on parhaita, koska ne saa riisuttua paljon vähemmällä säädöllä pois. Lisäplussaa tuo jos bodyssa on valmiina sellaiset käännettävät tumput, sillä vastasyntyneet helposti raapivat itseään, kun kynsiä ei saa leikata ensimmäiseen kahteen viikkoon.

Ystäväni pyykinpesukone.

Pyjamia en ole erikseen ostanut ainakaan 56 kokoisina, koska ne jää käyttämättä. Meidän vauveli siirtyy ihan näillä näppäimillä käyttämään jo 62 kokoa, ja ainakin meillä tämä ensimmäinen kuukausi on ollut yhtä pyykinpesua ja vaatteiden vaihtoa. Toki voi ostaa 10 bodya ja 10 pyjamaa yötä varten, mutta en nää tässä mitään järkeä. Panostan vauvanvaatteissa mukavuuteen muutenkin, joten kyllä ne päivävaatteetkin on tarpeeksi mukavia yötä varten. Eikä näin pieni vauva edes erota yötä, eikä hänen elämänsä noin muutenkaan hirveästi eroa oli päivä tai yö. Määristä sen verran, että olisikohan hyvä määrä vaatekertoja (ne pienimmät koot) suunnilleen 10. Ainakin siinä tapauksessa jos omistaa kuivausrummun ja saa vaatteet nopeasti uudelleen pesun jälkeen käyttöön. Meidän vauva oli syntyessään 3700g, joten kokoa 56 ollaan käytetty kyllä ahkerasti, mutta luulisin että jos on tulossa vähän reilumman kokoinen vauva, ei ihan hirveästi kannata turhaan ostella 56:sta, kun ne todennäköisesti jää liian pieneksi heti.

Meidän vauva syntyi syyskuussa, joten ihan vielä ei mitään toppavaatteita olla tarvittu. Äitiyspakkauksessahan tulee mukana joku kevyempi haalari ja kunnon toppis, mutta ne on ihan hervottoman kokoisia näin pienelle vauvalle. Tällä kertaa ei muuten otettu äitiyspakkausta, koska vaikka äitiyspakkaus ihan super hieno etu onkin, ajattelin että turhaa olla kahdet kynsisakset, kaksi harjaa jne. ja suoraan sanottuna äitiyspakkauksen vaatteet ei ehkä ole ihan sitä meidän ominta tyyliä. Turhamaista tiedän, mutta näin meillä päätettiin! Ajattelin siis hankkia vauvalle talvea varten ehkä 62-68 kokoisen toppahaalarin, käytettynä mieluiten jos löytyy. Muutenkin kannatan vaatteiden ja tarvikkeiden hankkimista käytettynä, koska niiden käyttöikä on todella lyhyt ja tuntuu ihan turhalta ostaa kaikki uutena kun käytettynäkin saa. 

Rattaissa meillä on vauvalla käytössä Baby's Onlyn lämpöpussi, jolla saa myös ns. ostettua lisäaikaa toppavaatteille.


Vauvan hoito


- harsoliinoja
- hoitopöytä ja/tai -alusta
- peppupyyhkeitä
- vaipat, wet wipes, pumpulipuikot, vanulaput
- kirvelemätön desinfiointiaine
- lämpömittari
- kylpyamme
- kuumemittari
- kynsisakset
- vauvaöljy (Sophie la Girafe on oma lemppari)
- hajusteeton pyykinpesuaine
- sappisaippua
- hoitolaukku
- matkakokoinen hoitoalusta
- itkuhälytin

Tällä kertaa me hankittiin ihan kunnon hoitopöytä. Aloin jo helistä kun ajattelinkin sitä vaippojen ja tarvikkeiden määrää joka pitäisi tunkea yhteen pieneen kaappiin pyykinpesukoneen yläpuolelle (meillä oli ennen hoitoalusta pesukoneen päällä, tarvikkeet kaapissa), ja ilmoitin miehelle vaan että ei riitä. Nyt on hoitopöytä, jonka alle saa kätevästi koreihin molempien lasten vaipat, harsot, pyyhkeet, vaipparoskiksen ja kaikki tarvikkeet. Niiiiiin kätevä, kun kaikki on samassa paikassa helposti käden ulottuvilla!


Hyllyllä hoitopöydän yläpuolella on pumpulipuikot, rasvat yms. muut jotka kiinnostaisi taaperoa aivan liikaa...

Alhaalla on vaipat, pyyhkeet ja harsot.


Harsoja kannattaa olla reilusti, siis vaikka suoraan se 10-15. Meidän vauva puklasi alkuun tosi paljon (ja puklaa edelleen) ja harsoja saa olla vaihtamassa ihan jatkuvasti vaatteiden ja muiden lisäksi. Pieniä pyllypyyhkeitä kannattaa olla muutama, näitä ei mene muuten kovin paljoa ellei vauva päätä pissata kesken vaipanvaihdon. Tai kakata. Hyvä kikkakolmonen muuten on, että vaippaa vaihtaessa sujauttaa puhtaan vaipan likaisen alle, putsaa pepun ja sitten vasta vetää vanhan vaipan pois. Jos ottaa likaisen vaipan pois niin aivan varmasti tulee pissat hoitopöydälle (ja äidin tai isin paidalle) :D

Navan hoitamista varten tarvitsee pumpulipuikkoja tieysti, ja desinfiointiainetta jos napa alkaa haista. Kosteuspyyhkeet on huippuhyvä keksintö! Niillä pyyhin pepun, ellei sit ole sellainen megayllätys vaipassa odottamassa. Vauvaöljyä ei olla muuten käytetty, mutta jos iho alkaa näyttää tosi kuivalta, lorautan öljyä kylpyveden sekaan. 

Toinen uusi juttu hoitopöydän lisäksi on hoitolaukku! Sain laukun babyshowereissa kavereilta lahjaksi, ja se on todella tullut tarpeeseen. Liljan kanssa käytin epämääräisiä kangaskasseja, jotka pyöri rattaiden alaosassa ja joista ei löytänyt ikinä nopeasti mitään. Hoitolaukussa on paljon eri lokeroita, ja kaiken löytää sekunnissa. Siellä on aina molemmille lapsille vaipat ja vaihtovaatteet, Liljalle evästä, varatutti Liljalle (vauva ei suostu syömään tuttia kovin usein), harsoliinoja, kosteuspyyhkeitä yms. Taitettavan hoitoalustan sain kesällä Babyshopilta (tämä), ja ihan super kätevä tämäkin, kun kaikkialla ei välttämättä ole lastenhoitohuonetta tai jos on, siellä ei ole kuin kova pöytä tai likainen alusta, yhh. On kiva kun on oma alusta ja pyyhe siihen päälle mukana.



Sitten vielä kolmas uusi juttu: itkuhälytin! Viimeksi ei hankittu tätä ollenkaan, mutta tällä kertaa päätin sen hommata. Ihan siksi että nyt asutaan kolmiossa, ja siksi että meillä on taapero. Ensimmäisestä syystä johtuen jos vauva nukkuu makuuhuoneessa pinniksessään, ei sieltä meinaa kuulla mitään öhinää olohuoneeseen asti. Lisäksi meillä on kylpyhuone makkarin ja olkkarin välissä, ja koska pyykinpesukone pyörii 24/7 ei siltä meteliltä kuule mitään. Taapero taas pitää huolen siitä, että silloin kun pesukone ei hyrise, ei meillä kuitenkaan pääse tulemaan liian hiljaista.. Joten, ihan oman mielenrauhan vuoksi on kiva kun itkuhälyttimestä kuulee onko vauva herännyt. Niin ja kaiken lisäksi tuo vauva on siitä ihmeellinen tapaus, ettei hän itke juuri ollenkaan. Siis en todellakaan valita, mutta olisi kurjaa jos pieni joutuisi tuntitolkulla öhistä yksinään pinnasängyssään ennen kuin huomaisin että hän on hereillä.

Imetys


Jos aiot/haluat/pystyt imettää, kannattaa hieman suunnitella tätäkin etukäteen! Imettämiseen menee kuitenkin aika paljon aikaa, joten vähän kuin nukkumiseen ja sängyn mukavuuteen, siihenkin kannattaa panostaa.

Mulle ihan ehdoton juttu imetyksen sujumisen kannalta on ollut rintapumppu. Nyt kahden lapsen kokemuksella voin todeta, että mulla tuppaa olemaan ylituotantoa maidosta. Positiivinen ongelma, mutta ongelma kuitenkin! Kaksi ensimmäistä viikkoa vauvan kanssa oli ihan hirveää, kun imetys sattui kivikovien tissien kanssa, vauva hermostui kun ei saanut kunnon otetta jne. Mitkään käsin lypsämiset ei todellakaan riitä, eikä kyse ole siitä että ylipumppaisin. Sitä maitoa vaan tulee... ja tulee... ja tulee. Joten, sähkökäyttöinen Philips Aventin rintapumppu on mun paras ystävä.

Tähän liittyen yksi uusi hankinta on höyrysterilointilaite. Tonne laitteeseen vaan tungetaan tuttipullot, rintapumpun osat ja tutit, lisätään vähän vettä, painetaan napista ja tadaa, laite höyryttää ja steriloi kaiken eikä tarvitse jännittää polttaako "tuttikeiton" pohjaan. Mä en siis missään nimessä olisi saanut pidettyä rintapumpun osia hengissä tähän päivään asti, kun etenkin niinä päivinä kun Lilja on kotona ei keskittyminen riitä mihinkään puolta minuuttia kauempaa. Tai en saa keskittyä. Pieni juttu, mutta kaikki mikä vaan voi vauva-arkea helpottaa, on erittäin tervetullutta!

Imetys on ihanaa, mutta sen lieveilmiöt ei. Mulla on ainakin rinnat tosi herkät kylmälle, muistan miten silloin Liljan synnyttyä en ihan uskonut neuvolan tätiä siitä, että rinnat pitäisi suojata kylmältä ulos mennessä. En vaan ymmärtänyt miten se kylmä nyt niin voi muka vaikuttaa. Kunnes astuin ovesta ulos Taka-Töölössä Mechelininkadulla, siinä Sibeliuspuiston vieressä, jossa tuulee mereltä niin kirpeästi marraskuussa että oksat pois. Tai tissit pois. Tuntui kuin rinnat olisivat jäätyneet maitoineen siihen paikkaan ja saman tien käännyin 180 astetta takaisin sisälle hakemaan varmaan kaikki omistamani villahuivit rintojen suojaksi. Tämän jälkeen mulle meinasi tulla rintatulehdus, siis tuosta muutaman sekunnin tuulenviimasta. En muuten enää kertaakaan lähtenyt ulos ilman kunnon lämmitystä! Se muuten sattuu ihan törkeesti jos rintatulehdus tulee/meinaa tulla. Itse vältyin tulehdukselta sillä että seisoin kuumassa suihkussa tunnin hieromassa kipeää kohtaa rinnassa. Ei ollut kivaa.


mitahankkiavauvalle
Iloinen mama lähdössä lenkille! Ilman että rinnat jäätyy.

mitahankkiavauvalle
mitahankkiavauvalle
mitahankkiavauvalle

Tällä kertaa olin jo valmiiksi viisaampana liikenteessä, tuoreessa muistissa tuo aikaisempi kokemukseni. Kun Lola&Lykkeltä kysyttiin, olisinko kiinnostunut kokeilemaan heidän rinnoille tarkoitettua lämpösuojaa, ei tarvinnut muuten sekuntia kauempaa miettiä. Kyllä kiitos!

Merinovillainen (100%) Snüg lämpösuoja siis suojaa rintoja kylmältä ja viimalta, sekä edesauttaa maidon herumista. Tämä on ollut aivan i h a n a <3 Sujautan sen päälle takin alle ja tuntuu kuin joku halaisi lämpimästi. Ihan huipputuote, oikeasti. Nytkin kun tuolla on ollut jo monta viikkoa sellainen "englantilaissää", eli luihin ja ytimiin ujuttautuva kostea ja kylmä ilma, tämä on ollut ihan pakollinen. Tänään on satanut ensilumi, eikä tulisi mieleenkään lähteä ilman lämpösuojaa minnekään. 

Lisäksi lämpösuoja on varmasti hyvä ihan imetyksen alkutaipaleella rintojen ollessa arat ja kivistävät, ja jos sinulla on vaikeuksia saada maito herumaan. Lämpösuoja on mielestäni myös tosi kivan näköinen! Ajattelin että miksei tätä voisi käyttää myös sitten kun en enää imetä, tämähän lämmittää tosi kivasti ihan noin niin kuin muutenkin ulkoillessa. 

Ps. Lolalta & Lykkeltä saa myös tukivöitä raskausajalle ja tukemaan keskivartaloa synnytyksen jälkeen. Mä vähän pohdiskelin että hankin kyllä samantien tuon tukivyön jos selkä alkaa vähänkään näyttää merkkejä kipeytymisestä. Kipuun kannattaa puuttua heti eikä myöhemmin.  


mitahankkiavauvalle
 Kiitos Lola&Lykke – täällä yks tyytyväinen imettäjä hei!


Liikkuminen


Yksi tärkeimmistä hankinnoista vauvaa varten on tietenkin vaunut. Liljalle hommattiin aikoinaan sellainen Gracon setti, jossa oli vaunujen runko, koppa (käytössä 0-6kk), ratasosa, sadesuoja, turvakaukalo + telakka ja adapteri kaukaloon (sai kiinnitettyä vaunuihin). Graco ei ole mikään suosittu merkki ja on sieltä halvimmasta päästä, mutta voin kyllä erittäin lämpimästi suositella. Kesti kovaa kulutusta, Etelä-Savon loska- ja lumikelit muun muassa. Vähän jopa haikein mielin myytiin koko setti tässä kesällä uuteen kotiin, nyyh. 

Nyt toista vauvaa varten hommattiin tuplarattaat, koska Lilja on vielä sen verran pieni ettei tosiaankaan kävele itsekseen joka paikkaan! Osaa tuo typy kävellä, mutta ei välttämättä oikeaan suuntaan eikä sinne minne pitäisi. Tuplarattaista haluan kirjoitella ihan erikseen vielä myöhemmin, niitä nimittäin pohdittiin pitkään ja hartaasti ja haluan jakaa tätä ilosanomaa hyvistä tuplista eteenpäin ihan pitkän kaavan mukaan!

Kantoliinaa kokeilin Liljan kanssa, mutta koin sen jotenkin hankalaksi. Ostettiin kantoreppu, jota käytettiin välillä sisällä kun Lilja ei meinannut rahoittua muuten, useimmiten ulkona kun käytiin kävelyllä. Ihan jees, mutta onhan se kantoreppu paljon tönkömpi kapistus kuin liina! Liinaa en nyt toisen kohdalla edes harkinnut. Mun selkä oli niin jumissa ja kipeä etenkin loppuraskaudesta, että ajatus vauvan kantamisesta sai kyyneeleet silmiin. Mutta ihme on tapahtunut, ja mun selkä ei ole sitten tippaakaan kipeä toisen raskauden jälkeen. Liljan jälkeen oli, enkä siksi ihan hirveästi silloin innostunut kantamisesta. Mutta nyt olisin! Olisi niin kätevä esim. perheen kanssa ulkoillessa laittaa vauva kantoliinaan ja jättää rattaat kotiin. Lenkillä Liljan poukkoilu ei haittaa, metsäpolulla saakiin säntäillä joka ilmansuuntaan!

Turvakaukalo on tietysti must jos on auto. Isofix-kiinnitysmahdollisuus on nykyään lähes kaikissa autoissa, ja selvyyden vuoksi jos siellä on jotkut ihan hoomoilasena että mitä se isofix tarkoittaa, niin se siis on helppo ja turvallinen tapa kiinnittää kaukalo autoon. Autossa on sellaiset paikat siellä takapenkkien väleissä, joihin turvaistuimen tai kaukalon adapterin saa kiinnitettyä. Turvakaukalo on siitä kätevä, että sen saa nostettua autosta suoraan rattaisiin, eikä vauvaa tarvitse välttämättä erikseen nostella istuimesta toiseen. Meidän tuplarattaissa on sellainen adapteri, jolla turvakaukalon (Maxi Cosi Pebble) saa kiinnitettyä suoraan rattaisiin. Toisessa autossa taas on kääntyvä turvaistuin, jossa on sellaiset säätömahdollisuudet että istuin käy vastasyntyneestä 18 kg kokoiseksi asti. 

Joka tapauksessa, liikkumisen helppouteen kannattaa satsata, koska siihen menee äkkiä hermot jos liikkuminen on hankalaa ja vaatii kamalasti ylimääräistä sähläämistä. Vauvassa on jo muutenkin paljon tekemistä, niin siihen päälle ei kaipaa mitään lisästressiä arjen perusrutiineihin.

Nukkuminen



Nukkumisen suhteen on aika samat sävelet kuin ennenkin, meillä on pinnasänky erillään vanhempien sängystä ja pinnasängyssä unipesä alkuun. Ainoa uusi hankinta tähän liittyen on mooseskori jalustalla, ja tämä on kyllä ollut niin tarpeellinen. Vauvaa voi pitää olohuoneessakin ilman pelkoa siitä, että taapero pomppii vauvan päälle. Sohvalla pidän vauvaa välillä, mutta en kyllä uskaltaisi jättää hetkeksikään vauvaa Liljan kanssa ilman valvontaa näin. Lilja on tosi rakastava pikkusiskoaan kohtaan, mutta Lilja ei ihan kuitenkaan ymmärrä samalla tavalla varoa vauvaa jos vaikka juurikin hyppii sohvalla. Koria voi myös nostella ja siirrellä, mikä on sekin kätevää. 

Oikeastaan unipesä on nyt mooseskorin takia jäänyt vähän vähemmälle käytölle, että jos haluaa pinnasängyn lisäksi hankkia jomman kumman, suosittelisin ehkä kuitenkin enemmän mooseskoria.

Siinä hei muutama juttu mitä mun mielestä vauvaa varten kannattaa hankkia! Kaikki ei tietenkään ole pakollisia, mutta meillä tullut tarpeeseen. Joitain ilmiselviä juttuja on saattanut unohtua listalta, mutta tästä tuli jo muutenkin niin pitkä postaus että ehkä ihan hyvä.

Toivottavasti tästä on jollekin apua hankintaviidakkoon! ♡

Nyt mä en enää jaksa, nyt on sun vuoro

Tiedättekö sen tunteen kun menet illalla lukemaan sänkyyn ennen nukkumaanmenoa ja havahdut siihen että olet lyönyt itseäsi kirjalla päähän kun olet nukahtanut kesken lukemisen? Toinen ehkä hieman modernimpi klassikko on se, kun selaat puhelinta ja pudotat puhelimen kipeästi suoraan nenään. Naurattaa kun joskus on vaan pakko ennen nukkumaanmenoa selata vielä joku juttu, vaikka keikut unen ja valveen rajamailla ja tökit puoliunessa toinen silmä kiinni puhelimen näyttöä ja klikkailet just sitä mainosta josta aukeaa ponnahdusikkuna tms. 

Se taas ei paljoa naurattanut, kun lauantaina ajoin Turusta Tampereelle kaksi lastani kyydissä ja meinasin nukahtaa rattiin. Mulla oli just toi fiilis mitä kuvasin, erona vain se, että olin auton ratissa. Piti oikeasti tehdä töitä että pysyin hereillä, läiskin itseäni naamaan, lauloin, join vettä, avasin ikkunan, ajattelin että "kohta se peura hyppää tuolta tielle" jotta saisin vähän adrenaliinia kroppaan ja olisin paremmin hereillä. Pysähdyin pariinkin otteeseen ja kävelin ulkona, vielä puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa kävin varmuuden vuoksi hakemassa kahvin. No, missään kohtaa ei tilanne kuitenkaan mennyt niin pahaksi, että olisin meinannut oikeasti nukahtaa rattiin, mutta se on hirveä tunne kun tiedät että jos et nyt reagoi niin kohta muuten nukahdat. Jos olisi ollut yhtään pidempi matka jäljellä kotiin kuin tuo puoli tuntia, olisin varmaan vaan pysähtynyt nukkumaan. Niin ja kyllä yksi peuraperhe hyppäsikin tielle muutaman auton päässä, ja koko letka joutui äkkijarruttamaan, minä mukaanlukien. Jos en olisi ollut tarkkana, olisin kohta ollut keula rutussa joko peuran tai toisen auton perässä, huh.

Kuukauden vanha (maito)vampyyri.

Isosisko halusi koristella vauvan syksyn lehdillä. Isosiskolla on muuten kumisaappaat väärin päin jalassa.

He olivat aika ihanat yhdessä.

Olin tosi väsynyt, koska tein minireissun viikonloppuna tyttöjen kanssa Turkuun, ja oli ihana reissu kyllä! Viikonloppuun mahtui siskon näkemistä (Lilja oli aiiiiivan pähkinöinä kun sai viettää aikaa tätinsä kanssa), yhdet babyshowerit brunsseineen ja vielä treffit yhden toisen ihanan kaverin kanssa. Raskauden aikana, etenkin loppuraskaudesta, en oikein jaksanut tehdä mitään. Saati reissata yhtään minnekään, joten nyt on niin kiva nähdä ystäviä ja perhettä. Mies ei tällä kertaa tullut siis mukaan, koska hän on reissannut niin paljon viime aikoina ja sanoin hänelle että kyllä mä pärjään. Hyvin pärjäsin joo, mutta vauva tietysti valvotti niin että vielä kolmelta yöllä istuin sängyllä vauva sylissä katsoen Netflixistä Outlanderia. Ja seuraavana aamuna piti herätä aikaisin, koska oli ohjelmaa.

No, onneksi selvittiin kotiin ehjin nahoin, mutta oli aika hirveä ajomatka. Olin niin väsynyt, että melkein heti kotiin tultuani kaaduin sänkyyn ja torkahdin. Jostain kumman syystä kuitenkin nousin ylös mennäkseni miehen ja Liljan kanssa saunaan, VIRHE! Jos olisin tiennyt minkälainen yö on tiedossa, olisin nukkunut siihen asti kunnes miehen pitää mennä nukkumaan ja oikeasti alkaisi mun vahtivuoro vauvan kanssa.

Vauva nimittäin järjesti sellaisen shown kipeän mahansa tai jonkun muun syyn takia, että meinasi iskeä epätoivo. Vauva on muuten aika helppohoitoinen yksilö, mutta hänelle iskee välillä näitä masuvaivoja, ja sitten muuten ei nuku kukaan. Tai Lilja nukkuu, mutta minä eikä mies nuku. Päivisin vauveli vetelee sujuvasti hirsiä vaikka kuinka monta tuntia putkeen, mutta aina joskus klo 22 illalla alkaa ihmeellinen pöhinä, jalkojen sätkiminen ja sellainen närkästynyt itku. Se ei ole nälkäitkua, vaan jotain muuta. Hän parkaisee kerran ja jättää sen siihen, mutta jos häntä ei nosta syliin, itku tietysti jatkuu. Ja sitten herää myös esikoinen. Se on hirveän kiva tilanne, kun yrität hyssytellä itkevää vauvaa ja Lilja paukauttaa huoneensa oven auki ja pupu kainalossa tulee unenpöpperössä olohuoneeseen ja toteaa että "vauva ikkee". No niin tekee, voi kiesus! 

Yleensä mä olen hoitanut yöt, koska mies käy töissä. Mutta tuolloin viime lauantai-sunnuntai välisenä yönä oli pakko mennä herättämään mies ja pyytää että hän katsoisi vauvaa välillä, koska olin tosiaan edellisenä yönä nukkunut sen 3,5 h. Näin tehtiin, mutta enhän mä saanut nukuttua kun kuulin vauvan itkun makuuhuoneeseen, ja tietysti korvatulpat oli loppu. Yritin hetken saada unenpäästä kiinni, huonolla menestyksellä, kunnes luovutin ja menin takaisin vauvan luokse. Olin niiiiiin sekaisin ja väsynyt, että alkoi jo tosissaan hermoa kiristää. Miehellä vähän sama homma, kun turhautti kun ei voinut mitenkään auttaa. Siinä me sitten molemmat naamat harmaina yritettiin keksiä miten tuon rakkaan beben saisi rauhoittumaan. Olisiko ollut joskus 4-5 välillä kun ihme tapahtui ja päästiin nukkumaan, tosin en tarkalleen tiedä milloin vauva nukahti, sillä itselläni oli kaapista löytyneet lapsen peltorit korvilla ja olin täydessä unessa. :D

Että näin. Aamulla onneksi nukuttiin pitkään, eikä Lilja poloinenkaan uskaltanut meitä kovin aikaisin herättää. Hän oli varmaan herännyt omassa rytmissään ja kömpi sitten varovaisesti meidän viereen jatkamaan unia. Ihana naapurimme vei Liljan päivällä ulos leikkimään (naapurilla on Liljaa hieman vanhempi tyttö) ja saimme sitten miehen kanssa hetken hengähtää. Vauva tietysti nukkui ihan tyytyväisenä, olihan hän mekastanut koko yön, vähemmästäkin väsyttäisi. Sujahdettiin miehen kanssa peiton alle ja siinä hänen kainalossaan ajattelin, että onhan tämä välillä rankkaa, mutta en silti haluaisi vaihtaa tätä mihinkään. Paitsi ehkä ajoittain hyviin yöuniin.

Meidän rakkautenhetelmä.

Pieni ruusunnuppu, eli Ulpu (vauvan työnimi), täytti perjantaina kokonaisen kuukauden. Jos se meno vähän rauhoittuisi tästä, tai sitten ei. Horror yön jälkeen viime yö taas meni hyvinkin rauhallisesti, ja sain nukkua 1.30-7 ja 7.30-11. Oli aika luksusyöunet siihen nähden, miten toissayö meni. 

Sellaisia tuntemuksia ja tarinoita vauvaperheen elämästä! Ensi kerralla palaan postaustoiveen kera, nyt oli pakko päästä purkamaan huonosti nukuttujen öiden aiheuttamia fiiliksiä (=traumaa). On muuten kerrankin sellainen tilanne, että pää pursuaa postausideoita, ja teiltäkin on tullut vaikka mitä kivoja postaustoiveita täällä ja instan puolella. Kun ehtisin tänne blogiin vähän useammin! Aika ihmeellistä, että pää pursuaa yhtään mitään näiden yöunien jälkeen, mutta eikös ne taiteilijatkin aina menesty parhaiten silloin kun rypevät elämäntuskassa.

Translation: I can't get no sleep. Tittitii, tittittidii...

Instagramista puheenollen, mut löytää sieltä yllättävästi nimimerkillä Ikkunalaudalla. Nyt on storyn puolella käynnissä pieni nimen arvuuttelu, sillä niiden eilisten päiväunien aikana keksittiin miehen kanssa vihdoinkin nimi vauvalle! Hyviä arvauksia on jo tullut roppakaupalla, ja lupasinkin pienen palkinnon oikein arvanneelle. Sitä en tiedä mitä palkinto sisältää, mutta keksin jotain kivaa! Sen verran voin paljastaa, että tällä hetkellä tasan yksi on arvannut oikein. Jos 10 arvaa oikein, mulle tuleekin sit hieman enemmän postitettavaa. Käy laittamassa arvauksia kehiin! Tännekin saa blogin kommenttiboksiin laittaa, jos et ole Instagramissa. :)


Tekemistä taaperolle: diy muovailuvaha

Se olisi taas jo keskiviikko! 

Toissayö oli meillä aika vauhdikas, jos näin voi sanoa. Vauveli öhisi masuvaivojaan, eikä mikään asento ollut hyvä. Kokeilin pitää sylissä, kanniskella ympäriinsä, laittaa masulleen sohvalle, selälleen, kyljelleen, nostaa kehdon päätyä tyynyillä, mutta ei. Ainoa mikä auttoi hetkeksi, oli turvakaukaloon kiinnittäminen ja istuimen heiluttelu jalalla :D Kyllä hätä keinot keksii! Siinä vauva jopa nukahti hetkeksi, mutta taas jossain kohtaa se murina alkoi. Kun kello alkoi lähestyä kaksi, enkä ollut nukkunut päiväunia ja olin herännyt aika aikaisin, alkoi jo pikkuisen epätoivo hiipiä puseroon. Olin jo vähällä mennä herättämään miehen, jos saisin vaikka puolen tunnin mininokoset, että jaksan valvoa sitten taas muutaman tunnin, mutta onneksi vauva nukahti. Ja nukkui taas kuin enkeli koko päivän, mikä siinä onkin? Yöllä pitää bailata mutta päivällä sitten torkutaan ihan kelvollisia unipätkiä.

No, joka tapauksessa huonosti nukutusta yöstä huolimatta eilen oli jotenkin taas erityisen kiva päivä. Lilja oli hurjan söpö ja keksi kaikkea hauskaa äidin pään menoksi päivän aikana. Nauroin monta kertaa joillekin Liljan sanomisille, kun tuo pieni taaperoni osaa jo jutella niin hauskoja juttuja. Kun nousin jakkaralle ottamaan jotain ylähyllyltä (vaahtosammuttimen elämää), Lilja totesi ole varovainen äiti, se on aika vaarallista. Ja tuon aika vaarallista juuri sellaisella varoittavalla äänellä miten itse sanoisin jos Lilja tekisi jotakin mikä olisi aika vaarallista. Nauratti myös kun pestiin käsiä ja Liljan hihat kastui, johon hän huudahti "voi ei! Kastui likomäräksi!" Mistä ihmeestä tuo pieni on oppinut sen kaltaisia sanoja kuin likomärkä. Tuon tättähäärän kehitys on ihan huimaa, ja hänestä alkaa oikeasti saada jo seuraa ja meillä on tosi hauskaa yhdessä.

Toinen mikä nauratti niin että hyvä kun en pissannut housuun, oli kun syötiin välipalaa ja istuttiin pöydässä. Lilja ei suostunut syömään ilman että hänen "vauva" (eli baby born) on kainalossa, ja hän söi itsepintaisesti yhdellä kädellä. Syötiin karjalanpiirakoita, ja jotenkin vaivihkaa Lilja oli saanut tungettua sitä riisipuuroa myös vauvan suuhun. Päätimme yhteistuumin viedä vauvan kylpyyn, ja laskin kylpyveden lavuaariin. Nauraa kihersin kun mies sattui juuri soittamaan ja kerroin että ollaan täällä hukuttamassa baby bornia, ai kamala. Lopulta sain ongittua riisipuurot pois nuken suusta 3mm virkkuukoukulla, että ihan vinkkinä vaan muillekin.

Mutta hei, tänään halusin jakaa ohjeen superkivaan tekemiseen lapsen kanssa! Nimittäin itsetehty muovailuvaha. Ohjeen tähän löysin Simppelin sormiruokakeittiön blogista. Tätä oli hauska tehdä, mutta värjääminen oli kyllä pieni operaatio, tai sitten tähän olisi sopinut paremmin ne mystiset pastavärit, joita en ikinä löydä mistään kaupasta! Mutta joka tapauksessa tosi kivaa yhteistä puuhaa ja Liljakin jaksoi keskittyä hommaan pitkän tovin.



Itsetehty muovailuvaha (Simppeli sormiruokakeittiö)


Tarvitset:

2,5 dl vehnäjauhoja

1 dl suolaa

1 rkl sitruunahappoa

1 rkl öljyä

2,5 dl kiehuvaa vettä

elintarvikevärejä


Tee näin:

Sekoita jauhot, suola ja sitruunahappo keskenään.

Lisää öljy ja kiehuva vesi. Jos haluat värjätä koko taikinan samalla värillä, tee se tässä kohtaa.

Sekoita, anna jäähtyä ja vaivaa taikinaksi.

Aloitin muovailemalla mitäs muutakaan kuin banaaneja. Lilja sanoi näitä tosin spagetiksi.

Lilja teki lumiukon! Laittoi kaksi palloa päällekkäin ja toiseen kiinnitti nokan ja sanoi, että se on luminukko. Olin niin ylpeä lapsosestani!


Halusin kokeilla värjätä eri värejä taikinasta, joten jaoin valmiin taikinan tässä kohtaa osiin ja värjäsin. Suosittelen käyttämään kumihanskoja värjäyksen aikana!

Meiltä löytyi kaapista korttiaskarteluista jäänyttä hilettä, jota kokeilin lisätä myös taikinaan. Jossain näin ihanan inspiskuvan tähän liittyen, mutten kuollakseni muista missä. Instagramissa varmaankin, joten jos tunnistat itsesi niin huuda hep!

Jaoin taikinat ehkä hieman liian isoiksi paloiksi, olisi voinut laittaa vielä pienempiin osiin ja värjätä useammilla eri yhdistelmillä. Näistä tuli tällainen yksi iso Ikean lasipurkki täyteen taikinaa, taitaa olla tilavuudeltaan vajaa 2 l.

Nappaa tästä hauska puuhaidea pimeneviin syyspäiviin – hauskoja muovailuhetkiä 🌈

- Essi ja Lilja


Kuinka usein -blogihaaste

Hei ja kivaa alkanutta viikkoa!

Paahdoin koko eilisen taas sellaisella aikataululla menemään etten ehtinyt blogin puolelle ollenkaan. Mikä tämä tämmöinen äitiysloma on – missä ne rauhalliset päivät viipyy? Tiedän että olen taipuvainen suorittamiseen, mutta kyse ei nyt ole siitä. Ihan jo siinä menee koko päivä, kun hoitaa vauvaa, siivoilee (ei mitään suursiivousta vaan sellaista tavallista tiskikoneen tyhjennystä), syö lounasta, vastailee sähköposteihin, kipaisee postissa ja hakemassa esikoisen päiväkodista, sitten taas vauvantuoksuisia hetkiä sohvannurkassa ja leikkimistä taaperon kanssa. Ja kieltämistä noin tuhat kertaa illan aikana, puuh. 

Mulla on pitkä lista postausideoita ja -toiveita joita haluaisin toteuttaa, mutta palataan niihin myöhemmin, sillä eilen Pikkuleijonat -blogi heitti mulle pitkästä aikaa blogihaasteen. Rakastan kaikkia haasteita, joten pidemmittä puheitta – mennään asiaan!

Viime yö oli sellaista hurlumheitä vauvan kanssa, että jätettiin tänään suosiolla muskari väliin, sitä paitsi nyt on syyslomaviikko. Nyt lomaillaan. Esikoinenkin heräsi vasta vähän ennen kymmentä (??)

Nojatuoliin on kertynyt jokin epämääräinen kasa viikattavia pyykkejä, kesäsäilöstä kaivettuja lampaantaljoja (nyt on tullut aika tehdä kotiin se syksyisen lämmin fiilis) ja pesussa olleita sohvatyynyjä (ks. alempi kohta). Bongaa kuvasta myös taapero, jonka on aina ängettävä itsensä liian pieniin väleihin. Ja sitten oltava dramaattinen kun ei mahdu.

Vaihdat lakanat? Kahden viikon välein, kesällä ehkä useammin kun tulee hikoiltua enemmän. Tietty sit myös vaihdetaan jos eräs pukluprinsessa sattuu osumaan lakanoihin puklurätin sijaan.

Vaihdat pyyhkeet? Siis varmaankin pari kertaa viikossa. Heti jos alkaa näyttää likaisilta, hajusta puhumattakaan. Olen aika natsi puhtaiden pyyhkeiden kanssa!

Soitat isälle/äidille? Äidin kanssa soitellaan silloin tällöin – sopivin väliajoin? Joskus voisi soitella ehkä useammin, mutta mun mielestä soitetaan sitten kun on asiaa. :D Iskän kanssa enemmän viestitellään, mutta soitetaan sitten kun on jotain organisoitavaa, esim. yhteinen reissu isovanhempien mökille tai ollaan menossa kylään tms.

Näet vanhempiasi? Hmm iskää muutaman kuukauden välein yleensä, raskaana ollessa en nähnyt KETÄÄN ikinä milloinkaan, koska en vaan jaksanut. Nyt raskauden jälkeen voin todeta, että oli tosi raskasta. Ei sitä edes silloin tajunnut niin selvästi. Äitiä näen yleensä pari kertaa vuodessa, koska välimatka on pitkä ja junalla menee 8 tuntia. Viimeiset pari vuotta äiti on tullut aina meille, koska pienet lapset ja junassa 8h...

Käyt leffassa? Kävin viimeksi pari kuukautta sitten ystävien kanssa katsomassa Aladdinin! Oli hyvä. Mutta olisi myös aivan järjetön ikävä päästä miehen kanssa leffaan kahdestaan, se oli ennen meidän juttu. Ensimmäisen kerran kun käytiin elokuvissa yhdessä, oli sateinen syksyinen ilta, ajettiin miehen Saabilla (rakastin sitä autoa!) Finlaysonin alueelle ja käveltiin siitä käsikädessä Plevnaan. Käytiin juomassa yhdet oluet (Karhut lasipullosta) ja mentiin katsomaan joku kauhuleffa. Siitä tuli sellainen traditio, että pitää aina juoda joku olut lasipullosta ennen näytöstä. Saab on vaihtunut kyllä aika paljon isompaan (ja kalliimpaan :D) perheautoon, mutta muuten olisi ihana päästä taas viettämään sitä meidän leffailtaa.

Föönaat hiukset? Ehkä silloin kun on tulossa juhlat ja pitää saada hiukset äkkiä kuiviksi. Muuten en oikeastaan ikinä.

Putsaat lattiakaivot? Mies hoitaa, yök.

Käyt metsässä? Haluaisin käydä useammin, mutta täällä kaupungissa asuessa se on operaatio. Olen asunut lapsuuteni saarella ja juossut pitkin metsiä aamusta iltaan, joten mulle on ehkä aina ollut vähän vierasta asua kaupungissa. No se Turun Martti menettelee, mutta mutta muuten haikailen edelleen enemmän luonnon keskelle. 

Käyt suihkussa? Päivittäin, hiuksia en aina pese, mutta suihkussa on käytävä ihan joka päivä.

Sanot läheisille, että rakastat heitä? Miehelle ja Liljalle (ainiin, mulla on toinenkin lapsi) joka päivä.

Tarkistat kuivakaapin sisällön? Hmm aina silloin kun olen raskaana? Heh, no ei kyllä mä sen tarkistan päällisin puolin aina ennen isompia ruokaostoksia eli kerran viikossa, mutta sellaisen suurraivauksen teen ehkä pari kertaa vuodessa.

Luuttuat lattiat? Kerran viikossa! Meillä on sellainen höyrylattiapesuri, jolla on maailman helpoin pestä lattiat. Pesen aina viikkosiivouksen yhteydessä imuroinnin jälkeen.

Peset vessan? Kerran viikossa.

Puhdistat liesituulettimen? Sen kuvun pyyhin silloin kun näyttää likaiselta, mutta itse sitä suodatinta tms. niin kröhöm aika harvoin...

Tänään ei mennä minnekään – paitsi sinne riivatun ruokakauppaan.

Syöt noutoruokaa? Ehkä muutaman kerran kuukaudessa, me käydään enemmän sit ulkona syömässä. Nimimerkillä Itsudemoon oli päästävä alle viikko synnytyksestä! Huomenna voisikin olla taas sushipäivä, mm.

Valehtelet? Harvoin! Joskus saatan sanoa miehelle pilke silmäkulmassa etten tiedä missä suklaalevy on. Tai kuka sen on syönyt.

Riitelet suhteessa? Kyllä me saadaan joku pieni sanaharkka aikaiseksi ainakin muutaman kerran kuukaudessa :D Niin kuin tässä postauksessa kerroin, ollaan molemmat aika tulisia luonteita, ei ehkä muiden ihmisten kanssa mutta yhdessä kyllä 🔥

Sheivaat? Kainalot vähintään kerran viikossa, sääret ainakin talvella harvemmin.

Vaihdat hammasharjan? Hmm ehkä noin neljän kuukauden välein, koska se unohtuu helposti.

Käyt kirjastossa? Kerran kuukaudessa. 

Peset peitot ja tyynyt? Pari kertaa vuodessa.

Syöt herkkuja? Melkein joka päivä :D Oon vähän sellainen, etten pysty syödä paljoa kerralla, mutta syön aika usein. Kahvin kanssa iltapäivisin on pakko saada pari palaa suklaata! Rakastan myös leipoa, joten mun leipomuksia sit syödään silloin tällöin.

Soitat anopille? Auts. Viimeinen puhelu anopilleni oli joskus lokakuun alussa vuonna 2017. On ikävä. Sitä ennen soiteltiin aika usein, ehkä jopa kerran viikossa.

Peset rintsikat? Rintsikat = imetysliivit. Näitä joutuu pestä tosi usein, koska maitoa on joka paikassa. Mikä siinäkin on, että herätessä on paita ihan märkänä?? Ja just silloin ei ole liivinsuojia.

Leivot? Muutaman kerran kuukaudessa, jos myös sämpylät lasketaan!

Siivoat jääkaapin? Kerran kuukaudessa ainakin, siis ihan pyyhin pinnat jääkaapista ja katson mitä kaikkea sieltä löytyy. Likainen jääkaappi on ällöttävä.

Käyt puntarilla? Me ei omisteta vaakaa, mutta raskauden aikana tuli käytyä tietty usein neuvolassa. Mielenkiinnosta kävin muuten viimeksi puntarilla kun vauvalla oli neuvola, ja raskauskiloista oli kadonnut puolet! Vauva, istukka, lapsivesi ja turvotus toi omalla kohdallani sen +10 kg, vielä olis toiset kymmenen jäljellä :D

Komennat miestäsi? En koskaan, paitsi ehkä leikkimielessä. Tai sit silleen lempeästi kehoitan menemään nukkumaan jos toinen silmät punaisena vielä myöhään illalla väkertää jotakin, eikä poloinen ymmärrä lopettaa.

Syöt irtokarkkeja? Raskaana mulla oli himo irtiksiin, mutta nyt raskauden jälkeen oon huomannut ettei tee mieli enää juuri yhtään. Oikeastaan mun ei tee mieli syödä kauheasti muutenkaan, mikä on aika tylsää. Ihan imetyksen takia pitäisi syödä, ja muutenkin yleisen jaksamisen. Kai liittyy hormoneihin ja toivottavasti tasaantuu hetken päästä.

Vierailet isovanhempiesi luona? Yleensä noin 3-4 kuukauden välein.

Peset pyykkiä? No nyt ollaan asian ytimessä! Siis joka päivä, ihan joka päivä. Monta kertaa päivässä.

Imuroit kotisi? 1-2 kertaa viikossa.

Perheessä kinataan vaatetuksesta? Joka päivä. Liljan mielestä pukeminen on tylsää, lievästi sanottuna. Yleensä päästään parempaan lopputulokseen jos sanotaan että haluatko mennä ulos, haluatko mennä keinumaan jne. Joskus sekään ei toimi, ja tähänkin vastaus on "EI!!!"

Käyt hammaslääkärissä? Ööh kauheeta myöntää mutta varmaan 2-3 vuoden välein. Mulla ei ole koskaan ollut reikiä, mutta suuhygienistillä kävin kyllä viimeksi pari vuotta sitten. Pitäis mennä taas.

Käyt kaupassa? Yritetään tehdä yhdet isommat ruokaostokset ja sitten käydään jos joku loppuu tai on unohtunut. Nyt on menossa sellainen "jakso" että ollaan lykätty niitä isoja ostoksia sillä että mennään sitten huomenna, ostetaan nyt vaan nää niin pärjätään huomiseen. Näin ollaan menty nyt varmaan viikko! 

Peset ikkunat? Mies pesee keväisin, tosin meidän taloyhtiöstä saa lainaan sellaisen kätevän ikkunapesurin, jolla jopa mäkin ehkä jaksaisin pestä ikkunat, heh.

Vaihdat sukat? Päivittäin.

Olet eri mieltä miehen kanssa? Silloin tällöin? On meillä erilaisia mieltymyksiä, mutta sellaisista tärkeistä jutuista; periaatteet, arvot, päälinjat lasten kasvatuksessa yms. ollaan kyllä samaa mieltä.

Ostat uusia vaatteita? Itselle muutaman kerran vuodessa, Liljalle aika usein – nyt varmasti vielä useammin kun on kaksi lasta.

Siivoat? Joka päivä – mun mielestä on helpompaa pitää yllä sellaista perussiisteyttä ja tehdä kerran viikossa vähän isompi siivous.

Tarkistat toimiiko palovaroitin? Kyllä mä vilkaisen ainakin sen verran että valo siinä palaa? Muuten en pahemmin tarkistele, kun en hyvällä tahdollakaan yletä meidän kattoon, oli minkälainen jakkara tahansa.

Peset autosi? Voisin pestäkin, mutta kun tuo mies on sellainen että tykkää ihan rentoutumismielessä puunata autoa. Tai autoja – nykyään meillä on kaksi kun ostin pari viikkoa sitten ihka ensimmäisen oman auton. Tosin senkin on jo mies imuroinut ja siivonnut ja kiillottanut ja huoltanut, että ehkä mä vaan totean että meidän autot on miehen vastuulla.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit? Joka kevät ja syksy, nyt parhaillaan on tosin hieman erikoisempi projekti, kun raskauden jälkeen en haluaisi käyttää edes samoja pikkuhousuja mitä raskaana! Tekisi mieli myydä koko vaatekaappi tyhjäksi ja hankkia ihan uusia vaatteita. Mulla on muutenkin tosi vähän vaatteita ja käytän niitä samoja sit paljon ja koitan yhdistellä eri tavalla. Mutta nyt, olkoon sit joku kerran kymmenessä vuodessa tuleva villitys, tekisi mieli pistää koko kaappi uusiksi. Muut kaapit käyn yleensä kerran vuodessa ainakin läpi, mutta nyt on kyllä päässyt tilanne eskaloitumaan jo aika pahaksi. Muutama sellainen kaappi on jonne en haluaisi edes katsoa...

Siivoat lääkekaapin? Tän haasteen tekijä on erityisen mieltynyt siivoukseen! Hmm, kerran vuodessa.

Puhdistat hiukset harjasta? Silloin kun niitä on kertynyt siihen jonkin verran. Mulla on käytössä luonnonharjaksinen harja (onko toi edes oikea sana) eikä siihen kerry niin helposti hiuksia. Tai katsotaan kohta kun alkaa taas kunnon sulkasato imetyksen takia...

Sellainen haaste! Tähän saa osallistua kaikki halukkaat – en ehdi nyt haastella enää ketään, sillä juuri parhaillaan Lilja lähestyy sohvaa liidut käsissään...

-Essi

Pieni avautuminen ja vauvaperheen kuulumisia

Leppoisaa sunnuntaiaamua ♡

Multa kysytään jatkuvasti, miten meillä nyt menee, joten ajattelin tänne bloginkin puolella nyt kirjoitella hieman enemmän mitä tänne vauvakuplaan kuuluu!

* * *

Ennen kuin menen kuulumisiin, haluan vielä hetkeksi palata synnytyskertomukseen. Kaksplus jakoi postaukseni Facebook-sivuillaan imukuppisynnytyksen näkökulmasta. Tein virheen ja menin lukemaan muutaman kommentin julkaisusta, ja totesin että noup, ei kannata. Joku kyseenalaisti, olinko tietoinen imukuppisynnytyksen vaaroista, ja jo siinä kohtaa olisi pitänyt lopettaa lukeminen.

Synnytys on tosi henkilökohtainen aihe, ja siitä kirjoittaminen ei ole maailman helpoimmasta päästä. Halusin kuitenkin kirjoittaa kokemuksestani, sillä se ei ollut mikään läpihuutojuttu, ja arvelin että saisin kirjoituksen kautta vertaistukea, ja ehkä kenties myös voisin antaa sitä jollekin. Näin kävikin - kiitos siitä. ♡ Mutta ei, suoraan sanottuna mua ei kiinnosta ollenkaan saada aiheeseen liittyen mitään kyseenalaistavaa tai negatiivista kommenttia. Kommentoikaa vaan kaikkea muuta niin paljon kuin sielu sietää, mutta luulisi nyt jokaisen tajuavan, että jos joku jakaa todella henkilökohtaisen tarinansa, pitää olla aika lempeä sitä kommentoidessaan. Tietysti konteksti oli hieman eri Kaksplussan nostossa, mutta kuitenkin. Oma vikani toisaalta että menin lukemaan kommentteja.

Haluan vielä korostaa, että kyllä, olen tietoinen imukuppisynnytyksen vaaroista. Ja synnytyksen vaaroista. Ja raskauden vaaroista. Ja sektion vaaroista. Ja alatiesynnytyksen vaaroista. Ja lääkkeellisen kivunlievityksen vaaroista. Olen myös tietoinen niistä vaaroista, jotka vasta alkaakin synnytyksen jälkeen. Pelko ja huoli ei ikinä lopu – se on vanhemmuuden kääntöpuoli. Lapset ovat maailman rakkainta ja tärkeintä, mutta tuovat mukanaan kyllä aivan järkyttävän painon harteille, ja siitä ei pääse eroon koskaan. En tiedä mitä kommentoija olisi itse samassa tilanteessa tehnyt – varmaankin jaksanut paremmin kuin minä? Tai valinnut sektion? Sitä en saa koskaan tietää, mutta nostan kyllä hattua niille jotka jaksavat kahden millin tuntivauhtia ponnistella vauvaa ulos. Siinä saa olla aika supernainen! Ja siis yhtään en vähättele toisten traagisia kokemuksia. Ehkä silti lempeästi suosittaisin, että jos oma kokemus on käsittelemättä tai on jättänyt jäljen joka ei koskaan katoa, kannattaisi ehkä jättää lukematta muiden synnytyskertomukset. Jos ei siihen ole vielä valmis. Tai näin itse tekisin. Haavoittuvana sitä tulee sanoneeksi sellaista, mitä ei ehkä pitäisi.

Lisäksi painottaisin vielä, että synnytyksen loppumetreillä en jaksanut enää ponnistaa supistuksen tullessa. Silmissä ja päässä alkoi sumeta, sillä kipu oli niin lamaannuttava. Olin ponnistanut tunnin, eikä vauva ollut liikkunut kuin muutaman millimetrin synnytyskanavassa. Jos imukuppisynnytys on vaarallista vauvalle, niin voidaanko tässä nyt tieteellisesti todistaa, että sektio olisi ollut vaarattomampi ratkaisu? Olisiko vauva välttänyt hengitysvaikeudet ja teho-osaston ilman imukuppia? Itse uskon että tuskin. Vauva oli virheellisessä tarjonnassa, mikä vaikeutti synnyttämistä huomattavasti ja pitkästä ponnistamisesta johtuen hän veti lapsivettä keuhkoihin, ei imukupin käytön takia. Tarjontaa ei tarkistettu etukäteen, sillä esikoinen syntyi ihan normaalisti alateitse raivotarjonnassa. Enkä tiedä olisinko siltikään valinnut sektiota, jos olisin tiennyt virhetarjonnasta synnyttämään mennessä. Niin kuin sekä lääkäri että kätilö minulle kertoivat, vauva ei olisi todennäköisesti syntynyt ilman imukuppia tai sektiota. Luotan heihin, enkä muutenkaan harrasta turhaa jossittelua. Myös kätilöystäväni sanoi, etteivät lääkärit turhaan turvaudu imukuppiin, ja tekevät suosituksen sektiosta jos vauva ei muutamalla varovaisella vedolla lähde liikkumaan. 

Pääpointti synnytyksessä on kuitenkin varmasti kaikilla se, että sekä itse että vauva selviää synnytyksessä hengissä ja terveenä, niin kuin nyt kävikin. Ja ehkä vielä lopuksi sanon, että älkööt olko hoopoja ja luulko, että olisin haluamalla halunnut imukuppisynnytyksen, vaan tottakai olisin ollut kiitollinen mutkattomasta synnytyksestä, niin kuin esikoisen synnytys oli. Sen sijaan olen kiitollinen että selvisimme loppujen lopuksi vähällä ja pääsimme kotiin – vieläpä kolme päivää synnytyksen jälkeen!

Mutta, nyt aihe on omalta osaltani loppuun käsitelty, tämä avautuminen siis riittää tällä erää. Kiitos ja anteeksi, tämä oli ehkä enemmänkin itselle tarkoitettu terapeuttinen jälkipuinti (lue uudestaan kohta siitä, että haavoittuvana tulee joskus sanottua asioita, joita ei pitäisi – kukaan meistä ei ole täydellinen), tarkoituksenani ei ole loukata ketään eikä vähätellä synnytyksen riskejä.

* * *

Mutta sitten kevyempiin aiheisiin, eli niihin kuulumisiin!


Viikon vanha ruusunnuppu.

Ensinnäkin, Liljan uhma on laantunut noin 80%, luojan kiitos. Olen saanut takaisin sen ihanan iloisen, älykkään, uteliaan ja hauskan pienen tyttöni. Tottakai tähän ikään ja kehitysvaiheeseen liittyvää uhmaa on edelleen, mutta aikalailla saman verran mitä oli ennen kuin vauva syntyi. Silloinkin Lilja jo osasi lattialle heittäytymisen jalon taidon, mistä onkin kertynyt jo ihan mukavasti kuvamateriaalia muistoksi perhealbumiin. Mutta sellainen yltiöpäinen 24/7 uhma on onneksi tiessään ja nyt neidin harmituksia on taas paljon helpompi ottaa vastaan. Tosin, on tässä "tavallisessakin" uhmassa tekemistä, ja ihan päivittäin ilmeeni on aina jossain kohtaa tämä 😳😟 Eli tästäkin varmasti jossain kohtaa tulossa postausta! :D

Toisekseen, Liljasta on kuoriutunut aivan ihana isosisko. Hän on silminnähden onnellinen siitä, että meille on tullut vauva. Ja siitähän äidin ja isin sydän sulaa<3 Pelkäsin etukäteen, että Lilja olisi todella mustasukkainen ja jopa aggressiivinen vauvaa kohtaan, mutta onneksi pelkoni on osoittautunut turhaksi. Jos kehdosta tai pinnasängystä kuuluu pienikin ähkäisy, on isosisko heti paikalla kertomassa vauvalle ettei ole mitään hätää. Lilja haluaa osallistua vaipanvaihtoon, pukemiseen ja syömiseen. Kyllä, myös syömiseen. Kun kerron, että vauvalla on nyt nälkä ja äidin pitää antaa vauvalle äidinmaitoa, juoksee Lilja keittiöön ja sanoo että hakee vauvalle leipää. Tässä kohtaa on Liljan pettymykseksi sanottava, ettei vauva ihan vielä voi syödä leipää. Banaaniakin on ehdotettu, mutta ei sitäkään vielä. Lilja on myös muutaman kerran kokeillut pitää vauvaa sylissä (mun avustuksella tietenkin), muttei oikein tiedä miten pitäisi olla. Lopputuloksena Lilja istuu jähmettyneenä sohvalla ja katsoo vauvaa silmät suurina, silittää hieman ja sitten nostankin jo vauvan pois. On kyllä muuten hyvin erikoista nähdä sen oman "vauvan" sylissä toinen vauva. Kun vasta hetki sitten se oma 2-vuotias oli se vauva. Pää ei pysy perässä!

Kaksi viikkoa vanha syysvauva.

Ja mites sitten tämä meidän uusi tulokas.<3 Hän on kyllä isosiskonsa tavoin maailman helpoin tapaus. Nyt jo sanoisin, että luonteeltaan vauva tuntuu olevan Liljaa hieman rauhallisempi ja vähemmän temperamenttisempi. Hän jaksaa ihan hirveän kauan odottaa ennen kuin alkaa itkeä. Itkua edeltää parhaimmillaan puolen tunnin jalkojen vispaus, pöhinä ja tuhina ja vasta sitten jos tyhmä äiti ei tajua tulla nostamaan syliin hän päästää pienen kokeilu-itkun. Ja vasta sen jälkeen tulee kunnon itku, ja siinä vaiheessa olenkin jo syöksymässä vauvan luokse. Yleensä nostan hänet syliin jo pöhinävaiheessa, mutta joskus en vaan yksinkertaisesti kuule taaperon ilakoinnilta vauvan pöhinöitä.

Mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan, eli siihen miten se riittämättömyyden tunne hiipii helposti tämänkin äidin mieleen kahden lapsen kanssa. Periaatteessa meillä menee tosi hyvin kun ollaan tyttöjen kanssa kolmistaan kotona. Saan Liljan päiväunille, ehdin pestä pyykit, tehdä ruokaa ja jopa välillä kirjoitella blogia Liljan nukkuessa tai keskittyessä omiin leikkeihin. Mutta toisaalta taas tuntuu välillä siltä ettei tekeminen lopu koskaan – kun et voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Jossain kohtaa päivää huomaan, etten ole syönyt aamupalan jälkeen mitään, tai että rintavarustus kiristää niin paljon, ettei vauva enää saa rinnasta kiinni eikä syöminen onnistu ennen kuin pumppaan enimmät pois. Ja sitä varten pitää tietysti pakastaa aamulla pumpattu maito, pestä ja steriloida rintapumpun osat, sitten pumpata se maito ja sitten vasta päästään tositoimiin. Tai sit vaan voisin antaa sen pumpatun maidon vauvalle, mutta tuntuu että vaikka käytössä on tuo Aventin tuttipullo, vauva tuppaa hotkimaan liian nopeasti pullosta ja puklailee normaalia enemmän. Niin ja tietenkään tämä tapahtumaketju ei ole näin suoraviivainen, vaan jokaisen vaiheen väliin mahtuu kaikkea maan ja taivaan väliltä. Lilja piirtämässä sohvaan, kiipeilemässä tuolilla ja putoamassa lattialle, syömässä matolta viikon vanhoja sinihomejuuston murusia etc. Aika usein myös havahdun siihen, että nyt on liian hiljaista. Parhaimmillaan olen löytänyt Liljan lukemasta itsekseen huoneessaan, mutta joskus hiljaisuus johtuu myös siitä, että Lilja on hiippaillut äidin helmilaatikolle, ja tytsy on parhaillaan tunkemassa helmiä jonnekin pieneen koloon kirjahyllyn taakse. Josta helmet saa pois vain irroittamalla porakoneella ruuvit seinästä ja vetämällä hyllyn irti. 

Joskus ehtii kaiken sohelluksen keskellä juoda kahvin kuumana.

Voinkin todeta, että sanonta kaksi lasta menee siinä missä yksikin, on mielestäni puppua. Yhden helpon lapsen kanssa oli helppoa, kahden helpon lapsen kanssa ei niin helppoa. Tai lähinnä se on aikaa vievää ja tekemistä riittää, nyt on todellakin kädet täynnä! Voisin tietysti skipata kotityöt, mutta seuraukset olisivat vähintäänkin katastrofaaliset. Vauvalta loppuisi vaatteet ja harsot päivässä, jos en pesisi pyykkiä. Kuivausrumpu on kovassa käytössä viikon aikana, koska joskus on niitä päiviä, kun vauvan vaatelipasto ammottaa tyhjyyttään jo puolenpäivän tienoilla, ja puhdasta vaatetta pitäisi saada heti. Kun en sit myöskään viitsisi ostaa kahtakymmentä koon 56 bodya vain siksi, kun niitä ehditään käyttää niin vähän aikaa. Harsoja pitäisi kyllä varmaan hankkia muutama lisää. Jos taas en tiskaa, on aika hankala laittaa ruokaa. Jos en siivoa, kompastun Liljan leluihin vähintään iltaan mennessä. 

Yöt ollaan saatu onneksi nukkua hyvin, vaikkakin vauvan rytmissä. Muu perhe nukkuu normaaliin tapaan, mutta minä valvon vauvelin kanssa yleensä yhteen tai kahteen, sitten heräillään joskus 4-5 aikaan syömään ja parhaimmillaan nukutaan jonnekin 9.30-10 asti. On onni, että Lilja käy päiväkodissa, ja A aina vie hänet sinne. Muuten joutuisin ensin valvomaan vauvan kanssa, ja sitten kuitenkin heräämään taaperon rytmin mukaan. Kyllä se muutamana päivänä viikossa menee helpostikin, mutta on huojentavaa saada nukkua välissä aika ruhtinaallisestikin. Lisäksi tietysti kaikkea helpottaa se, että A ottaa ihan yhtälailla lastenhoidosta vastuun ollessaan kotona. Esimerkiksi eilen illalla nukahdin sohvalle vauvan nukkuessa mooseskorissa sohvan vieressä, ja aamulla heräsin niin, että A oli tehnyt aamupalat hänelle ja Liljalle ja mennyt vauvoineen päivineen makuuhuoneeseen katsomaan Teletappeja (tai Kelepatteja niin kuin Lilja tällä hetkellä niitä nimittää), jotta saisin nukkua pitkään. Hymyilin puoliunessa kun tajusin tilanteen, nousin ylös ja liityin muun perheen seuraan makkariin.

Olen kietonut itseni harsoliinaan ja vanhempani pikkusormeni ympärille. Terveisin, vauva.

Alku vauvaperheessä on siis vaatinut totuttelua, ja kestää varmasti hetken löytää uusi rytmi, mutta kyllä se tästä. ♡

Translation: May your coffee be stronger than your toddler.