Jälkitarkastus oli pettymys

Helmi on nyt vähän päälle 2 kk, ja muutama viikko sitten mulla oli vihdoin jälkitarkastus. Odotin sitä innolla, koska olin asettanut sen mielessäni rajaksi sille, että saan taas liikkua ns. normaalisti. Tietenkään ei vielä voi lähteä juoksupolulle tai tekemään maksimitreeniä salille, mutta sellaisia kevyempiä juttuja. Ihan hikiliikuntaa kuitenkin, sitä odotan! Ensimmäisen raskauden jälkeen mulla oli aivan karsea erkauma vatsalihaksissa, josta sain lähetteen ihan sairaalaan äitiysfyssarille. Mun paras osa-alue kropasta on aina ollut vatsalihakset, ja hölmönä ajattelin, että siitä olisi ollut jotain hyötyä raskaudesta palautumisessa. Näköjään ei. Välttelin ihan alkuraskaudesta saakka kaikkea vastalihaksiin liittyvää rasitusta, joten erkauma tuli siis ihan vain itsekseen raskauden myötä. Toisen raskauden edetessä ajattelin, että ilman muuta asia pitää ottaa puheeksi sit synnytyksen jälkeen, koska olin varma että selkäkivut alkavat sillä sekunnilla kun vauva on syntynyt. Ajattelin siis kysyä jälkitarkastuksessa vastalihasten tilanteen ja muita liikuntaan liittyviä suosituksia ja ohjeita. 

Vaan kuinkas kävikään...

Neuvolalääkäri ei ollutkaan se sama, joka vielä viimeisimmässä tsekkauksessa oli ollut. Hän oli aivan ihana: ystävällinen, helposti lähestyttävä, asiantunteva ja hänellä oli hyvät sosiaaliset taidot (mikä tuntuu olevan joillekin lääkäreille ihan mahdottomuus). Hän antoi mulle viime käynnillä jopa ohjeet lantionpohjan vahvistamista varten ennakoiden synnytystä ja synnytyksen jälkeistä aikaa ajatellen. 

Nyt lääkäri olikin vaihtunut hermostuneen oloiseen, kulmien alta pälyilevään nuoreen miekkoseen. Hän jos joku näytti kieltämättä hieman eksyneeltä – en tiedä (enkä tiedä tietääkö hänkään) miten kummassa hän oli tuohon pestiin päätynyt. Vaikutti siltä, ettei lasten- ja äitiysneuvolan lääkärinä toimiminen ollut hänelle ihan sitä mitä oli lääkikseen päntätessä lääkärin työn ajatellut/toivonut olevan. Ehkä hän on jossain pakollisessa harjoittelussa tai muussa vastaavassa? 

Lääkäri ensinnäkin tuntui säikähtävän Liljaa ja hämmentyvän siitä, että mulla oli Lilja mukana. Lilja ryntäsi oitis lelujen luokse, johon lääkäri takellellen kommentoi "ottakaa se lelu vain". Hmm, siis mua melkein alkoi vähän naurattaa, koska kuulosti siltä että hän teititteli 2-vuotiasta. Mikäs siinä, kohteliasta se vaan on.. Toisekseen lääkäri vaikutti siltä, että tilanne oli lääkärille yhtä kiva kuin mitä mulle se pakollinen fysiikan kurssi lukiossa oli. Sain siitä muuten tuurilla kutosen, ja totesin, että mun lahjakkuus on ennemmin siellä reaali- ja taideaineiden saralla.

En voisi kuvitellakaan lähteväni ulos kylmään ilman Lola&Lykken rintojen lämpösuojaa. Muuten valehtelematta tissit jäätyy! 
*tuote saatu

Seuraavaksi lääkäri kyseli palautumisesta, mielialasta, jaksamisesta ja jälkivuodosta.

Kerroin palautuneeni hyvin. Raskauskiloja on karissut noin 12 kg ja selkäkivut ovat loistaneet poissaolollaan, mitä ihmettelen suuresti. Hyvä vaan! Olen tietoisesti yrittänyt joka välissä tukea vatsalihaksilla selkää, vältellyt ääriasentoja ja kiinnittänyt erityistä huomiota siihen miten esimerkiksi nostelen Liljaa tai vauvaa. 

Mieliala on ollut tasaisen hyvä, lukuunottamatta alun hormonimyllerrystä, jolloin itkin milloin mistäkin, yleensä ihan vaan silkasta onnesta. Muutaman minihermoromahduksen olen saanut, johtuen kasaantuneista tekemättömistä asioista ja huonosti nukutuista öistä. Tunnen jaksavani hyvin, vaikka hommaa kahdessa lapsessa riittääkin. Pysyn iloisena ja energisenä kun kotona on asiat hyvin ja kun saan silloin tällöin hengähtää vaikka käymällä saunassa tai kaupassa (hehee, vanhemman oma aika) yksinäni. Se, että mies soittaa joka päivä kesken työpäivän ja kysyy miten menee ja tsemppaa, merkitsee myös tosi paljon. Silloin kun mies on kotona, hän osallistuu ihan yhtä lailla lasten- ja kodinhoitoon, käy melkein aina kaupassa ja lähtee välillä esikoisen kanssa jonnekin, jotta saan olla vauvelin kanssa välillä rauhassa. Henkisen jaksamisen ja järjissä pysymisen kannalta on myös ihan elinehto, että mulla on äitikavereita joiden kanssa viestitellä vaikka keskellä yötä kun ei meinaa pysyä hereillä mutta vauva pöhisee. Heidän kanssa voi jakaa kaikki tunteet ja ajatukset mitä tää lapsiperheen arki aiheuttaa. 

Jälkivuoto loppui noin 4-5 viikon päästä synnytyksestä, ja kuukautisetkin on tulleet jo kerran, mikä oli aikamoinen yllätys! Viime kerralla niitä sai odotella ainakin 4 kk.

Lääkäri ei näistä selostuksista kuullut puoliakaan, koska musta tuntui että mun piti pitää keskustelua yllä ja koittaa vähän saada lääkäriä rentoutumaan – luulisi että asetelman pitäisi olla ihan toisin päin. Vastasin kysymyksiin muutamalla lauseella, koska tuntui että lääkäriä jännitti sen verran että halusi vain koko käynnin olevan ohi. Hän vielä tarkisti kohdun ja teki sisätutkimuksen. 

KAIKKI OK MOIKKA TÄSSÄ PAPERI OLE HYVÄ.

Siinäpä se kaikessa lyhykäisyydessään mitä tosta käynnistä jäi mieleen! Unohdin ihan tyystin kaikki kysymykset joita mulla oli ennen lääkäriä, ja loppujen lopuksi lähdin kotiin hämmentyneenä, sen Kelaan toimitettavan kyllä olen synnyttänyt vauvan -paperin kanssa. Mites se erkauma? Saako nyt mennä salille? Entä lenkille? Ilmeisesti joo, kun ei näistä mainittu mitään.


Musta on kerrassaan omituista, ettei ole ihan yleinen käytäntö neuvoa synnyttäneitä äitejä erkauman ja liikunnan kanssa. Ilmeisesti erkaumakin tuntuu olevan mielipidekysymys, siis että onko sitä olemassa vai ei. Joissain kaupungeissa ei puhuta siitä tarkoituksella mitään, koska se ei kuulu lääkärin toimenkuvaan/osaamisalueeseen. Ihan kaiken järjen mukaan vatsalihakset joutuvat väistymään kasvavan vatsan tieltä, joten en oikein ymmärrä tätä onko erkauma todellinen -keskustelua. Olisi aika tärkeää kiinnittää siihen huomiota, kun liikunta on kuitenkin levon ja monipuolisen ruokavalion ohella yksi tärkeimmistä tekijöistä hyvinvoinnin kannalta. Väärin tai liian rankasti liikkumalla saa kyllä aiheutettua itselleen paljon ongelmia. Etenkin nyt kun kotona on vauvan lisäksi myös vilkas taapero, olisi ihan kiva pysyä fyysisesti toimintakykyisenä ja hyvinvoivana.

Kai mä sitten googlailen itsekseni liikunnasta raskauden jälkeen ja yritän tunnustella onko mulla erkaumaa vai ei. Toistaiseksi ei sitä selkäkipua ole näkynyt, mutta enpä ole kauheasti uskaltanut vielä mitään tehdäkään! Nähtäväksi jää miten käy kun tekee ensimmäisen pidemmän kävelylenkin tai käy salilla. 

Minkälaisia jälkitarkastuksia teillä on ollut? Onko liikunta tai erkauma otettu puheeksi lääkärin aloitteesta?


20 kommenttia

  1. Mullakaan ei lääkäri jälkitarkastuksessa katsonut erkaumaa ja oli hyvin samantyylinen käynti kuin sinun kuvailemasi. Kävin sit äitiyfyssarilla ja toiminnallinen erkauma on, vielä nyt 6kk jälkeenkin tuntuu erkaumaa. Puoli vuotta on suositus odotella salitreeniä synnytyksen jälkeen, toki kevyempiä kotijumppia voi tehdä :) mutta suosittelen ehdottomasti käyntiä äitiysfyssarilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, siis vielä jotenkin ymmärrän ettei erkaumaan puututa kun se on "uudehko" ilmiö käsittääkseni lääkäreiden silmissä, mutta jännää ettei liikunnasta puhuttu yhtään mitään. Hassua että hänenlainen lääkäri toimii neuvolalääkärinä, oli sitten joku sijainen tai ei :D En hyväksy! Tuota äitiysfyssaria olen nyt etsiskellyt tässä. :)

      -Essi

      Poista
  2. Huh mikä kokemus sulla! Jos erkauma-asia mietitittää, niin suunnittelen varaamaan ajan fysioterapeuttiseen jälkitarkastukseen. Tai sitten ihan vaan äitiysfysioterapiaan :) Samojen asioiden kanssa oon painiskellut, tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onneksi en ole ensisynnyttäjä, ja oon jo ekan raskauden jälkeen ottanut asioista selvää. Mietin vaan siellä istuessani, että voi herran jestas niitä jotka istuu siinä tuolissa ensimmäistä kertaa. Varmaan olis aika kysymysmerkkinä lähtenyt sieltä pois! Itse totesin vaan, että tästä ei nyt ollut mitään hyötyä itselle. Kiitos paljon ja tsemppiä sinullekin! <3

      -Essi

      Poista
  3. Auts. Mutta joo, neuvolalääkärithän on ihan yleislääkäreitä, useissa kunnissa on kiertävät vuorot, milloin kukakin joutuu/pääsee neuvolaan. Senkin takia moni ei niistä erkaumista oikeasti tiedä mitään, en itsekään lähtis lääkärinä arpomaan, jos ei tietoa ole. Varsinkin kun erkauma voi näennäisesti olla ok, mutta jännesauma ei välttis kuitenkaan sitten tarpeeksi napakka vielä. Miusta tää on vähän törkeetä, ettei äitien palautumista (tai raskausaikaa) katsota niin tärkeäksi, että niitä hoitaisi vain niihin oikeasti perehtyneet lääkärit.

    Itse olen saanut lääkäriltä aivan virheellisen arvion, luvan liikkua ja juostakin, jonka johdosta sitten tuli paha erkauma vielä jälkitarkastuksen jälkeen. Jos asia mietityttää, niin kannattaa kyllä käydä äitiysfysioterapeutilla! Loppupeleissä kuitenkin pieni raha, kun saman kropan kanssa pitäisi kuitenkin elellä vielä loppuikä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin mullakin ajelehti mieleen siellä istuessani, että neuvolalääkäri ei välttämättä ole mikään asiaan erikoistunut lääkäri. Muistan myös nähneeni hänet siellä useampaan kertaan neuvolassa käydessäni (ihan siis perus hoitajakäynti). Hän ilmeisesti on vakituisesti tuolla töissä, ja varmasti on muuten hyvä lääkäri mutta raskaudesta ja siitä palautumisesta ei tuntunut tietävän hölkäsen pöläystä! Ja joo, se jännesauma pitää ultrata että näkee koko totuuden, joten ymmärrän ettei mitään "treenilupia" jaella tuolla, mutta ihmettelin sitä ettei liikunnasta mainittu sanallakaan!

      Voi ei, tosi ikävä kuulla että sulla kävi niin! Toivottavasti oot saanut siihen äitiysfyssarilta apua!

      xx Essi

      Poista
  4. Oma jälkitarkastukseni oli 8vk kaksosten syntymän jälkeen. Raskaus oli mulle ensimmäinen eikä ollu mitään tietoa mistään palautumisessa sairaalan joidenkin tietojen ja ohjeiden lisäksi. Tiesin kuitenkin että kaksosraskauden jälkeen erkauma on erittäin todennäkönen ja ite huomasin heti että aikamoinen väli on vatsalihaksissa ja tuntu tosi huteralta koittaa käyttää keskivartaloa missään tilanteissa. Lääkäri sanoikin mun siitä kysyessä että joo pikkurakonenhan siinä on, eiku vaan reenaileen ja rutistuksia tekeen niin kyllä ne vielä yhteen meenee.. tuntu ihan hullulta ja varasinki sitte ajan vielä äitiysfyssarille joka sano että ei missään nimessä tuollasta reeniä niin aikasessa vaiheessa palautumista! Toivottavasti kukaan ei usko lääkäreiden neuvoja tuossa tilanteessa. Minusta ne ei sais neuvoa tuollai jos heillä ei ole tarvittavaa tietämystä aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. APUA! Siis toi että siitä vaan sitte reenaileen vaan ja RUTISTUKSIA tekeen! Kauheeta, hyvä ettei sanonut vielä että lähdepäs hyppimään ja pomppimaan ja juoksemaan siitä saman tien. Joo ei sais neuvoa, musta ois vaan hyvä että siellä puhuttais liikunnasta ylipäätään. Toi lääkäri ei maininnut sanallakaan, ja mun mielestä on hassua ettei neuvolassa ohjeisteta mitenkään. Edes ohjata sinne äitiysfyssarille!

      -Essi

      Poista
  5. Mulle sanoi äitiysliikuntaan erikoistunut vauva-äiti pilateksen ohjaajan, että vähintään noin puoli vuotta menee, että voi tehdä kunnolla vatsoja ja tämä toki aina tapauskohtaista. Mulla esim. oli kaksi raskautta aika peräkkäin, mikä vaikuttaa. Liikkumaan toki voi alkaa aikaisemmin :) Olipa käynti. T. Sari / pikkuleijonatblogi.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en siis tehnyt ensimmäisenkään raskauden jälkeen kertaakaan vatsoja, ja tulin uudelleen raskaaksi kun esikoinen oli just täyttänyt vuoden. En mä uskaltanut ollenkaan kun navan kohdalla oli vielä vähän erkaumaa! Harmittaa, koska vatsat on mun lempparijuttu salilla :D Ja tietysti myös vaikuttaa ryhtiin ja siihen miten itsensä kantaa.

      -Essi

      Poista
  6. Mulla jälkitarkastuksen teki terveydenhoitaja lääkärin kanssa (meidän kunnassa siirrytään ilmeisesti siihen että th tekee jälkitarkastuksen). Hän katsoi erkauman ja totesi että ihan hyvin on palautunut mutta pieni rako vielä jäljellä joten ei saa ainakaan kahteen kuukauteen tehdä kuin syviä vatsalihaksia. Tarkisti myös tarkkaan kohdunsuun ja lantion pohja lihakset ja niihin antoi vielä jumppaohjeita. Lääkärin kanssa vain jutustelin ehkäisystä ja sain antibiootit ihottumaan mikä on ilmaantunut käsivarteen raskauden aikana. 🤷 Eli tosi hyvä kokemus terveydenhoitajan tekemästä tarkistuksessa. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tosi hyvältä ja monipuoliselta jälkitarkastukselta! Ihanaa kuulla myös tällaisia kokemuksia. :)

      -Essi

      Poista
  7. Itse olin myös listannut vaikka mitä kysymyksiä jälkitarkastukseen mutta mutta... Tarkastuksen suoritti ulkomaalaistaustainen naislääkäri, joka kysyi ensin "miten sujunut imeytyminen?". Hetken pohdittunua tajusin, että puhutaan imetyksestä!

    Ehkäisy keskustelu meni näin: "Ehkäisy?"
    Minä: "Ei kai tässä vielä muuta saa käyttää kuin kondomia"
    Lääkäri: "Kondomi"

    Haaroihin kurkattiin ja kopeloitiin nopeasti ja ainoa kommentti lääkäriltä oli "OK". Erkaumaa ei muistaakseni edes kokeillut.

    Lopulta kelapaperikin lääkäri täytti väärin. Yritin sanoa, että päivämäärät on väärin, mutta tämä vain sai lääkärin suuttumaan. Onneksi ihana terkkaeini korjasi kuulakärkikynällä lapun ja se meni kelalla läpi.

    Hämmennyin itse tästä käynnistä niin pahasti, että unohdin pyytä ne ehkäisypillerit,jotka olisin halunut. Lisäksi minun piti valittaa jännästä häntäluukivuista, mutta nyt oli liikaa kielimuuria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Imeytyminen, apua.. :'D Siis toi kuulostaa erehdyttävästi mun ensimmäiseltä jälkitarkastukselta, joka oli Töölön neuvolassa Helsingissä. Kysäisin silloin liikunnasta (silloin en ollut niin häkeltynyt kuin nyt tämän hermostuneen pojanklopin kanssa), ja lääkärin vastaus oli epämääräi nen käsien heiluttelu kropan sivuilla ja tokaisu että jotain tällaisia sivuvatsalihasliikkeitä voi tehdä. Jotenkin tuntuu et suurelle osalle lääkäreistä on ihan anteeksiantamatonta, että haluaa pitää itsestään liikkumalla huolta. Puhumattakaan sit siitä, että haluais näyttää hyvältä.

      Huh, olipa sullakin käynti!

      -Essi

      Poista
  8. Ei mullakaan yhtään tuon tarkemmin mistään keskusteltu. Erkauman tsekkasi, kun itse kysyin. Ohjeistus oli luokkaa 'tee miten tykkäät' ja lappunen myös väärin täytetty

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just, mikä tässä on niin vaikeeta hoitaa toi tarkastus hyvin? Luulis noilla palkoilla olevan enemmän motivaatiota!

      -Essi

      Poista
  9. Mulla sectio takana. Jälkitarkastuksessa tuputettiin ehkäsyä siis EHKÄSYÄ! Osaanhan käyttää kondomia, koska EHKÄSY. Sain lapun kelaan toimitettavaksi ja olenhan yhteydessä jos haluan pillerit, kierukan, kapselin, renkaan tai mitä näitä nyt on ��. Mitään paikkoja ei tutkittu, liikunnasta tai erkaumista puhumattakaan. Kaksi lasta pienellä ikäerolla. Edes teinivuosina ei ehkäisyä noin hanakasti tarjottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä vois siis puhua ehkäisytarkastuksena raskauden jälkeen :D Voi luoja. Olikohan hänellä tullut liikaa vastaan niitä, jotka tulee uudelleen raskaaksi tyyliin 1 kk synnytyksen jälkeen?

      -Essi

      Poista
  10. Hei, suosittelen varaamaan ajan äitiysfysioterapeutille. Saat varmasti paremmat ja sinun tilanteeseen sopivammat ohjeet kuin googlettamalla :) Olokin on turvallisempi kun tietää varmasti mitä pitää tehdä. Lisäksi voi kysyä mieltä askarruttavista asioista. T. Fyssari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi googlettelu oli ehkä vaan sellainen provosoiva loppukaneetti, kun ottaa päähän ettei ole mitään yleistä ohjeistusta neuvoloissa, että edes sivuttaisiin liikuntaa ja palautumista. Oon tässä kyllä nyt näiden kommenttien jälkeen alkanut katsella ihan tosissaan sitä äitiysfyssaria. :)

      -Essi

      Poista