Ekologista kodinhoitoa + arvonta

Kaupallinen yhteistyö Dirty Hippies Secondhand & Lifestyle

Heissan PITKÄSTÄ aikaa!

Edellisestä postauksesta on kulunut tasan kuukausi, mutta nyt ajattelin rikkoa radiohiljaisuuden. Meillä on kaikki hyvin, kesä on jo ovella ja viikonloppukin alkoi. Viimeinen kuukausi on mennyt oikeastaan täysin pihahommissa, häitä (tai vihkimistä) suunnitellen ja järjestellen, ja tietenkin lapsia hoitaessa. En ollenkaan allekirjoita sanontaa kaksi lasta menee siinä missä yksikin, koska ei muuten mene! :D Kahdessa lapsessa on ihan valtavasti hommaa, ja kotitöiden, hääjärjestelyiden ja muutamien pakollisten jo sovittujen sometöiden ohella aikaa bloggaamiselle ei ole jäänyt ollenkaan. Se ei tosin tarkoita, etteikö olisi tehnyt mieli tulla tänne päivittämään kuulumisia! Mieleen on vähän väliä putkahdellut postausideoita, ja puhelimen muistiinpanot onkin täynnä sekavaa ajatuksenjuoksua ja puolikkaita ideoita. Yleensä ideat ajelehtivat mieleeni keskellä yötä juuri ennen nukahtamista, ja silloin on pakko vielä kaivaa puhelin käteen ettei ajatus katoa. (Tosin myöhemmin muistiinpanoja lukiessa en aina saa selvää mitä olen hakenut takaa). On silti mukavaa huomata, että täällä tasaiseen tahtiin käy joku kurkkaamassa vanhoja postauksia. On ollut ikävä! <3

Koska en näe järkeväksi selostaa koko viimeisen kuukauden touhuja tänne, valkkaan vain parhaat palat. Viime aikoina iloa on tuonut:

- lämmenneet ilmat, kukkaan puhjennut luonto ja valoisa aika
- reilu viikko sitten järjestetyt yllätys minipolttarit, joihin kuului kukkaseppeleen tekoa, morsiussauna ja hyvää ruokaa (osa 2 on kuulemma tulossa ensi vuonna ennen varsinaista hääjuhlaa)
- saunominen ja uiminen rantasaunassa, vesi oli viimeksi jo 16 asteista!
- se kun sain järjestettyä käsityötarvikkeet pitkästä aikaa, tuo tällaiselle järjestelyintoilijalle suurta mielihyvää
- puutarhanhoito ja kesäkukkien istutus <3
- kotipäivät tyttöjen kanssa
- pyykinpesu, uusi pyykkietikka ja pyykkien kuivaaminen ulkona

Olen sellainen, että pienet asiat tuovat mulle paljon iloa arkeen, ja yritänkin tehdä arjesta niin kivaa, ettei tarvitse koko elämää elellä viikonlopusta ja juhlasta toiseen. Todellinen elämä tapahtuu siinä välissä. Koska siivottavaa on isossa talossa ja kahden lapsen kanssa paljon, on ihanaa siivota hyvillä välineillä ja pesuaineilla.



Ekologista & myrkytöntä siivousta 


Mieltymykseni ekologiseen siivoukseen oltiin huomattu myös Dirty Hippies Secondhand & Lifestylessa, ja sainkin heiltä postissa aivan ihanan paketin. Tuntui kuin olisi ollut joulu keskellä kevättä kun avasin pakettia! Sain testiin vaikka mitä kivaa – osa tuotteista olikin jo entuudestaan tuttuja, osa taas itselle ihan uusia ja nyt testailun jälkeen hyväksi todettuja juttuja.


Candle Light Storyn magnolia garden -pyykkietikka on niin huumaavan tuoksuista, että voisin pestä pyykkiä vaikka joka päivä. Pyykkietikka kirkastaa vaatteiden värit ja tekee kuiduille hyvää, ja samalla raikastaa myös pesukoneen. Pyykkietikka on myös todella riittoisaa tavalliseen huuhteluaineeseen verrattuna, korkillinen tai pari per koneellinen riittää. Kuivuessaan etikan haju haihtuu ja eteerisen öljyn tuoksu jää miedosti tekstiiliin. Candle Light Storyn tuotteet valmistetaan käsin pientuotantona Nurmijärvellä, ja tämän testailun myötä tuen kyllä kotimaista yrittäjää erittäin mielelläni! Olen kokeillut paljon eri pyykkietikoita ja tehnyt sitä itsekin, mutta tämä on heittämällä parasta mitä olen kokeillut. Täytyy kokeilla kaikki tuoksut läpi!

Gaarnan pyykinpesujauhe oli itselle ihan uusi tuttavuus. Jauhe on paljon rakeisempaa kuin tavallinen pyykinpesujauhe, vähän kuin olisi isommasta saippuapalasta raastettu palasia. Jauhe oli pakattuna ekologisesti paperipussiin, josta kaadoin sen lasipurkkiin. Jauhetta ei tarvitse laittaa kuin noin ruokalusikallinen per koneellinen, ja täydestäkin koneellisesta on tullut ihan puhdasta. Yhdessä pyykkietikan kanssa pesutulos on ihan täydellinen!

Suomalaisen Gaarnan kaikki tuotteet ovat vegaanisia, kotimaisia, eläinkokeettomia ja ekologisia. Gaarnan arvoja ovat vastuullisuus, laadukkuus ja aitous – arvoja, jotka ovat kaikki itsellekin tärkeitä. 

candlelightstory

Fiini naturallyn siivoussaippua on meillä ollut jo syksystä asti käytössä. Raastan sitä tyhjään suihkepulloon ja sekoitan veden kanssa. Herkullinen piparmintun tuoksu on kivan mieto, ja saippuasekoitus sopii joka paikan pesuaineeksi. Palaa voi myös käyttää tahranpoistoaineena hankaamalla palaa suoraan vaikeaan tahraan. Erityisplussa siitä, että saippua on biohajoava ja luonnollinen, joten sitä voi huoletta käyttää lapsiperheen kodissa kaikkeen siivoukseen. Saippua sopii mm. kaakeleille, teräkselle, lasille, muoville, wc-kalusteille, puupinnoille, lieden ja uunin puhdistukseen ja tiskaamiseenkin. Tämäkin on pakattu vain pahvilaatikkoon, jonka voi kierrättää (tai käyttää takan sytykkeenä niin kuin allekirjoittanut). Hyvästit supermyrkyille ja pullomerelle siivouskaapissa!

Fiinin tuotteet valmistetaan Pohjanmaan lakeuksilla Isossakyrössä, joten jälleen on ilo todeta että saa tukea kotimaista yrittäjyyttä. <3 Itsekin pienyrittäjänä lämmittää mieltä, kun tsempataan lähituotantoa!

fiininaturally
fiininaturally

Ecokoti konetiskitabletit on edelleen avaamattomana odottamassa hetkeään keittiönpöydällä, sillä meidän alle vuoden vanha upouusi Boschin tiskikoneemme alkoi vilkuttamaan epämääräisiä vikakoodeja, ja viimeiset viikot ollaan menty käsin tiskaamisen voimin. Toivottavasti ensi viikolla saisimme vihdoin huollon koneelle, nimittäin nelihenkisen perheen astioita ei ihan hetkessä tiskata. Dirty Hippiesiltä vinkkasivat, että yhdessä konetiskitabletin kanssa kannattaa käyttää huuhteluaineena etikka-vesiliuosta (suhde 1:2), jotta saat parhaan lopputuloksen. Konetiskitabletit ovat hajusteettomia, myrkyttömiä eikä niissä ole käytetty eteerisiä öljyjä.

ekologinensiivous
ekologinensiivous

Puinen tiskiharja on myös roikkunut meidän keittiössä jo hyvän tovin, ja voin kyllä lämpimästi suositella sitä ekologisuuden lisäksi myös siksi, että se on paljon ergonomisempi käyttää kuin perinteinen muovinen tiskiharja. Puinen tiskiharja on siinä mielessä myös ihan mahtava, että sen osat voi kierrättää ja vaihtopäitä saa hankittua lisää.

Siivouksen päätteeksi täytyy tietenkin nauttia työn lopputuloksesta, ja yleensä napsautan kahvinkeittimen päälle ja sytytän muutaman kynttilän. Candle Light Storyn ruusuntuoksuinen soijavahakynttilä on aivan i h a n a! Kynttilöiden raaka-aineena on 100% soijavaha ja siinä on puusydän, joka rätisee kotoisasti kuin pieni takkatuli konsanaan.

soijavahakynttilä

Dirty Hippies Secondhand & Lifestyle



Dirty Hippies Secondhand & Lifestyle kivijalkaputiikki palvelee Turussa Humalistonkadulla, mutta heillä on nyt avattu myös upea ja fresh verkkokauppa osoitteessa www.dirtyhippieslifestyle.fi. Dirty Hippiesin arvoissa näkyy kotimaisuus ja ekologisuus, ja on valtavan hienoa että he haluavat tukea myös muita kotimaisia pienyrittäjiä. Käykäähän kurkkaamassa valikoima, kaupasta löydät muun muassa tässä postauksessa esitellyt kodintuotteet, mutta myös luonnonkosmetiikkaa, palasaippuoita (ihan huipputuote kasvoille!), kestovanulappuja ja paljon muuta. Aitoon tarpeeseen, hyviä tuotteita sekä ihmiselle että luonnolle.

Psst. Täytyy vielä vinkata tästä bambu hammasharjakotelosta, joka löytyy omastakin kylppärin kaapista. Ihan super kätevä matkustaessa ja tämä on kiva pakata mukaan kesä-Kånkeniin.

Arvonta Instagramissa


Nyt kannattaa kurkata myös @Ikkunalaudalla instagramin puolelle, nimittäin siellä pyörähti tänään käyntiin arvonta, jossa palkintona on sama setti joka tässä postauksessa on esitelty! Eli

- Fiini naturally siivoussaippua
- Ecokoti konetiskitabletit
- puinen tiskiharja
- Gaarna pyykinpesujauhe + puulusikka
- Candle Light Story pyykkietikka
- Candle Light Story soijavahakynttilä

Arvonta alkaa tänään lauantaina 30.5. ja päättyy ensi lauantaina 6.6. Onnea arvontaan<3


Luonnonmukaisin siivousterveisin,

Essi




Parhaat vappumunkit

Se olisi jo vappuaatto! Tämä vappu on, niin kuin elämä viime aikoina muutenkin, aika poikkeuksellinen. Hassua viettää vappua kotiin sulkeutuneena, kun miellän vapun nimenomaan sellaiseksi juhlaksi, jolloin on hauskaa lähteä kaupungille ja nähdä paljon ihmisiä. Mutta menee tämä näinkin, perheen kesken.

Viime vapusta muistan sen, että nukahdin klo 15 sen jälkeen, kun oltiin käyty kaupungilla pyörimässä ja osallistuttu Tallipihan vappujuhlaan. Raskausmaha painoi ja väsymys oli kova. Alkoi juuri sataa kun lähdettiin kotiin, ja taisin torkahtaa lämpimään autoon heti kun pääsin istumaan. Muistan hypistelleeni hamam-pyyhkeitä Tallipihan eräässä pikkuputiikissa tulevaa etelänlomaa silmällä pitäen, mutta ajattelin että ostan sellaiset sitten lomakohteesta paikan päältä. Lähdimme reissuun vapun jälkeen, ja silloin Suomessa satoi jäätävää tihkua tai räntää ja oli todella hyinen ilma. Kreetalla sen sijaan oli +20 ja aivan ihana alkukesän sää. Tuntuu juuri nyt niin kaukaiselta ajatukselta tässä maailmantilassa! Vaikka yleisesti ottaen rakastan kotimaanmatkailua, niin kyllä kieltämättä haikailen myös ulkomaanreissun perään. Taidetaan kyllä varata joku matka sitten kun sen aika on, sitten kun matkustaminen on taas turvallista.

Mutta niihin munkkeihin! Viime vappuna ostettiin munkit kaupasta, toissa vappuna tein donitseja uunissa donitsipellillä. Tänä vappuna päätin, että nyt kokeilen vihdoin paistaa munkit itse ihan perinteisellä tavalla. Uskaltauduin eilen ostoksille, ja hankin digitaalisen paistomittarin, reikäkauhan ja muut munkkitarvikkeet. Opiskelin munkinpaistoa Annin uunissa -blogista, ja päätin noudattaa prikulleen Annin vinkkejä onnistuneisiin vappumunkkeihin. Ja kyllä kannatti! Munkeista tuli näillä ohjeilla aivan superhyviä, meheviä, juuri oikean värisiä ja makuisia. Plussaa on se, ettei öljy syttynyt palamaan eikä keittiökään räjähtänyt, niin kuin pelkäsin. Kattilankansi ja sammutuspeite oli koko ajan lähettyvillä, ja harkitsin jopa suojalasien käyttöä. :D En onneksi tarvinnut niistä mitään, mutta erityisvarovainen kannattaa kuuman öljyn kanssa olla.

Ohje on suoraan täältä Annin uunissa blogista, ja täytyy muuten sanoa, että jäin haltioituneena katsomaan kaikkia muitakin reseptejä ja erityisesti blogin kuvia! Käykää katsomassa blogista hyvä ohjevideo ja muut vinkit munkkien paistamiseen.



Vappumunkit Annin tapaan


2,5 dl maitoa
25 g hiivaa
1 dl sokeria
1 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
noin 6,5 dl vehnäjauhoja
50 g huoneenlämpöistä voita

1 litra rypsiöljyä

2 dl sokeria

Ota voi lämpenemään hyvissä ajoin ennen taikinan valmistusta. 
Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon, ja lisää joukkoon sokeri, kardemumma ja suola. Lisää jauhot hiljalleen taikinaan, lisää voi vaivaamisen loppupuolella. Vaivaa taikinaa yleiskoneessa tai käsin noin 10 minuuttia.

Meillä ei ole vielä yleiskonetta, sillä olen vältellyt sen ostoa, jotta meille olisi jotain häälahjaideoita vielä jäljellä. Tiedän että sukulaisissa on varmasti sellaisia, jotka haluavat antaa lahjaksi jotain konkreettista eikä vain siirtää rahaa tilille. (Katsotaan nyt edes tuleeko häitä vielä kesäkuussa, vai pitääkö siirtää.) Vaivasin siis kiltisti käsin taikinaa kymmenen minuuttia (laitoin puhelimesta ajastuksen), ja laitoin taikinan liinan alle kohoamaan noin puoleksi tunniksi. Napsautin uunin miedolle lämmölle ja taikinakulhon liedelle, jotta taikina kohoaisi paremmin.

Kun taikina on kohonnut, leivo taikinasta pitkä pötkö ja jaa se noin 18 osaan. Mulla taisi tulla noin 15 palaa. Pyörittele paloista pullia ja anna kohota lämpimässä vielä 45 minuuttia. Paina pulliin sormella reikä ja pyörittele reikä isommaksi juuri ennen kuin aloitat paistamisen.

Lämmitä öljy paksupohjaisessa isossa kattilassa 175-180 asteiseksi. Pidä kattilankansi lähellä ja seuraa digitaalisella lämpömittarilla tarkkaan öljyn lämpötilaa, se nousee nopeasti liian korkeaksi! Tämän kanssa sai kyllä jatkuvasti olla tarkkana ja venkslata lieden lämpöä ja kattilaa pois ja takaisin liedelle.

Nosta reikäkauhalla kerrallaan 2-3 munkkia kattilaan ja paista 1-2 minuuttia per puoli. Tähänkin käytin puhelimen ajastinta, etten käräytä munkkeja. Paiston jälkeen pyörittelin munkit sokerissa ja valmis! Sokeriin voi lisätä erilaisia makuja vaihtelun vuoksi, katso vinkit Annin blogista. Itse tein ihan perinteisiä sokerimunkkeja, ilman mitään extraa.

Mutta hyvät ekat munkit siis tuli! Kello onkin jo sen verran, että voisi välipalaksi keittää vaikka teen ja napata kaveriksi yhden munkin..

HERKULLISTA V A P P U A!

Kevättä puutarhassa

Niin vain sujahti sekin viikonloppu ohi. Täällä on kovasti puuhattu kotia ja pihaa keväkuntoon (vai kesäkuntoon?) ja intoa olisi laittaa kaikkea jos vain aikaa, rahaa ja energiaa olisi rajattomasti, mutta kun ei ole. :D Hyvä se on välillä pysähtyä, ottaa kuppi kuumaa ja istua alas ihailemaan työnsä tuloksia (eli nyt).

Viikonloppuna saatiin miehen kanssa yhteisvoimin maalattua keittiönkaapit, jotka ennen olivat sellaiset kellertävät, likaisen näköiset ja kuluneet. Nyt niissä on valkoinen raikas maalipinta, sekä uudet vetimet! Kyllä on elämä vuosien varrella muuttunut kun perjantai-illan kohokohta on yksi siideri ja uudet vetimet keittiössä. Keittiön to do -listalla on löytää vielä vanha valkoinen patakaappi valkoisten seinähyllyjen kanssa samalle seinustalle, juuttimatto keittiönpäydän alle, kattolampun metsästys ja ikkunakarmien maalauksen viimeistely. Sen jälkeen voikin keskittyä kesän tullen enemmän siihen leipomispuoleen. Keittiöstä tulossa myös parempaa kuvaa kun kaikki on saatu paikalleen!

Nyt ei lunta enää ole talon edustalla toisin kuin viime viikolla, jolloin luonto ei osannut päättä onko talvi vai edetäänkö kevääseen. Kevät keikkuen tulevi ja niin edelleen!


Mun instaseuraajat oli ilokseni ihan yhtä vihkiytyneitä vetimien rakastajia kuin mäkin, nää sai suursuosion!

Viikonlopun vohveliaamupala

Samalla höyryllä maalattiin myös Helmin syöttötuoli, joka on siis Liljan vanha. Tuoliin oli pinttynyt ties mitä jugurtista bolognese-kastikkeeseen, ja kunnon jynssäyksen ja hionnan jälkeen tuoli maalattiin Tikkurilan kalustemaalilla pariin otteeseen ja nyt tuoli on kuin uusi. Keskeneräisenä odottaa vielä ompeluaan uusi päällinen tuolin pehmusteeseen, siitä kuvaa sitten myöhemmin! Nyt on pienellä Helmiläisellä hieno uusi syöttötuoli.

viikonloppukimppu ja "uusi" syöttötuoli pilkottaa taustalla

Eilen käytiin sitten terassin pesun kimppuun, ja se olikin aikamoinen homma se. Talon edelliset asukkaat eivät siivonneet varmaan koskaan, tai siltä talon jotkut kolkat ovat vähän näyttäneet. Terassia ei oltu pesty kai ikinä, tai epäilen hyvin vahvasti että terassilaudat menisivät tuon näköisiksi yhden talven aikana. Vesi muuttui tummaksi harmaaksi liejuksi ihan parin pyyhkäisyn jälkeen, yök. Vettä sai olla jatkuvasti vaihtamassa ja kantamassa, ja mietin jo hetken että revitäänkö vaan koko terassi polttopuiksi ja pistetään uusi tilalle. Mutta ehkä nyt mennään täällä ja säästetään sekin aika ja vaiva vaikka hääkoristeiden nikkarointiin. Nyt terassi on kuitenkin kertaalleen pesty, ja ehkä vielä voisi toisen kerran tehdä sellaisen viimeistelyjynssäyksen. Sen jälkeen on vuorossa terassin öljyäminen, ja taisin eilen ennen nukahtamista pähkäillä niinkin tärkeää kysymystä, kuin musta, harmaa vai ruskea? Musta voisi näyttää aika kivalta punaista tupaa vasten. Katsotaan! Sitten kun öljyt on levitetty on aika kantaa terassikalusteet piha-aitasta esiin ja pistää kahvit tippumaan. Ai että! Pihan suhteen on ideoita tuhat ja yksi, mutta jos nyt saisi nämä perusjutut ensin hoidettua alta pois. Perusjuttuihin sisältyy myös keinun asentaminen pihalle, minkä jälkeen Liljaa ei varmaan saa sisälle enää ollenkaan. Tilaukseen on laitettu neidille myös pikku potkupyörä, mikä sekin jo yksinään on Liljalle varmasti sellainen juttu, ettei mikään ukkosmyrskyä vähäisempi saa häntä pysymään sisällä. Tai sitten pyörä raahataan sisälle...

Vieläkin tosi rujon näköinen terassi, mutta kyllä siitä hyvä tulee!


Sellaiset lyhyet maanantaimoikat, nyt Helmi heräsi päiväunilta!


P u o l i v u o t i a s



Viimeiset reilu puoli vuotta on mennyt kuin hujauksessa, nopeammin kuin koskaan! Jos yhden lapsen kanssa aika kuluu tiuhaan tahtiin, kahden lapsen kanssa se menee vielä nopeammin. Ihan muutaman päivän päästä Helmi täyttääkin jo 7 kk, mutta kirjoittelen lähinnä itselleni ylös näitä neuvolakuulumisia, koska niitä on aivan ihana lueskella sitten joskus jälkikäteen! 

6 kk neuvolasta onkin siis jo vierähtänyt tovi, ja neuvolaan päästiin koronasta huolimatta. Soittelin vielä terveysasemalle aamulla ennen aikaa, että onko neuvolaa vai onko se peruttu. Ei ollut, sillä meidän pikkukylässä ei ole ainakaan varmistettuja koronatapauksia.

Neuvolassa oli jälleen kaikki hyvin. Painoa ja pituutta oli tullut hienosti, ja Helmi kasvaa omalla käyrällään tasaisesti. Istumisvalmiudet on tosi hyvät, ja tyttö istuukin todella mielellään sylissä ja tutkailee leluja. Syöttötuolissa ollaan istuttu jo muutama viikko, syömisen ajan. En turhaan halua pitkiä aikoja istuttaa ns. väkisin, ettei tee huonoa selälle. Helmi on löytänyt jalkansa, ja neidin näkeekin nykyään selällään ainoastaan peppu pystyssä pienessä kippurassa, sillä jalat on napattu kätösiin ja sukat viuhuvat jaloista jatkuvasti ties minne. Ihan viime päivinä Helmi on alkanut toden teolla jokellella ja höpötellä. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli tässä pari päivää sitten, kun oltiin koko perhe keittiössä. Helmi oli pitkään hiljaa ja yks kaks kajautti kovaan ääneen jonkun äää-blää-blääää -jokelluksen, joka jostain syystä sai Liljan purskahtamaan kunnon nauruun. Sitten Helmi alkoi nauraa ihanaa vauvan nauruaan ja ei siinä voinut muuta kuin yhtyä itsekin nauruun, ja niin nauraa hekotettiin koko perhe niin että keittiö raikasi. Siinä tuli jotenkin niin vahva yhteenkuuluvuudentunne, me olemme perhe!



Puine -verkkokaupasta tilatut kuukausitaulut.

Varpaat tutkailussa.

Helmi osaa pyöriä itsensä ympäri lattialla ollessaan, ja kääntyy mahalta selälle ja selältä mahalleen molempiin suuntiin. Jos isosiskoonsa tulee, ei aikaakaan niin kohta jo ryömitään joka paikkaan. Tai siis lähinnä peruutellaan kaappien ja pöytien alle ja itketään sitten siellä kun ei pääse enää liikkumaan. Lilja skippasi konttausvaiheen ja oppi kävelemään vähän reilu vuoden ikäisenä, tosin alkoi sitten samalla myös kontata. Liljan ollessa 9 kk oltiin muuttamassa Tampereelle, ja muistan pakatessani sen, että Lilja juuri ennen muuttoa oppi nousemaan tukea vasten seisomaan ja halusikin sitten vähän "auttaa" äitiä pakkaamisessa. Muutama kuukausi ja hyvässä lykyssä Helmi juuri kesän korvalla osaakin nousta vasten tulikuumia kakluunin ovia! Tosin toivon, ettei muutaman kuukauden päästä tarvitse paljoa kakluunia lämmitellä, mutta mistäs sitä Suomen kesästä koskaan tietää. 

Turvakaukalo sekä kehto on jääneet auttamatta liian pieneksi. Kehdosta luovuttiin toissapäivänä, kun totesin, että Helmin pää kolisee jo kehdon laitaan eikä nukkumisesta siellä tule mitään. Harmi, sillä Helmi oppi itse heiluttamaan itsensä kehdossa uneen! Nyt pinnasängyssä hän meinaa vispata jalkoja samaan malliin, mutta hermostuu kun mitään ei tapahdukaan. Pinnasängyssä on nukuttu nyt pari yötä, mutta ihan hyvin se on silti mennyt, vaikka ennakkoon ajattelin että mitähän tästä tulee.

Helmi syö todella reippaasti aivan kaikkea mitä hänelle antaa. Tämä on itselle niin suuri saavutus (lapset eivät ole äidin jatke, mutta tästä olen ylpeä!), sillä Liljan kanssa soseiden syöminen oli sama, kuin olisi yrittänyt laittaa hammastahnaa takaisin tuubiin – aivan mahdotonta. Lilja alkoi syödä kiinteitä vasta, kun valmiudet sormiruokailuun oli kehittyneet. Eli Lilja ei käytännössä syönyt soseita lainkaan, ja kun tätä neuvolassa ihmeteltiin, teki mieli sanoa että kuule tuuppa ite kokeilemaan. Nyt Helmin kanssa kiinteitä aloitellessa mietin, että teinkö Liljan kanssa jotain väärin. Mutta ei, tein kaiken samalla tavalla mutta tyttö vaan yökki kun yritti jotain syöttää. Ainoa ero mitä tein, oli että aloitin Helmin kanssa kiinteät vasta 5 kk iässä, Liljan kanssa jo nelikuisena. Virhe, sanon minä. Ei ollut siihen valmis, ja huono aloitus varmasti teki jatkosta hankalampaa. Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että jos vauva on täysimetyksellä ja kasvaa maidolla hyvin, eikä hänellä ole refluksia tai koliikkia, ei ole mitään tarvetta aloittaa maisteluita 4 kk iässä. Jokainen äiti tietysti tuntee lapsensa parhaiten ja tekee niin kuin parhaaksi näkee, mutta itse sain sen verran itsevarmuutta äitinä vasta nyt toisen lapsen kanssa, että uskalsin tehdä enemmän oman pääni mukaan. Ja se kannatti! Kiinteiden aloituksesta voisin kirjoitella vielä lisää myöhemmin – mitä syötiin, kuinka usein ja miten se sujui. 


 Vauvakirjan täyttelyä.

Yhdessä tytöt ovat kyllä aikamoinen parivaljakko. Helmin elämän kirkkain valo ja tärkein ihminen ei suinkaan ole äiti, vaan Lilja. Lilja on aina saanut parhaimmat naurut, leveimmät hymyt ja innokkaimmat jalkojen vispaukset. Nyt Helmi on myös ymmärtänyt sen, mikä pikkusiskona olossa on hienointa: isosiskon kiusaaminen. Helmi tarttuu Liljan hiuskiehkuroihin heti kun vain siihen tulee mahdollisuus, jolloin Lilja kavahtaa ja kyllästyneesti tuhahtaa "vauva älä!!". Helmi myös yrittää napata kaiken Liljan kädestä ja rakastaa muutenkin ihmetellä juuri nimenomaan Liljaa. Lilja taas sen sijaan on havahtunut siihen karmeaan tosiasiaan, että Helmi saattaa leikkiä hänen leluillaan. Voi sissos sentään ja herravarjele. Tästä on seurannut se, että Lilja on tarvinnut viime viikkoina extrahuomiota, ja on korostanut että lelut ovat hänen. Mutta toisaalta, Lilja on myös edelleen niin hellyyttävän huolehtiva isosisko, vaikka pikkusisko välillä häntä ärsyttäisikin. Lilja huolestuu jos Helmi itkee ja sanoo, että "Ei hätää vauva, minä olen täällä! Olen tulossa!" ja kipittää Helmin luokse viihdyttämään. Lilja haluaa ehdottomasti myös joka ruokailulla syöttää vauvaa. Tällöin Lilja raahaa jakkaran vauvan syöttötuolin viereen ja ensin seuraa tarkkaavaisesti miten äiti syöttää, ja sen jälkeen tekee itse perässä. Ja vaikka lelut on kova paikka Liljalle, niin alkushokin jälkeen hän on välillä alkanut viedä lelujaan vauvalle ihmeteltäväksi. Edistystä on siis havaittavissa, ja Lilja on selvästi tajunnut, että jaettu ilo on paras ilo.


Kaiken kaikkiaan näiden siskosten juttuja on aivan ihana seurata. En tiedä pystynkö enää päästämään Liljaa päiväkotiin sitten taas kun on sen aika! Saati itse palaamaan töihin. Jos olisikin mahdollista, että olisin kotiäiti seuraavat... kymmenen vuotta?

Viime viikon parhaat

Tuntuu kuin vasta eilen olisi ollut viikonloppu, mutta nythän onkin taas jo torstai ja huomenna alkaa taas viikonloppu! Päivillä ei sinänsä ole tässä tilanteessa väliä, mutta ihanaa on kun mies on viikonloppuisin kotona. Jaksan lasten kanssa hyvin, mutta oma aika jää aika vähiin arkisin. Olen luonteeltani sellainen, että tarvitsen hiljaisuutta ja rauhaa ollakseni paras versio itsestäni, mutta lasten kanssa oleminen on todistanut toisin. En saa rauhaa juuri koskaan, mutta silti olen jotenkin sopeutunut ja jaksan hyvin puuhata kaikkea. Olen yllättänyt itseni! Joka tapauksessa, pieni hetki ihan itsekseen voisi tehdä hyvää. Kävelylenkki ulkona, pihalla puuhastelu, kirjan lukeminen, käsityöt.

Viime viikonloppu oli sanalla sanoen i-ha-na! Oltiin paljon ulkona, raivattiin pihaa ja siistittiin pensaita. Olin aivan loppu kun päästiin sisälle, mutta ai että ulkoilu ja hyötyliikunta teki ololle hyvää. Laitettiin juuri pitsat uuniin, kun vuokraisäntä laittoi viestiä, että haluaisimmeko mennä rantasaunaan. Kuulemma avantokin on auki! No tottakai haluttiin, ja syömisen jälkeen pakattiin koriin saippuat, pyyhkeet ja saunajuomat ja suunnattiin rantaan. En ole muutamaan vuoteen välttämättä edes heittänyt talviturkkia, sillä kesät 2017 ja 2019 olen ollut raskaana, ja silloin ei ole tuntunut ollenkaan hyvältä mennä kylmään veteen – vaikka kuuma olisi ollutkin! En nytkään ajatellut meneväni uimaan, mutta jotenkin siinä saunan kuumuudessa menin lupaamaan.. ja niin löysin itseni seisomasta alasti laiturilla, tähtien loistaessa ja kuun loimottaessa taivaalla, ja sinne vain pulahdin kylmään veteen. Juoksin sydän pamppaillen takaisin saunaan ja tunsin oloni paremmaksi kuin aikoihin! Lopulta kävin vielä toisenkin kerran järvessä. Oli aika ihana hetki kun saunan jälkeen istuttiin koko perhe pikkuruisessa saunamökissä posket punaisina, hiukset märkinä ja hymy korvissa. Saunan jälkeen oltiin sovittu vielä videopuhelu kavereiden kanssa, ja loppuilta meni siinä saunan ja uinnin jälkeisessä raukeassa olotilassa kavereiden kanssa höpötellen. Ai että!


Puutarhassa käyskentely on noussut lempiasioideni listalla aika korkealle viime aikoina. Tapanani on ottaa kahvit termariin, laskea Helmi turvakaukalossa (vielä kun hän siihen mahtuu) hiekkaleikkien pariin uppoutuneen Liljan viereen ja lähteä itse pienelle kierrokselle pihaan. Pohdin että mitä mihinkin mahtaisi kasvaa, ja seuraan innolla maasta puskevia vihreitä, enkä malttaisi odottaa että piha puhkeaa kukkaan. Se on varmasti vuoden kohokohtia! Epäilen että pihalla kasvaa ainakin helmililjoja, narsisseja ja mustaviinimarjapensaita. Muutama ruusupensaskin taitaa olla piikeistä päätellen. Sisätiloissa olen laittanut muutamat siemenet itämään, katsotaan jos niistä tulisi jotain! Olen niin noviisi näiden puutarhajuttujen kanssa, että oksat pois, heh.

Käsityöt on pitänyt järjen päässä tämän eristyksen aikana! On tullut virkattua miljoona norsua ja muuta vauvan juttua. Nyt sain inspiraation neuloa villapaidan Liljalle, jonkun sellaisen joka käy nyt vielä kevään ja ehkä kesälläkin, jos on viileitä päiviä. Eli joku hieman väljempi ja ohuempi malli, täytyy varmaan kehitellä. En ole aiemmin neulonut villapaitaa, mutta ei kai se niin vaikea operaatio voi olla? Sain eilen postissa Novitalta keväisen lankatervehdyksen, josta tulin tosi iloiseksi! Ehkä silloin kun bloggailun aloitin, saatoin vain haaveilla tämmöisistä lankatervehdyksistä. Kehitys pysähtyy tyytyväisyyteen, joten nyt voin siis todeta, että tämän blogin kehitys loppui tähän, sillä olen saavuttanut blogiurani huipun saatuani kevätlankoja Novitalta. :D


Lapset tuovat mulle iloa joka päivä, ei ehkä ihan koko päivää mutta suurimman osan kuitenkin. Lilja vähän kaipailee ystäviään, mutta pääsääntöisesti on tuntunut olevan kivaa olla äidin ja Hemmin kanssa kotona. Helmi kehittyy hurjaa vauhtia, ja painoakin oli viimeisimmässä neuvolassa tullut kivasti lisää. Lilja hauskuuttaa mua päivittäin kaikilla ideoillaan, päähänpistoillaan ja keskusteluillaan. Jokaisen päivän päätteeksi mietin hymyssäsuin kulunutta päivää, kaikkea mitä ollaan yhdessä tehty ja mitä hauskaa Lilja on sanonut. Näitä miettiessäni olen onnellinen ja kiitollinen, ja toivon huomisen olevan yhtä hyvä päivä – tuiki tavallinen, mutta silti niin erityinen.

Hyvien asioiden rinnalla kulkee mielessä tietysti harmaa sadepilvi, joka välillä pääsee vetämään mielen hetkellisesti aika synkäksi. Uudenmaan eristäminen tuntuu puristavan rintaa, sillä siellä asuu minulle paljon rakkaita ihmisiä. Saanhan tietysti soittaa ja laittaa viestiä, mutta silti se tieto, että alue on eristetty tekee mut alakuloiseksi. Harmittaa hirveästi, kun emme pääse katsomaan sukulaisen vastasyntynyttä vauvaa, ja voin vain kuvitella miten paljon heitä harmittaa tämä tilanne. Vielä raskauden ja synnytyksen jälkeisessä hormonimyllerryksessä ja uuden tilanteen äärellä, tuoreina vanhempina, tämä kaikki ottaa varmasti todella koville. Toivottavasti tilanne helpottaisi pian ja ainakin osa poikkeustoimista voitaisiin purkaa! Niin ja ne häät, niistä en osaa sanoa. Niiden pitäisi olla kesäkuun lopussa, ja näillä näkymin poikkeustila kestää ainakin toukokuun loppuun, mutta aika näyttää mitä tapahtuu ja onko häitä järkevää suosiolla siirtää.

Ensi kerralla kirjoittelen Helmin neuvolakuulumisia! Nyt täytyy kuulemma mennä soittamaan kitaraa, niin että Lilja voi juosta ympyrää olohuoneessa musiikin tahtiin.

Virkattu tuttinauha + ohje

Kaikki virkkaus-, neulonta- ja diy -aiheiset postaukset on blogini suosituimpia ja luetuimpia juttuja. Te selvästi niistä tykkäätte ja niitä haluatte, joten ajattelin tästä lähtien yrittää ujuttaa niitä enemmän mukaan!

Tässä vauva-arjen lomassa, tai oikeastaan jo viime vuoden alusta, olen alkanut tehdä erilaisia virkattuja käsitöitä tilaustyönä. Koska kuitenkin aikani on kallista näin kotiäitinä, en millään ehdi tekemään kaikkea mitä minulta pyydetään, ja yhä useammin olen joutunut sanomaan mahdollisille asiakkaille ei. Edelleen tilaustöitä teen, niistä enemmän yritykseni instatililtä Lintula Design jos kiinnostaa. Mutta uskon että esimerkiksi tuttinauhan tekee vallan hyvin jokainen vähänkään näpräämisestä pitävä! Virkattu tuttinauha vaatii ehkä ihan vähän enemmän hermoja kuin helmistä koottu, mutta ei sekään todellakaan mikään vaikea ole tehdä. 

Tänään siis virkataan tuttinauhoja Ikkunalaudalla tyyliin!



Virkattu tuttinauha


Teen kahdenlaisia tuttinauhoja, silikoni- ja puuhelmistä tehtyjä tai sitten virkattuja. Tuttinauhan voi tehdä myös makrame -tyylillä, mutta itsellä ei ole nyt tähän hätään ole ollut aikaa tutustua solmuilun saloihin, joten jätän sen homman osaavammille. Ohjetta virkattuun tuttinauhaan pyydetään usein, joten tänään keskitytään niihin. 

Virkattuun tuttinauhaan tarvitset tuttirenkaan, klipsin, haluamasi väristä puuvillalankaa, virkkuukoukun ja päättelyneulan. Käytän useimmiten Adlibriksen organic cotton -lankaa ja 3,5 mm kokoista virkkuukoukkua. Dropsin Muskatista saa tehtyä myös kauniita nauhoja!


Se pää, johon tutti kiinnitetään, valitaan tutin mukaan. Useimpiin tutteihin sopii kuvassa näkyvä tuttirengas, mutta bibsiin sopii paremmin esimerkiksi itse virkattu lenkki, jonka saa vedettyä bibsin lenkin läpi (ks. kuva). Tuttirenkaita saat tilattua esimerkiksi täältä.

Klipsi voi olla pienempi tai isompi, itse käytän näitä pieniä metallisia klipsejä. Muutama tällainen pyöreä "puinen" löytyy myös, jos haluaa vähän luonnollisemman ilmeen nauhaan. Klipsejä on myös muita erilaisia, sydämen tai tähden muotoisia, muovisia jne.

Tuttinauhan olisi hyvä olla maksimissaan 20 cm pitkä, jottei se aiheuta kuristumisvaaraa. Myytävissä nauhoissa noudatan aina tätä ohjetta, mutta esimerkiksi Liljalle ulkovaatteissa käytettävästä tuttinauhasta tein aikoinaan hieman pidemmän, ettei se kiristä liikaa.

Kuvalliset ohjeet vaiheineen:


Tee normaali aloitussilmukka virkkuukoukulle.


Aloita tuttinauhan virkkaaminen rengaspäästä tekemällä renkaan ympärille 4-5 kiinteää silmukkaa. Oli hankala saada kuvattua tätä vaihetta, mutta virkkuukoukulla siis napataan tuolta renkaan "alta" lanka ja tehdään kiinteä silmukka renkaan ympäri. Tätä on hirveän vaikea selittää, vaikka on ihan yksinkertainen! Jossain vaiheessa voisin yrittää kuvata videolle koko ohjeen.


Vedä lanka renkaan alapuolelta


Tässä on ensimmäinen kiinteä silmukka.


Tee piilosilmukka viimeiseen ks:ään ja käännä työ. Kuvassa ylhäällä piilosilmukka juuri ennen kuin vedän langan silmukan läpi.

Aloita virkkaamaan kiinteitä silmukoita rivi kerrallaan, jokaisen rivin päätteeksi tehdään ketjusilmukka kääntymistä varten.


Erilaisia silmukoita käyttämällä saa nauhoista vähän eri näköisiä. Vasemmalla kiinteillä silmukoilla tehty nauha, oikealla pylväs.


Tässä oikealla puolipylväs (?). Olen opetellut virkkaamaan katsomalla englanninkielisiä virkkausvideoita, joten suomenkieliset termit on vähän hakusessa.


Lopuksi virkataan silmukat klipsin läpi. Tämä vaatii hieman sorminäppäryyttä, mutta äkkiä tämän hiffaa. Pujota ensin virkkuukoukku silmukkaan ja vedä lanka silmukasta läpi niin kuin tekisit normaalin kiinteän silmukan, mutta vedä lanka klipsin läpi, näin:


Virkkaa kaikki silmukat ja lopuksi vielä piilosilmukka vahvistamaan lopetuskohta (ks. kuva alla). Päättele langat hyvin, ettei tuttinauha lähde purkautumaan. 


Sitten vain tekemään tuttinauhoja omia tai muiden vauvoja ilahduttamaan!

Saa toki kysyä jos jokin kohta jäi epäselväksi – näitä on hieman hankala näin tekstin ja kuvien avulla selittää, melkein helpompi olisi videoida koko operaatio. Kiinnostaisiko videot esimerkiksi instagramin kohokohtiin tallennettuna? Ja hei, jos intoudutte tuttinauhoja väkräilemään, tägätkää mut kuvaan jos lisäätte instaan, on aina niin mieltä lämmittävää nähdä teidän tekemiä norsuvaunuleluja. <3




- Essi